Naistenlehtien jalanjäljissä

Kuten olen varmaan joskus maininnutkin, niin myös elämäntaito- ja lifecoach asiat kiinnostavat mua. Nyt paksuna ollessa olen lukenut monesta paikasta ja neuvolantätikin sanoi, että on tärkeää että ajattelee positiivisesti raskausaikana. Ylimääräinen stressaaminen ja ahdistuminen on kielletty, koska se siirtyy sikiöön :). 
Olen joitakin vuosia sitten ollut hyvin stressaantunut, nukkunut surkeasti ja ollut aivan liikaa töissä (kolmea eri työtä yhtä aikaa joista yksi kaikenkukkuraksi kolmessa vuorossa). Samaan aikaan olin vielä parisuhteessa, joka kulutti mut henkisesti aivan loppuun. Tässäpä varma tie hermoromahduksen partaalle!
 
Nykyään huomaan olevani sata kertaa paremmassa kunnossa henkisesti. Olen täydellisen onnellisessa elämäntilanteessa ja mielestäni ansainnut sen. Elämässä ei ole isoja stressaavia tekijöitä ja uskonpa että esimerkiksi raha-asioiden suhteen stressiä on aina – halusi tai ei… Mun mielestä joskus kannattaa myös oikeasti pysähtyä miettimään, että onko mulla oikeasti asiat nyt ihan niin perseestä, mitä uskottelen muille ja itselleni? Toki aina välillä on niitä tilanteita että kaikki on ihan takapuolesta ja vaikka ei oliskaan vielä, niin ainakin kohta on. 
Mulle itselle on vaikeita ne tilanteet, kun kaikki ei mene niinkuin olen suunnitellut. Joskus aikoinaan selvisin niistä tilanteista todella huonosti ja kyllä ne nykyäänkin ottaa päähän. En nyt kuitenkaan enää hakkaa päätäni turvoksiin, jos joku reissu ei toteudukkaan tai just se paita on pesussa jonka olisin halunnu laittaa illalla baariin päälle.
Jos teillä on muuten lyhyt pinna, niin kannattaa hankkia dobermanni. Kasvattaa nimittäin luonnetta ;). No ei vaan. Voi sitä luonnetta kasvattaa toki gerbiililläkin.
 
Joka lehdessähän on nykyään näitä ”tie onnelliseen elämään”-ohjeita. Tässä vois olla fitmaman vinkit parempaan elämään (ihan huumorilla sitten..)! Kuulisin mielellään kommentteja siitä, mikä teidät pitää tässä elämässä järjissään ja mitä olette kokeneet toimiviksi! Tässä kuitenkin oma selviytymisoppaani:
 
– Syö järkevästi, ainakin kuutena päivänä viikossa. Aamupala, kaksi lämmintä ateriaa ja kaksi välipalaa. Älä hitossa osta sitä Saarioisten paskaa ja yritä välillä syödä sieltä jääkaapista niitä rehuja pilaantumasta!! Näytä lapsilles mallia, äläkä vaan valita, kun ”ne ei syö kasviksia”. Älä osta niitä linssejä tai tattarijauhoja jos ne maistuu susta vehkeelle. Ei asioiden tarvi olla niin vaikeita! Jos sun ruokatottumukset on olleet aikaisemmin kuin jätemyllyllä, niin ei se tarkoita sitä että sun tarvitsee yhdessä yössä muuttua ravintoterapeutiksi.
 
– Nuku riittävästi. Mikä siinä on niin vaikeaa laittaa nukkumaan ennen kolmea yöllä!? Mä ymmärrän että kaikki ei oo aamuihmisiä, mutta kyllä 8h riittää aikuiselle ihmiselle yössä ja jos katot ostos tv:tä aamuyöhön ja heräät töihin seitsemältä niin onpa ihme jos väsyttää!! Suosittelen myös lämpimästi melatoniinia joka on pimeähormoni. Auttaa todella jos sulla on tapana heräillä keskellä yötä.
 
Tämä olis voinut olla minä pari vuotta sitten…  
 
– Liiku 5-6krt viikossa vähintään tunti. Maailmasssa on sata miljoonaa eri vaihtoehtoa miten voi liikkua! Onko sulla pyörä? Millä menet töihin? Onko sulla lenkkarit? Miks ne on olleet kaapissa viimeisen 3 vuotta? Eniten mua hävettää koiraihmiset jotka ei liiku tarpeeksi! Niiden pitäis olla kissaihmisiä siinä tapauksessa…
 
– Sosiaalinen elämä! Onko sulla kavereita? Näätkö koskaan niitä? Nyt en sitten puhu mistään parisuhteen toisesta osapuolesta… Nyhjäätkö sä aina kotona vai onko sulla oikeasti edes kerran viikossa jotain elämää? Jos kukaan ei ikinä soita sulle niin miksi? Tätä kannattaa oikeasti miettiä. Onko kaikki väsyneitä pitämään suhun yhteyttä, koska et ikinä kuitenkaan tee tai lähde minnekkään? Ootko aina pahalla tuulella niin, ettei kukaan jaksa kuunnella sua?
 
– Lopeta se rööki… Toi tupakanpoltto on NIIIIIIN idioottia puuhaa! Mä vielä ymmärrän sen, että viihteellä tai tms tilanteissa poltetaan satunnaisesti (tein sitä itsekin joskus). Mutta jotenkin mun on vaan vaikeaa ymmärtää, että mitä ihmeen hyötyä siitä jatkuvasta röökaamisesta voi olla sulle, muuta kun että sä kuolet keuhkoahtaumatautiin kuuskymppisenä? Mua oksettaa jokaikinen muija ja jätkä, joka vetää lastenrattaiden luona körssiä tai vielä pahempaa, autossa!
Mun tätini poltti aikoinaan paljon…siis heräsi jopa yöllä polttamaan! Sillon ajattelin että ei noin voi elää! 
Röökiä polttavat ihmiset haisee ihan kamalalle ja mun avomies ei suostu edes antaan pusua mulle jos oon polttanut enkä ihmettele.  
 
 
– Sit viinanjuonti. Mä elin aika vallatonta elämää 20-25-vuotiaana ja sikatiistait, pikkulauantait, bileperjantait ja viikon pääpäivä eli baarilauantai tuli kyllä hyvin tutuksi. Välillä käytiin laivalla ja festareilla ja vedetiin monen päivän putkia, että kiitos ja anteeksi vaan. Muutama virhe”siirtokin” saatto siinä hötäkässä sattua ja oli luurit pikkusen kuumina seuraavana päivänä kun mietittiin likkojen kans, että mitä helvettiä oikein tapahtu.
Nykyään musta tuntuu, että monelta on siitä juomisesta se hauskanpito jäänyt pois ja nykyään keskitytään vetämään vaan nuppi täyteen. Vedetään siihen malliin että kun alotetaan, niin loppua ei näy. Sulla menee muisti, hävität lompakkos, puhelimes, narikkalappus, oksennat taksiin ja parhaimmassa tapauksessa oot krapulassa seuraavaan viikonloppuun asti kunnes sama ruljanssi alkaa alusta. Sit kun ikää alkaa oleen kolmekymmentä ja edelleen sä oot joka kylän juottolassa vakiofeissi, niin onko siinä oikeasti mitään järkeä?
Tähän voi helposti vetää tän parisuhdekortin… ”Sulla on mies se on eri asia”. Niin, mä en missään vaiheessa puhunut baarissakäymisestä tai hauskanpidosta, vaan siitä, että pää on pakko saada täyteen makso mitä makso.
 
– Ole iloinen. Hyväntuulinen. Kiva ihmisille. Älä valita ihan kaikesta. Tee joskus joku kiva ylläri jollekkin, ihan vaan huvin vuoksi! Sano sun huonommalle puoliskolle että se on laihtunu tai että sen selkä näyttää ihanan lihaksikkaalta :). Sano sun naapurin mummolle että se on istuttanu kauheen ihanat kukkaset pihalle (vaikka ne oliskin rumat). Sano sun työkaverille että sillä on kauheen ihanat työvaatteet, vaikka sulla on päällä se tasan sama huonosti istuva ja hengittävä erotiikantappaja, mikä silläkin. Ainakin saatte hyvät naurut. Ei elämä ole oikeasti niin vakavaa, että aina kannattas olla naama näkkärillä :).
 
 
 
fityoutoo

2 vastausta artikkeliin “Naistenlehtien jalanjäljissä”

  1. Hyviä vinkkejä, hymyilytti. On kyllä ihan totta, että itselläkin tuntuu asiat olevan välillä hurjan huonosti, vaikka ei todella olekaan. Toisaalta oon myös sitä mieltä, että pieni valittaminen ja kiukuttelu auttaa joskus, kun on oikein kakka fiilis – ja sen pitää olla sallittua myös niille, joilla on asiat ihan kivasti (ei siis niin, että kitistä saa vain silloin, jos on menettänyt työnsä, perheensä, terveytensä ja järkensä). Ja hei onnea odotukseen! Tuo edellinen postaus noudatteli aikamoista draamankaarta, ja olin jo jossain vaiheessa, että eeei, mitä tapahtuu. Onneks ei mitään. Voi hyvin 🙂

  2. Kiitos Eve kommentista, täällä voidaan oikein hyvin! Ja olet oikeassa, kyllä meillä on oikeus pieniin mielialanvaihteluihin ja nythän mulla on vielä oikein maailman paras tekosyy niille :P…hih hih…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta