Onko ihan okei, että isä harrastaa enemmän kuin äiti?

Aika usein perheenäitien keskusteluissa puhutaan kiireestä ja siitä ”ettei ehdi oikeesti mitään!”. Omat harrastukset jää, vaikka tekisi mieli harrastaa. Rakas laji on laitettu tauolle ja ”sitten joskus taas”. Kaikki aika menee töiden lisäksi kodinhoitoon, lasten kuskaamiseen harrastuksiin, kaupassa käyntiin ja ruoan laittamiseen. Moni tietäisi saavansa esimerkiksi liikunnasta lisää energiaa, mutta ei vain ole aikaa, eikä oikein intoakaan, kun muu elämä vie kaikki mehut. Kuulostaako tutulta?

Viime päivinä on puhuttu paljon tasa-arvosta ja miten se toteutuu esimerkiksi työelämässä. Mielestäni perheissä tasa-arvo on vähintään yhtä tärkeä asia! Äitien jaksaminen on ollut paljon blogeissakin esillä. Seurasin suurella mielenkiinnolla erästä keskustelua siitä, milloin äidit ehtivät harrastaa tai ehtivätkö ylipäätään? Mun mielestä oli todella surullista huomata, että isän harrastukset ovat monessa kodissa paljon tärkeämpiä, kuin äidin. Isillä on puulaakin jääkiekkotreenejä, sulkisvuoroa, koko viikonlopun kestäviä pelireissuja jne. Yleensä on vielä ihan automaatio, että koko perhe mukautuu miehen harrastuksiin.

Mutta milloin se äiti pääsee sinne viikonlopun kestävälle pelireissulle?

Mun mielestä on hyvin huomattavissa se asia, että naiset vaatii moneen asiaan tasa-arvoa, mutta kuitenkin aika moni äiti pitää omia toiveitaan tai tarpeitaan silti paljon vähempiarvoisina, kuin miehen omaa aikaa. Varmasti on niitäkin isejä, jotka patistavat lastensa äitejä omiin juttuihin tai vaikkapa tapaamaan myös omia kavereita. Oikeasti, iso respect niille isille! Mutta epäilen, että suurin osa isistä on kuitenkin niitä, jotka mielellään pitävät kiinni saavutetuista eduista, eivätkä ole iloiten luopumasta yhdestäkään omasta treenikerrasta sen takia, että perheen toinenkin aikuinen voisi hetkeksi irtautua kodin pyörittämisestä. Koska isähän ei osaa laittaa ruokaa, syöttää lasta, korjata likaisia  vaatteita pyykkikoriin tai laittaa lapsia nukkumaan (tämä oli siis sarkasmia).

Toisaalta, mä ymmärrän hyvin tätä kuviota. Usein on vaan niin paljon helpompi sietää vallitsevaa tilannetta, kuin alkaa taistelemaan jostain omasta ajasta. Tunnin kotoa irtautuminen vaatii pahimmillaan sen, että äiti valmistelee kaiken niin, että isä pääsee omasta lastenhoitovuorostaan mahdollisimman vähällä! Ja isien on siellä turha pyörittää silmiä, koska tämä on aivan yleistä kun keskustelee äitien kanssa. Ihan samalla tavalla kuin se, että jos isä jää lasten kanssa vaikka viikonlopuksi yksin, niin äiti pesee vaatteet valmiiksi, valitsee ne valmiiksi, ruoka on valmiina jääkaapissa ja suunnilleen tekeminenkin keksitty valmiiksi isälle ja lapsille. Eikä se ole isän vika. Kyllä minäkin mielelläni suostuisin sellaiseen järjestelyyn!

Mä en oikeasti jaksa uskoa siihen, että pidemmän päälle kukaan voi nauttia siitä, ettei ole mitään omaa (paitsi oma työ korkeintaan). Vaikka kuinka väittää, että ”en minä tarvitse omia harrastuksia” tai ”kyllä niitä ystäviä ehtii tavata sitten kun lapset on isoja”, niin lisääkö tällä ajattelulla omaa hyvinvointia? Kukaanhan ei ole pelkästään äiti. On usein myös ystävä, puoliso, sisko ja paljon muutakin.
Jos esimerkiksi ajattelee, että huolehtii itsestäni ja omasta kunnostani sitten kymmenen vuoden päästä, niin mitä tässä välissä tapahtuu ja voiko silti olla terve, hyväkuntoinen ja elämäänsä tyytyväinen ihminen? Se kai kuitenkin meidän kaikkien tavoite on, eikö?

Suosittelen pysähtymään ja miettimään oikein perusteellisesti sitä, onko vallitsevaan elämäntilanteeseen tyytyväinen? Kokeeko, että parisuhteessa ”nallekarkit on tasan”, eli molemmat saavat hengähtää tasapuolisesti ja jos ei, niin onko itse antanut tilanteen luisua siihen pisteeseen? Oma henkinen jaksaminen ja hyvinvointi on meillä äideille tärkeään myös perheen takia ja valitettavasti välillä me äidit aliarvioimme itsemme ja omat tarpeemme . Nyt onkin siis hyvä aika tehdä uudenvuodenlupaus ja laittaa itsensä etusijalle ja itselleen mahdollisuus omille harrastuksille. 

Jakautuuko teidän perheessä vapaa-aika tasapuolisesti? Millä lailla olette sopineet molempien harrastuksista?

fityoutoo

6 vastausta artikkeliin “Onko ihan okei, että isä harrastaa enemmän kuin äiti?”

  1. 39v. Lapset 16 ja 11v. Olen vaatinut lasten tulosta asti että kolme kertaa viikossa on löydyttävä aika myös äidin jumpalle yksin ja niin vaan on löytynyt. Tää homma lähtee omasta tahdosta liikkua (niinku moni muukin). Ja en oo koskaan laittanut mitään valmiiksi isälle. Jättänyt shown keskelle ihan yksin. Pisteitä ei meidän perheessä jaeta hommista jotka kuuluu kaikille 😊.

    • Todella hyvin sanottu – pisteitä ei jaeta. Itse miellän perheen vähän niinkuin mun ja miehen yhteiseksi yritykseksi, josta molemmilla on vastuu ja molempien täytyy tehdä osansa.

  2. Meidän perheessä minä, eli äiti, harrastan oikeastaan enemmän kuin isä, tai joinakin viikkoina harrastamme yhtä paljon. Olen pitänyt tiukasti kiinni omasta treenaamisesta. Välillä koen ympärilläni paheksuntaa asiasta, mutta en välitä, tämä on meidän perheen juttu ja piste. Toisaalta isäkin viettää välillä viikonloppuja lentopalloturnauksissa, ja käy kuitenkin useamman kerran viikossa pelaamassa tai salilla, joten ilman treeniä ei jää hänkään. Haluan oikeasti olla sellainen äiti joka toteuttaa omia unelmia ja tekee niitä omia juttuja, mutta yllättävän paljon oma pää on muistutellit perinteisestä äidin roolista ”hyvä äiti on aina kotona”, ja on pitänyt tietoisesti muuttaa sitä omaa ajatusmallia.

    • Siis tunnistan todellakin ton ”hyvä äiti on aina kotona jutun”. Mutta kyllä se isäkin voi olla välillä kotona ja mieluiten tietysti molemmat vanhemmat välillä yhtä aikaa. Mutta noista vanhoista uskomuksista on jo hyvä päästä eroon…

  3. Mielenkiintoinen teksti ja tosiaan monessa perheessä äiti tuntuu olevan se, joka kaiken valmistelee valmiiksi, jotta voi irroittautua omiin juttuihinsa.
    Meillä on kaksi lasta, 6- ja 7- vuotiaat ja molemmat meistä harrastavat monipuoliesti urheilua. Ekat vuodet lasten syntymien jälkeen meni etsiessä sopivaa ja kaikkia miellyttävää ratkaisua, joka lopulta löytyikin. Meillä on ns. vuoroviikot eli joka toinen viikko toinen saa määritellä treenit ja vastaavasti seuraavalla viikolla toinen. Tämä on toiminut loistavasti ja sillä ”kotiviikkolaisella” on vastuullaan enemmän kotihommat+koiran ulkoilut. Meille tää on ollut ihan ässä systeemi! 🙂
    Ihanaa joulunodotusta sinulle ja koko perheelle!

    • Tuo on varmasti myös hyvä järjestely, etenkin jo kummallakaan ei ole mitään aikaan sidottua harrastusta. Itse ajattelin mennä tammikuussa vapaaottelun peruskurssille, joten katsotaan miten onnistuu kun se on 2 x viikossa…
      Samoin myös sinne hyvää joulua 🙂 !

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 28
Tykkää jutusta