Olenko ääniyliherkkä?

Mä ajattelin jakaa tämän kokemukseni, jos siellä päässä on joku joka tuntee samoin. Kerroinkin aiheesta jo IG storyn puolella ja sain heti viestejä liittyen aiheeseen. Nimittäin oon alkanut miettimään, että onkohan mulla jonkin sortin ääniyliherkkyys?

Kiitos takista Helly Hansen! (Takki saatu blogin kautta)

Heräsin tähän ajatukseen alkuvuodesta, kun olin koululaisuintien jälkeen aina aivan finaalissa ja nimenomaan niin, että olin jotenkin ”kokonaisvaltaisesti väsynyt” vaikka työ ei ollut edes fyysisesti raskasta. Uimahallissa on tietysti valtava melu koko ajan ja kaikki äänet kaikuvat. Siellä on myös monessa kerroksessa erilaista jatkuvaa ääntä päällekkäin. Kaikki muuttui radikaalisti kun aloin käyttämään korvatulppia koko työpäivän ajan! Olin paljon rentoutuneempi, rauhallisempi enkä väsynyt ollenkaan niin paljon päivästä.

Kun matkustimme kotiin Joensuusta autolla, niin auton renkaiden humina alkoi vaivaamaan mua niin paljon, että pidin koko automatkan taas korvatulppia. Ääni sai mun olon rauhattomaksi ja jopa ahdistuneeksi. Korvatulppien kanssa matka oli paljon siedettävämpi. Toinen inhottava ääni on liesituulettimen humina, joka on hermostollisesti todella väsyttävää, enkä kestä sitä kauaa.
Nyt kaksi viikkoa kotona olleena tunnen olleeni juuri äänten takia todella paljon normaalia ärtyneempi. Jatkuva huuto, pauke, sekä lelujen kilinä ja kolina saa mut jotenkin todella hermostuneeksi, enkä tiedä miksi. Tänään sitten kaivoin vanhat tutut korvatulpat esille ja tadaa – kaikki oli helpompaa! En ymmärrä, miksi en ottanut niitä käyttöön jo paljon aikaisemmin. Lapsista kun tulee aina ääntä, eikä heidän ole tarkoituskaan olla hiljaa (eikä heitä sen puoleen edes saa hiljaiseksi sekuntia pidemmäksi aikaa…).

Jos olen kotitoimistolla, niin en koskaan pidä mitään ääniä päällä. Kirjoittaessa saatan kuunnella musiikkia, josta tullaankin ristiriitaiseen seikkaan. Nimittäin musiikin kuuntelu ei samalla tavalla ahdista mua, vaan päin vastoin! Saatan autossakin luukuttaa musaa aivan täysillä! Epäilen, että varmaan sitä rauhattomuutta teettääkin enempi sellainen ”äänten kaaos”.

Epäilen, että yksi asia miksi viihdyn niin hyvin nykyään vanhempieni luona keskellä ei mitään on juuri äänet. Tai siis paremminkin sanottuna niiden puute. En kaipaa yhtään ääniärsykkeitä siellä ollessani! Rakastan kuunnella laineen liplatusta ja metsässä luonnon ääniä. Joskus teininä se oli mun mielestä maailman tylsin paikka. Niin se mieli muuttuu!

Mä en todellakaan nyt ala tässä tekemään itselleni mitään diagnoosia, koska sillä en tekisi muutenkaan mitään. Omat herkkyydet on hyvä tiedostaa ja mulle yksi IG seuraajani suositteli myös hyviä vastamelukuulokkeita. Epäilen, että myös korvatulpat on varmaan tähän vaivaan kaikista paras (ja halvin) ratkaisu. On turha nostaa omia stressileveleitä turhaan jos tietää, miten sitä voi ehkäistä. Ehkä mä sitten olen se mutsi joka on aina korvatulpat korvissa kotona 😀 .

Tunnistaako joku teistä itsellään ääniyliherkkyyden? Mistä olet saanut apua tähän ongelmaan vai vältätkö vain kovia ääniä?

fityoutoo

10 vastausta artikkeliin “Olenko ääniyliherkkä?”

  1. Mulla on 30 jälkeen tullut sama juttu, eli liittyisikö ikään, en nimittäin muista olleeni lapsena/nuorena/parikymppisenä ”ääniyliherkkä”. Vanhemmiten varmaan kuormittuu helpommin ja nopeammin.

    • En minäkään muista että tätä olisi ollut 10v sitten! Eli voi hyvin ollakin, että liittyy jotenkin ikään.

  2. Moi!
    Kannattaa tutustua hyperakusiaan eli ääniyliherkkyyteen ja sen hoitoon. Itselläni todettiin vuosia sitten tinnitus ja hyperakusia, eli tietyn taajuiset voimakkaat äänet (esim. tiskikoneen tyhjennys, painojen pudottaminen salilla) aiheuttavat korvissa hieman kuin fyysistä kipua ja rätinää.
    Hyperakusiassa huonoin vaihtoehto on suojautua ns. normaaleilta ääniltä jotka eivät vaaranna kuuloa, sillä äänet alkavat tuntua entistä kovemmilta ja häiritsevimmiltä ilman suojausta. Parasta on siis vain yrittää totutella ääniin ja taustahälinään, vaikka se ikävältä tuntuukin! Itse ainoastaan nukun korvatulpat päässä herkkäunisuuden vuoksi, ja korvien soiminen nykyään jopa rauhoittaa nukahtamaan 😀

    • En ollut koskaan kuullutkaan hyperkusiasta, mutta kiitos että kommentoit! Mä itseasiassa keskustelin erään henkilön kanssa joka juurikin sanoi, että tiskikoneen tyhjentäminen on vaikeaa juuri kovien äänten takia. itse en koe äkillisiä ääniä niinkään ärsyttävinä, vaan sellaista tasaista huminaa. Mulla ei onneksi oo nukkumisen kanssa vaikeuksia, eli en heräile ääniin helposti.

  3. Itselläni on ääniherkkyys erilaisille äänille, kuten rapina (esim pussin rapina saa mut ihan raivon partaalle), maiskutus, leuan lonksutus (tyttäreni leuat loksuu syödessä ja on todella raivostuttavaa , varsinkin kun sitä on pakko sietää) 🙂

    Tälle on diagnoosi nimeltään misofonia ja tässä siitä vähäsen:

    Misofonia on neurofysiologinen tila, jossa aivot ovat herkistyneet joillekin jokapäiväisille äänille ja saavat ihmisen niin sanottuun taistele tai pakene -tilaan.[1] Tällaisia ääniä, jotka voivat saada misofoniasta kärsivän herkistymään, ovat usein matalia ja toistuvia, kuten syömisen äänet maiskutus, hörppiminen ja rouskutus tai toisen ihmisen hengitysäänet

    Keskeisin oire on kuitenkin vastenmielisyys tiettyjä ääniä ja näköaistimuksia kohtaan.[1] Yleisimpiä ääniä, jotka aiheuttavat inhoa, ovat esimerkiksi viheltäminen, naputus, pureskelu, hengittäminen, sireeni, haukkuminen, huutaminen, kynän naputtelu ja kellon tikitys. Näköhavainnoista yleisiä ovat esimerkiksi jalan heiluttaminen, sormen liikkeet ja pureskelu.

    Mulle itselleni on lapsuudesta saakka ollut kellon tilitys punainen vaate. En voi kuunnella sitä missään. On ääni joka saa kans mut raivon valtaan ja voisin heittää kellon vaikka ikkunasta läpi. 🙂

    Joten joo, on ääniä joita ei voi sietää. Normi äänistä on ehkä kovat äänet, kovaääninen puhe on yks jota en voi kans sietää. 🙂

    • Moikka ja kiitos kommentista! Siinä olikin hyvin infoa! Aika ikävältä kuulostaa ja voisin kuvitella että etenkin just lapsiperheessä hankalaa välttää kaikenlaisia ääniä. Tsemppiä!

  4. Tunnistan saman. Itse uskon, että kun elämäntilanne on kuormittava ja stressaava niin äänetkin kuormittaa. Itsellä samanlainen elämäntilanne ja teen töitä ihmisten kanssa. Työpäivän jälkeen tuntuu että on pakko saada olla vaan hiljaisuudessa. Ja itseasiassa ilman kaikenlaisia ärsykkeitä kuten puhumista ja puhelinta myös.

    Mä luulen et tää elämänmeno on muutenkin niin hektistä ja kaikki aistit valppaana olemista jatkuvasti et siitäkin syystä ihminen kaipaa vaan rauhoittumista.

    Minkätakia oon ite aloittanut uuden harrastuksen parissa: lepäilyn 😂 siis mikään ei oo ihanempaa kun varata itselleen lepäilytreenit 3 kertaa viikossa. Ei mee aikaa matkustamiseen kun sohva löytyy olohuoneesta. Ja tää on ainut harrastus jotain en oo viikon jälkeen lopettanut🙈

    • Aivan mahtava toi sun uusi harrastus! Miksi se on niin vaikeaa ottaa aikaa itselleen tekemättä MITÄÄN? Tekee niin hyvää mielelle ja keholle ottaa pieni tauko ja pitäs itsekin päästä siitä ajatuksesta eroon, että koko ajan pitäisi tehdä jotain. Varmasti niin kuin sanot, niin kuormittava elämäntilanne vaikuttaa myös tähän ääniyliherkkyyteen. Sitä alkaa todella rakastaa hiljaisuutta! <3

  5. Tunnistan kyllä jotenkin saman.. Me olemme melko rauhallinen pariskunta vaikka kyllähän melki 2 vuotias poikamme sitä ääntä saa kuuluviin. Mutta esim. Tv meillä on aina todella pienellä volyymilla. Ja kun sukulaiset tulevat käymään lapsien kanssa ja tv pauhaa täysillä, tunnen helposti oloni ärsyyntyneeksi ja väsyneeksi. Sama on autossa haluan kuunnella musiikkia mutta en todellakaan lujaa. Ja paras hetki päivästä kun on ilta ja on ihan hiljaista 😀

    • Itsekin rakastan niitä hetkiä, kun kotona on täysin hiljaista. Sitä ihanuutta ei tee mieli rikkoa sitten jollain äänellä. Mäkin muuten inhoan, jos TV on liian kovalla!! Todella ahdistavaa!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 11
Tykkää jutusta