Olenko nipottajamutsi?

Kävin tänään lasten kanssa pyörälenkillä ja tiputin samalla yhden huuto.net -paketin postiin. Laitan muuten sinne taas vaatteita huomenna myyntiin ja nimellä katrisofia voit löytää kaikki myymäni tuotteet!

Tiputin siis ärrälle paketin ja aloin laittamaan lapsia pyörän peräkärryyn kiinni. Kaupasta tuli ulos nainen, jolla oli vaunuissa ehkä Theon ikäinen, ei ainakaan yhtään vanhempi poika. Äiti kaivoi kauppakassista suklaapatukan ja istuutui syömän sitä. Aika nopeasti vauva huomasi suklaan ja alkoi kitistä. Äiti napsi vauvalle suklaata sitten samalla, kun söi sitä itse. Ja lapselle kyllä maistui!
No, sanonpas ihan suoraan että harmitti vauvan puolesta äidin tietämättömyys.

Theo tutustuu Valion lähettämään ruokakoriin.
Theo tutustuu Valion lähettämään ruokakoriin.

Kirjoitin joskus blogissa, että säälin lapsia jolle syötetään ranskiksia. Se kommentti sai ihan hirveän paskamyrskyn aikaan! Okei, ehkä en ilmaissut itseäni aivan selvästi, eli olisi ehkä pitänyt sanoa, että tuntuu pahalta niiden lasten puolesta, jotka elävät roska- ja valmisruoalla. Toki kohtuus on tärkeää lapsenkin ruokavaliossa, mutta ihan oikeasti: Onko ranskalaiset taaperon, saati vauvan ruokaa???
Luin taannoin erään tosi mielenkiintoisen artikkelin (linkkaisin sen tähän jos muistaisin missä se oli), jossa kerrottiin, kuinka lapsen ruokavalio huononee yleensä merkittävästi yhden ikävuoden jälkeen. Silloin nimittäin moni luopuu valmisruoista (joissa aina kasviksia tai hedelmiä) ja lapsi alkaa syömään samaa kuin vanhempansa. Ja jos vanhempien ruokavalio on retuperällä, niin silloin tietysti lapsenkin ruokavalio on. Perheiden syyllistäminen ei varmasti auta, mutta ihan varmasti joissakin tapauksissa vanhemmilla on syömiseen liittyvä asennevamma itsellään, jota siirretään eteenpäin lapsille (nimimerkillä seuraavaa p-myrskyä odotellessa 😀 ). Onneksi lapsuuden surkea ruokavalio ei välttämättä tarkoita, etteikö vanhempana voisi kiinnostua siitä mitä syö.

img_1291
Molemmat lapset tykkää kovasti avokadosta ja pensasmustikoista, jota meillä syödäänkin monta kertaa viikossa! Muita välipaloja ovat riisikakut pähkinävoilla, hapankorppu (etenkin ison suosikki!) ja joskus murot tai viilis.

Mä en todellakaan koe olevani nipottajamutsi, koska meillä kuitenkin Ben on syö joitakin kertoja viikossa makeaa, mutta kovan rasvan ja suolan kanssa ollaan tarkkana. Usein heillä on myös dagiksessakin jälkkärinä keksiä, pulla tai jätskiä. En oikein tiedä miten siihen pitäisi suhtautua ja myönnän, että välillä tuntuu, että eikö sitä sokeria saa jo muutenkin? Toisaalta en jaksa pingottaa, koska en oikein tiedä kuinka sitä tilannetta voisi parantaa. Onko teillä hyviä ideoita tähän? Tai oletteko miettineet samaa?
Kotona sitten koitetaan vältellä viikolla makean antamista, joskin joskus siitäkin joustetaan. Esimerkiksi tänään Ben sai valita itselleen kaupasta jacky makupalan jälkkäriksi, eli tyyliin kerran viikossa. Pienemmälle pojalle eli Theolle en sen sijaan ole antanut vielä mitään makeaa hedelmiä lukuunottamatta. Pullaa hän on saanut kerran maistaa mummolassa. Ikää on siis herralla 9kk. Vuosi on mielestäni hyvä raja sille, että hänkin voi sitten saada esimerkiksi jäätelöä tai keksiä.

Mietin usein, mikä voisi olla se paras tapa valistaa pienten lasten vanhempia ruokavalioasiassa? Eli onko neuvola se paras paikka? Otetaanko ne neuvot aina tosissaan? Ainakin neuvolassa meidän kohdalla on kerrottu aika kattavasti molempien kohdalla ruoista joita välttää/suosia ja nyt Benin 3v hammaslääkärissä halusi lääkäri hyvinkin tarkasti tietää mitä meillä syödään (aamupala, lämpimät ruoat, välipalat) ja kuinka usein lapsi saa makeaa. Ja vielä että mitä makeaa ja kuinka paljon kerralla. Lisäksi hän neuvoi pitämään tosi tiukkaa linjaa mehujen ja limpparin suhteen. Lääkäri kertoi myös selvästi, miten sokeri vaikuttaa lapsen hampaissa.
Hammaslääkäri sanoi, että jopa kolmevuotiaalla voi olla jo hammaskiveä!? Kuulosta aika uskomattomalta. Toki (käsittääkseni) sen syntyyn ei vaikuta huono ruokavalio, vaan pesemättömät hampaat. Korjatkaa toki jos olen väärässä. Mä nimittäin tiedän, että tätä blogia lukee varmuudella ainakin yksi hammaslääkäri! 🙂

Varmasti huonosti syövä lapskin voi olla terve kuin pukki. Ja vaikka lapsi söisi hyvinkin rasvaista ja sokerista ruokaa ei hänestä välttämättä tule ylipainoista tai aikuisena sairasta. Silti koen, että mulla on äitinä ihan hirveän iso vastuu lapseni ruokailutottumusten muokkaamisessa ja hänen terveydestään nyt ja tulevaisuudessa! Oma asenne ruokaan ja ruokavalioon on kaikista tärkeintä, mutta toki niillä ihan konkreettisilla ruokavalinnoillakin on merkitystä, kun kyseessä on kehittyvä pieni ihminen. Varmasti ei herkuista kannata tehdä mitään elämää suurempaa asiaa, vaan niihin suhtaudutaan sopivan rennosti. Vatsa ensin täyteen jollain muulla. Eli perusterveellisellä kotiruoalla!

Millaisia ajatuksia teillä herää? Onko jotakin ruokia joita koitatte välttää viimeiseen asti? Miten pikaruoka, karkit ja limsat ym?

fityoutoo

23 vastausta artikkeliin “Olenko nipottajamutsi?”

  1. Oon ihan samoilla linjoilla, perusperiaatteet kuntoon, niin pienet lepsuilut ei haittaa. Eli sama kai kun meillä aikuisilla 🙂 Meillä on kohta 5-vee ja 7-vee pojat, jotka on olleet aina aika kranttuja syömään esim hedelmiä tai vihanneksia. Mä oon ottanut sen linjan et näytän esimerkkiä ja aina kun ottavat salaattia niin sitä vuolaasti on kehuttu. Nyt kun harrastavat lätkää niin huomaan, että sillä verukkeella kun kerron miten urheilijat syö niin kas kummaa onkin alkanut kasvikset ja muut kiinnostaa. Onneks en oo ottanut paineita ja pakottanut lapsia syömään kasviksia tms. koska sillä olis ehkä saanut lapset jo tähän mennessä inhoamaan niitä. Sokeri ja muut herkut on aina olleet vain herkkuja, ei osa normi ruokaa. Lapset osaa itsekin sanoa jo, että ”tekis mieli karkkia, mut ei nyt oo karkkipäivä” mistä oon kyllä ylpeä. Että ymmärtävät sen että vaikka jotain herkkua tekee mieli, niin sitä ei tarvi ahtaa itseensä ihan joka kerta!

    Mietin kyllä esim sitä et miten suhtautua siihen kun yks oma tuttu on syöttänyt lapselleen mäkki ruokaa ja roskaa suurinpiirtein puolivuotiaasta asti ja sit ollaan leveilty sillä kuinka ”mä en ole kukkahattutäti”, mut nyt neiti joka on saman ikäinen kun oma pienempi niin säälittää kyllä kuinka tukevassa kunnossa on. Jos nyt lapsesta saa näin sanoa. Nyt hänellä suurinosa ig-kuvista on sitä kuinka neiti mättää tätä ruokaa ja sit onnellisesti maataan sohvalla. Kyllä siinä on jo pohjatyö sohvaperunalle tehty! Valitettavasti.

    En tiedä ku ei ole kokemusta tytöistä, mut pojilla on onneks luontainen tarve olla liikkeessä ja tehdä kaikkea fyysistä, joten se ei edes onnistuis vaikka joskus ihan oikeesti haluaisi et ne vaan makaisi yhden päivän sohvalla mun kanssa 😀

    • Meillä myös tehoaa se, että kerrotaan miten voimakkaat pojat syö 😀 ! Se toimii meillä! Sanon myös, että esim vihanneksissa on minisotilaita ja ne taistelee pahoja pöpöjä vastaan masussa.

  2. Hyvin samoilla linjoilla täälläkin. Meidän reilu 3-vuotias ei ole käynyt mäkissä eikä meillä ole karkkipäivää. Suklaata on maistanut jouluna ja pääsiäisenä ja kesällä välillä jätskiä. Toki synttäreillä ja kahvipöydässä on saanut maistaa herkkuja, mutta ne eivät ole arkiruokaa ja silloinkin ollaan rajattu karkit pois.

    Meillä ei onneksi päiväkodissa tarjota pullaa tms., mutta itse lasken makujugurtitkin herkuiksi ja mielelläni vaihtaisin ne luonnonjugurttiin, jos voisin.. Lomareissuilla ollaan kyllä höllennetty ihan senkin takia, että ulkomailla on hankalampi sokeria ja esansseja vältellä. 😊

    Jotenkin tuntuu, että saa aina olla puolustelemassa, miksei lapselle anneta pillimehuja tai käydä hesellä syömässä. Olen ammatilta ope ja kyllä kauhistuttaa, kun oppilaat hakee välipalaksi koulun jälkeen jättipussin karkkia tai sipsiä ja litran juissin tai limsan.

    Meille on lokakuussa tulossa toinen ja kaikki ovat varoittaneet, että ekan kohdalla järkevä ruokavalio onnistuu, mutta ei enää toisen. Saa nähdä, miten käy.

    • Huomaan jo nyt, että on toisen kanssa varmasti hankalampaa. Theo haluaa kaiken mitä on Benilläkin ja jos näkee tämän syövän jotain, niin alkaa heti kurotella!
      Mua kyllä harmittaa, että dagiksessa on niin paljon sokeria tarjolla 🙁 . Nyt kyllä rohkaistun tästä ja aion ottaa asian puheeksi!

  3. Kasvatusasioissa on yhtä paljon mielipiteitä kun on ihmisiäkin. Jokainen varmasti haluaa lapselleen vain parasta, mutta mikä on sitten oikea tapa toimia? Kaikki alkaa jo vastasyntyneen kanssa: imetänkö, kuinka pitkään, annanko korviketta, purkkiruokaa, luomua ja lisäaineetonta. Nukkuuko lapsi perhepedissä vai omassa sängyssä, saako katsoa telkkaria tai pelata. Sääli myös niitä lapsia joiden vanhemmilla ei ole aikaa leikkiä, joiden koti on sotkuinen ja jotka joutuvat jo pienenä päivähoitoon. Tai niitä jotka asuvat kerrostalossa kaupungissa tai niitä joilla ei ole sisaruksia. Olkaa vanhemmat armollisia toisillenne ja ennen kaikkea itsellenne! Tehkää juuri niin kuin teistä itsestä hyvältä tuntuu.

    Halusin laittaa tämän kommentin siksi, koska nykyään ohjeita ja neuvoja erityisesti uusille vanhemmille tuntuu tulevan joka puolelta, eikä mielipiteet ole aina kannustavia vaan enemmänkin syyllistäviä. Jos perhe syö muuten terveellisesti, ei herkut silloin tällöin ole pahaksi.

    • Kyllä olen samaa mieltä kanssasi. Ja myös samaa mieltä siitä, että lapsi kyllä varmasti pärjää söi hän sitten valmisruokaa tai nukkuuko vaikka pahvilaatikossa.
      Mutta toisaalta ruokavalioasiat on erittäin lähellä mun syödäntä ja ne myös koskettaa. Siksi niistä kirjoitan! Varmasti jokainen koittaa olla lapselleen paras mahdollinen vanhempi ja voihan olla, ettei vaan ymmärrä, että jokin oma toiminta on haitallista lapselle.

  4. Itselläni särähti heti korvaan sen suklaan lisäksi myös se, että sitä syötettiin lapselle samasta kuin se aikuinen söi. Eli siinähän siirtyy juurikin ne kariesta aiheuttavat bakteerit ja kaiken lisäksi saavat siinä mukavan kasvualustan samalla! 🙁 Luulisi ettei olisi vielä temppu eikä mikään syödä suklaansa salassa tuon ikäiseltä lapselta (vauvalta).

    Meillä on vältetty esikoisen kanssa makean syöntiä niin ettei saanut karkkia kuin varmaan 4-vuotiaana eikä silloinkaan kotona, vaan jossain synttäreillä. Asiasta ei ole tehty numeroa eikä lapsi ole mitenkään tuosta kärsinyt. Päin vastoin, nyt kun hän on jo 5v, ei edes halua syödä kovin paljon makeaa ja usein jättää syömättäkin kun on ”liian makeaa”. Sen sijaan kaksi vuotta nuorempi pikkuveli on saanut makeaa aiemmin, ja hänelle kyllä maistuu. En tiedä onko vaikutusta sillä että on aloittanut nuorempana, mutta todennäköisesti näin on. Kolmas lapsi on saanut makeaa vielä tätäkin aiemmin. Itse kuvittelin että on helppoa olla antamatta makeaa pienemmälle, mutta eihän se niin mene. Valitettavasti. Meillä ei ole karkkipäivää (eikä lapset edelleenkään saa karkkia kotona) mutta pullaa, keksiä tms leivonnaisia saatetaan syödä arkenakin joskus. Mielestäni kohtuu kaikessa, oikea ruoka ensin, eikä herkuttelusta tehdä suurta numeroa. Näin homma pysyy normaalina eikä siitä tule kiellettyä hedelmää. Ainakin toivon niin.

    Joka tapauksessa mitä pidempään pystyy makean tarjoamista välttämään, sen parempi, koska lapsi ei silloin totu makeaan. Jos ja kun makeaa sitten syödään, niin tehdään se ruokailun yhteydessä eikä pitkin päivää!

    Ps. Pääsikö Ben oikeasti hammaslääkärille eikä hoitajalle jo 3-vuotiaana? Ei meidän kaupungissa… Hammaskiveä voi kyllä olla jo 3-vuotiaalla ja sehän on kovettunutta plakkia. Ruokavalio vaikuttaa siihen siinä mielessä että jos ruokavalio sisältää paljon hiilihydraattipitoista ruokaa kuten makeaa, sipsejä, pullaa yms niin plakkia tulee paljon ja jos sitä ei puhdisteta, voi syntyä hammaskiveä. Toki tuollainen ruokavalio on riski myös karieksen syntymiselle.

    • Hmm, en nyt kyllä ole ihan sata varma oliko se hammaslääkäri…vai hoitaja? No, jokatapauksessa se kolmevuotistarkastus. Olin yllättynyt, että niin tarkkaan kyseltiin!
      Huomaan kyllä itsekin, että tää toinen on jo näin pienenä hirveän kiinnostunut mitä isoveli syö. Onneksi meilläkään ei Ben ole mitenkään superperso makealle. Taitaa tulla isänsä puolelta se ”geeni” 😀 .

  5. Minä olen antanut alle 2-vuotiaalle pizzaa ja mäkkisafkaa. Tosi pieniä määriä lapsi niitä on syönyt ja vähän kiireessä niihin turvaudutta ja voin sanoa, että on huono omatunto jo niistäkin. Toivottavasti en ole opettanut liikaa lastani tähän huonoon ruokavalioon. Muuten syö kyllä kotiruokaa ja todella paljon kasviksia. Meillä ei ole ikinä ateriaa, missä ei olisi mukana kasviksia tai hedelmiä/marjoja.

    Sokeriherkkuja meillä nyt 2-vuotias on saanut muutaman kerran: maistanut jäätelöä 3 kertaa, syönyt yhden pullan ja kaksi kertaa suklaapiirakkaa. Olen itse hyvin tietoinen sokerin vaikutuksista hampaisiin (mutta en ole se hammaslääkäri, enkä tiedoiltanikaan sellaista vastaa:)), joten se minkä olen tehnyt väärin mäkkisafkaa antaessa, olen ainakin yrittänyt korvata hampasta huolehtimalla. Siksi meillä ei ole syöty ikinä rusinoita (pahempia kuin karkit hampaille), makea on syöty aina ruuan päälle/ruuan yhteydessä, kaikki jugurtit syödään maustamattomina vain hedelmillä makeutettuna (ei esim. makujuguja tai viiliksiä), eikä missään nimessä mehuja tai keksejä. Aina annetaan Xylitolpastilli ruuan päälle ja hampaat harjataan kahdesti päivässä.

    Varmaankin se on periaatteessa niin, että kun perusta on kunnossa: niin ruuan kuin sokerin suhteen, ei tarvitse olla ihan nipo. Omasta lapsuudestakin muistaa kivoja hetkiä, milloin sai pullan kylässä ollessa tai hattaraa tivolissa.´

    Muakin harmittaa, että päiväkodissa saa välipalaksi sokerillisia juttuja, enkä oikein osaa neuvoa miten siihen puuttuisi. En myöskään tiedä, saako päiväkodissa joka aterian jälkeen Xylitol -pastillia. Olen ajatellutkin nyt lapseni ollessa päiväkodissa, että pidän välipalat täysin sokerittomina, että edes kotona siltä vältytään. Ymmärrän vielä ehkä silloin tällöin kiisselit tai esim. vispipuuron, mutta minusta pulla tai jäätelö ei ole välipala :/ .

    Puhut Katri ihan asiaa! Ei kenenkään kai pitäisi tällaisesta pahastua :).

    • Meille myös hammas lääkäri/hoitaja neuvoi, että makea ruoan yhteydessä, ei pitkin päivää. Huomaan kyllä, että esim mummoloissa Ben saisi makeaa pitkin päivää, jos vain haluaa ja älyää pyytää. Joskus jouduttiin puuttumaan, kun annettiin jopa salassa, tyyliin ”älä kerro äidille”. En halua toki näistäkään nillittää liikaa ja isovanhemmille kuuluu tiettyjä etuoikeuksia 🙂 . Mutta se vaan on tosi, että sokerihumalaista kolmevuotiasta ei jaksa erkkikään klo.19 illalla!

  6. Samoilla linjoilla täälläkin! 🙂
    Minun esikoiseni, 4v, on asunut kaksi vuotta isällään, minun luonani joka toisen viikonlopun. Näinä parina vuotena lapsi on saanut oppia syömään mm. aamupalaksi suklaavanukasta, donitseja, pullaa, tms.
    Lapsi on ollut aina huono syömään, joten isä ”hyvällä omallatunnolla” on antanut pojalle sitä mikä alas menee. Otin asian puheeksi tarkemmin, kun huomasin, että poika syö meillä aina vain huonommin perus kotiruokaa, jolloin isä sanoi ettei jaksa tapella lapsen kanssa aiheesta.
    Monta kertaa viikossa lapsi syö pikaruokaravintolassa, grillillä jne ja kotiin isä ostaa vain eineksiä ja herkkuja.
    Poika saa isällään jokaisen ”ruuan” jälkeen herkkuja palkinnoksi ja syöminen telkkaria/tablettia tuijottaen on enemmänkin sääntö kuin poikkeus.
    Lapsi saattaa olla meillä koko viikonlopun syömättä kokonaan, koska en tarjoa lounasta mäkkärissä, eikä äidin makaronilaatikko näytä samalta kuin kaupasta ostettu.
    Kaikki keinot olen yrittänyt jotta pojan syömistottumuksiin tulisi muutoksia, mutta saan vaan kuraa niskaan enemmän mitä enemmän puutun.
    Hienoa, kun olette opettaneet lapsenne kaikkiruokaisiksi, jatkakaa samaan malliin! 🙂

    • Voi hitto mikä tilanne 🙁 ! Tollaisessa tilanteessa on varmaan aivan neuvoton, kun toisella vanhemmalla on täysin eri linja. Varmaan turha edes kysyä oletteko puhuneet kuinka makea ja rasvainen ruoka vaikuttaa lapsen terveyteen?
      En suoraan sanottuna osaa antaa mitään neuvoja. Ehkäpä lapsesi vähän vanhempana motivoituu terveelliseen syömiseen vaikka jonkun urheiluharrastuksen siivellä?

  7. Hei!

    Olen itse päiväkodissa töissä ja kauhistelen usein ruoan laatua ja erityisesti sokerin määrää välipaloissa ym. Kiisselit, hedelmäsalaatit, mehukeitot jne ovat pelkkää sokeria, mahdollisimman halvalla tehty. Lounaalla taas on usein eineksiä ja todella prosessoituja tuotteita (esim. lihapullat, kalapuikot, makkarat…). Listassa lukee päivän kasvikset, mutta todellisuudessa lapsen lautaselle päätyy muutama väsähtänyt pakastevihannes. Pienten (alle 3v) lasten ryhmässä kasviksia ei aina tarjota ollenkaan. Itse en haluaisi syödä tätä ruokaa (tuon eväät joka päivä) enkä etenkään haluaisi lasteni syövän sitä. Monet vanhemmat eivät ehkä tiedä ruoan todellista laatua, koska ruokalistaa vilkaisemalla se ei aina selviä. Lisäksi vielä tuodaan synttärikarkit, retkieväät ym, yleensä karkkia ja mehua. Kysykää rohkeasti ruoasta ja vaatikaa parempaa, se on ainoa keino, jolla ruoka paranee! Toivoisin, että omalla työpaikallanikin vanhemmat kiinnostuisivat asiasta enemmän….

    • Siis ärsytti pelkästään jo lukea tämä kommentti…
      Tiedän myös, että eräs tuttuni joka on päiväkodissa töissä tuo omat eväät koska ruoka on kuulemma niin kamalaa 🙁 .
      Sait kyllä mut nyt puuttumaan tähän asiaan! Onneksi Benin ryhmän hoitajat ovat kaikki sen oloisia, että he varmasti ovat itsekin kiinnostuneita ruokavalioasioista (siis tämä vain mun olettamus) . Kiitos tästä!

  8. Meillä 1,5 vuotias on syönyt ranskalaisia. Ja hänen isosiskonsa samassa iässä söi hampurilaisesta aina pihvin. Olen valitettavasti tehnyt lapseni miehen kanssa, jonka mielestä on ok syöttää lapselle pikaruokaa vaikka joka päivä. Sama mies syöttää salaa taaperolle pullaa, suklaata vaikka olen erikseen monta kertaa sanonut ette noin pienelle tarvitse. Antaa koska lapsi pyytää… Sanomattakin selvää että pidän arkiruokavalion tiukasti käsissäni enkä uskalla päästää lapsia miehen kanssa edes keskenään kauppareissulle, siinä sulle tiukkapipoa. Asioista on jauhettu esikoisen (nyt 7) taaperoajasta saakka jopa perheneuvolassa, mitään muutosta ei tule ja olen oikeasti yrittänyt kaikkeni niin hyvässä kuin pahassa. Tässä näet kuinka kovin voi huono ruokailutavat juurtua (sanomattakin selvää että isovanhemmat syöttää samaa mönjää). Miehellä on, vaikka hoikka ja sporttinen onkin, selkeät pikaruoan syömisen jäljet kropassa (nykyään pienillä lapsillakin on ne rasvakertymät lanteellåa ja rinnoissa). Onneksi lapset on jostain perineet hoikat geenit ja vielä ei näy mitään merkkejä, mutta sekin päivä tulee kun alkavat lihomaan. Ja mä en asialle vaan voi mitään..

    Jos meillä ei olis tätä tilannetta niin olisin rennompi. Musta on ihan ok joskus käydä hampparilla ja miksei se taapero nyt voi ranskiksia muutamaa syödä kerta isosisaruksetkin saa. Tai kerran kuussa otetaan pizza vaikka leffaillan kanssa. Kun normaali ruokavalio on kunnossa ja herkut ei kuulu arkeen, herkuttelun voi sallia silloin tällöin. Kuuluuhan jäätelökin kesään:)

    Nykyäänhän useilla leikki-ikäisillä on jo kakkostyypin diabeteksen esiastetta ja muutenkin lisäainemömmöt on aiheuttaneet sitä, että esimerkiks 7-vuotiailla tytöillä kasvaa jo rinnat, mikä ei kyllä mun lapsuudessa 30 vuotta sitten todellakaan ollut yleistä. Ihan käsittämätöntä.

    • On kyllä jokseenkin kestämätön tilanne. 🙁 On ihan totta, että kun vanhempia on kaksi, niin itse voi vaikuttaa vain sen minkä pystyy. Jos toinen on aivan hällä väliä -asenteella tai muuten vaan ei pidä esim. makean syöttämistä mitenkään huonona asiana, niin en tiedä onko paljon asialle tehtävissä. Etenkin jos on vielä tämän ihmisen kanssa parisuhteessa, niin asiasta ei varmasti jaksa koko aikaa vääntää.
      Ja kun lapsi saa usein herkkuja, niin toki niistä se hohto katoaa eikä niissä ole enää mitään spessua.

  9. Ihan oikeassa olet, mutta minua vähän harmittaa se, että tämä juttu syyllistää yhtä äitiä kaupan edessä, jonka taustasta et voi tietää mitään. Sama juttu olisi jos joku kirjottaisi Benistä vanukaspurkki kädessä kaupassa ja siitä miten huono mutsi se blogimuija on.

    Tämä juttu on siis hyvä, mutta harmittaa tapa jolla se on kirjoitettu. Toisia on niin helppo syyllistää helpoin perustein.

    Lapsen ikää on muuten aika vaikea koosta sanoa, jos lapsi olisi 9 kk niin tuskin osaisi suklaapatukkaa kinuta. Esikoiseni käytti vielä vuoden iässä vaatteita kokoa 74 jotka useimmille mukuloille on sopivia puolivuotiaana.

    Ja niin, nyt voisi luulla että meidän lapset syövät epäterveellisesti, mutta itseasiassa olen tarkka siitä että lapseni syövät terveellistä ja ravitsevaa ruokaa. Mutta mielestäni on myös tärkeää ettei ruuasta ja ruokailusta tehdä mitään hirveää numeroa. Mitähän se lapsi siitä mahtaa oppia?

  10. Mua nyppii näissä jutuissa myös se syyllistämisnäkökulma ja yhdestä tilanteesta vedetyt johtopäätökset. Ei sillä, en minäkään antaisi lapselleni esimerkiksi korviketta, vaaleaa pastaa tai pakastevihanneksia puhumattakaan vanukkaista tai karkeista. Enkä vie isompaa lasta hoitoon, jos olen kotona pienen kanssa yms. En silti pahoita mieltäni sellaisten lasten puolesta joiden vanhemmat tällaisia valintoja heidän puolestaan tekevät. Toiset ajattelevat hyvinkin erilailla asioista ja moni on aika ulalla terveellisestä ruokavaliosta ja osa ihan lapsen kehityksestäkin. Toisaalta ei kaikki edes välitä. Esimerkkinä vaikka tää perus korvike ja tissimaito, aika hurja ero koostumuksessa ja terveysvaikutuksissa ja silti moni tietoisesti valitsee vauvansa ravinnoksi rasvattoman maidon vitamiineilla. En siis ihmettele tai kauhistu suklaasta tai ranuista tippaakaan. Saisin olla kauhuissani ja pahoillani jatkuvasti 😀 Ps. Meidän sokerittomalla mukulalla oli reikä kaikesta nipotuksesta huolimatta. Samalla ruokavaliolla ja hammashoidolla mulla ei ole ikinä ollut reikiä. Go figure 🙂

  11. Minä koitan välttää viimeiseen asti karkkeja lapsilla. Esikoisenikin on vasta viittä vaille 2v, joten tämä on vielä helppoa.
    Kyllä mielessäni paheksun sitten juurikin tätä karkin syöntiä leikki-ikäisillä, mutta annan kuitenkin sen vajaan 2veen syödä ravintolassa ranskiksia ja mielestäni se on täysin ok. Että on meitä moneen junaan ja eri äidit ovat tarkkoja eri asioiden suhteen. Itse olen hyvin tarkka säännöllisistä ruoka-ajoista. Enkä tuomitse ketään eineksien syöttämisestä, mutta mielestäni se on eri asia kuin roskaruoka. Kaikki vaan ei osaa tehdä ruokaa, tai energiat ei siihen riitä.
    tuo päiväkotiasia on vaikeampi. Sokeri on halpaa, niin siitä nuo kiisselit ym. Kauhean vähän rahaa annetaan niihin ruokailuihin, ja poliitikoille siitä pitäisi valittaa. Jos lapsi on yksityisessä päiväkodissa niin sitten johtaja pystyy ruokiin vaikuttamaan luulisin. Ja joku mietti niitä xylitolpastilleja, ainakin pkseudulla annetaan joka ruokailujen jälkeen.
    Mutta joo, esikoiseni eläisi pullalla jos saisi itse päättää niin sanotusti. Onneksi tuolle maistuu hyvin myös juurikin nuo pensasmustikat, herneet ja puuro. Pastaa meillä syödään paljon sillä se on minulle kasvissyöjänä helpoin ns höystää kasviksilla ja proteiininlähteillä.
    Ja mitä tuohon yhteen alkupään kommenttiin tulee, niin voin kertoa jossei jollekkin ole itsestäänselvää, että tyttölapsikin voi olla hyvin aktiivinen ja liikkuvainen tapaus, ja poikalapsikin voi viihtyä parhaiten aloillaan rauhallisissa puuhissa, ei katso sukupuolta nuo ominaisuudet…

    Mutta hei, hyviä nämä muurahaispesään sörkkimis -postaukset 😀

  12. Mahtavia tekstejä sulla!

    Nipottajamutsi on ihan hyvä lisänimi, jos sillä tarkoitetaan sitä, että halutaan pitää pienokaisista huolta niin sisäisesti kuin ulkoisestikin. Lapset oppivat ruokailutottumukset jo varhain ja ne seuraavat usein läpi elämän: Jos et ole ikinä lapsena syönyt salaattia, on epätodennäköistä, että se kuuluisi vanhemmallakaan iällä ruokavalioosi.

    Meillä kotona hilluu kohta 2,5v. esikoinen ja kohta puolivuotias kuopus. Esikoisen ensimmäiset vuodet olin hyvin tiukka herkkujen (pulla, kakut, keksit) suhteen, nollatoleranssilla mentiin. Lapsihan ei osaa kaivata mitään mistä ei tiedä. Kertaakaan ei kinunnut kahvipöydässä pullan perään kun ei ollut sellaista maistanut, vaan hän oli hurjan tyytyväinen saamaansa omenaan/mandariiniin tms. Se ketä lapsen ”herkuttomuus” tuntui vaivaavan, olivat muut, siis ne ketkä niitä pullia itse söivät. Usein sain kuulla olevani turhan tiukka tässä asiassa. Vakiovastaukseni oli, että hän kerkeää kyllä syömään herkkuja elämänsä aikana aivan tarpeeksi vaikka ei niitä vielä syökään.

    Esikoinen sai ”herkkuja” ekaa kertaa 2v. synttäreillänsä (kakkua ja kaurakeksejä), eikä paljoa uponnut, mistä olen vain ja ainoastaan tyytyväinen. Edelleenkään, vaikka hän on jo useamman kerran herkkuja syönyt, eivät ne maistu yhtä suurella ruokahalulla kuin esim. hedelmät. Karkkeja hän on saanut kerran, voitettuaan pussin ”olympialaisista”, mutta pienestä pussista taisi maistua vain kaksi karkkia 😀

    Roskaruokaa (pizza, hampparit tms.) meillä syödään todella harvoin, sillä rehellinen kotiruoka on mielestäni parempaa (satunnaisia aivopieruja lukuunottamatta, jolloin roskarokaa syön ja totean taas, että eipä ollut hirveän hyvää). Tätä mieltä on onneksi myös koko perhe. Silloin harvoin kun olemme roskaruokaa syöneet, on esikoinen aina syönyt ”huonosti”. Paremmalla ruokahalulla uppoaa itsetehty. Vakaasti uskon, että suurena syynä onkin juuri se, että ei ole tottunut syömään roskaruokaa eikä se näin ollen maistu hänestä niin hyvälle.

    Kuopuksen kanssa pyrin noudattamaan samaa kaavaa. Tiedostan toki sen, että voi olla hankalampaa, mutta yritys tulee olemaan kova 🙂

    Mielestäni on hyvä että tallaisista asioista puhutaan, silläkin uhalla, että muutamia mielensäpahoittajia osuu matkan varrelle. Ihmisten tulisi muistaa se, että jos joku pyrkii tarjoamaan lapsilleen mahdollisimman terveellistä ruokaa ja kertoo siitä muille, ei se tarkoita automaattisesti sitä, että hän arvostelee muiden tapaa toimia, mikäli he toimivat omien lastensa kohdalla toisin. Monesti kuulee puhuttavan tänä päivänä siitä, että äitien tulisi olla armollisempia toisilleen. Tärkeämpää olisi kuitenkin päästä pois siitä ajatuksesta, että omien asioiden/mielipiteiden kertoiminen olisi automaattisesti sitä toisten arvostelua.

  13. Työkaverina on yksinhuoltaja, jonka elintavat eivät ole siitä terveellisestä päästä. Lapset ruokitaan päiväkodissa ja sitten ehkä nugetteja pakastealtaasta viikonlopuksi. Kasviksia ei lautaselle viitsi kuulemma enää edes laittaa, kun päätyvät lopulta roskiin kuitenkin. Kamalaa katsoa touhua vierestä, mutta tapaus on sen verran herkkänahkainen, että taatusti loukkaantuu verisesti jos asiasta mitään sanoo. Sitten ei ole töissä enää kivaa kellään.

  14. Minusta olisi ihanaa antaa pojalleni yksinomaan terveellistä ruokaa mutta hän on aina ollut huono syömään ja alipainoinen. Isällänsä oli pienenä sama pulma ja on oppinut syömään aikuisiällä vasta itsensä pakottamalla enemmän (on hoikahko edelleen). Tuntuu että poikamme ei saa tavallisesta ruuasta tarpeeksi energiaa vaan hänen täytyy syödä myös energiatiheää ruokaa ollakseen normaalipainoinen. Muuten ei vain saa tarpeeksi energiaa. Terveellinen ruoka ja energiatiheä ruoka eivät luultavasti ole poissuljettuja mutta minulla ei ole tähän tietämystä ja helposti esim. (sokerinen) jogurtti joka ruuan päälle auttaa siihen ettei paino laske ja mehulasi vielä päälle. Maitoa ei saa alas ja vettä joisi vain mielellään. Mehu ja jogurttikin pitää melkeinpä pakottaa ruuan päälle ja leipää ei koskaan jaksa aterian päälle. Silti haluan ja yritän parhaani että kokeilemme kaikkea hyvän kautta emmekä siis varsinaisesti pakota mutta emme luovutakaan. Mieheni tietää omakohtaisesti kuinka vaikeaa syöminen pojalleni on ja hän toivoi että vanhemmat olisivat ”pakottaneet” koska on kärsinyt laihuudesta. Syömisessä kestää lähes aina tunti. Olisiko sinulla vinkkejä tähän tai olisiko tässä jopa postauksen aihetta: vinkkejä energiatiheään (lapsen)terveelliseen ruokavalioon? Neuvolasta emme ole saaneet muuta vinkkiä kun öljyä vaan joka paikkaan ja jogurttiinkin.. Olisin niin kiitollinen :’)

  15. Ravitsemustottumukset opitaan jo varhaislapsuudessa. Vanhempien ja koko perheen ruokavalinnat ja ruokailutottumukset vaikuttavat. Sen lisäksi mitä lapsi/nuori syö tärkeää on, miten hän tottuu syömään. Eihän se lapsi niitä ruokia itse sinne kotiin yleensä osta. Herkut osana, mutta perusasiat kuntoon myös. Jos vain löydät artikkelin jostain niin ois kiva lukea se. 👌

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta