Niin kamala yö, etten toivo edes sille ilkeimmälle anonyymille kommentoijalle!

Olen tällä viikolla miettinyt paljon terveyttä. Sekä omaa, että läheisteni. Oma terveyteni on mulle ehkä elämäni tärkeysjärjestyksessä numero ykkönen, eikä edes ”ehkä” vaan on! Varmaan tälleen vanhentuessa sitä myös alkaa miettiä enemmän, että mitä kremppoja sitä alkaa tulemaan ihan iänkin puolesta ja mitä asioille voisi tehdä niiden ennaltaehkäisemiseksi, ennenkuin ”shit hits the fan”.

Mä olen aina ollut terve, eli en koskaan ole sairastunut vakavasti ja kärsin ainoastaan omassa kategoriassa ”pikkuvioista” kuten vaikkapa atopiasta (joskin varsin pahasta sellaisesta). En kuitenkaan ole sairastanut mitään sellaista, josta tulisi esimerkiksi pysyviä rajoitteita elämään tai mikä hirveintä, pysyviä kipuja! Välillä olen joutunut siihen tukijan rooliin, joka sekään ei ole helpoimmasta päästä…. Sellainen ihminen, joka ei kärsi jostain sairaudesta ei voi kuitenkaan ymmärtää täysin sellaista, joka sairastaa. Ei vaikka katsoisit hommaa läheltäkin ja näkisit toisen kärsimyksen. Voi vain koittaa tsempata ja olla ainakin lähellä.
Onneksi lähipiirini on myös pysynyt suht terveenä, vaikka kyllä muutama läheiseni on kuollut syöpään ja äidilläni on ollut aivoinfarkti, joka oli tietysti kamala kokemus. Olen myös toisinaan aika huolestunut ympärilläni tapahtuvista asioista, mutta niihin en mene tässä. Olen erittäin onnnellinen ja etenkin kiitollinen  siitä, että mun perhe on terve ja me voidaan elää siltä osin stressitöntä elämää. Tietysti myös oman lapsen terveys ja normaali kehitys on vanhemmille maailman tärkein asia ja siltäkin osin olemme todella onnekkaita. Ben nyt on niin normaali, kuin näistä vanhemmista voi tulla 😀 ! Kun vaan tää toinenkin säätäjä saataisiin ehjänä pihalle, niin muuta en toivois!

heinäkuu2 (1 of 1)

Tämän terveys aiheen pohtimisen luultavasti laukaisi yö alkuviikosta, kun taistelin aivan hirveiden – siis aivan mielettömän hirveiden kipujen kanssa! Kysymyksessä ei ollut todellakaan hengenhätä varsinaisesti, koska sain raskaana oleville tyypilliseen tapaan virtsatietulehduksen (ja vatsataudin siihen kaupanpäälle) ja tietysti illalla. Kivut menivät niin koviksi ja verenvuoto oli niin runsasta, että oli pakko mennä päivystykseen ja siellä mä vollotin kuin pikkulapsi muutaman laitapuolen kulkijan kanssa odotusaulassa. Tai siis oikeastaan suurimman osan ajasta päivystyksen vessassa, jossa ei siellä sen kodikkaampaa ollut. Kaikilla naisilla tuota maailman suoraan sanottuna vittumaisinta vaivaa ei ehkä ole ollut (ja vielä harvemmalla miehellä), mutta pahaksi mentyään kivut ovat aivan infernaaliset ja missään asennossa ei voi olla!! Lisäksi tulehdus voi levitä munuaisiin ja se onkin jo paljon vakavempi homma sitten se. Ystäväni joutui kyseisen sairauden takia olemaan kaksi viikkoa osastolla ja oli erittäin huonossa kunnossa ja oikeasti säikähdin itsekin totaalisesti! Lisäksi tauti on sikiöllekin vaarallinen, joten senkään takia en halunnut ottaa mitään riskiä, että tulehdus leviäisi munuaisiin.
Kun mä kärvistelin koko yön hereillä ja kärsin niistä hirveistä kivuista vielä pitkälle seuraavaan päivään, kunnes antibiootti alkoi kunnolla vaikuttaa, niin päätin yhden asian; Kun mun olo on taas normaali, niin mä NAUTIN siitä hetkestä.

Siitä, ettei hitto satu eikä koske mihinkään ja kroppa tuntuu hyvältä päästä varpaisiin.

heinäkuu (1 of 1)

Terveyttä ei koskaan voi ottaa itsestäänselvyytenä, eikä voi tietää, mitä huomenna tapahtuu. Moni ajattelee, että ei mulle nyt satu mitään, mutta totuushan on se, että voi todellakin sattua. Kukaan ei voi ainakaan säästyä ikuisesti niiltä pikkuvioilta – niitä tulee aina, oli se sitten tuollainen viheliäinen virtsatietulehdus tai tajunnan räjäyttävä hammassärky juuri silloin, kun hammaslääkäriä ei ole mailla eikä halmeilla. Toki terveyden menettämistä ei kannata stressata jatkuvasti, koska sekään ei ole terveellistä. Mutta lähinnä kannattaa arvostaa sitä, jos on toimintakykyinen ja voi elää ilman minkäänlaisia kipuja, eikö? Teissä lukijoissa on varmasti monia, jotka tietävät myös sen toisen vaihtoehdon. Ja ainahan sairauksia voi ainakin parhaansa mukaan ennaltaehkäistä huoltamalla omaa kroppaansa.
Nyt mä itse menen nukkumaan onnellisena ja kiitollisena siitä, että mulla on pikku Benin sanoin ”hyvä boogie” kroppani kanssa. Toivotaan, että näin jatkuukin ja btw, toivon myös erittäin paljon, ettei se hemmetin virtsis tule enää ikinä takaisin!!!

fityoutoo

13 vastausta artikkeliin “Niin kamala yö, etten toivo edes sille ilkeimmälle anonyymille kommentoijalle!”

  1. Vaikka minulla ei raskauksia takana olekaan, oli minulla muutama vuosi takaperin virtsatietulehdus, josta en mennyt lääkäriin ja joka sitten levisi munuaisiin. Havahduin, että nyt ei ole kaikki kunnossa, kun aloin pissaamaan verta, selkäkivut olivat jäätävät, yleisvointi heikompi kuin ikinä ja olo täysin tokkurainen. Onneksi menin sitten päivystykseen, jossa vietin yön yli. Sain kunnon lääkkeet ja olo koheni pikkuhiljaa. Kivut olivat niin järkyttävät, että en toivo samaa kenellekään. Raskaana ollessa tuo taitaa olla vielä paljon vaarallisempi pahaksi äidyttyään. Kunpa olisikin niin, että edes joskus elämässä kipua voisi myötäelää ja tietäisi miltä toisesta tuntuu pahimmalla mahdollisella hetkellä. Tsemppiä loppuraskauteen ja todellakin toivotaan, että virtsis pysyy poissa meistä ja kaikista muista 🙂

    • Moikka Jonna!
      Mulla just samanlainen tilanne, eli verenvuoto alkoi jo 6h siitä kun ekat oireet tulivat. Olin aivan kanttuvei ja Panacodin jälkeen sitten vielä vähän lisää…. Mulla on virtsis vanha vaiva, mutta viimeksi kärsin siitä 2008 eli sen jälkeen ei ole ihme ja kumma ollut. Tosin silloinkin oli todella rajuna (ei tosin tätä luokkaa kuitenkaan)…

  2. Voi ei, toivottavasti tosiaan et joudu tuosta vaivasta enää kärsimään. Itselläni on pari vuotta sitten ollut suoraan sanottuna helvetillinen VTI-kierre. Ei ikinä aikaisemmin, ja yhtäkkiä lähemmäs 10 alle vuoteen. Mikään antibiootti ei auttanut kunnolla, kivut oli aivan kamalat ja lääkärin mielestä VTI ei ole syy sairaslomaan. Ja kyllä, hän oli mies. Kävin kaikki mahdolliset ultrat ja muut kokeet, mitään rakenteellista vikaa ei löytynyt. Lääkäri määräsi tosi vahvan antibiootin estolääkkeeksi, eli joka päivä nautittavaksi. Siitä tuli joka kerta aivan järkyttävän huono olo ja ajattelin etten kestä loppu elämääni sitä. Lopetin lääkkeen, lopetin maitotuotteet ja vähensin hetkellisesti kaikki sokerit pois. Ei oireita. Ensimmäinen kuukausi meni jännityksellä. Mutta ei, ei uutta tulehdusta. Nyt tosiaan kaksi vuotta eikä yhtäkään VTI ole ollut. Ja maitotuotteita syön jonkin verran, esim. juustoa ja ruoan seassa kermaa tms. Kuitenkin maidon juomisen ja rahkan popsimisen lopetin. Tiedä sitten mikä oli lopullinen syy parantumiseen.

    Ihanaa kesää ja odotuksen jatkoa teidän perheelle!

    • Jaa ei ole syy saikkuun?? Ei helvetti!! Mä sain saikkua heti kolme päivää ja kivut tosiaan jatkuivat ab:sta huolimatta seuraavan päivän iltaan. Sen lisäksi VTI puhkeaa yleensä illalla/yöllä, joten ainakin itse sain unen päästä kiinni seuraavana aamuna. Munkin mies oli aivan pihalla, et mikä toi on. Silti varmaan ymmärsi miten kovat kivut mulla oli, koska huusin suunnilleen suoraa huutoa…

  3. Hui, kuulostaa tosi ikävältä. En ihmettele yhtään, että säikäytti, ja varmasti huoli on vielä moninkertainen kun on raskaana. Minullekin on kasaantanut tälle vuodelle muutama terveyteen liittyvä säikäytys, jotka ovat olleet todella tehokkaita muistuttajia siitä, miten tärkeä asia terveys todella onkaan! Itse olen tuntenut niiden jälkeen suurta kiitollisuutta ihan vain siitä, että voin esim.punnertaa tai tehdä pitkiä kävelylenkkejä ilman, että mihinkään sattuu. Se on luksusta se 🙂 Tsemppejä sinne!

    • No sullakin ollut huono tuuri :(. Mulla ei oo pitkään aikaan (kop kop kop) ollut mitään vakavempaa, joten tää säikäytti kun oon raskaana. Nyt on taas ihana nauttia normaalista ja terveestä olosta!! Hyvää kesää sinne :)!

  4. Tää on nyt vähän hämmentävä kommentti, mutta musta tuntuu helpottavalta kuulla, että vti on jollekkin muullekkin niin hirvee kokemus kuin itelle. Joskus puhuin tästä kavereiden kanssa ja ne oli hieman kummissaan kun julistin, että tämä on karmein tauti ikinä, toiset ilmeisesti pääsee sillä, että on vähän ”ärsyttävää” käydä vessassa useammin. Mulla on atooppineniho myös ja varsinkin kun oli enemmän painoa sain vti:tä tämän tästä, varmaan ruokavaliosta johtuen ja kun limakalvot ei ehtineet kunnolla toipua, niin niitä tuli ihan järestään useampia putkeen.

    Nyt ei ole aikoihin ollut, mutta edelleen mulla on antibioottikuuri kaapissa varalta. Mutta, kannattaa ottaa sen antibiootin jälkeen karpalo tms hapankuuri! 🙂

    • Kyllä kokemusta on!! Tosiaan äidilläni kanssa todella helposti tulee ja mulla oli pienenä useita kierteitä.
      Luin myös, että raskaana etenkin kannattas jatkuvasti ottaa karpalomehua, koska siinä on samaa ainetta, kuin antibiootissa. Ja onneksi antibioottia jäi yli! Mutta toivotaan ettei meillä kummallakaan toistu enää!!

  5. Toi vaiva on TODELLA kivulias ja itsellä ollu muutamia kertoja ja kaks niistä molempien raskauksien aikana.toinen oli ekan odotuksen yhteydessä ja tulipa samaan syssyyn rintatulehdus (jonka luulin olevan mahdollinen vain synnyttäneillä) siinä vaiheessa kun kivut kovimmillaan on tunne :kaikki sallitut lääkkeet tänne nyt heti! Tsemppiä ! Olkoon loppu odotuksesi vähemmän kipuinen ja kaikki sujuisi hyvin!

    • Mäkään en tiennyt, että rintatulehdus voi tulla jo raskausaikana??
      Voin kyllä kuvitella mikä tuplakipu sulla on ollut…hirveetä!!!

  6. Hyi, virtsatulehdus on kyllä jotai iha kauheeta. Itellä ollu jo niin monesti ettei laskuissa pysy. Kerran kans joutunu käymään päivystyksessä, ku kipu ylty jo aivan sietämättömäksi. Mies sai kannella reppuselässä pitkin teitä lauantai-iltana… 🙂 Viimesin kerta oli ny muutama viikko sit, ku oltiin Kiinassa. Loistava ajoitus tottakai 😀 onneks päästiin kansainväliselle terveysasemalle ja sieltä sain lääkkeet.
    Nii se vaan on, että sitte sen terveen ja kivuttoman kropan arvon tajuaa, ku sen hetkeksi menettää.

  7. Äidilläni on ollut kanssa VTI-kierre. Joutunut todella huonoon kuntoon, ollut hyvin, hyvin sairas. Pahinta on se, että hänellä tulehdus etenee nopeasti munuaisiin, eli voit vaan kuvitella. Sen takia itse säikähdin, kun mulla taannoin oli omituista särkyä selkäpuolella, joka ei ollut lihaksissa. Olin sitä mieltä, että munuaisissa on nyt jokin tulehdus. Työterveyslääkäri oli ensin sitä mieltä, että oon tyyliin kipeyttänyt selkäni töissä (hahhaa niin vissiin…), mutta pisti varmuuden vuoksi labrakokeisiin. Ja aivan oikein, tulehdusarvot olivat koholla. Antibioottia vaan naamaan. Gynellä kävin eikä löytynyt mitään omituista ja antibiootti tepsi, joten tulehdus jäi vähän mysteeriksi. Olen alkanut nähdä VTI:n vähän eri valossa äidin sairastelujen jälkeen, nykyään mutsi popsii karpalopuristeita juuri siksi, että karpalo putsaa virtsateitä. Ei ole hetkeen kärsinyt infektiosta. Itsekin olen joskus lievässä virtsatietulehduksessa juonut karpalomehua (en siis sokerilitkua, vaan ihan täysmehua) ja tuntunut lievittävän oireita. Jänniä juttuja tuolta luonnosta saakin.

    • Juu täytyy sanoa, että mäkin säikähdin (verenvuodon takia, joka kuulemma kuitenkin melko normaalia….). Ja tosiaan kuten sanoin, niin mun kaverilla oli erittäin paha munuaistulehdus ja hän oli kaksi viikkoa todella huonossa kunnossa vuodeosastolla. Sen jälkeen olen suhtautunut erittäin vakavasti VTI:hin koska niin se hänelläkin alkoi. Eli vaikka ab-kuuria muuten koitankin vältellä niin en missään nimessä tässä tapauksessa!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta