Nyt alako ahistaan!

Ja siis tarkoitan ihan kirjaimellisesti!

Fiilistelin jo eilen, että nyt ei oo mulla kaikki kohdallaan. Siis fyysisesti. Nenä vuoti lähes koko ajan ja tänä aamuna koko homma sitten räjähti ihan käsiin ja yön aikana mun nenäontelot oli varmaan käyty rassaamassa hiekkapaperilla, oli sellaset pakotukset yläpäässä! Ihmettelin myös väsymystä, koska normaalisti olen aamulla ihan pirteä ja painelinkin suoraa tietä sänkyyn nukkumaan vielä tovin. Tunnin päästä uusi yritys, mutta edelleen peilistä katsoi se 15vrk putkeen valvonut yh-äiti. Päätin kuitenkin pakata kamat ja suunnata aamuaerobiselle, josko olo kohentuisi päästessäni salille.
50min sinnittelin crossarin selässä, toisella kädellä veivaten ja toisella kädelle niistäen ja koko ajan yritin vältellä katseellani ”älä tule kipeänä salille”-kylttiä ja muita asiakkaita. Sitten annoin periksi, ajattelin että eihän tästä hommasta tule ***ttuakaan ja lähdin kotiin.

Kotona totaalinen henkinen romahtaminen, avomieheni luuli kuulemma taas että joku läheiseni on kuollut. Ai miten niin muka ylireagoin?! No yhtään en ole ennenkään ylireagoinut asioihin!
Sitten otin kriisipalaverin psyykkeeni kanssa ja ajattelin että Johanna Tukiainenkin selvisi malariasta, joten miksen minäkin selviäisi tästä! Onneksi sain päivän viimeisen ajan yksityiselle ja aamupuuron jälkeen painelin takaisin petiin ihmeparantumisen toivossa.

Kaikkihan siis johtuu siitepölyallergiasta, joka ei ole viime vuosina päässyt ihan näin pahaksi.. Tai sitten en vaan yhtään muista sitä tai kroppani on nyt niin kovilla, että se liioittelee oireita kun on möksähtänyt mulle. En kyllä ihmettelekään, aika loppusoittoja soitellaan, eikä tässä enää mitään maratonia tällä tankkauksellakaan lähdettäis juoksemaan. No anyway, mukavanoloinen naislääkäri määräsi mulle entistä vahvemmat lääkkeet ja vakuutti etten kuole vielä tänään ja vaikka kuolisinkin niin onneksi mulla on sentään pieni rasvaprosentti. Always look at the bright side of life! 🙂

Viimeinen kova viikko siis pyörähti käynttin ei niin voittaja fiiliksillä, mutta ainoastaan täydellinen neliraaja-amputaatio voi estää mua nousemasta kahden viikon päästä Turun konserttitalon lavalle!! Siellä meikeläinen meinaa säihkyä ja säteillä siihen malliin, että varatkaahan tehokkaimmat ray baninne mukaan ;).
Eilen tavattiin myös valmentajan kanssa ja mitään viime hetken muutoksia ei enää tehty ja näillä mennään eteenpäin. Meinasin kyllä ehdottaa hänelle, että josko vielä puolitettaisi tuo päivittäinen ruokamäärä, kun mun on niin vaikea ennättää päivässä syödä se kokonaiset kaksi ruokalusikallista sitä riisiä…
Viikko on ollut raskas, vaikeita päiviä ja päänsisäisiä lukkoja on ollut havaittavissa, mutta onneksi koutsi ainakin kuulosti siltä, että hommat etenee niinkuin pitääkin. Nyt pitäis vaan puristaa perslihaksista vielä viimeisetkin rasvasolut taivaan tuuliin niin, että kunto lavalla olisi siisti muttei liian kuiva. Ja saada myös mun huoltaja elävänä pois Thaimaasta…Alankin ahdistelemaan häntä hyvissä ajoin, jotta tiedän sitten ajoissa varata ajan avomiehelleni maskeeraajakoulusta, mikäli huoltajani päättää jäädä iäksi Thaimaaseen tekemään minuuttimeikkejä ruotsalaisturisteille eikä koskaan palaa takaisin.

Nyt nauttimaan auringosta! Laittakaahan sidut kylmään, it’s saturday!!!

fityoutoo

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta