Ehtiikö vielä vaihtaa jos haluaa??

*Postaus sisältää kaupallisia linkkejä

Mun äitiysloma loppuu heinäkuussa, eli noin kolmen kuukauden päästä.
Siis apua. JO kolmen kuukauden päästä!!!1104_1 (1 of 1)

On siis jo korkea aika miettiä, että mitäkähän sitä elämällään sitten tekisi?
Miten lapsen hoito järjestyy?
Hoidanko Theoa kotona?
Menenkö töihin ja jos kyllä niin mihin?

Niin paljon kysymyksiä ilman vastauksia. Se nyt on varmaa, ettei Theo mene vielä ulkopuoliseen hoitoon. Ben oli kotona 1,5-vuotta ja varmasti Theo myös on ainakin ensi kesään asti. Ben oli aluksi perhepäivähoitajalla ja tähän ratkaisuun oltiin hirmu tyytyväisiä, joten ehkäpä Theokin aloittaa aikanaan pph:lla. Täällä meillä päin on myös 1-2 vuoden jonot ruotsinkieliseen päivähoitoon, joten siihenkin täytyy varautua.

Ehdin olla kokopäiväinen yrittäjä reilun vuoden, ennen kuin jäin äitiyslomalle. Kokeilin työntekoa myös Benin ollessa samalla kotihoidossa, mutta siihen en enää meinaa lähteä! Se oli nimittäin todella stressaavaa ja tuli fiilis, etten hemmetti veny mitenkään molempiin. Yrittäjyys ei ole koskaan ollut mun unelma, mutta liikunta-alalla on hyvin vähän vaihtoehtoja, ellet halua työskennellä liikuntakeskuksissa tai kunnalla. Haluan myös tehdä pt:n homman lisäksi ryhmäliikuntaa ja blogikin vie aikanasa. Yrittäjyys oli myös hyvä ratkaisu siinä mielessä, että mieheni matkustelee jonkun verran työn puolesta ja hänellä on myös työn takia iltamenoja, jolloin minun on oltava kotona. Pystyin hyvin sopimaan omat aikatauluni, eli minä olen pystynyt joustamaan.
Liikunta-alalla työskennellessä työ on hyvin iltapainotteista ja suoraan sanottuna välillä harmitti ihan kamalasti lähteä duuniin kun mies tuli kotiin. SIlloin haluaisi olla yhdessä perheen kanssa, eikä roikkua salilla iltamyöhään! Asiakkaat kuitekin määräävät milloin töitä on, eli pääosin iltaisin. 1104_3 (1 of 1) 1104_4 (1 of 1)

En sano, että olisin kyllästynyt siihen työhön mitä teen, mutta yrittäminen varsinkin ilman työyhteisöä on kyllä suoraan sanottuna aika hanurista! Tämä ala on hyvin kilpailtu ja jatkuvasti on kehitettävä uusia kommervenkkejä, kuinka hankkia asiakkaita ja saada näkyvyyttä! Kesät ovat melko hiljaisia yleensä ja syyskuussa ja tammikuussa pitäisi painaa ihan megalomaanista päivää. Meillä on kuitenkin miehen kanssa tämä huusholli tässä maksettavana, joten taloudellinen vastuu on myös mun harteilla. Vasta yksityisyrittäjyyttä kokeillessaan tajuaa, kuinka monta lanttia täytyy sinne kirstuun kilahtaa, ennen kuin sieltä voi ottaa mitään itselleen. Käytännössä kuukaudessa tuloja on oltava ainakin se 4000€ ja siitä voi laskea puolet veroihin ja muihin kuluihin. Väillä mietin, että olenko mä jollain tavalla luovuttaja kun kelailen näitä juttuja…? Olenko tehnyt täydellisen virhearvion, kun yrittäjyys ei ollutkaan mun juttu? Toisaalta sitten taas olen vakuuttunut, että vaatii aivan erityisen luonteen jotta yrittäminen kannattaa ja jotta homma lähtee niinsanotusti lentoon! Tuskinpa kukaan haluaa vapaaehtoisesti painaa pitkää päivää ja samalla elää jatkuvasti kädestä suuhun. En minä ainakaan halua tässä vaan pikkuisen harrastella tätä minun yritystoimintaa.1104_5 (1 of 1)

Mulla on jo pitkään kytenyt ajatus opintojen jatkamisesta ja aloitankin kesäyliopistossa urheilulääketieteen opinnot ja avoimessa sosiaalipsykan. En ole täysin varma pysynkö tällä alalla lopunikää, mutta toisaalta itsensä kouluttaminen on yrittäjällekin ihan pakollista! Paljon opinnoissa on samaa kuin AMK:ssakin, mutta toisaalta tiedon päivitys ei varmasti mene hukkaan (ja tällä kertaa opiskelukieli on luojan kiitos ihan suomi!). Tässä välissä voi sitten miettiä sitä unelma-ammattiaan ja tulevaisuutta. Vaikka mulla onkin koulutus kahteen eri ammattiin, niin en ole ehkä ihan 100% vielä löytänyt sitä mun intohimoa ja juttua.
Mun mielestä on sitäpaitsi täysin normaalia, että ihmiset vaihtaa alaa ja työpaikkaa ja vaikka itseäni hieman asia pelottaa, niin en mä nyt ihan ikäloppu (kai) vielä ole! Harva on varmaan enää tässä maailmanajassa 20-vuotiaasta samassa duunissa eläkeikään asti. Jos nyt ei ihan alaa vaihda, niin ainakin paikkakuntaa, osastoa, työpistettä tai ainakin työhuonetta 🙂 .

Oletteko te tällä hetkellä sellaisessa duunissa kun haluatte? Onko jollain ollut sellaisia fiiliksiä, että tekisi mieli vaihtaa mahdollisesti kokonaan…? Olisi mukava kuulla teidän tarinoita 🙂 .1104_2 (1 of 1)
Paita / Ginatricot
Housut / Casall (TÄÄLLÄ*)
Kengät / Adidas (TÄÄLLÄ*)
Treenikassi / Eastpack
Kello / Tomtom (saatu blogin kautta)

 

fityoutoo

15 vastausta artikkeliin “Ehtiikö vielä vaihtaa jos haluaa??”

  1. Olen niin samaa mieltä tuosta yrittäjyydestä. Kutsun itseäni pakkoyrittäjäksi, sillä liikunta- ja ravitsemuspuolella töitä kyllä riittää, mutta ei työpaikkoja. Pitää siis olla yrittäjä. Kokopäiväinen yrittäjyys, jolla jotain tienaisikin, on kuitenkin mielestäni haastavaa ja vaatii tietynlaista luonnetta. Pitää olla koko ajan myymässä itseään (siis ammattitaitoaan) ja solmimassa kontakteja. Itse olisin ihan tyytyväinen jonkun toisen palkkalistoillakin. Koen, että yrittäjän vapaus ei millään korvaa kaikkia niitä oikeuksia, joita työntekijällä on. Toisinaan tuntuu, että yrittäjällä on vain velvollisuuksia. No, tämä on vain minun negatiivinen näkemykseni ja tiedän, että osa yrittäjistä on ihan eri mieltä kanssani. Rakastan työtäni, mutta olen pohtinut, että opiskelisin uuden ammatin ihan vain siksi, että saattaisin löytää paremmin vakituisen työpaikan. Toki nyt äitiyslomalla on mukavaa, kun voi tehdä yhden työkeikan siellä ja toisen täällä eikä ole sidottu mihinkään. Toisaalta taas yrittäjää on helppo äitiyslomallakin houkutella töihin eli kaikella on puolensa.

    http://petrabettina.blogspot.fi

    • Moikka ja kiitos kommentista! Paljon mulla on samoja fiiliksiä! Olen itse ollut valtiolla 4v töissä ja jotenkin se ”helppous” on ihanaa, kun palkka tulee sovittuna päivänä, lomat on tiedossa, on hyvä työterveys ym. Toki sitten taas yrittäjällä on tuo omien aikataulujen suunnittelu todella suuri plussa.
      Tuskinpa itsekään olen yrittäjä lopunikää. Toki toiminimeä on aika helppo pyörittää ja varmasti meinaan pitää sen tulevaisuudessakin.

  2. Itse valmistuin 25-vuotiaana sisätauti-kirurgiseksi sairaanhoitajaksi ja ehdin yhden lapsenkin opiskelujeni ohessa pyöräyttää. Olen ollut tosi tyytyväinen ammatinvalintaani, mikä oli aika itsestäänselvä valinta lukion jälkeen. Lisäksi ikinä ei ole ollut töistä pulaa ja on niin monenlaista työnkuvaa mihin on niin opiskelujen kuin jo töidenkin puolesta saanut tutustua. Tällä hetkellä olen Ruotsissa töissä akuuttipuolella (kun paremmat palkat!). Jään kuitenkin kesäkuussa taas äippälomalle ja olen ajatellut olla ainakin pari vuotta kotona lasten kanssa. Sen jälkeen tai aikana aion hakea Suomeen kätilöntyötä lukemaan ja toivon että pääsisin joskus synnytyssairaalaan töihin. 🙂

    Musta ei ikinä olisi yrittäjäksi.. Kuten jo aiempi kommentoija tuossa kertoo, liikunta-alan yrittäjyys tuntuu olevan todella haastavaa! Vaikka itse marmattaa monesti oman työn huonoista puolista, esim kolmivuorotyöstä, niin olisi sekin ärsyttävää jos työ sijoittuisi aina ilta-aikaan.

    • Mäkin joskus ihan tosissaan mietin sairaanhoitajan työtä! Se on aina tuntunut monipuoliselta työltä ja itse kaipaan kovasti sitä työn sosiaalista puolta, eli työyhteisöä. Se oli entisessäkin duunissa kirkkaast paras juttu (palkan lisäksi).
      Liikunta-ala karsii jyvät akanoista. Vaikka asiakkaat ei lopu, niin silti ihmiset ostavat nykyään mieluummin puoli-ilmaisia nettivalmennuksia ja yrittäjä ei voi polkea hintoja kovin alas, jos haluaa käteenkin jäävän jotain. Mielestäni 24% alvi on myös ihan perseestä.

  3. Tulen perheestä jossa isä oli maatalousyrittäjä, ja tätä nykyä miehenikin on yrittäjä omalla alallaan. Olen siis nähnyt sen että ollaan käytännössä vuorokauden ympäri jollain tapaa kiinni siinä työssä ja hyvin pienellä vasteella, eli käteen jää PALJON vähemmän kuin mitä työlleen antaa. Monelle olenkin sanonut että minusta siihen ei olisi, miten helppo kunnan hoitotyöläisenä tehdä se vaikka 8h päivä ja lähteä kotiin ja jättääkin ne työt sinne kodin ulkopuolelle! Vaikkakin sitten minä useasti ne viikonloppuillatkin painan duunia mutta tosiaan vaan sen mitä työvuorolista sanoo eikä yhtään yli:D

    Tosin tässä yrittäjän vaimokkeena väkisinkin joutuu edelleen sietämään sitä yrittämistä, mistä välillä hermoja kysellään sillä tottahan se on että kuten jo lapsena näin että vanhemmat vähän ovat kotona, jatkuu se sama nytkin miehen toimesta.
    Mutta nostan silti hattua kaikille jotka jaksaa toimia yrittäjinä, erityisesti te pienyrittäjät joilla käsittääkseni se raha oikeasti on vielä tiukemmassa saada omaan käyttöön. Uskosin kuitenkin että nimenomaan teitä yrittäjiä tämä suomen valtio tarvitsee elääkseen!

    • Mä nostan kans hattua 😀 ! Kyllä siihen tietysti osa pystyy ja siitä nauttii, mutta se vaatii intohimoa ja myös luovuutta. Sekä tietysti bisnesälyä, jotta voi tehdä elannon sillä. Harrastelijat on erikseen.

  4. Todellakin vielä ehtii vaihtaa ja juuri uuden ja vanhan tiedon yhdistämisellä pääsee pitkälle. On vain etu, että on useamman alan opintoja ja omannäköinen yhdistelmä tietoa niistä. Mitä sä oot Katri opiskellut aiemmin? Liikuntapuolen lisäksi siis, en ole varma muistanko lukeneeni.

    Mua kaksi vuotta vanhempi sisko aloitti oikiksessa viime syksynä. Hän ehti olla työelämässä pitkään ja takana on jo yksi korkeakoulututkinto. Oon niin ylpeä siskosta kun lähti vielä uudestaan opiskelemaan kun tunsi että kaipaa enemmän. Minäkään en ole vielä edes valmistunut.

    Mun haave on yhdistää yrittäjyys ja ehkä joku palkkatyö ainakin osittain. Mä oon ollut yrittäjä nyt kolme vuotta ja sen fleksiibeli puoli on parasta koko hommassa. Silti töitä saa tosiaan paiskia, että jotain jää käteen. Omasta mielestäni bloggaamalla tienaa sillä tavalla mukavammin, ettei tarvitse niitä ohjauksia tehdä iltaisin. Mäkin tein ennen Amosta yli vuoden melkein joka ilta noita pt-ohjauksia. Siksi blogi on sopinut paremmin tähän aikaan kun lapset ovat pieniä.

    Kyllä se kokonaisuus vielä sieltä hahmottuu. Todella mukavia opintoja olet löytänyt avoimesta. Onko urheilulääketiede sama kuin liikuntalääketiede? Liikuntalääketieteestä mulla on 25 op perusopinnot suoritettu ja tykkäsin kyllä kovasti 🙂

    • Mä oon opiskellut pelastusopistossa!

      Mä oon kans ajatellut, että palkkatyön ja yrittäjyyden yhdistäminen olisi hienoa. Silloin elämässä olisi kuitenkin tietty ”pysyvyys” ja takuu siitä, että esimerkiksi pt-homman ollessa hiljaista (eli yleensä kesäaika) talous ei ole ihan kuralla. Ryhmäliikuntakin on kesän yleensä tauolla.

      Liikuntalääketiedettä joo tarkoitin !! Muistin sen väärin… Mä toivon että saan noi samat suoritettua! 🙂

  5. Mä kyllä pidän mun nykyisestä työstäni, mutta työn epäsäännöllisyyden ja vuoroluonteisuuden vuoksi en usko jaksavani tehdä tätä lopun ikääni.
    Voisin toki opiskella, kun mieheni saa omat opintonsa päätökseen ja työpaikan (kämppää maksettavana täälläkin) mutta enpä ole vielä keksinyt, mitä. Työllistymisenkin pitäisi olla suht taattua, että viitsisin lähteä koulunpenkkiä kuluttamaan plus tietty olisi mukavaa, jos voisin joskus suhtautua työhöni intohimolla.

    • Aivan just näin. Työllistyminen on tosi tärkeää, koska ainakin itse koen opiskelun menevän vähän hukkaan (jos nyt opiskelu koskaan voi toisaalta hukkaan mennä). Oon itse tosi onnekas, koska olen saanut tehdä sitä mitä olen opiskellutkin ja töitä varmasti riittäisi molemmissa ammateissa. Liikunta-alalla varmasti voisin palata esim vanhaan työpaikkaani Fressille jos haluaisin.

  6. Asiasta poiketen, miten teidän lasten kielihommat toimii? Asetteko ruotsin kielisellä alueella tai onko isovanhemmat ruotsin kielisiä? Vai haluatteko muuten vaan rikastaa lastenne kielipäätä? 🙂

    • Mun mies on suomenruotsalainen ja hänen äidinkielensä on ruotsi (eli on käynyt kaikki koulutkin ruotsiksi). Hänen isänsä ja veljensä puhuu myös ruotsia äidinkielenään. Me asutaan myös osaksi ruotsinkielisellä alueella Helsingissä 🙂 .

  7. Lueskelin blogiasi taaksepäin, kun on jäänyt ihan lukematta. Kiitos hyvistä kirjoituksista 🙂

    Laitoin ekaa kertaa elämässäni toiminimen pystyyn nyt äitiysloman lähestyessä loppuaan, ja olen nyt saamassa pienen haisun siitä mitä yrittäjän elämä on. Itsensä markkinointia, koko ajan tavoitettavissa olemista, epäsosiaalista, ei ketään kenen kanssa jakaa vastuuta… Ei minusta olisi päätoimiseksi yrittäjäksi, ja kunnioitan yrittäjiä entistä enemmän. Suomessa on vieläpä tehty yrittäminen niin älyttömän hankalaksi ja kalliiksi.

    Siis mitä, onko ruotsinkielisiin päiväkoteihin todella tuollaiset jonot? Me asutaan Espoossa, mies on suomenruotsalainen, ja tarkoitus olisi laittaa tyttö ruotsinkiel. päiväkotiin vuodenvaihteessa. Ei ole tullut mieleenkään että voisi olla noin hurja jono, apua…

    Opintoihin kannattaa aina lähteä, kunhan valitsee sellaisen alan joka todennäköisesti työllistää. Mitään muinaismytologiaa en lähtisi opiskelemaan. Vaikeita päätöksiä opiskelut, työt ja hoitovapailu, kun lapsi on vain kerran pieni mutta toisaalta pää ja lompakko ei loputtomiin kestä kotona olemista.

    Hauskaa vappuviikonloppua!

    • Muinaismytologiaa. Repesin 😀 ! Mutta juu, pakkohan sitä on ajatella onko töitä vai pääseekö heti kortistoon valmistumisen jälkeen… Tsemppiä tosiaan yrittämiseen! Kyllä se on pitkälti tota. Ja toki paljon muutakin…

      Ainakin täällä meillä Pohjois-Helsingissiä on jono ihan karmean pitkä. Ei mekään osattu varatua ja siksi Ben aloittikin eka perhepäivähoidossa.

    • Kiitos kovasti, täytyy piakkoin tsekata meidän päiväkotitilanne.
      Tsemppiä sinnekin arjen pyörittämiseen ja yrityspohdintoihin!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta