Mistä tunnet sä ystävän?

Aika kulunut kappale, mutta sanoma ei vanhene koskaan.

Takana on todella ihanat juhlat ja ”hyvinlevätty” yö! Juhlimme siis yhdessä eilen mun ja pankkineidin kuuskymppisiä ja juhlat onnistuivat täydellisesti! Meillä oli varattuna ihana saunatila Helsingissä, jonka terassilta oli aivan huikeat näkymät merelle. Ilma oli aurinkoinen, vaikka sen verran tuuli alkuillasta, että valokuvista tuli varmaan aikamoisia ”tuulitukka” otoksia” :D. Me oltiin pyydetty juhliin valokuvaaja, että varmasti saadaan hyviä kuvia kaikista vieraista muistoksi eikä jää harmittamaan ettei muistanut ottaa niitä omalla kameralla. Aamulla kävin vielä vetäsemässä olkapää- ja habatreenin Erällä niin, että sai lihakset pumppiin iltaa varten! Heh heh…
Haluankin tässäkin yhteydessä nöyrästi kiittää kaikkia niitä ihania ihmisiä, jotka oli auttamassa meitä järjestelyissä. Aivan täydellistä, kun voi vain mennä omiin juhliinsa meikattavaksi ja kammattavaksi ja vetäistä menomekon päälle! Me saatiin todella paljon apua ja eipä mitään juhlia edes olisi saatu järkättyä, jos olisimme olleet kahden liikkeellä varsinkin kun mun aika menee pitkälti lapsen kanssa. Jos koskaan tarvitsette apua (joo ja muutto lasketaan myös 😉 ), niin tiedätte keneltä voitte kysyä. Olen teille ison palveluksen velkaa! Tässä vielä muutama puhelimella räpsitty kuva

IMG_1060
Reija perustamassa pelipaikoille pop-up kampaamoa!

 

IMG_1062
Mitkähän menokkaat sitä valitsisi?

 

IMG_1058
Vau mitkä näkymät!!

 

kakkua2
Liittykös tää siihen Tahdon2013 kampanjaan :D??

 

IMG_1072
Joku saattaa bongata tutun naaman, sillä sehän on On my way-blogin Jutta!

 En voi kuitenkaan kieltää, ettenkö olisi kokenut tänä viikonloppuna myös muutaman pettymyksen. Tiedän, että joku saattaa nyt vetää herneen nenäänsä, mutta en välitä. Nimittäin mä en tiedä olenko mä saanut jotenkin erilaisen kasvatuksen käytöstapojen suhteen vai mistä on kyse, mutta mua suoraan sanottuna loukkasi joidenkin ihmisten ajattelemattomuus ja epäkohteliaisuus. 

Me ruvettiin järjestelemään näitä juhlia jo tammikuussa ja laitoimme kutsun 8.4, mikä on mielestäni ihan tarpeeksi pitkä varoitusaika. Tiesin, että ainakin osa omista kavereistani on vuorotöissä ja muutenkin esim. lapsenvahdin hommaamista ei välttämättä halua jättää viime tippaan. Mutta silti, aina joka kerta kun olen järjestänyt isompia juhlia tapahtuu sama; Ensinnäkin osa ei kutsutuista ei jaksa reagoida millään tavalla kutsuun, jota jo pelkästään pidän jonkinlaisena kiinnostuksen puuttenaa minua / kaveruuttamme kohtaan. Ymmärrän toki, että facebook ei ole välttämättä paras kanava juhlakutsujen lähettämiselle, koska kaikki eivät aktiivisesti sitä käytä. Ensi kerralla lähetänkin jokaiselle vähintään tekstarin. Sitten ei voi ainakaan sanoa, että ei saanut kutsua. On näköjään aivan ylivoimaisen vaikeaa käydä painamassa sitä ”osallistun” tai ”en osallistu” nappia. No, vahingosta viisastuu.

Toinen asia on se, että viimeisellä viikolla rupeaa tippumaan sitten näitä peruutuksia ja yleensä ilman syytä. Eikö voi keksiä sitten edes jonkun hyvän tekosyyn, jotta juhlien järjestäjälle ei tulisi niin ikävä fiilis?? Minun mielestäni ei ole mitään väliä, onko kyseessä häät, hautajaiset vai jonkun syntymäpäivät, mutta mikäli ilmoittaudun juhliin, niin myös menen sinne (vaikka juhlapäivänä tulisikin fiilis, että miksi hitossa piti mennä lupautumaan)! Jos  minulle tulee jokin pakollinen este, niin ilmoitan siitä mahdollisimman ajoissa ja kerron myös syyn. Juhlabudjettimme oli n n.600€, joten mistään ihan ilmaisesta lystistä ei myöskään ollut kyse ja ruokien valmistamisen aloitimme jo viikkoa ennen. Kaikki oli siis tarkkaan mietitty. Oli kuitenkin kyse kolmekymppisistä ja ne ovat vain kerran elämässä joten halusin panostaa. Vähän eri asia jos pistää kutsun menemään kaikille facebook kavereille ja pyytää ihmisiä tuomaan omat juomansa ja iskee sipsipussin paikanpäällä pöytään – jos ymmärrätte mitä ajan tällä takaa.
Ymmärrän toki, jos tapahtuu jotain ikävää ja yllättävää; Sairastuu itse, lapsi sairastuu, lastenvahti sairastuu tms. Erään ystäväni parisuhde meni karille viikonloppuna ja voin todellakin ymmärtää, että juhlafiilis ei ole välttämättä ihan katossa. Se on elämää. Tuntui myös tosi kivalta, että pari hyvää ystävääni jotka eivät päässeet laittoivat vielä päivällä tekstarin ja toivottivat ihania juhlia. Siitä tuli tosi hyvä mieli. 
Aina aika ajoin sitä siis tosiaan joutuu miettimään, että mitä se ystävyys oikein on ja millä tavalla näytät että joku ihminen on sulle tärkeä. Ja onko tärkeä ystävänä vain silloin, kun toinen tarvitsee jotain, apua, palveluksia, lohdutusta ym? Onko kuitenkin vaan parempi antaa aikansa ja huomionsa niille ihmisille, joiden aidosti tuntee välittävän. Eilinen ilta oli mulle ja varmasti myös Pilville todella tärkeä ja paikalla oli onneksi suurin osa mun elämäni tärkeimmistä ihmisistä. Merkkaatte mulle paljon ja jokainen teistä on oma uniikki helmi, jollaista ei tule toista. Kiitos että olitte paikalla. <3

juhlalook

fityoutoo

8 vastausta artikkeliin “Mistä tunnet sä ystävän?”

  1. Moikka! Tilat ovat Arabianrannassa, mutta eivät valitettavasti yleisesti vuokrattavana :(. Saimme ne käyttöön ns.suhteilla.
    Toivottavasti joku kiva tila kuitenkin löytyy!!

  2. Aika moni tuttu on myös käytännössä lopettanut Facen käytön ”ensihuuman” hälvettyä. Olen todennut, että se ei todellakaan ole luotettava tiedonvälityskanava.

    • Aivan oikeassa olet. Itsellekkin tulee facesa jos jonkinmoista kutsua ja vaikka kaikki tarkistankin niin tiedän ettei moni katso niitä ikinä. Nyt vähän harmittaakin, kun ei tullut tosiaan vielä laitettua tekstaria – siihen nyt ainakin odottaisi saavansa vastauksen. Harmi vaan kun se on niin kätevä keino välittää tietoa isolle porukalle ja esim. jos tulee jotain viime hetken ilmoitettavaa..

  3. Taalla kaksikuukautisen vauvan aiti. Luen blogiasi mielenkiinnolla, erityisesti kuullakseni kuinka sovitat aitiyden ja aktiivisen urheilullisen elamantyylin. Hienoa etta teilla loi hienot juhlat. Mutta kuinka jarjestit lapsenhoidon? Ymmartaakseni imetat, joten kuinka onnistuit saamaan illan siita ”vapaaksi”?

    • Moikka Hanneli! Ja kiva että blogi miellyttää :)!
      Minulta onkin jonkun verran kyselty, että miten onnistui noiden juhlien järjestäminen, kun Ben on vasta vajaa 4kk. Meillä asuu onneksi mun appivanhemmat tosi lähellä meitä ja he ovat tosi ns. ”selväjärkisiä” ihmisiä, eli voin luottaa heihin 100% joka asiassa. Tottakai mua vähäsen huoletti, että miten heillä menee, koska Ben on iltaisin aika kiinni minussa ja haluaa vaan tissiä.
      No, kyllähän se olikin sitten n.tunnin verran itkeskellyt, mutta nukahti sitten vaunuihin ja nukkui niissä yön. Imettäminen onkin sitten kinkkisempi juttu… Nimittäin Ben on lähes täysimetyksellä, eli emme anna nykyään enää ollenkaan korviketta paitsi silloin kun en ole itse paikalla. Jouduin siis juhlissa pumppaamaan kerran illalla (imetin viimeisen kerran klo.17.30) ja koska en baarista tullessa jaksanut pumpata niin aamulla oli leuan alla aikamoiset jättimeloonit :D!!! Meninkin sitten aamulla jo kahdeksalta anoppilaan(oli kyllä vielä melko eksoottinen olo) että pääsin heti antamaan ”aamuruoan” pojalle. Mutta loppujen lopuksi kaikki meni tosi hienosti! Olenhan mä kerran käynyt myös Tampereella, mutta näin jälkeenpäin ajateltuna se oli kyllä ton maidontulon kannalta tosi työlästä…lapsi kyllä pärjäsi loistavasti isänsä kanssa!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta