Nää yöt ei anna armoo.

En tiedä tarkottiko Kaija Koo aivan tätä mun tilannetta tolla biisillä 😀 … Mutta nää meidän perheen yöt ei todellakaan anna armoo!!!

Kun mä kirjoitin marraskuussa blogissa postauksen ”Jaksa vielä muutama tunti” ja kerroin olevani niin epätoivoinen, että itkettää, niin postausta luettiin päivässä tuhansia kertoja. Blogissani monen muun (mielestäni kivan) postauksen kohdalla ei todellakaan käy näin. Kai se vaan kertoo siitä, että ahdinko kiinnostaa aiheena lukijoita ja varmasti moni voi myös samaistua tilanteeseen. Vaikka tämä ei ole perheblogi, niin tiedän, että siellä on muitakin, joiden yöt eivät ole paljon helpompia. Siksi kirjoitan taas. Sä et ole ainoa, muista se!

Nyt Theo on tosiaan lopettanut päivisin itkemisen. Ihan mahtavaa, oikeesti, MAHTAVAA! Päivisin on PALJON kivempaa.
Kyseessä oli siis selvästi joku vaihe, jolloin hän takertui/itsenäistyi/irtaantui/haki turvaa/yms. Ota noista nyt joku tolkku. Nyt sen päivät läpeensä kiljuvan mukulan tilalla on perustyytyväinen pikkumies, joka oppi juuri kävelemään, nauttii isoveljen härnäämisestä (jo yllättävän taitavasti ollakseen vasta reilun 1v!), sekä rakastaa asioiden repimistä hyllyistä ja pikkuautoilla ajelua. Yötkin menee suht koht jees, eli hän herää ehkä kerran tai kahdesti vaatimaan tutin etsintäpartiota paikalle.

Mutta niiden parin kerran rinnalle lisätään vielä pari kertaa lisää heräilyä á la isoveli. Esittelin vilaukselta blogissa ”Ryhmä Hau -yöhaasten”, jonka oli siis tarkoitus saada tämä vanhempi perillinen nukkumaan koko yö omassa sängyssä (6* kokonainen yö omassa sängyssä = uusi lelu). Homma saatiin kunnialla läpi, uusi Ryhmä Hau -figuuri hankittiin ja ehdittiin jo hurrin kanssa tuuletella! Oliko tämä näin helppoa?? No, sitä iloa kesti ehkä viikon. Nyt öisin on taas sellainen ralli, ettei tosikaan! ”En halua nukkua, en jaksa nukkua, onko pakko nukkua, mua pelottaa nukkua, äiti ootko täällä, äiti tule mun huoneeseen.” Ihanan hellyyttävää ja söpöä. Paitsi silloin yöllä, kun herää neljännen kerran täydestä unesta ja toivoo, että voisi nukkua lukitussa, äänieristetyssä laatikossa.

Tiedän kyllä, että tilanne vois olla aina pahempikin. 3-4 kertaa herätys yössä on vielä toisille ihan perussettiä. Mulle se on silti välillä tosi paljon ja tuntuu, että aamulla en pääse mitenkään käyntiin. Nyt vanhempi on kaiken lisäksi alkanut herätä kuudelta ja herättää elämöinnillään tietysti myös vauvan. Pelastan tilannetta aamuisin tukeutumalla kahvinkeittimeen sekä kouralliseen vitamiineja.
Ja koska olen edelleen onnistunut aika surkeasti mun aikomuksessa olla joka ilta sängyssä klo.22, niin usein yöunet jää kuuteen tuntiin höystettynä muutamalla herätyksellä (joista vähintään yhdessä herään ihan täysin, eli joudun nousemaan ylös sängystä ja piristyn liikaa). Jos tiedän, että heti aamulla on töitä, niin saatan oikeesti olla sängyssä jo klo.23. Mutta jokainen pienen lapsen äiti tai isä tietää, miten ihanaa on olla hiljaisessa talossa ja tehdä oikeesti ihan mitä vaan ilman, että kukaan keskeyttää.

Ärsyttävintä väsymyksessä on ehkä se, että pinna on niin lyhyt. Ja vaikka sen tiedostaa, niin silti itseään on vähän vaikeaa välillä hillitä. Kun tähän tilanteeseen yhdistetään se, että meillä käytännössä ”räjähtelee” joku paikka jatkuvasti – siis aina siellä missä lapset milloinkin ovat, niin on vaikea pysyä tyynenä ja ”järkevänä aikuisena”. Inhoan huutamista ja kiljumista, mutta myönnän että välillä äksyiltyä ihan pikkuasiasta.

Voin myöntää aivan suoraan, että meidän pelastus on kyllä tässä vauvavuoden aikana ollut se, että esikoinen on ollut koko ajan hoidossa! Mulle on siis aivan turha laitella jotain linkkejä niihin paasauksiin, kun joku psykologi kertoo lapsen psyykkeen tuhoutuvan ulkopuolisessa hoidossa.
Kun katson aikaa taaksepäin niin ainakin meidän kohdalla laadukas päivähoito on varmasti ollut hyväksi sekä lapselle, että myös muulle perheelle. En voi muuta kuin kehua meidän pojan dagista, jossa on pienet ryhmät ja ammattitaitoiset hoitajat, jotka ymmärtää lapsia ja myös heidän vanhempiaan. Kaikki arvostus ja kunnioitus heille!
Jos Nina ja Mette luette tämän, niin olette aivan uskomattoman upeita tyyppejä!

Toinen juttu on se, että luultavasti lapsi on saanut dagiksessa paljon enemmän mitä hän olisi saanut kotihoidossa ja uskallan tän avoimesti myöntää. On pelailua (dagis on liikuntaan painottunut), jumppaa, tanssia, askartelua lähes päivittäin sekä tietysti rakkaat kaverit. Varmasti tämäkin riippuu ihan sen päivähoidon tasosta missä lapsi ja minkäikäisenä lapsi aloittaa. Ja ihan varmasti siellä on myös äitejä, joilla on voimavaroja ja energiaa järjestää lapsilleen kotona jos jonkinlaista puuhaa! Usein musta tuntuu, että päivisin aikani menee lapsen ja kodin hoitamiseen, ennemmin kuin mukavaan yhdessäoloon. En halua uskoa, että kysymys on siitä, että ”viitsii” hoitaa omaa lastansa. Kyllähän se lapsi pärjää vaikka sillä, että joka päivä ruudussa pyörii lastenohjelmat ja lounaaksi lämmitetään valmisruoka.

Aikamoinen supermutsi saa olla, että jaksaa vauvan kanssa järkätä isommalle/isommille aktiviteettejä, etenkin väsyneenä. Kyllä nää yöheräilyt ainakin takaa sen, että päivällä on saavutus kun saa pidettyä kaaoksen edes jotenkin kasassa! ’
Ja hei, tänään ajoissa nukkumaan, haastan teidät KAIKKI!

PS. Suosittelen katsomaan tämän mielenkiintoisen Prisma Studion jakson liittyen väsymykseen!

 

 

fityoutoo

8 vastausta artikkeliin “Nää yöt ei anna armoo.”

  1. Ai että, ihan kuin olisit lukenut mun ajatukset ja elänyt mun päivän! Saman ikäiset pojat täällä (1v1kk ja 3v 7kk) ja sama meininki. Pojat siirtyi juuri samaan huoneeseen, mutta yöherätysten määrä on vakio eli noin 2-6 kertaa. Ja surkea menemään nukkumaan ajoissa. Mä en juo kahvia niin on vielä hakusessa se mikä pitäisi mut pirteänä koko päivän. Ehkä mun ”pelastus” on juuri esikoisen menot;kun on liikkeessä niin ei nukahda. Meillä esikoinen on vain kerhossa ja sitten on muita harrastuksia.
    Mutta miten löydän energiaa urheiluun?! Oma harrastus on 1*vk mutta kaipaan enemmän, aika ja jaksaminen on vaan niin kortilla.
    Kiitos kirjoituksesta!

    • Kiva että löytyy kohtalotovereita! Mä kans toivoin, että olisi helpompaa, kun molemmat nukkuu samassa huoneessa! Pelkäsin korkeintaan, että pienempi herättää isomman. No, nyt tää on kyllä mennyt toisinpäin!

      Energiaan vaikuttaa levon lisäksi kovin paljon ruokavalio. Onko se kunnossa? 1* viikossa on kyllä vähän minunkin mielestäni, oletteko puhuneet miehen kanssa tästä? Kyllä niistä omista jutuista saa niin paljon myös energiaa, jotka kantaa sitten arjessa.
      Tsemppiä!!!

  2. Meillä poika nukkui syntymästään asti pinnasängyssä, meidän vanhempien makuuhuoneessa 6kk asti. Sen jälkeen siirrettiin poika pinnasänkyineen omaan huoneeseen ja homma sujui täydellisesti kunnes pojan ollessa 1v lähdimme Rodokselle. Siellä poika nukkui meidän välissä. Reissun jälkeen oma huone ja oma sänky oli ihan ehdoton nou nou. Koitettiin kaikkea mahdollista ja mahdotonta. Jossain 1,5-2v iässä pojalle hommattiin isojen poikien sänky ja se sijoitettiin lopulta takaisin meidän makkarIin, koska en vaan enää jaksanut sitä yöllistä rumbaa. Jossain kohtaa poika alkoi taas haluta meidän väliin ja kömpikin sinne aina itsekseen. Poika oli jo syntyessään pitkä 54cm ja on edelleen pitkä ikäisekseen (nyt 4v 10kk 119cm). Mietittiin pitkään millä ihmeellistä poika saadaan nukkumaan koko yö omassa sängyssä, kunnes lamppu syttyi: mitä jos hän tuntee sänkynsä liian pieneksi? Mitä jos hänen patjansa on liian ohut? Jos hän ei näiden syiden takia halua nukkua omassa sängyssä. Tuumasta toimeen ja pojalle rakennettiin oma, uusi sänky jossa 90cm x 200 cm lämmöstä muokkaantuva patja. Tämän jälkeen poika on nukkunut KAIKKI yöt heräämässä omassa sängyssään, omassa huoneessaan! Täydellistä! Kannattaa siis tarkistaa että lapsen sänky on yhtä hyvä kuin omasi. Sillä voi olla merkitystä. On syy teillä mikä tahansa, toivotaan parempia öitä!

    • Erittäin hyvä neuvo ja mekin tätä mietittii jossain vaiheessa. Pojalla on aika iso sänky ja patjanki pitäisi olla hyvä. Epäilen, että hän vaan yöllä kaippaa lämpöä ja läheisyyttä ja näkee painajaisia omassa sängyssä.

  3. Meillä taapero herää nykyään noin tunti ennen kellon soittoa. Ja sisarukset samoin kun yksi mölisee. Oon ihan tööt, koska nukuttaminenkin on härdelli (4v pelkojuttuja joten nukahtaa meidän sänkyyn josta siirretään ym.) ja uuvahdan itse sänkyyn jolloin iltahommat venyy ja lopulta kello on 00 tai 1 kun kaadun sänkyyn nukkumaan.. Puoliso on iltoja ja aamuja töissä joten apua on tarjolla harvoin. Tänä aamuna en vaan jaksanut nousta ja pienin huusi tunnin! Siis välillä katsoi pikku kakkosta ja sitten kävi huutamassa ja hakkaamassa mua. Yleensä koomaan sohvalla aamulla, mutta nyt oli hartiat jumissa ja pää niin kipeä etten vaan voinut liikkua… Aivan kamalaa välillä. Tänään meen lasten kanssa nukkumaan.

    • Voi ei, kuulostaapa haastavalta tilanteelta :(. Meillä oli kans piiiiiiiiiitkään niin, että nukutus vei aina vähintään tunnin! Joten ”I feel you sis’!
      Oli ihan mahdotonta saada tuo kuopus nukahtamaan ja heräri HETI jos vierestä lähti pois. Nykyään on vähän helpompaa hänen kanssaan illat, joskus jopa jää nukkumaan yksikseen. Mutta ei missään nimessä niin helppoa, että hyvät yöt ja heippa.

  4. Huh, kuulostaa rankalta. Kun saa nukkua yönsä rauhassa, tuntuu että on ihan koomassa jos lapset on kipeinä ja sen takia joutuu muutaman kerran yössä nousemaan. Musta tuntuu että esikoinen piti ensimmäiset 9kk minut hereillä niin tehokkaasti, että se riitti ja sen jälkeen kun oppi nukkumaan yönsä ei ole edes suostunut tulemaan viereen nukkumaan. Kuopuskaan ei enää muutamaan vuoteen ole tullut yöllä viereen (oi niitä aikoja kun sai nukkua selkä mutkalla 10 sentin päässä sängyn reunasta pieni käsi tiukasti kaulan ympärillä, olihan se hellyyttävää mutta unenlaatu vähän kärsi). Juuri tällä viikolla satuin keskustelemaan muutama äidin kanssa, joilla on jo teini-ikäiset lapset. Sanoivat että ei se valvominen siihen lopu kun lapset on pieniä… voi tulla helppo vaihe kun kaikki nukkuu ja sitten saakin ruveta valvomaan ja odottelemaan nuoria yöllä kotiin. Että sitä odotellessa. Tsemppiä ja toivottavasti se helpompi vaihe koittaa teille pian!

    • Meillä kans on toi 4v aika vauhdikas tapaus nukkuessaan ja herään tosiaan niin että mulla on 10cm patjan reunaa itselle. Sen takia hän nukkuukin pää toiseen suuntaan jos tulee viereen. Usein sitä vaan väsyneenä antaa periksi, koska kun häntä menee nukuttamaan omaan sänkyyn niin siinä tosiaan piristyy aivan liikaa itse ja vaikeaa nukahtaa uudestaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 19
Tykkää jutusta