Mitä jos joku näkee….?

portailla

Ei vitsit, te OIKEASTI halusitte kysyä jotain 😀 ! Upeeta! Ei tarvinnut värvätä kavereita hehe…
Väännän vastauspostausta heti alkuviikosta, koska tää viikonloppu oli niin tukossa! Eli jos teille tulee vielä jotain kysyttävää, niin antakaa palaa! Edellisen postauksen kommenttiboxi on vielä auki!
Mä muuten vähän odottelin, että tuleeko sieltä joku jäätävä ”sun kuppikoko?” -kysymys tai jotain muuta hauskaa… Mutta eipä siellä ollut mitään sellaista, joihin en mitään vastausta keksisi! Ja mä en tunnetusti ihan pienestä hätkähdä.

Tänään mä kirjoitan aiheesta, jota mietin aika usein.
Mä olen siitä onnellisessa tai ”onnellisessa” asemassa, ettei mua juurikaan tunnisteta yleensä, kun liikun jossain. Poikkeuksen tekee esim. urheilutapahtumat, joissa liikkuu enemmän näitäkin blogeja lukevaa porukkaa. Mun blogi on toki vielä aika pieni, eli ei puhuta sadoista tuhansista lukijoista kuukaudessa. Mä olin Annan kanssa I love me-messuilla ja koko ajan joku supisi tai kyttäs – mutta ei tietenkään mua 😀 ! Ajattelin, että eipä käy kateeksi. Toisaalta onhan se aina ihan mielettömän hienoa, kun joku tulee sanomaan, että lukee mun blogia. Olen aina yhtä innoissani, vaikka kirjoitustaivalta on takana jo kohta kolme vuotta! Ja kyllä moni bloggari kuitenkin ainakin salaisesti toivoo, että oma blogi olisi suosittu.

tampere1

Mutta mutta… Kun blogin aiheena on terveys ja terveelliset elämäntavat, niin tullaankin ikävään ristiriitaan. On nimittäin sellaisia tilanteita, joissa nimenomaan ehkä toivoo, ettei kukaan tunnistaisi tätä fitnessbloggaajaa….
Mut on pari kertaa tunnistettu nimittäin baarissa (jossa tulee käytyä ehkä parin kuukauden välein) ja esimerkiksi kerran, kun olin rehellisesti sanottuna aika turpa täynnä! Ja kyllä, juon viinaa ja yleensä silloin kun juon, niin saatan käydä humalassa! En väittäisi itseäni siltikään kovin humalahakuiseksi juojaksi, koska ensinnäkin olen erittäin huono (ja hidas) juomaan alkoholia; Siinä missä muut on ottaneet jo viinipullon poikineen, niin mä litkin sitä ensimmäistä siideriä. Sen lisäksi mulla on kasiluokkalaisen viinapää huonosta toleranssista johtuen (kuin myös armaalla miehelläni), joten yleensä se muutama siideri ihan oikeasti riittää.
Sen sijaan en osaa juoda viiniä ruoan kanssa, enkä yleensä juo saunakaljaa/siideriäkään. Joskus mä saatan avata perjantai-iltana ”raskaan viikon päätteeksi” siiderin ja se jää puoliksi juotuna johonkin pöydälle väljähtymään.
Mun mies osti pari vuotta sitten autonhakureissulta saksasta farmarin peräkontin täyteen kaljaa, lonkeroa ja siideria. Suurimmasta osasta ehti mennä päiväys vanhaksi 😀 ! Siitä tuli ihan yleinen vitsi meidän kaveriporukassa!

Monelle on varmaan jotenkin lohduttavaa kuulla, että myös fitnessbloggaaja harrastaa syntiä. Mutta kuten varmaan ymmärrätte, niin aika paljon tapahtuu sellaista, jota näissä blogeissa ei jaeta. Mä en mitenkään itse edes koe, että mun pitäisi olla joku aivan täydellinen ”terveellisten elintapojen esikuva” ja mieluummin olen vaan ihan tavallinen kolmekymppinen perheenäiti. Tottakai liikunta on mun ammatti ja tämä blogi käsittelee liikuntaa ja sitä tukevaa ruokavaliota, mutta en mäkään ihan oikeasti jaksa sitä viherpirtelöä imeä ihan joka päivä! Mua ehkä jopa hieman ärsyttää sellainen asia, että terveyspiireissä on aika kova tuomitsemisen ilmapiiri. Mitä äärimmäisyyksiin mennään viherpiiperryksessä, niin sitä nolompaa on tulla yllätetyksi se saarioisten roiskeläppä ostoskorissa lähikaupassa! Ja juuri kun jauhoit netissä, miten noloa on, kun jotkut ostaa TAVALLISTA lihaa eikä luomua…. Siis ou mai gaad.

tampere2

Samalla, kun mietin näkeeköhän joku nyt mut baaritiskillä ajattelen, että ketä oikeasti edes kiinnostaa!? Jos joku järkyttyy näkemästään, niin on aika tullakkin jo pilvilinnoista alas!
Petollinen pikkujouluaika lähestyy uhkaavasti ja viime vuonna samaan aikaan tuntui, että joka viikonloppu on jotkut kinkerit; On kaverin pikkujoulua, työpaikan, toisen työpaikan, entisen työpaikan, harrastusporukan ja naapurin järkkäämät pikkujoulut. Koitappa siinä sitten löytää se kultainen keskitie ja viime vuonna kyllä mietin, että jää kyllä puolet kertomatta blogissa 😀 ! Varmaan sama käy tänäkin vuonna ja mun sädekehä ehtii nokeentua moneen kertaan!
En silti todellakaan kannusta ketään alkoholinkäyttöön ja ymmärrän erittäin hyvin niitä, joille ei maistu pisarakaan. Mulla on muutama kaveri jotka eivät tykkää juoda, enkä koskaan ole siitä saanut päänvaivaa. On aika lapsellista kuvitella, että hyvät bileet on vasta sitten, kun kaikki puhaltaa kolme promillea. Oikeasti siinä vaiheessa se illan huippukohta on nimittäin jo mennyt aikaa sitten!
Ottakaa siis siellä pikkujouluissa ihan iisisti ja antakaa teidän ystävien ja työkavereiden olla myös juomatta, jos he niin ovat valinneet. Jokainen pitäköön huolta omasta pelikunnostaan ja olen kuullut huhua, että ihan selvinpäinkin voi olla hyvät bileet.
(Tämä oli sitten sarkasmia, tiedoksi.)

Mikäs teillä on tilanne armaat lukijat, onko pikkujouluja jo buukattu useampi? Onko odotettavissa pääkipua loppuvuodesta…???
Loppuun vielä mun tän hetken lempparibiisi. Sopii näihin harmaansävyisiin päiviin täydellisesti…



fityoutoo

14 vastausta artikkeliin “Mitä jos joku näkee….?”

  1. Pikkujoulubileitä on tänäkin vuonna useammat ja toivon ettei pääkoppa olisi kovinkaan monen jälkeen kipeä. Kuulun kanssa siihen porukkaan, että kun kerran lähtee ulos niin otetaan senkin edestä. Nyt koitan jos pystyis sivistyneesti juomaan muutamat ja lähtemään jopa ajoissa kotiin. Mulle se kertyvä univelka on ehkä krapulaakin pahempi. Tässä perheessä kun univelkoja ei saa nukuttua pois pienten lasten takia jotka herättävät vielä öisin.

    • No mulle ei kyllä tule krapulaa oikein (koputan täällä puuta kovaa!), mutta kyllä se väsymys ja ns. tuhlattu päivä ottaa pattiin… Iha n pelastusarmeijalle se menee vaikke ei oliskaan kovin kovaa krapulaa!

  2. Ihanan rehellinen kirjoitus! 😀 Mulla ei oo pääkipua tiedossa loppuvuonna, koska tajusin lähiaikoina (uudestaan) että alkoholi ei vaan yksinkertaisesti sovi mulle. 😀 Kohtuudella ottaminen vaan unohtuu siinä ihanassa nousuhumalassa ja kohta ei enää olekkaan kivaa. 😀 Ja vaikka sitä ottaiskin kohtuudella, tai ei ottais ollenkaan, tajusin että ei Tampereeen (tai muunkaan paikkakunnan) yöelämällä ole mulle enää mitään annettavaa. Enskerran kun tanssijalkaa vipattaa, suuntaan tanssitunnille, niin on kivaa vielä seuraavanakin päivänä. 🙂

    Yhtään tuomitsematta! 😀

    • No mekin mentiin lauantaina tanssimaan sillä seurauksella, ettei siellä baarissa mitään pystynyt tanssimaan; Joka paikka niin hiton täynnä porukkaa ja siellä tanssilattialla on olo kun keilalla, kun joku tuuppii jostain suunnasta! Joten siinä oot kyllä ihan oikeassa, että ei sinne baariin tanssimaan kannata koittaa mennä!

  3. Kiitos ihanasta blogista! Sun ajatuksia on aina yhtä piristävää lukea. Pitkään olen blogiasi seuraillut. 🙂 Ja parasta tässä blogissa mielestäni on juuri aitous ja ettei kaikkeen tarvitse suhtautua niin ryppyotsaisesti. Että voi olla jopa ihan ihminen. 😀

    • Oi kiitos ihanasta kommentista! Ja kyllä täällä ollaan ihan kovastikkin ihmisiä! 😀

  4. Olipa hauska, en nähnyt sua vkl baarissa mutta mun poikaystävä tuntee/tietää sut ja kerto si jälkikäteen susta kun oli nähny sut baarissa ja mua nauratti että jaa onpa tutun kuulonen nimi ja sit tajusin että oon lukenu sun blogia 😀

    • Haha sellastako se ihmetteli 😀 Se pelkäs että jos nään teidät yhdessä niin epäilen että teillä on jotain sutinaa! Hirvee selittely ”jos näit mut sellasen kanssa juttelemassa niin se on se ja se eikä mikään mun hoito” No ei siinä mitään, ”oon lukenu sen blogia ja tiedän että sillä on mies ja lapsi et nou hätä” 😀 Hahh..

    • Voi tsiisus.. 😀
      Mehän ollaan tunnettu oikeesti jo vuodesta nakki ja miekka! Siis ehkä vuodesta ööö….2004?
      Joo ei tarvi kyllä pelätä mitään sutinaa! 😀 Sano vaan terveisiä ”luukasalta” heh heh. Mä otin sen kommentin kyllä ihan kaikella rakkaudella!

  5. Mä kirjoitin vielä vuosi sitten blogia, jonka aiheena oli rahan säästäminen. Mulla kävi niin, että en voinut ostaa enää oikeastaan mitään ilman, että siitä tuli kuittailua, että ostokseni ei ollut ”säästäväinen”. Jotkut lukijat oli niin fanaattisia, että jokainen mun vaatekin olisi pitänyt olla omien lampaiden villoista itse keritty ja neulottu. Mun onni oli varmaan siinä, että en julkaissut omaa kuvaani blogissani kuin tuolla Tietoa-sivulla.

    Suurin ongelma oli itsellä, että aloin stressata ihan perkeleesti mitä muut sanoo enkä osannut höllätä edes lomillakaan tuosta bloggaajamoodista. Sitten kun lopetin blogin, tuli joku vastareaktio ja aloin laittaa rahaa ulos ovista ja ikkunoista. Ojasta allikkoon.

    • Moro M ja kiitos varsin mielenkiintoisesta kommentista ja omasta näkökannasta! Enpä olis uskonut, että joku ihan oikeasti ottaa elämäntyökseen kytätä, meneekö kaikki ”sovitusti”… Jännä myös, miten paljon se vaikuttaa itseen! Ja sulla vielä noinkin konkreettisesti!
      Oliskin ihan mielenkiintoista käydä lukemassa sitä blogia, onks se vielä olemassa? Kuulostaa lähtökohtaisesti sellaiselta blogiaiheelta, jonka kanssa ei voi säästyä besserwisser-kommentoinnilta..

  6. Heh, eikö olekkin hassua että pitää hävetä sitä että on itseasiassa ihan tavallinen tallaaja kaikkine paheineen? Itse muistan kun pohdin, uskallanko kirjoittaa tupakoinnista, munhan pitäisi elää terveellisesti ja olla esikuvana kaikille niille jotka blogiani lukevat. Kai sitä häpeää siksi ettei voi olla omien ihanteidensa mittainen?

    • No varmaan tossa tapauksessa voikin olla siitä kyse. Itse en mitenkään tavoittele täysraittiutta ja mulla on varmaan aika rento asenne hauskanpitoon. Siis jopa nyt pikkujouluaikaan, kun juhlia tulee ja menee. Mutta onneks on pitkä ja pimee vuoden alkupuoli tulossa ja silloin ei kukaan jaksa järjestää mitään :D!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta