Niin moni kun tykkää tästä postauksesta, niin….

Kuten kerroin teille eilen, niin mua suoraan sanottuna ärsyttää tämä oma munattomuuteni tehdä stoppi makean syömiselle! Mulla on välillä tunne, että en edes tunne itseäni; Missä on se Katri, joka pysyy tiukkana ja näkee asiat himojansa pidemmälle? Aivan kun olisin ottanut jonkun hälläväliä-roolin sokerin suhteen ja pikkuhiljaa käy niin, että sitä mitä suuhunsa lappaa – sitä ei edes lopulta mieti! Olen syönyt jo vuosia todella terveellisesti ja terveellinen ruokavalio on ollut aivan luonnollinen osa päivittäistä arkea. Nyt tässä tilanteessa ärsyttääkin eniten vain oma asennemuutokseni. ”Nooo, olkoon nyt menneeksi…taas….”

karkit1 (1 of 1)
Tämän verran löytyi karkkia nopealla vilkaisulla keittiön yläkaappiin…

Kysymys ei ole edes siitä, että mä hakisin tosta läheisestä Siwasta kunnon laittomat mässytyssetit ja hautudun miehen ollessa töissä ja pojan ollessa dagiksessa sohvannurkkaan. Itseasiassa viimeksi taisin itse ostaa karkkia kolmisen viikkoa sitten! Ongelma on se, että kun meille syystä tai toisesta kertyy karkkia, niin löydän itseni kerran jos toisenkin päivässä ottamassa ”muutaman”. Juuri tämä on kuitenkin se ongelma, jota koitan myös omien asiakkaiden kanssa kitkeä ruokavaliosta; Se, että ei osaa asettaa itselleen minkäänlaisia rajoja aiheuttaa ongelmia ruokavaliossa. Oli se sitten sokerista johtuva huono olo, huonosta ruokavaliosta johtuva ylipaino tai ylipäätään täysin retuperällä olevat syömistottumukset. Lähes jokainen tietää, millainen on ravitseva ja monipuolinen ruokavalio, mutta ei löydä motivaatiota sen noudattamiseen. Aika harvoin tarvitsee kellekään kertoa, että porkkanaa pitäisi syödä joka päivä, mutta suklaalevyä ei. Kysymys on usein vain omasta asenteesta ja ”sitten kun” -ajattelusta. Miksi et tee muutosta NYT???

karkit2 (1 of 1)

Sen lisäksi sokerin kanssa ongelma on se, että kun me päivittäin syömme, vaikka vain pieniäkin määriä niitä karkkeja, keksejä tms, niin herkuttelu henkisenä nautintona kokee inflaation! Lopulta on aivan sama, kuinka paljon herkkuja mättää, vähän vai paljon. Lauantain leffan kanssa nautittu karkkipussi ei ole yhtään sen odotetumpi, kuin se jonka söit sitä edellisenä päivänä. Olen puhunut tästä jo ennenkin, mutta vasta kisadieetillä ollessani tajusin todella mikä on OIKEA makeanhimo! Ja parasta oli se olo mikä tulee, kun tekee itsensä kanssa sopimuksen, jossa pysyy! Sokerista vieroittuminen tuntui hyvältä. Henkisesti ja tietenkin myös fyysisesti.
Vaikka jotkut ovat vahvasti sitä mieltä, että päivittäinen sokerilla herkuttelu on ihan ok ”jos se pysyy rajoissa”, niin itse en ajattele niin. Kuulostan varmaan jonkun mielestä natsilta, mutta omaan ruokavaliooni karkit, pullat, keksit, jäätelö ja muut mässyttelyt eivät ihannetilanteessa kuulu osana päivittäistä ruokavaliota. Miksi kuuluisivat? Miten ne lisäävät omaa hyvääoloa saati terveyttäni? Eikö ruokavalion tehtävä ole kuitenkin lisätä hyvinvointia? Ehkä kaloreiden puolesta konvehti sinne tai tänne on aivan yks ja hailee, mutta kyse onkin siitä voiko sen konvehdin tilalla syödä jotain muuta – tai olla peräti syömättä yhtään mitään??

karkit3 (1 of 1)
Nyt on herkut laitettu pussiin odottelemaan parempia aikoja :D. Katsotaan mitä kuuta eletään, kun tämä pussukka aukeaa!

Hurri on tässä ollut jo muutaman viikon makeanlakossa. Ja voitteko kuvitella, miesmäiseen tyyliin hän ei ole tehnyt asiasta lainkaan numeroa 😀 ! Me jaetaan parisuhteessa pitkälti samanlainen ajattelutapa ruokavalioasioissa ja mun mielestä on hienoa, että myös hän tekee muutoksia ruokavalioonsa kun tuntee siihen tarvetta. Tiedän, että useissa parisuhteissa keskustelut ”pitäiskö meidän vähentää herkuttelua” kaikuvat kuuroille korville ja ole siinä sitten tiukkana, kun toinen vetää kaksin käsin makuunin pussista. Toki jokainen on loppupeleissä vastuussa omista valinnoistaan (ja tietysti myös lastensa jos sellaisia on). Ei syytä voi vierittää toisen osapuolen niskaan, jos oma selkäranka on styroksia. Aina taustalla ei toki ole pelkkä selkärangattomuus, vaan esimerkiksi monenlaisia tunnepuolen ongelmia. MUTTA. Ihan oikeasti, usein on kyse vain omasta laiskuudesta muuttaa asioita parempaan suuntaan. Hirveän numeron tekeminen siitä kyllä onnistuu! Pitäs ja pitäs ja pitäs… 

Ajattelinkin tehdä jotain tämän ”karkkikierteen” katkaisemisesksi TEIDÄN avustuksellanne!
ELI NIIN MONTA IHMISTÄ, KUIN PAINAA TÄMÄN POSTAUKSEN ALTA TUOTA TYKKÄYSNAPPIA, NIIN NIIN MONTA PÄIVÄÄ OLEN PERINTEISESSÄ KARKKILAKOSSA (sis. karkit, suklaat, jugurtti- ym päällystetyt härpäkkeet). Nyt tuntuu hyvältä idelta, mutta katsotaan kuinka kauan 😀 .  Lakko jatkuu tasan niin pitkään kun tykkäyksiä tulee ja vaikka idea onkin käytetty FB:n puolella, niin ehkä voin olla jollekin motivoiva esimerkki siitä, että muutoksia voi tehdä kun ottaa itsestään henkisen niskaperseotteen ja lakkaa valittamasta 😀 ! Kakkupala toisinaan ei kenenkään ruokavaliota pilaa… Mutta ainakin karkkien suhteen mun täytyy nyt viheltää peli poikki!
Huomio: Tykkäykset nimeomaan tähän postauksen alle! Toki FB-peukkua kannattaa myös painaa tuolta oikeasta yläkulmasta, niin saat Fit you too- blogin uusimmat postaukset suoraan fb-feediisi.
Katsotaan miten selkäranka kestää……..

EDIT: Mitä helv…… Ootteko oikeasti tosissanne???????????

fityoutoo

8 vastausta artikkeliin “Niin moni kun tykkää tästä postauksesta, niin….”

  1. Mitenkäs tällainen tilanne. Minulla on syömishäiriö. Tarkemmin sanottuna ahmimishäiriö. Hoitoon kuuluu osana herkkujen sisällyttäminen ruokavalioon esim. jälkiruokana. Tällä ehkäistään kiellettyjen ruokien aiheuttamaa himoa, joka usein johtaa sitten kiellettyjen ruokien suunnattomaan ahmimiseen. Kun pienestä pullasta tai keksistä tuleekin arkipäivää,ahmimiskohtaukset vähenevät. Syön itse todella terveellisesti ja nyt olen myös ottanut herkut arkeenkin. Mitä mieltä olet tällaisesta?:)

    • Moi Susu! Sun tilanne onkin aivan toisenlainen, koska ongelmallisen syömisen taustalla on isompi ongelma. Tärkeintä on tietysti, että oot hakeutunut asian tiimoilta hoitoon ja sun tilanteessa ei ole vain kyse huonosta selkärangasta, vaan taustalla voi olla muitakin tunnepuolen juttuja joka oireilee syömishäiriönä. Onkin tärkeä ymmärtää, milloin oma suhde ruokaan ei ole terve. Jos ongelma on juuri vaikka mainitsemasi ahmiminen, niin totaalikielto ei varmasti auta, vaan lähdetään siitä ettei kohtauksia tule, eikä syömiseen aina liittyisi ailahtelevia mielialoja eikä se herättäisi ainakaan negatiivisia fiiliksiä. Tsemppiä kovasti ja toivottavasti ongelmat ratkeavat!

    • Näyttää erittäin pahalta 😀 ! Mä ajattelin, että jos 30 tykkää niin sen vielä hyvin kestää….

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta