Musta on tullu, siivoushullu!

Huh huh… Jos hetkeksi rauhottuisi… Ei ole todellakaan mikään urbaanilegenda tämä pesänrakennusvietti! Sanonpahan vaan teille naiset, että jos kodissanne on useita viivästyneitä projekteja, kuten olohuoneen seinien maalaus, verhojen ompelu tai sälekaihtimien pesu, niin tässä ilmainen vinkki; Hankkiudu raskaaksi! Äitiysloma on sama asia, kun hevosannos pesänrakennusviettiä truuttattaisiin suoraan perslihakseen! Siltä ei voi välttyä edes tällainen huonosti pullalta haiseva ”kotihengetär”..
Jostain syystä paikallaan ei voi pysyä, paitsi sitten kun tulee väsy. Ja sehän tulee, ihan tasaisin väliajoin, mutta sitten taas mennään! Tätä se elämä on viime viikot ollut. Toimintaa – stop. Toimintaa – stop.

Näittekö muuten keskiviikon Jutta-jakson? Mikäli et, niin tästä linkistä pääsee katsomaan jakson netistä ruutu.fi:ssä. 
Olin kyllä aivan ällikällä lyöty!
Aivan huikea muutos oli tapahtunut ja siinä oli naisella asenne kohdallaan! Tekosyitä, niitähän aina riittää…minullakin välillä. Mutta tuollaisella tahdonvoimalla mennään kyllä vaikka betoniseinästä läpi! Jakso tuli myös hyvään saumaan siinä mielessä, että tammikuu on sitä painonpudotuksen kulta-aikaa ja moni sen suunnittelee taas aloittavansa. Mutta mitähän mahtaa sitten tapahtua helmikuussa? Onko muisti hyvä, mutta lyhyt?
Itse yhdyn myös ravintoterapeutin sanoihin. Se, että painonpudotuksen pystyy yhdistämään normaaliarkeen, ei ole mikään helppo nakki. Varsinkin jos kotona on lapsia tai vaikka pelkästään se avo/aviopuoliso, niin muita ei voi pakottaa syömään pelkkää maustamatonta broileria. Eikä sitä kyllä tarvitse itsekkään syödä, ainakaan joka päivä…
Juttelin tässä taannoin erään työkaverini kanssa, joka veti syksyllä painonpudotusryhmää. Moni kokee hankalaksi sen, että laihduttaessa puolison kanssa saattaa olla aivan eri ruokailutottumukset. Mutta niinkuin työkaveri itse sanoi ”jos söisin samalla tavalla kuin mieheni, olisin satakiloinen”. Mies voi helposti vetää sen perhepitsan, mutta oma vaaka värähtää jo nuuhkaisusta… Sitä se usein on, varsinkin jos elää ”kuikelo-vartalotyypin” omaavan kanssa. 
Sitä en silti ymmärrä, että jos joku tosissaan haluaa muuttaa ruokailutottumuksiaan terveellisemmäksi, niin ”parempi puolisko” kotona suolaa koko homman ostamalla kaapit täyteen sipsejä ja suklaata. Mielestäni se ei ole kyllä mikään merkki toisen tukemisesta eikä rakkaudesta.

20120413060745484
 

Ei tietenkään voi odottaa, että toinenkin alkaa nyt laihduttamaan sympatian vuoksi, mutta kyllä mä itse sanon että viime keväänä dieetillä olisin voinut vetästä ukkokultaa varmaan nyrkillä, jos olisi tullut vaikealla hetkellä siihen nenän eteen jäätelöannosta mussuttamaan. Eikö siis voi arjessakin siis herkutella yhdessä ja niin, että ei koko ajan vedä toista houkutuksiin mukaan, vaan kumpikin voi pitää toista heikkona hetkenä ruodussa? Kyllä meidän perheessä ainakin kumpikin voi syödä samaa ruokaa ja se on paskapuhetta, että miehet ei syö kasviksia!

Tuli muuten uudenvuoden lupauksista mieleen, että 2011 vuoden lopussa taisin tehdä lupauksen, että olen 2012 vuonna elämäni parhaimmassa kunnossa! Ja guess what, lupaus piti! Olen ajatellut, että pienet lupaukset voisi heittää haasteena tällekkin vuodelle ja tässä pari omaa uudenvuoden lupaustani:

– Karistan raskauskilot toukokuun loppuun menessä ja tavoitepainoni vuoden loppuun mennessä on 62kg. En kuitenkaan taivoittele mitään ”laihan läskin” kroppaa, vaan tavoitteena on taas aloittaa salitreenit normaalisti. Aijon keskittyä etenkin jalkoihini, jotka ovat todellinen murheenkryyni! Sinne ne raskauskilot mahan lisäksi ovat varmaan nytkin menneet…selluliitiksi. Noh, ei auta itku markkinoilla. Kyykkytanko odottelee salilla innokasta kyykkääjää…

-Toinen lupaus voisi liittyä rahankäyttöön. Kuten olen joskus maininnut, niin olen aika huono raha-asioissa.. Siis ei mulla nyt mitään maksuhäiriömerkintöjä tms. ole, mutta en ole kyllä kovin säästeliäskään. Toki opiskelijana ja osa-aikaisena työntekijänä ei ole paljon ylimääräistä käteen jäänytkään, mutta voisihan sitä jotain joskus pahan päivän varallekkin laittaa.

Mitään kovin liikunnallisia uutisia minulla ei ole valitettavasti tässä blogissa jakaa, koska olen tämän puuhastelun myötä ollut aika sippi eikä energiaa ole enää riittänyt kuntoiluun, pahoittelen. Huomenna ollaankin sitten ”pienissä häissä”, siis ihan kirjaimellisesti! Mutta ei päissään :)… Raportoin sitten myöhemmin, että tuliko lapsivedet tanssilattialle :D. Tänään nimittäin kuulin neuvolassa, että kaveri on ihan ”luukulla”….

fityoutoo

11 vastausta artikkeliin “Musta on tullu, siivoushullu!”

  1. Kyllä on tosiaan p*skapuhetta, että miehet ei kasviksia söisi. Meillä syödään täysin samaa ruokaa ja nimenomaan kasvisruokaa, nyt kun meistä on yhdessä kasvissyöjiä tullut. Suunnilleen joka toisella kauppareissulla mies huutelee, että ruusukaaleja, jooko pliis! Niitä(kin) pitää sitten välillä tehdä. Mutta tosiaan, kasviksista koostuu meidän ruokavaliomme, ilman mitään sontaa (lisättyjä sokereita tai huonoja rasvoja tai suolaa). Tällä ruokavaliolla mieheni on maratoonari, sekä nostaa sata kiloa penkistä. 🙂 Ja minäkin pärjään enemmän kuin hienosti! ;)http://eioorakettitiedetta.blogspot.co.uk

    • No ruusukaalit onkin hyviä! Syöttekö ollenkaan kalaa? Entä soijatuotteita? Itse syön todella vähän punaista lihaa (sekin jauhelihana pari krt kuussa) mutta puhdasta kasvissyöjää musta tuskin tulisi. Silti mun mielestä on mielenkiintoista, miten juuri paljon kuluttavat ja urheilevat ihmiset koostaa niiden kasvisruokavalion.

    • Ei syödä kalaakaan. Maitotuotteita menee kyllä hirveitä määriä. 🙂 Soijatuotteita käytetään ehkä keskimäärin pari kertaa viikossa. Ja ruokaahan saa tosiaan syödä ihan hirveitä määriä välillä, että saa tarpeeksi energiaa. Tällä hetkellä itse olen plussilla. Onhan siinä syömistä. 🙂 Onneksi olen lähes aina nälkäinen! 😀 Haastavampaa se on miehelle, kun juoksua harrastaa, niin se kulutuskin on paljon suurempi. Pähkinöistä ja vaikka kuivatuista hedelmistä saa kyllä loppupeleissä aika hienosti kasaan satojakin ylimääräisiä kaloreita tarvittaessa.

    • Hyvä niin, ja kyllä minua kaikki raskauskilojen karistukset ja vauvajututkin kiinnostaa, itselläkin toivottavasti ajankohtaisia parin vuoden sisällä 🙂 Onnea vaan raskauden ”loppurutistukseen” eli synnytykseen 😀

  2. Tää on ihan loistoblogi ja olet seurannut tätä jo useamman kuukauden. Kiitos tästä!Itsellä meneillään juuri raskauskilojen karistus – sain vauvelin marraskuussa. Itse aion olla fittinä juhannuksena, pudotettavaa reilut kymmenen kiloa. Kannattaa kuitenkin olla armollinen itselleen ensimmäiset kuukaudet kun ei ikinä tiedä mitä on odotettavissa vauvan kanssa, laihdutusaikaa on sitten vaikka loppuelämä mut eka kuukaudet on kallisarvoisia vauvan kanssa. Itse imetän ja dieettiä ei voi viedä äärimmäisyyksiin, mutta puoli kiloa viikossa on sopiva tahti ja vielä tuntuu maitokin hyvin riittävän. Näin olen onnistunut aiemminkin kaksi kertaa raskauskilojen pudotuksessa vaikka niitä kiloja tullut huimat 20 :DOikein ihanaa loppuodotusta!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta