Mitä tapahtuu identiteetille, kun isorintaisesta tulee lähes rinnaton?

Nyt kirjoitan eräästä itselleni todella henkilökohtaisesta aiheesta, eli rinnoista. Eli boobseista. Eli daisareista.
Ja pahoittelen jo nyt aika pitkää postausta…

Olen hyvin isorintaisesta suvusta ja mulle kasvoi rinnat jo varhain. Eikä se kasvu sitten ihan hetkeen pysähtynyt! Lukion jälkeen painoni nousi epäterveellisistä elintavoista johtuen ja rasvaa meni tietysti myös rintavarustukseen. En todellakaan pitänyt isoista raskaista rinnoistani ja mua lähinnä ärsytti niiden saama huomio! Olisin koska tahansa ollut muutaman kaverini tavoin pienirintainen, vaikka eivät hekään olleet tyytyväisiä! Taitaa olla naiseuden kirous…
Muistan edelleen, kun kaverini sanoivat mulle, että ”Miten sulla voi olla noin isot tissit??!!” Olin aina se isotissinen tyttö.

Raskaisiin ja isoihin rintoihin liittyy ulkonäön lisäksi myös paljon fyysisiä oireita ja myös itselläni oli niitä. En tietenkään raaskinut ostaa kunnon liivejä, enkä etenkään kunnon urheiluliivejä. Isorintaisena kunnollisen urheiluliivit ovat välttämättömyys!!! Rintakudos venyy liikkuessa enemmän kuin normaalisti ja kudosvenymä saattaa aiheuttaa oikein kunnon arvet! En voinut myöskään koskaan pitää esimerkiksi tavallisia bikineitä, eikä silloin 15-vuotta sitten ollut todellakaan samanlainen valikoima mitä nykyään on isorintaisille.
Muistan kun menin kerran jonkun alusvaateliikkeen asiakasiltaan ja myyjä valitsi mulle kaarituettomat, niskan takaa menevät pitsiunelmat. Liivit näyttivät ihan kivoilta… JOS EN LIIKKUNUT MILLIÄKÄÄN! Maksoin niistä ihan &€%”#sti ja mietin yhä edelleen tänä päivänä, että mitäkähän se myyjä oikein mietti?? Liivien tuki oli täysi nolla ja niiden mukana tuli vielä ihan kamalat alushousut LAHKEILLA. Kai mä olin niin hemmetin taula, etten vaan kehdannut olla ostamatta sitä settiä!

2007 mun päässä tapahtui joku totaalinen tuskastuminen isoihin rintoihini! Opiskelin tuolloin Kuopiossa ja marssin terveyskeskukseen. Halusin rintojen pienennysleikkaukseen! Yllättäen hoitaja oli hyvin ymmärtäväinen ja hän arvioi, että leikkauksen myötä painoa lähtisi molemmista rinnoista n.300g. Sehän ei ole sinänsä iso määrä, kun hyvin isoista padoista saattaa lähteä yli puoli kiloa per puoli! Lopulta pääsin leikkausjonoon. Soitin kuitenkin noin kuukauden päästä KYS:iin ja sanoin, että en halua sittenkään leikkaukseen. En siis kuitenkaan ollut siihen valmis ja olen myös miettinyt, että kuinka paljon ne isot rinnat oli vaan osa mun identiteettiä, josta en uskaltanut luopua.

 

 

Jossain vaiheessa dieettasin fitnesskisoihin ja painoa lähti aika reilusti. Sinne fitnessbikineihin tungetaan ties mitä fileitä ja teippejä, jotta ne tissit saadaan oikein kunnolla framille! Mulla oli onneksi vielä tisseissä jotain jäljellä siinä dieetin loppu vaiheessa. Ajattelin, että ei tässä mitään. Nyt nää on ihan ok.
Sitten tuli lapset ja niiden myötä imetys. Yht äkkiä mun isot, painavat rinnat oli muisto vaan! Muistan todella elävästi, kun olin kaverini luona Tampereella. Hän oli tilannut treenivaatteita netistä ja vahingossa itselleen liian pienet urheiluliivit. Ne liivit näytti oikeesti nuken liiveiltä, ne oli siis aivan minimaalisen kokoiset!!! Olin suorastaan järkyttynyt, kun ne sopikin mulle täysin. Silloin mä varmaan tajusin, että ei kamala – mullahan ei oo enää lainkaan tissejä! Ja about jokainen mun lapsuuden aikainen kaveri on myös huomauttanut mua tästä 😀 ….

Kuulostaa aika kamalalta, mutta imetys teki kyllä totaalista tuhoa kaulan alla. Mulle ei voisi esimerkiksi laittaa silareita ilman isoa esileikkausta, koska nahka on niin venynyt (ja tämän olen käynyt ihan henk. koht. selvittämässä). Toki tissit ei ole mun elämässä niin suuressa roolissa, että niitä joka päivä surisin… Mutta kyllähän ne itsetuntoon toki jossain määrin vaikuttaa. Olin juuri kylpylässä kaverini kanssa, jolla on about aika täydelliset tissit ja kyllähän siinä vähän tulee sellainen olo, että toinen ajelee Teslalla ja itsellä on papan vanha Datsun heh. Mutta ehkä joku kaunis päivä vielä leikkautan tissini niin, että ne hyppää pari kerrosta ylöspäin. Mutta siihen en koe minkäänlaista ulkopuolista painetta ja tämäkin idea on luokkaa ”ehkä sitten joskus”! Eniten itseäni harmittaa ylimääräinen nahka ja se, ettei rinnoissa ole oikein yhtään rasvakudosta jäljellä. Vaatteet istuvat rumasti ja hyviä liivejä on vaikea löytää, kun niihin jää vaan tyhjää tilaa kuppeihin.

En tiedä oliko tästä tarinasta nyt paljoakaan vertaistueksi, mutta kyllä se vaan on niin, että ne tissit vaikuttaa omaan identiteettiin yllättävän paljon – etenkin kun ne muuttuu radikaalisti! Onko teillä samanlaisia kokemuksia?

 

fityoutoo

12 vastausta artikkeliin “Mitä tapahtuu identiteetille, kun isorintaisesta tulee lähes rinnaton?”

  1. On.Tarina suurinpiirtein alusta loppuun kuin mun kirjottama.Kaks lasta ja entiset isot daisarit on muisto vain😕 sinänsä en isoja rintoja kaipaa muttaa toi vaatteiden/liivien istumattomuus on ärsyttävää!

    • Joo, se minuakin häiritsee. Onneksi nykyään on tietty valikoimaa jo aika kivasti esim liiveistä, mutta edelleen unelmoin, että voisin käyttää aivan tavallisia bikineitä!

  2. On. On kokemusta. Mulla muuttui tyhjiks pusseiks kun laihduin jossain vaiheessa niin paljon ja vaikka lihosin niistä ajoista normaalikokoseksi niin rinnat jäi lopullisesti nahkaläpyköiksi.

    30v menin leikkauttaa silarit. Olin tuolloin sitä mieltä et en ikinä tuu äidiksi. Kuitenkin sittemmin 35v sain lapsen ja imetin 11kk. Ihmeekseni nää silaririnnat eivät oikeestaan kauheasti ees kärsiny raskaudesta ja imetyksestä.

    Täytyy sanoo et olin tyytyväinen et leikkautin ne kuntoon. Miksi pitäs kärvistellä semmosten läpyköiden kanssa jos niistä todella kärsii. Se on kumminki helposti korjattavissa kuntoon. Kaiken muun pystyy treenaa kuntoon mutta rintoja ei.

    • No ei miksikään! Ihan hyvä päätös ja jos asia oikeasti vaikuttaa itseen ja omaan olemiseen, niin mun mielestä hyvä päätös! Toki leikkaus on aina riski, mutta jos asioista ottaa selvää eikä leikkaa rintojansa ihan missä tahansa ”takapihan klinikalla” niin antaa mennä vaan! 🙂

  3. Kyllä Katri myös täällä samaistun tarinaasi! Olemme samanikäisiä kanssasi ja olen yhden 11v lapsen äiti. Silikoneja olen miettinyt mutta en ehkä kuitenkaan vielä ole siihen valmis, jos koskaan. Kuitenkin joku tissien kohotus olisi aika jees 🙂 Bikinien ja rintaliivien osto on epämiellyttävää..tosin nyt jo alkanut oppia mitkä käy ja mitkä ei millään. Olisihan se kiva kun voisi pukea kauniin uimapuvun jossa syvään uurrettu kaula-aukko..

    • No sepä! Ainakin mulla sellaiset on ihan nou nou. Push-up liivitkään ei oikein sovi mulle, mut usein käytän ihan sellaisia kanafileitä, jos on esim joku juhlamekko joka on edestä tiukka. Munkin tapauksessa kysymykseen tulisi kohotus ja ylimääräisen nahan poisto.

  4. Moi ja kiitos todella hyvästä kirjoituksesta! Samaistun tuohon, miten rinnat todella vaikuttavat hyvin suuresti itsetuntoon. Mulla kokemus mene toiseen suuntaan: tuskailin koko teini-ikäni sitä, kun rintojen kasvu tuntui pysähtyneen siinä 13v tienoilla. Kaikilla kaverilla tissit kasvoivat normaalisti ja pääsivät ostamaan kauniita rintsikoita kun taas mun piti ostaa topattuja liivejä siksi, että rinnat edes jotenkin istuisivat liiveihin. Kuppikokoni oli A ja lisäksi vasen rinta AA.
    No, ensimmäisen lapsen odotuksessa rinnat kasvoivat ehkä kuppikoolla ja ajattelin, että jee josko se tästä. Imetys ei onnistunut joten se ei ”ehtinyt” vaikuttaa asiaan, mutta kyllähän se pienikin kasvu lähti pois kuin ilma vappupallosta. Toista lasta täysimetin 5kk ja tämän jälkeen jäljellä olivat nännipihat. Ajattelin, että ei saatana. Mitkään liivit eivät istuneet saati pysyneet paikoillaan jos nostin kädet ylös. Painoa oli jäänyt raskauden jälkeen kaikkialle muualle kuin rintoihin (jotka eivät muutenkaan koskaan reagoineet painonvaihteluihin) joten kroppani oli todella epäsuhtainen. Asia häiritsi ja hävetti itkuun asti ja lopulta marssin gynelle luettuani artikkelin rintojen kehityshäiriöstä. Pyysin saada lähetteen julkisen puolen kirurgin konsultaatioon. Gynen mielestä rintani olivat normaalit ja vasta pillahdettuani itkuun, hän suostui tekemään lähetteen. Pääsin kirurgin pakeille, joka totesi saman tien paidan pois otettuani, että ”juu tämä on ihan selvä kehityshäiriö ja tämä me korjataan julkisella puolella”. Siis se tunne, kun kuulet, että et ole hullu vaan vuosia sinua vaivannut ajatus rintojesi epänormaaliudesta, olikin täysin aiheellinen!
    Implantit laitettiin 01/2015 (185cc ja 160cc, koko myös kertoo, että kyseessä on korjaus- eikä suurennusleikkaus), ensimmäinen rasvansiirto sisäreisistä 12/2016 ja toinen ulkoreisistä 01/2018.
    Tämä tunne, kun omasta mielestään näyttää kauniilta, sopusuhtaiselta ja NAISELTA, on aivan uskomaton! Löydän kaupasta kuin kaupasta istuvia liivejä, paidat istuvat eivätkä pussita selästä hölmösti, urheiluliivit eivät tee minusta täysin lautaa enkä häpeile olla alasti (aiemmin en halunnut olla edes uimahallissa). Olen aina ollut pehmeä muodoiltani, peppu ja reidet löytyvät mutta vasta nyt kroppani ylä- ja alaosa ovat sopusuhdassa keskenään. Rinnat ovat rasvansiirtojen ansiosta pehmeät ja luonnollisen näköiset ja tuntuiset.
    13-vuotiaana alkanut rintojen häpeäminen ja niiden lähes päivittäinen ajattelu loppui viimein 28-vuotiaana. Toivon koko sydämestäni, että jokainen asian kanssa suuntaan tai toiseen kamppaileva nainen saisi kokea tämän. Sanonta ”älä oon niin kriittinen, ihan hyvät ne on” ei tosiaankaan aina ole ne lohduttavat sanat vaikka hyvää tarkoittavatkin. Mikäli rintojen pieni koko ja outo muoto (tässä tapauksessa suippo) mietityttää, kannustan rohkeasti käymään lääkärillä siinä, missä elämää haittaavia isojen rintojen kanssa 🙂
    Ihanaa kevättä sinulle! Löysin blogisi vasta tämän postauksen myötä ja ehdottomasti jään lukijaksi!

    • Ihana kommentti ja mahtavaa, että löysit tänne 🙂 !!
      Näin joskus dokumentin, jossa oli samantapainen tilanne. En edes tiennyt, että kyseessä on ihan joku rintojen kehityshäiriö. Varmaan vaatii aika paljon pokkaa mennä edes puhumaan aiheesta, etenkin jos aihe on tuntunut hävettävältä jo pitkään. Hyvä kuitenkin että sulla riitti uskallusta ja pääsit leikkaukseen!!

  5. Mulla sama, aina olleet jättitissit ja muuten lyhyt ja laiha tyttö. En ole ikinä tykännyt niistä ja yrittänyt peittää vaatteilla. Nyt olen imettänyt esikoista 5kk ja ei nämä mun mielestä kauhean pienemmäksi ole mennet, vaan venyneet lähemmäksi mahaa. Mitenkä siihen kunnalliseen keikkaukseen pääsee? Olen aina halunnut pienemmät tissit, mutten tiedä uskallanko leikata..

  6. Aivan kuin mun suusta kaikki! Tosin ikää ei ole vielä kolmeakymmentä, enkä ole näitä käynyt konsultoiduttamassa missään muualla kuin oman peilin edessä 😀
    Bilevuosien jälkeinen pöhö ja paino hävisi, kaksi lasta tuli imetettyä ja voin sanoa myös käsi tissillä että imetyshän se kaikkein raadollisin on jos omistat yhtään isompaa povea ennestään! Mieskin virnuilee että kylläpä sulla oli komeet boobsit silloin kun tavattiin ja kaveritkin nauraa että mitä on tapahtunut, toki kaikki hyvässä hengessä ja ei sillä ettenkö kelpaisi nykyäänkin avokille mutta silti…. 😀

    Kyllä tässä toimeen tullaan mutta sitähän ei tiedä minkä leikkauksen tosiaan mäkin tulevaisuudessa käyn vielä läpi, ihan vaan itseni vuoksi 😀

  7. Pakko kommentoida, koska oon kipuillut rintojeni kanssa koko ikäni. Suuri koko, huonot liivit, lukematon määrä jojoilua painon kanssa ja lopputulemana rinnat kuin 5 lapsen imettäneellä erona vaan se ettei mulla oo ainuttakaan lasta. Häpeä oli läsnä joka päivä. Täytän tänä vuonna 40v., joten matkaa häpeän kanssa on kertynyt kiitettävästi. Viisi viikkoa sitten kävin operaatiossa, jossa tehtiin kohotus ja laitettiin implantit. Leikkauspöydälle jäi häpeä ja tuska. En olisi ikinä uskonut, miten suuri vaikutus operaatiolla on sisäisesti! Valtava. Tuntuu kuin oisin vapautunut jostain vankilasta, suuri energiasyöppö on hävinnyt kun ei tarvi hävetä roikkuvia, ryhdittömiä rintoja. Jos joku vähänkin murehtii ja kipuilee rintojensa kanssa, suosittelen lämpimästi tekemään asialle jotain. Itse totesin leikkausta seuraavana päivänä päivänä, miksi en tehnyt tätä aikaisemmin.

  8. Pakko kommentoida ja korostaa, että imetys ei ”pilaa” rintoja vaan raskaus. Monet jopa jättävät imettämättä sen takia ettei rinnat mene pilalle, mutta huomaavat silti rintojen pienenvän ja nuupahtavan kuitenkin. Ah tätä naiseutta =D

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 37
Tykkää jutusta