Mitä lapseni syö?

Jostain syystä moni varmaan yleisesti (ja virheellisesti) olettaa, että meillä syödään superterveellisesti, kun olen itse personal trainer. Tämähän ei oikeasti pidä paikkaansa, koska meillä syödään lopulta aika tavallisesi ja vaikka ruokavaliossani onkin peruspalikat kunnossa, niin en voi todellakaan väittää sen olevan ”superterveellinen”. Mitä se edes tarkoittaa?? Nollatoleranssi sokerille? Ei viljoja? Ei maitotuotteita? Ei mitään prosessoitua?
Varmaan aika moni on mun mielestä samaa mieltä siinä asiassa, että nykyään ruokakeskustelusta voisi pitkälti sanoa, ettei meillä taida olla oikeita ongelmia enää ollenkaan! Ruoasta tehdään hirveä haloo ja se taitaa olla pitkälti myös hyvinvointiyhteiskunnan tuotoksia. On tietysti tärkeää miettiä jokapäiväisiä valintoja omalla lautasellaan, mutta aivan hysteeriseksi ei kannata rueta. Sitä ideologiaa olen käyttänyt niin omassa, kuin lapsenikin ruokailussa. Perusasiat kuntoon!

maistuu1 (1 of 1)

Tiedän kyllä perheitä, joissa varmaan syödään superterveellisesti (tai annetaan niin ainakin ymmärtää ulkopuolisille). Perheessä syödään esimerkiksi pelkästään luomua, lapsi ei koskaan saa valmisruokaa tai pikaruokaa ja sokeri ja kovat rasvat ovat pannassa. Minusta on oikeasti hienoakin, että kiireisessä lapsiperhearjessa ruokailuun jaksetaan panostaa niin hurjasti! Silti mä olen huomannut (korjatkaa tosiaan jos olen väärässä…), että nämä superterveellisesti syövät lapset eivät silti ole sen terveempiä välttämättä, kuin muutkaan lapset. Eli myös he saavat esimerkiksi päivähoidosta samat kiertävät taudit kuin muutkin mukulat. Ja ihan riippumatta siitä, onko kotona syöty kaupan perus jugurttia vai äidin itsetekemää raakapuuroa gojimarjoilla.
Enkä tällä nyt tarkoita kumminkaan sitä, että kellekään niitä sokerijugurtteja suosittelisin….

Meillä lapsi ei ole nirso ja on syönyt aina samaa ruokaa kuin muutkin (siis heti kun pystyi). Olen itse ollut pienenä tosi allerginen monille ruoka-aineille sekä kärsinyt pahasta ihottumasta. Mieheni on samalla tavoin ollut allerginen ja kärsinyt astmasta. Muistan ainakin itse lapsuudesta, kuinka kurjaa ja ikävää se oli. Sen takia en halua rajoittaa turhaan oman lapseni ruokavaliota jos ei ole pakko! Kaikkea voi syödä, kohtuuden rajoissa! Ben ei ole missään vaiheessa kärsinyt allergioista ja hän on ollut mielestäni myös tosi terve aina (jos pieniä nuhakuumeita ei oteta lukuun). Olen käyttänyt häntä kerran lääkärissä sairauden takia tässä lähes kolmen vuoden aikana ja se oli itseasiassa viime perjantaina silmätulehduksen takia. Tässä valossa onkin siis vähän erikoista, että lähtisin rajaamaan esimerkiksi vaikka kaikki lehmänmaitotuotteet häneltä pois, jos hän ei niistä mitään oireita saa.

maistuu2 (1 of 1) maistuu3 (1 of 1)

Toinen juttu mitä olen miettinyt on, että miten päivähoidossa menisi tosi rajatun ruokavalion kanssa? Me ollaan annettu lapsen syödä dagiksessa sitä mitä siellä tarjotaan, vaikka ruoka ei aina olisi ihan kaikkien ravitsemusasiantuntijoiden mieleen ja välillä itsekin olen miettinyt, millaista sen laatu mahtaa olla. Joskus heillä on esimerkiksi synttäreitä tms. jolloin tarjolla on ollut keksiä tai jäätelöä ja se on ihan ok, koska määrät tuskin ovat kovin isoja. Meillä kotona makeita ei syödä viikolla, mutta jos niitä tarjolla on muualla, niin se sopii kyllä. Ehkä voisi sanoa, että kaikista jyrkimmin suhtaudun itse karkkeihin, limppariin ja mehuihin eli etenkin tosi keinotekoisiin herkkuihin. Niiden kanssa koitetaan pitää tiukkaa linjaa, mutta ei olla aivan natseja niissäkään. Yksi tikkari viikossa on ok, mutta ”karkkipäivänä” herkutella voisi sitten mieluummin vaikka jäätelöpuikolla tai keksillä. Ja kuulkaa, kyllä meilläkin palkitaan lasta joskus herkuilla! Etenkin nyt, kun on pitänyt laittaa hirveän taistelun kanssa silmätippoja pikkupotilaalle 😀 . Tuleekohan lapsestani nyt tunnesyöjä aikuisena…? 
Jostain syystä Ben ei  kuitenkaan ole isänsä tavoin kovin makeanhimoinen, eli jos tarjolla on esimerksi kakkua, niin hän ei sitä lusikallista enempää lopulta yleensä syö.

Tiedän lähipiiristä tosi allergisia ja myös tosi nirsoja lapsia. Olen nähnyt sen aikuisen huolen, kun lasta on vaikea saada syömään oikeastaan yhtään mitään tai lapsi ei vastaavasti saa syödä yhtään mitään! Usein ne allergiat voivat rajoittaa paljonkin ruokavaliota ja pieni lapsi ei välttämättä ymmärrä, miksi hän ei saa syödä sitä mitä muut saavat (enkä mä nyt sano, että pitäisi syödä aina sitä mitä muut). Siksi olen tietysti iloinen terveestä ja kaikkiruokaisesta lapsesta, jolle maistuu niin kaurapuuro, sushi kuin homejuustokin! Tärkeintä, että lapsi haluaa ja voi maistaa mahdollisimman monia makuja! Lisäksi Ben saa rasvahappoja ja monivitamiinit päivittäin, jotka olen tilannut hänelle iHerbistä. Nordic Naturalsin vitamiinit uppoavat lapseen kuin väärä raha!
Benin lemppariruokia ovat muuten tällä hetkellä spagetti, maksalaatikko, nakkiruoat, kananmuna, smoothiet(kun saa tehdä itse!), kallen mätitahna, homejuusto (joka on muuten hassusti ruotsiksi ”mögelost”), kanasatay (tämän tilaamme hänelle aina Thaikkuruokapaikoissa) ja pinaattiletut. Hän tykkää myös kovasti porkkanasta, kurkusta ja kukkakaalista, kun ne on leikattu oikein 😀 . Kasviksetkin siis uppoavat, joka tietysti lämmittää tällaisen täydellisesti syövän personal trainerin sydäntä…krömöh….

maistuu4 (1 of 1)
Lempismoothiessa on Benin mielestä tarpeeksi makeutta! Muuten menee melkeimpä mitkä vain combinaatiot.

Miten teidän lapset syö? Oletteko rajoittaneet ruokavaliota jotenkin, eli onko teillä ”sääntöjä” liittyen esimerkisi sokeriin, viljoihin tai muihin ruoka-aineisiin?

fityoutoo

15 vastausta artikkeliin “Mitä lapseni syö?”

  1. Itse terveysalalla työskentelevänä äitinä panostan nimenomaan vastustuskyvyn vaalimiseen – meillä lapset syövät moninkertaisen annoksen d-vitskua, kalaöljyt plus pellavarouheet, sinkkiä, monivitamiinia, jossa myös jodi, ja vaihtelevaa maitohappobakteerivalmistetta joka päivä. Ruokavalio on aika normi, joka aterialla kasviksia ja vihanneksia ja hedelmiä paljon, kuitua ja lihaa, kalaa tai kanaa. Hiilarit otetaankin sitten hiukan ”huonommista” lähteistä, eli riisistä ja makaronista. Koulussa ja päikässä syövät perunaa. Puuro kuuluu jokaiseen aamuun. Leipää rajoitetusti, yleensä illalla. Maitoa en juota lainkaan, kalsium tulee muista lähteistä, toki jugurttia ja juustoa saavat kohtuudella.
    Herkkuja on jotain pientä päivittäin, mutta eivät ole kovin persoja makealle, kun siitä ei ole tehty numeroa.
    En ennätä panostaa ruoanlaittoon, mutta unelmissani olisi kokata luomusti ja monipuolisemmin.
    Ovat kyllä olleet tähän saakka huipputerveitä lapsia (koputtaa puuta), ja kiertävät vatsataudit ja influenssat eivät ole tarttuneet.

    • Mun mielestä on myös tärkeää huolehtia, että lapsi saa vitamiinilisät. Etenkin jos on päivähoidossa, jossa taudit jyllää! Minkä merkin tuotteita käytät? Onko ne lapsille suunnattuja vai onko sulla jo sen verran isoja, jotka syö aikuisten vitskuja? Mä oon tosi mielissäni, kun noi Nordic Naturalsin vitskut uppoaa tohon lapseen niin loistavasti!

  2. Olen kolmen alle 5-vuotiaan lääkäriäiti (erikoistun parhaillani lastenlääkäriksi) ja täytyy myöntää, että tällaisena terveysintoilijana olen kyllä melkoinen ”ruokapoliisi”…esikoisen kanssa aikoinaan olin tosi tiukka herkkujen suhteen eikä hän niitä osannut kaivatakaan ennen päiväkotiin menoa 3,5-vuotiaana. Silloin harmaita hiuksia asian suhteen minulle aiheuttivat sukulaiset, jotka ”väkisin” tuputtivat sokeriherkkuja lapsellemme, vaikka mielestäni sen ikäinen ei niitä olisi tarvinnut (varsinkaan kun ei niitä tajunnut edes pyytää). Noh, ajat ovat muuttuneet, kun lapsia on tullut lisää 😄 keskimmäinen oppi tietty isommaltaan (joka siis tarhassa oli päässyt herkkujen makuun) kakut ja jätskit ja saikin maistaa niitä jo aikaisemmassa vaiheessa. Nykyisin äitinsä kaltainen herkkupylly: heti kun esim synttäreillä silmä välttää, on kauhomassa karkkikipolla!
    Vieläkin tosiaan olen sitä mieltä, etteivät tuollaiset pari vuotiaat varsinaisesti herkkuja tarvitse, enkä ymmärrä miksi esim isovanhempien on pakko niitä lapsille tuputtaa, mutta muutoin kohtuus kaikessa lienee hyvä sääntö. Hampaita joskus joudun kiristelemään ja nielemään terveysvalistukseni, kun päiväkodissa aika usein saavat välipalaksi sokeriherkkuja (harvoin mitään hedelmiä tms) tai kun vieraisilla suorastaan pakotetaan niitä tarjoamaan. Kotona syömme monipuolista ja suht terveellistä ruokaa. Pyrin tekemään ruuat itse, mutta kun vauva on valvottanut ja äidillä pinna kireällä, löytävät meilläkin ne pinaattiletut tiensä ruokapöytään 😄 aamulla ja illalla leipää / puuroa ja hedelmiä lisäksi jos nälkä, välipaloina suosin luonnonjugurttia hedelmillä / marjoilla tai smoothie. Vauva vetelee itse tehtyjä soseita, mutta purkkiruokaa myös (jos äitiä laiskottaa). Esikoinen ei niitä purkkiruokiakaan nähnyt, heh 🙂 taidan siis olla aikamoinen nipottaja ruuan suhteen mikä sinänsä on hassua, kun sitten lasten mentyä nukkumaan, kaivan juustolautaseni ja karkkikätköni esiin 😊 mutta siis itsekin suosin lasten herkuissa itse leivottuja juttuja tai jätskiä lisäainekarkkien ja limujen sijaan, ne ovat minulle (tai siis ei Minulle vaan lapsilleni syötettynä) kauhistus 😄

    • Eikös se aika monessa perheessä mene niin, että ekan kanssa koitat olla todella tarkka ja sitten kun lapsia tulee lisää, niin ote vähän höllää 😀 …? Mäkin sain siihen kaksivuotiaaksi aika hyvin pidettyä pääni mutta meilläkin on isovanhemmat se haastavin rasti, koska ovat itse kovia herkuttelemaan. Onneksi meillä on miehen kanssa sama linja.
      Mäkin olen miettinyt, että kuinka paljon sokeria tuolla päiväkodissa tulee. Koitan aina kurkkia ruokalistaa ja vähän kysellä pojalta että mitä söitte välipalaksi….

  3. Meillä lapset syö perus kotiruokaa. Esikoinen kasvoi tosi nirsoksi kun sai rintamaitoa sinne 2v asti joka on ”suositus”. Ja keskimmäinen sitten maistaa mitä vaan, kun vaihtoi ennen 6kk ikää pulloon ja ruoan maistelutkin aloitettiin alta 6kk iässä toisin kuin esikoisella. Mutta siis.. Aamuin ja illoin yleensä kaurapuuroa. Ruokana yleensä kanaa jollakin lisukkeella, joskus punaista lihaa, mutta aika harvoin. Keskimmäinen (alta 2v) popsii tyytyväisenä vihannekset sun muut, mutta tuo 4v on tosi ronkeli. Herkkuja ei pahemmin kotona ole (siis lasten näkyvissä :D), mutta juhlissa ei aleta kieltämään tai mummin kanssa asioilla on ok saada jätski. Ollaan yritetty opettaa kohtuus ja mielestäni se on mennyt jo tuon 4vn päähän hyvin. Ei ole tullut tilanteita että ahmisi kaksin käsin herkkuja juhlissa ihan sokerihuuruissa. Ollaan paasattu hammashuollosta yms sen verta vissiin, ettei edes uskaltaisi napostella liikaa ettei hampaat tipu 😀

    • Sokerin kanssa totaalikielto ei kyllä ole mielestäni paras vaihtoehto, tai siis toimii silloin jos ei ole useampia lapsia tai sitten koko lähipiiri on tosi sitoutunut sokerittomuuteen. Mutta uskon, että ehkä just siksi Benkään ei ole kovin perso makealle, koska on sitä kohtuudella saanut ja kuten sanoin, niin ei kovin edes välitä mistään pullista, piirakoista tai kakuista.
      Kiva muuten kun kommentoit pitkästä aikaa 🙂 !

    • Olen huomannut, että vaikka ei saisi sokeria kotona, niin siltikin voi tulla todella perso makealle.
      Ja meillä on niin päin, että tytär on saanut sokeria melko rajattomasti ihan pienestä pitäen(olen todella perso makealle itse), mutta makeaa tuo syö tosi vähän kerralla, ja usein syötävä on hänen mielestään liian makeaa. Sipsejä menisi kyllä pussitolkulla, mutta mun terveyspuheet ovat menneet perille viime aikoina. Itse en ole sipsi-ihmisiä, joten tätä tapaa ei ole kotona opittu.
      Luulen, että loppujen lopuksi sillä kotikasvatuksella ei ole merkitystä, että miten lapsi tulee tykkäämään makeasta. Tosin moni, joka ei ole saanut ollenkaan sokeria kotona, on omilleen päästyään retkahtanut siihen hyvin pahasti. Mutta voihan se olla, että ne jotka ei ole, eivät vaan ole tulleet maininneeksi asiasta. Kun taas se retkahtamisesta saatu ylipaino pitää jollain selittää.

  4. ”Yksi tikkari viikossa on ok, mutta ”karkkipäivänä” herkutella voisi sitten mieluummin vaikka jäätelöpuikolla tai keksillä”

    Yksi tikkari? Keksillä? Yhdellä keksillä? Mitä helvettiä? En suosittele ketään syöttämään ipanoilleen hirveitä määriä karkkia ja varsinkin limut ei mielestäni lapsille sovi, mutta että kerran viikossa yksi keksi ja sinä väität että tällaiset puheet on terveitä?

    • Mä vähän epäilen sun sisälukutaitoa… Tai sitten meillä vaan on oikeasti täysin erilainen käsitys siitä, kuinka paljon tollanen kolmevuotias tarvitsee sokeria. Miksi ihmeessä antaisimme enemmän, etenkin jos lapsi ei osaa sitä edes kaivata??? Meillä ei pullat ja keksit kuulu päivittäiseen ruokavalioon, ellei käydä kylässä.

    • Ihmeen paljon aikaa kyllä ainakin meidän pikkutyypit saa uppoamaan ihan yhden keksinkin syöntiin kun kaikki nakerrellaan hartaasti murunen kerrallaan nauttien 🙂 Ja jos se yksi keksi tekee lapsen ihan yhtä iloiseksi, niin miksi ihmeessä pitäisi tuputtaa useampia. Harvoinpa lapset näkee herkkukaapeille tai edes ajattelee että missä lisää, jos siihen ei ole tottunut. Aikuinen havannoi ihan eritavalla, että siellä se täysinäinen keksipaketti lukuisin keksein kutkuttaa.. Kiva kun pienet osaa olla vielä niin ”pienestä” iloisia.

  5. ”Perheeseeni kuuluu kaksivuotias poika ja suomenruotsalainen insinööri”

    Ai sä olitkin tämmönen… No sitten ymmärrän miksi lapsi saa karkkipäivänä yhden dominon

  6. Oon ausseissa au pairina ja mitäs nää lapset täällä syö. No nää syö aamupalaksi sokerista jugurttia minkä päällä on kanelisokeria ja hunajaa. Päivän mittaan ne mättää säkillisen rusinoita, keksejä, ”myslipatukoita”, suolakeksejä, sipsejä ja karkkia. Lounaaksi ja dinneriksi ne ”syö” nugetteja ja pastaa majoneesilla tai sit ihan vaan paahtoleipää. Yleensä näistä ruuista suurin osa menee vaan roskiin. Iltapalaksi sama setti kun aamulla. Oon ollu täällä kaks kuukautta ja nää mukulat on ollu koko sen ajan kipeitä.
    Ainojoo jos nää on koko päivän mun kaa niin yleensä sillon ne haluu välipalaksi omenaa,manteleita, porkkanaa ja banaania koska en suostu antamaan keksejä. Mut heti kun vanhemmat on taas kotona vedetään pelkkää snäcksiä. Päivät on myös ihan sika rankkoja kun nää riehuu ja huutaa ja kiukuttelee sokerihumalapäissään kaikki päivät. Vanhemmat ite syö tosi terveellisesti mut samaa ruokaa ei anneta lapsille. Miksi?!?!? En ymmärrä…
    Luulin ennen tänne tuloa et Suomessa lapset saa huonoa ja ravintoköyhää ruokaa mut tähän verrattuna se on kyl ihan hyvää ja terveellistä. Ja kun siis tää sama ruokailumalli on täällä aika monessa perheessä, ei vaan tässä yhdessä. Hienovaraisesti oon yrittäny vihjailla korkeasta sokerimäärästä ja oikean ruuan puutteesta mut hankala käydä neuvomaan kun oon tavallaan kuitenkin vaan työntekijä täällä, paljon nuorempi ja itseltä ei omia lapsia löydy. Pelottaa vaan miltä nää lapset alkaa kohta näyttää kun vuoden ikäisestä asti syödään jo enemmän karkkia kun aikuiset 🙁

    • Ja tarkotin tossa kommentissa tosiaan et ennen tänne tuloa luulin et nykyään päiväkodeissa ja kouluissa Suomessa tarjottas ravintoköyhää ruokaa.
      Ja ps. Inhottavia kommentteja joiltain tullu taas. Musta on ihan ok jos lapsen herkkupäivä on yks jäätelö ja keksi esim. Ei se tarvii puolta kiloa karkkia koska se on lapsi?! Ei sen kuulukkaan syödä niitä samaa määrää kuin aikuisten ja ei kyllä aikuisenkaan tarvi syödä puolta kiloa…. ja eiks herkuttelussa ois hyvä kanssa pitää kohtuus ja tehdä sitä sillon tällön ja ehkä välillä vaan vaikka juhlissa syyä enemmän. ni eiks oo hyvä lapsesta asti opettaa et herkuttelua voi myös olla vaan se yks jäätelö, ei tarvi vetää kaikkea sekasin niin kauan et oksennus ei oo kaukana. Ite oon lapsesta asti syöny herkkuja tolleen että se oikeesti on välillä päätynyt siihen et laatta lentää ja vasta nyt muutaman vuoden sisällä alkanu tajuumaan et miten pitää kohtuus ja nauttia pienestä määrästäkin 🙂 karkaskohan tää miun aihe nyt johonkin 😀
      Joka tapauksessa mukavaa syksyn jatkoa ja talven odotusta sinne Suomeen 🙂

    • Uskon, että monelle olis varmaan shokki asua jonkun aikaa just esim Ausseissa tai Yhdysvalloissa. Terveellistä ruokaa on niin helposti tarjolla ja hedelmätkin tuoreita. Mutta mikä hitto siinä on, että lapsien ruokavalio on noin luokattoman huono??? Tuo ”ravintoköyhä” on just oikea sana!! Kuulostaa aivan karmeelta, en tiedä miten voisin pitää suuni kiinni :/ …

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta