Nyt se sitten iski….Totuus vasten kasvoja!

Mulla on nimittäin kriisi. PERSEKRIISI!
Mää vaadin kaikki valtakunnalliset pakara-asiantuntijat paikalle!!!

Tämä nainen tietää kaiken pakaran kasvatuksesta!
Tämä nainen tietää kaiken pakaran kasvatuksesta!

Nyt siellä tietysti porukka ajattelee, että siellä taas yksi syömishäiriöinen fitnessbloggari itkee, kun rasvaprosentti on noussut nollasta ykköseen. Mutta asia ei todellakaan ole näin! Vaan nyt on kysymys jostain paljon ”vakavemmasta”!

Nimittäin tänään satuin katsahtamaan peiliin kun vaihdoin eteisessä housuja. Seisoin takamus peiliin päin ja yht äkkiä huomasin jotain kamalaa selkäni takana; Mun perse roikkuu!!! Piti oikein hieraista silmiään! Ja kyllä, katsoipa sitä mistä kulmasta vaan, niin väsyneeltä ne posket näytti!
Siis mitä, mä olen pitänyt takapuolestani aimmin ja luullut että se on ihan ok kuosissa.. Mutta nyt mulle on ilmestynyt joku hiton ”tuplapakara”!!! 
Vaatteet päällä tilanne ei ole niin kriittinen, mutta mä tiedän mikä niiden trikoiden alla on totuus…

Mä koitin tänään ennen treeniä ottaa jonkun kuvan tästä ongelma-alueesta, mutta ei mun  selkä taivu mihinkään hiton "belfieen"...
Mä koitin tänään ennen treeniä ottaa jonkun kuvan tästä ongelma-alueesta, mutta ei mun selkä taivu mihinkään hiton ”belfieen”…

Mä oon nyt järkeillyt, että tässä on kolme vaihtoehtoa:
1) Mä olen elänyt täydellisessä kieltäymyksessä ja sulkenut silmäni todellisuudelta; Olen uskotellut itselleni olevani hyvässä kunnossa, mutta olen oikeasti vain ”ok-kunnossa”. 
2) En ole suostunut vain myöntämään sitä tosiasiaa, että ikä ja maan vetovoima tekevät väistämättä tuhojaan mun tarakalle! Nään tulevaisuuteni psykologin vastaanotolla, divaanissa maaten ruotimassa mun kolmenkympin kriisiä nessupaketti kourassa. Ei riitä, että mun tissit roikkuu ja mun silmäluomien englanninkielinen nimitys on ”droopy eyelids”. Nyt myös pakarat saavat osansa.
3) Mun pakaran anatomiassa onkin joku ennestään ihmiskunnalle tuntematon lihas, joka dominoi ainoastaan mulla ja on sen takia aiheuttanut ”uniikin” muodon mun kankkuihin.

Se ei välttämättä kuvastu tästä blogista niin selvästi, mutta olen toisinaan hyvin armoton itseäni ja etenkin omaa ulkonäköäni kohtaan. Ajattelen, että haluan olla esimerkkinä asiakkailleni, eikä ajatus plösöstä pt:stä mitenkään sovi maailmankuvaani. Olen itse mainos omasta työstäni ja kuten Sami Sundvik sanoi, niin PT:n ulkonäkö määrittelee myös paljon hänen uskottavuuttaan. Kaikki eivät välttämättä ole samaa mieltä, mutta itse uskon vahvasti tähän. Jos iltaisin hautautuisin peiton alle keksit ja suklaat kainalossa, niin se varmasti näkyisi minusta. Elintavat näkyvät, eikä kysymys ole pelkästään treenistä; Sinä olet mitä syöt ja se näkyy myös ryhdistäsi, ihostasi, hiuksistasi ym. Urheilullisuutta ja hyviä elintapoja ei voi feikata!

IMG_1300
Elän myös hyvin ulkonäkökeskeisissä piireissä, eli työskentelen saleilla ja tietysti osa elämääni on myös täällä blogimaailmassa. Tämä toki saattaa kuulostaa hieman dramaattisemmalta mitä on, itse en koe jotain jenkkakahva- tai pakararuotimisia niin vakavina asioina. Ulkonäkökeskeisyyttä on aina ollut ja tulee olemaan. Itsestään huolehtiminen on silti trendi, joka saisi jatkaa kasvuaan, koska sillä on enemmän hyötyjä kuin haittoja. On myös naisten maailma, kriisit ja ahdistukset, ja niiden määrä on vakio. Tämän voitte varmaan allekirjoittaa.
Tämän hetkinen ahdistus on osaltaan myös sitä,  että panostan oikeasti aika paljon treeniin ja ruokavalioon ja välillä tuntuu, että mikään ei riitä!
Ei mulla pitäisi olla näitä ongelmia! En mä ole mikään sohvaperuna!

salaatti

No mitä mä sitten tein, pyörittyäni ensin hetken aikaa tässä pakarakriisissä? No menin salille, TIETYSTI! Painonpudotuksessakin yksi todella tärkeä asia on, kuinka selvitä takaiskuista. Niitä nimittäin tulee, enemmin tai myöhemmin. Yleensä on kaksi eri vaihtoehtoa; Toiset jää märehtimään asiaa ja ”samaan konkurssiin” vetää homman totaalisesti läskiksi. Toinen porukka on se, joka sisuuntuu ja huutaa hetken perkelettä. Sen jälkeen epäonnistuminen koitetaan kääntää voitoksi keinolla millä hyvänsä!
Olen joskus aikoinaan kuulunut tuohon ekaan ryhmään ja vaatii henkistä kasvua, että voi muuttaa omaa ajatteluaan. Olen niin pirun ylpeä itsestäni! Mä ajattelin joka ikisen toiston aikana, että muahan ei maan vetovoima vie, vaan mä vien sitä! Mun persikat ei ala valumaan ja taistelen viimeiseen hikipisaraan sitä vastaan! Se mitä olen tehnyt tähän mennessä ei ole ollut tarpeeksi ja tää asia on hyväksyttävä. Ja se että mä en ole enää 20, sekin lienee vain pakko hyväksyä. Mutta tässä pakara-asiassa mä en aijo antaa periksi!

Ps. Jokseenkin traagista, että ensi lauantain kimppatreenin aihe on ”pakaratreeni” :D. Luojan kiitos mun motto on, että PT:n ammattaitoa ei mitata hänen omissa, vaan asiakkaan tuloksissa…..
PPS. Ensi postauksessa sitten taas jotain syvällisempää, maailmanrauhaa, eurokriisiä tai vastaavaa.

 

fityoutoo

12 vastausta artikkeliin “Nyt se sitten iski….Totuus vasten kasvoja!”

  1. Kiitos, tähän on hyvä lopettaa päivä ja mennä maate! Näen varmaan unta pakaroista ja kriiseilen omaa pakaraosastoani. Se kun on valtava ja tässä hantissa mä en sen kanssa varmastikaan anna hyvää kuvaa mun mahdollisille tuleville asiakkailleni. 😀

    Ei hitto, huomenna heti pakaratreeniä ja vatsoja! Kiitos tästä! 😀 😀

    Ps. Sun pakarat mitään roiku! Ehkä sä olit niin väsynyt kun katsoit peiliin ja ainoot mitkä roikku oli silmät. 😀 😀

    • Voit olla oikeassa. Tarkistin tilanteen vielä illalla treenin jälkeen ja varmaan treenin jälkeinen pumppikin teki nostatus efektin :D. Mutta kiva jos sain sut kyykkäämään!

  2. Moi! Ymmärrän että sua ketuttaa sun olemattomat ”roikkuvat pakarat” mutta oikeesti ei oo niin kovin vakavasta asiasta kyse. Mulle htvin tärkeä ihmine joutui autokolariin, ja koko alakroppa meni palasiksi. Häntä on koottu kasaan ja nyt, monen kuukauden päästä hän opettelee kävelemään uudelleen. Eikä hän valita surkastuneista lihaksisraan. Tämän ei ollut tarkoitus olla ilkeä kommentti vaan palautus maanpinnalle. Olet jo mielettömän upea!!! 🙂

    • No ei tietenkään ole ja kauan mun blogia seuranneet varmasti tietävät millainen mun tyyli on kirjoittaa. En missään nimessa ota kommenttiasi ilkeydellä ja ymmärän, että herätti tunteita kun noin vaikea tilanne itsellä elämässä päällä. Mutta fitnessblogien tavoin täälläkin käsitellään välillä hieman pinnallisia eli ulkonäöllisiä juttuja ja mieluummin kirjoitan niistä omalle tyylilleni uskollisena – eli liioitellen.

    • Toivottavasti tää ratkeaa vain helpommin kuin eurokriisi…tiedän nimittäin tähän mun ongelmaan ratkaisun, toisin kuin eurokriisiin! 😀

  3. Sulla on just täydelliset pakarat mutta ymmärrän täysin noi kriisit! Mä olen kriisiä toisen perään itseni kanssa:)

    • Ah, joku ymmärää :). En siis ole ainoa nainen, jolla silloin tällöin erilaisia kehokomplekseja!

  4. Mä oon Paprikan kanssa vähän samoilla linjoilla! Tykkään kovasti sun blogista, mutta välillä mennään kolmekymppiseksi vähän turhan pintaliitoa 😉 Tämänkään ei ole tarkoitus olla negatiivista, me naiset nyt ollaan tällasia että välillä kriiseillään turhanpäiväsiä juttuja. Sä oot jo nyt tosi hyvässä kunnossa, ihan turha nostaa halota, ihan pyöreä pylly sieltä peilistä näkyy 😉

    • No mutta ehkä se kato johtuu just siitä, kun olen varsinkin täällä fitnessblogimaailmassa jo suunnilleen dinosaurus!! En toki ota kommenttiasi negatiivisella ja mä kirjoitan aina aidosti milloin miltäkin tuntuu. Mun mies kun ei TODELLAAN aina jaksa kuunnella näitä mun ulkonäkökomplekseja koska hän väittää, että kitisen tyhjästä… 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta