Network error!

Sarjassamme maailman ärsyttävimmät asiat top3:

  1. Netti pätkii koko ajan tai lataa sivua 5min

  2. Kivi kengässä, sukkahousun sisällä

  3. Jotain hampaan välissä, jota et nää, mutta tunnet sen

Mä en voi käsittää, että meidän taloudessa on W-lan, mokkula,ties mitkä datapaketit JA IT-nörtti, mutta silti meidän netti on nykyään yhtä luotettava kuin mustalaisen autokauppa! Just silloin kun olis hetki aikaa istahtaa koneelle (yleensä siis klo.22 ja 02 välisenä aikana) niin tää hiton rakkine lyö sopimuksen irti. Musta on huvittavaa, että meidän mökillä joka sijaitsee niin landella että on edes vaikea ymmärtää, netti on 10 kertaa nopeampi eikä pätki koskaan! Kohta sinne vedetään jotkut viimeistä huutoa olevat hifi-kaapelit, ja sen jälkeen mä en varmaan edes pysy sen netin mukana kun se lataa niin vauhdilla!
Olen kyllä joskus kuullut ystävieni kutsuvan nykyistä asuinaluettani ”periferiaksi”, joten kai tänne tulee bussin lisksi myös muutkin asiat hitaasti, internetyhteys mukaan lukien.

Tänään oli minun ja rakkaan jälkeläiseni ensimäinen mom&baby-jooga kokemus. En oikein tiennyt mitä odottaa ja näin jälkeenpäin ajatellen olisi ollut ehkä ihan viisasta antaa kundin vaan koisia rattaissaan autuaan tietämättömänä koko jumppatuokiosta. Olin ajattelut että vauvaa käytettäisi jotenkin painona (joogassa painot??), joten oletin lapsella olevan joku hyvinkin tärkeä rooli tunnin aikana. Noup. Ei ollut.

joogi
Joogamestari 🙂

Benin mielestä ”give me some breast -pose” oli kaikista tehokkain ja hyödyllisin asana koko tunnissa. No meneehän se niinkin. Ensi kerralla taktikoin vähän eri tavalla.

Illalla pääsin sitten salille ja siellä ei luojan kiitos tarvinnut kaivaa tissiä esille :D. Tein jalkatreenin. Ajattelin kirjoittaa vähän tähän samaan syssyyn oikean tekniikan tärkeydestä. Nimittäin aina, kun nään jonkun nuoren tytön latovan kyykkytangon täyteen kiekkoja (kuten tänään, 90kg) herää mielenkiintoni; En suinkaan sano, etteikö nuori pimatsu räikeissä trikoissa voi kyykätä 90kg:lla, mutta väitän kyllä että harvemmin sellaista näkee (paitsi itseni mut mulla ei oo räikeitä trikoita ;)). Kyykky etenkin, on erittäin kuormittava ns.massaliike joka laittaa koko kropan koville ja nostan kyllä hattua jokaiselle likalle joka kyykkäilee noilla painoilla. Toinen on jalkaprässi, johon helposti revitään se 150kg:n edestä niitä kiekkoja – ja ei, en taaskaan sano että se olisi jotenkin mahdoton kilomäärä heiveröisellekkin tytölle. Mutta kuten valitettavasti tänäänkin, oli aika lähellä ettenkö olisi puuttunut aika karmean näköiseen teknikkaan. Tässä alla on kuva demonstroimassa mikä on kyykyn ja ”muka kyykyn” ero. Kuten näätte, 10cm alaspäin tuleva liike ei ole kyykky – tai jos onkin niin vajaa sellainen. Sama pätee jalkaprässiin, eli jos kelkka tulee 10cm alaspäin niin ei voida mitenkään puhua vielä puhtaasta suoritustekniikasta ja siinä tapauksessa siihen masiinaan voi latoakkin niitä painoja vaikka kuinka. Kokeilkaapa itse kyykätä hiukan ja sitten sen verran että pakarat hipoo lattiaa. Ja nyt tehkää se sama kaksi kertaa oma painonne niskassa. Sillä on TODELLAKIN eroa!
Tässä on myös se iso ongelma, että usein polvilla kompensoidaan voiman puutetta ja ne hilautuvat alaspäin kyykättäessä toisiaan kohti (kuten tänään) ja polviin kohdistuu ihan älytön paine. Huono tekniikka rasittaa myös selkää.

kyykky1kyykky2

Mutta mitä mieltä te olette, onko ihan jees mennä korjailemaan tuntemattoman tekniikkaa, vai pidentäänkö nämä asiat vaan omana tietonaan?  

fityoutoo

11 vastausta artikkeliin “Network error!”

  1. Se niin riippuu vastaanottajasta. Itse olisin onneni kukkuloilla, jos joku tulisi korjaamaan virheellistä tekniikkaani, koska palveluksenhan kyseinen henkilö MINULLE tekee + käyttää omaa treeniaikaansa auttaakseen mua. Mutta on varmasti paljon niitäkin ihmisiä, joita ei apu kiinnosta ja jotka ovat sitä mieltä, että voisivat ehkä itse neuvoa muita 😉

    • Musta olisi kanssa mahtavaa jos joku tulisi korjailemaan mun virheellistä tekniikkaa (toivottavasti se ei oo kuitenkaan kamalasti pielessä 😉 ). Oikea tekniikka takaa myös sen, ettei itseeän riko ja treeni menee sinne minne pitääkin. Ja koska mä ladon tankoon vaan 60kiloa niin voidaan aatella, että tekniikka on kunnossa. 😉

    • No en minäkään oikeasti 90kg:lla kyykkää! 😀 Kyykkään muutenkin oikeastaan vain smithissä….
      Mun mielestä on myös todella hyvä silloin tällöin saada omasta tekniikasta palautetta joltain kokeneemmalta. Itse olen opetellut alussa eri liikkeiden tekniikat ammattilaisen ohjeistuksessa, mutta kyllä ne liikeradat saattaa muuttua siinä missä voimaakin tulee lisää! Mulla esim. maastavedossa on ollut vähän vaikeuksia, mutta siihen on auttanut lankku päkiöiden alla!

    • Joo mäkin kyykkään siis vaan smithissä. Tuntuu jotenkin turvallisemmalta ja itse saan paremman ”tuntuman”. 🙂 Mulla kävi n. kuukausi sitten ammattilainen tsekkaa tekniikan, mutta pitäisi varmaan taas käydä valvovan silmän alla, kun on painot siitä nousseet. 🙂

    • Me suomalaiset ollaan vaan jotenkin sellaisia, että moni saattaa ottaa nokkiinsa / nolostua / hävetä jos joku tulee neuvomaan… Tai sitten ajattelee että ”on vaan kateellinen kun ei itse jaksa”. Mä tein itse joskus alataljaa ihan surkealla tekniikalla, kunnes mun siskon mies totesi mulle, että ”alotappa siitä että otat puolet noista painoista pois”. No okei, näin kehtaa tutulle sanoa, mutta totuushan on se, että niitä painoja on yleensä vähennettävä – ja rajusti!

  2. Musta olisi kiva, jos joku tulisi kertomaan tekniikan korjaamisesta. Toki silloin, kun toinen tekee ihan päin paukuraa, sanojen sovittelu oikein voi olla haaste. Mutta sinuna menisin kysymään vain ”Huomasin muutaman jutun sun tyylissä, haluatko että katsotaan yhdessä tuota liikettä?” tai muuta. Sulla on kyllä ihana blogi!

  3. hmmm… en menisi kyllä tuntemattomien tekniikoista huomauttelemaan.. vaikka harmillista onkin että tekevät väärin.

  4. Hei, ja anteeksi heti näin alkuun että kyselen sulta ”työasioita” täällä blogissa. Olen kuitenkin tätä asiaa jonkin aikaa jo miettinyt ja olisi kiva saada vastaus, kun en oikein googlettamallakaan ole löytänyt..
    Eli olen tehnyt kyykkyä tosi vähän elämäni aikana, polvet-varpaat pysyy mulla linjoissa hyvin, painoa on vielä vähän jne. Ongelmana minulla on alaselän pyöristyminen (peppu lähtee kantapäitä kohti) mitä lähemmäs maata menen. Käytännössä pyöristyminen alkaa jo heti siitä 90 asteen kulman alapuolelta. Mitään kipuja tmv. tuntemuksia se ei aiheuta, mutta uskallanko silti kyykätä sieltä syvemmältä? Mistähän tuo pyöristyminen voisi johtua (lonkankoukistajatko?) ja miten siitä voisi yrittää päästä eroon (venytyksillä/tekemällä vaan…?)?

    • Kyllähän kommentoida voi, mutta mulle kun tuli kerran ehkä kolmatta kertaa saman treenin aikana ns. tuntematon antamaan neuvoa, niin jotenkin se tuntuu jo kyttäykseltä 🙁 Tiedän että minunkin treenissä riittää viilamista mutta vähän rajaa…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta