Henkinen hyvinvointi: Mitä sanoa ihmiselle, jonka kommentti loukkaa?

Kuuntelen kahvipöydässä ystävääni. Hän kertoo, kuinka kesken palaverin hänen työkaverinsa sanoo jotain, joka on tarkoitus olla suora **ttuilu. Sen lisäksi kommentin on tarkoitus nolata ystäväni muiden työkavereiden edessä.
Olen ällistynyt ja sanaton.
Mutta ystäväni ei ole! Hän on juuri sellainen ihminen, jollainen haluaisin itsekin olla! Hän ottaa tapahtuneen palaverin jälkeen puheeksi työkaverin kanssa. ”Toi mitä sä sanoit, oli mun mielestä kohtuutonta ja asiatonta. Se loukkasi mua”.
Olen todella vaikuttunut ystäväni rohkeudesta puolustaa itseään ja siitä, kuinka hän selvittää tilanteen heti ja tyylillä, eikä tee kuten mä olisin luultavasti tehnyt: Eli jäänyt märehtimään viikoiksi tapahtunutta loukattuna ja ärsyyntyneenä siitä että tilanen päättyi totaalisen jäätymiseen!

Mä ihailen ihmisiä, jotka niin sanotusti nostavat ikävissä asioissa kissan pöydälle. Itsellä on tämän suhteen vielä opittavaa ja olenkin hieman jopa kärsinyt siitä. Tunnen kyllä ihmisiä, jotka heti ottavat asiat puheeksi jos heille ollaan ilkeitä. Ja se taito on nimenomaan suhtautua siihen ilkeilyyn aikuismaisesti; Kuka tahansa osaa aukoa päätään takaisin. Mutta se ei vie asiaa mihinkään.
Ihmettelen välillä, miten moni suostuu silti kuuntelemaan vapaaehtoisesti töissä saati kotona nälvintää!? Niille kommenteille ei voi valitettavasti hankkia ulkopuolista moderaattoria, kuten täällä blogimaailmassa onneksi nykyään pystyy.
Esimerkiksi parisuhteessa toisen ulkonäön tai minkä vaan ilkeämielinen kommentointi on asia, johon mulla olisi täysi nollatoleranssi! Sillä on turha puolustautua että ”sanoo asiasta”. Jos toiselle vaikkapa sanoo, että ”ootpäs sää lihonut” niin miten sellainen kommentti auttaa sitä ihmistä?

Mun kaverini Jonna Lehtosaari on psykoterapeutti ja ollaan hänen kanssa juteltu aika paljon tästä aiheesta ja siitä on ollut itselleni paljon apua. Pyysin häneltä vinkkejä siihen, mitä voisi sanoa ihmiselle joka loukkaa kommentillaan? Kuinka löytää rohkeutta siihen, että ei jää mieli maassa vain märehtimään tapahtunutta?
Näin Jonna kommentoi asiaa:

Me kaikki kohtaamme ajoittain arjessa tilanteita ja keskusteluja joissa toisen henkilön sanat loukkaavat. Ihmissuhteissa ja vuorovaikutuksessa näitä on mahdotonta välttää. Omaan reaktioon ja loukatuksi tulemisen tunteeseen vaikuttanevat ne olettamukset, johtopäätökset ja (väärin)tulkinnat mitä on sen toisen sanoihin liittyen. Lisäksi mm. aiemmat kokemukset, mahdollisesti käsittelemättä jääneet sellaiset, oma yliherkkyys, taipumus mielensä pahoitteluun, peräti itsekeskeisyys tai heikko itsetunto, vaikuttavat kaikki siihen miten sen ottaa kun kokee toisen sanoneen jotain ilkeää. Toki maailmaan mahtuu ilkeitä kettuilevia kusipäitä, jotka tietoisesti loukkaavat ja viljelevät loukkauksia, koska voivat esimerkiksi itse huonosti tai eivät ole syöneet niitä vuorovaikutustaitomuroja lapsena.

Olkoon loukkaavat sanat tahattomat tai eivät, on enemmän hyötyä itsellesi jos pystyt pohtimaan mikä niissä loukkasi sen sijaan, että pähkäilet puhujan motiiveja loukata. Sitä voi loputtomiin tuloksetta murehtia ja märehtiä miksi hän sanoi niin ja näin ja mitäköhän hän sillä tarkoitti kun sanoi että…jne.

Jos sinulla on taipumusta ”ottaa nokkiisi herkästi”, jos usein huomaat että pahoitat mieltäsi ihmisten sanomisista ja se helposti jää vaivaamaan mieltäsi, kannattaa tehdä vähän itsetutkiskelua ja jopa laatia etukäteen ”toimintasuunnitelma” miten reagoida. Vaikket mielensäpahoittaja olekaan, mutta toisen sanat nyt vain olivat todella ikävät, voit kelata sekä tilanteessa, että sen jälkeen miten reagoida riittävän hyvin ja miten toimia seuraavana kertana.
Olet vastuussa vain omista sanoista, tunteista ja reaktioista. Toisen sanomisista ja teoista kun emme voi vastuuta ottaa tai kantaa.

MISTÄ sinä loukkaannuit (tietty sana, tapa miten sanottiin, koitko arvostelemisena tai ikävänä kritiikkinä?) ja tiedosta tunne mikä siihen liittyi (suru, raivo, ärtymys, pettymys tmv.).

MITÄ aiot tehdä?
Toimitko avoimesti, läpinäkyvästi ja rakentavasti ja puet sanoiksi mitä sen toisen sanat sinussa herättivät (jolloin useimmiten tunteen skarpein piikki häviää) ja pyrit selvittämään tilannetta?
Vetäydytkö kuoreesi ja annat sanojen vaikuttaa vielä pitkään etkä ota koskaan loukatuksi tulemista puheeksi? Päätätkö että annat asian olla, jätät sen huomiotta ja omaan arvoonsa ja pyrit uskomaan toisesta hyvää? Ehkä toisella on vain huono päivä (joka ei tosin oikeuta sanamörköihin…)? Vai heitätkö samalla mitalla takaisin ja avaat vittuiluvarastosi, saat ehkä nopean käänteen tilanteelle mutta mistään win-win-situationistä ei kylläkään ole kyse!

Eikö olisi helppoa jos aina voisi pysyä rauhallisena, ei ottaa itseensä mitään negatiivista milloinkaan, osata reagoida aikuismaisesti hienotunteisen suorapuheisesti ja saada samalla teräväkielistä henkilöä parantamaan kommunikointiaan? Boring! Not gonna happen!
Joten armoa itsellesi ja etene pienin askelin. Pohdi yleisesti itseksesi mitä voisit sanoa ja miten toimia seuraavan kerran kun koet että joku loukkaa sinua sanoillaan? Onko niillä sanoilla todella väliä?
Ei varmaankaan edistä kenenkään tilannetta jos molemmat seisovat siinä räkien toisensa naamaan. Itsesi vuoksi mieti etukäteen miten asioita voi ottaa puheeksi ja mitkä ovat taas sellaiset tilanteet kun kannattaa vain antaa asian olla. 

Oletteko te ystäväni kaltaisia tyyppejä, jotka puolustavat rohkeasti itseään? Tai onko ollut tilanteita, joissa sitä rohkeutta olisi pitänyt löytyä…?

fityoutoo

10 vastausta artikkeliin “Henkinen hyvinvointi: Mitä sanoa ihmiselle, jonka kommentti loukkaa?”

  1. Mä kyllä puolustan itseäni, mutta itseäni ärsyttää se että meinaan aina ruveta itkemään kun otan asian puheeksi. 😀 Aivan sairaan ärsyttävää, kun yrittää olla aikuismainen ja ottaa asiallisesti homma puheeksi niin sitten meinaa aina itku tulla. Ehkä pitäisi odottaa että tunteet tasaantuvat enemmän, mutta sitten haluaisin hoitaa homman kuitenkin suht nopeasti eikä jotain tosi vanhoja alkaa muistelemaan.

    • Oon vähän samanlainen kuin sä, koska herkistyn muutenkin helposti. Onneksi näitä tilanteita ei tule eteen usein.

  2. Mulla on tapana heittäytyä marttyriksi. Syytä ei tarvitse kaukaa hakea, äitini on siinä minua vieläkin parempi. Nuorempana olin sellainen syrjäänvetäytyvä ja hiljaa kärsijä. Mielestäni on parempi sanoa ääneen jotain omasta pahasta olostaan, vaikka marttyyriksi heittäytyminen ei tosiaankaan ole mikään kypsä ratkaisu. Niin kuin sanoit, niin pienin askelin kuitenkin yritän päästän parempaan päin. Ainakin olen tietoinen omista tavoistani ja haluan muuttaa niitä. 🙂

    • Tuo marttyyriksi heittäytyminen on todellakin ärsyttävä tapa ja tiedän enemmän kuin hyvin itsekin, että se tapa periytyy!!

  3. Juuri tänään todistin itselleni että mä kyllä vastaan samalla mitalla saman tien, joko vittuilua tai ihan skitsoraivoamalla (tääkin periytynyt, olen huomannut että semmoinen hullu raivoaminen kyllä hiljentää useimmat ja on siten melkoista vallankäyttöä. Voi tietty saada myös turpiinsa). Ennen myös lähinnä jäin nieleskelemään mieleni pahoittaneena joten tää on kuitenkin minusta edistysaskel. Ehkä joskus sitten jaksaa reagoida aikuismaisesti mitä se tarkoittaakaan.

  4. Tuttavapiiristä oon ite karsinu kaikki sellaset tyypit pois jotka syystä tai toisesta ovat olleet itsekkäitä/ilkeitä/kateellisia…se helpottaa jo paljon,oikeille ystäville ei kukaan tahdo tarkotuksella olla kehno.niin ja sit esim.se työmaailma missä näitä.tilanteita tulee usein niin oon kanavoinnu itteni niin että en välitä…jos tilanne kuitenki saman ihmisen kanssa jatkuu päivästä toiseen niin sitte palaa pinna ja asianomainen saa kuulla turhanki paljon totuuksia itsestään…tästä tavasta koitan päästä eroon ja kasvattaa vaan sitä malttia olla hermostumatta.

    • Oon itsekin sitä mieltä, että jos kaveripiirissä on joku, joka tuottaa enemmän itselle mielipahaa, niin ei sellaisen ihmisen kanssa tarvitse olla. Kavereiden kanssa jos tulee jotain, niin niiden kanssa kyllä pystyy ratkaisemaan erimielisyydet!
      Työelämässä toki eri juttu, kun aina työkavereitaan ei voi valita. Oon kuullut aika kauheita työpaikkakiusauskeissejä, joissa kiusattu on jopa irtisanoutunut.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 34
Tykkää jutusta