Onko kolmevuotiaalla jo kiire treeneihin?

Nyt kun Ben on jo siinä iässä, että hän alkaa osoittaa mikä häntä kiinnostaa ja mikä ei, olen alkanut myös miettiä hänen tulevaisuuden uraansa kilpaurheilussa.2206_2 (1 of 1)Okei, se oli vitsi.

Olen itse lapsuudessani harrastanut yhtä sun toista urheilulajia ja sen rinnalla hyvin vahvasti myös musiikkia. Ala-aste aikoihin kiinnostuin taitoluistelusta ja edelleen ”silakat” menee kuin vettä vaan! Lajivalintaan vaikutti kaveripiiri, jossa moni luisteli. Jossain vaiheessa innostuin kilpatanssista ja vaikka se ura jäi lyhyeksi, on tanssi – ja erityisesti lattarit niin mun juttu! Pesäpalloa pelasimme siinä kuudennen luokan hujakoilla melkein joka päivä koulun jälkeen KOSKA EI OLLUT KÄNNYKÖITÄ, JOIDEN PARISSA RENTOUTUA. Kesäisin oli yleisurheilukerho kerran viikossa.
Loppujen lopuksi lajikseni valikoitui uinti, jonka aloitin viidennellä luokalla. Aivan liian myöhään tietysti ottaen huomioon, että tuossa iässä osa tähtää suunnilleen jo olympialaisiin. Mutta mut ja ystäväni otettiin seuran toimintaan mukaan, vaikka kyseessä oli vain hauska harrastus ilman suurempia tavoitteita. Edelleen muistelen erittäin suurella lämmöllä sen aikaisia uintivalmentajia ja Joensuun Uimaseuraa.

Muistan lapsuuden urheiluharrastuksista kaksi asiaa; 1) Koskaan hommaa ei tehty hampaat irvessä ja vanhempani eivät koskaan painostaneet minua ”huippusuorituksiin”. Ja 2) Mua ei koskaan viety treeneihin, koska kävelin tai menin pyörällä 🙂 . Kiitos Joensuun, joka on aika pieni paikka ja joka paikkaan pääsi ilman monimutkaista kuljetuskoneistoa. Sehän ei täällä Helsingissä ole mitenkään päin mahdollista, koska välimatkat on niin älyttömiä, että käytännössä  lähikauppaan saattaa olla kävelymatka. Saati että laitat mukulas kulkemaan yksin jonnekin Espoon kärkeen jalistreeneihin.

Kengät Skechers (saatu blogin kautta). skechers.fi
Kengät Skechers (saatu blogin kautta). skechers.fi

Luin mielenkiintoisen jutun hesarista, jossa käsiteltiin lasten liikuntaharrastuksia ja etenkin sitä aloittaako muksut liian aikaisin liian vakavan harrastamisen. Mulla ei ole henkilökohtaista kokemusta esimerkiksi voimistelusta, mutta tiedän, että siellä kolmevuotias voi jo aloittaa harjoittelun. En tiedä ”perinteisistä poikien lajeista” eli jalkapallosta ja jääkiekosta senkään vertaa, mutta epäilisin, että jo neljä veenä porukkaan pääsee mukaan. Eikös sielläkin pyritä bongaamaan tulevaisuuden Puljujärvet mahdollisimman aikaisin?

”Jo 8-vuotiailla voi olla viidet treenit viikossa. Aika ja vanhempien rahat eivät usein riitä useammille lajeille. Lisäksi esimerkiksi jalkapallo- ja jääkiekkoseurat voivat kieltää lasta liikkumasta näiden kahden lajin välillä, vaikka taitoa ja tarmoa olisi.” (Tutkija Mikko Salasuo)2206 (1 of 1)

Toisaalta minusta olisi mukava viedä esimerkiksi vuoden päästä Ben johonkin ohjattuun toimintaan (siis on hän muskarissa ollut, muttei toistaiseksi muualla). Saatatte yllättyä, mutta itsestäni ajatus, että neljävuotias lapseni harjoittelee jo säännöllisesti jotain lajia on aika ahdistava! Tuntuu, etten halua ajaa lastani liian aikaisin harjoitteluputkeen, koska tiettyyn ikään asti vanhemmalla on kuitenkin valta viedä tai olla viemättä. Haluan ehdottomasti antaa hänelle tulevaisuudessa mahdollisuuden kokeilla sellaista lajia minkä hän kokee mielenkiintoiseksi (jos ylipäätään kokee mitään urheilua), mutta ehkäpä joku ”yleishyödyllinen” liikunnallinen harrastusryhmä esimerkiksi kerran viikkossa olisi hyvä tapa aloittaa liikuntaan tutustuminen. Olen kuullut erittäin hyvää mm.nassikkapainista (ja ohjannut joskus samantyyppistä treeniä koululaisryhmille) ja lasten yleisurheilukerhoista. Eli jotain sellaista, jossa ei mentäisi vielä liian syvälle johonkin lajitekniikkaan. Ben tykkää myös aivan valtavasti tanssista ja se on liikuntamuoto, johon häntä tosi mieluiten ohjaisin! Uskon, että hän nauttisi ihan valtavasti tunnin jammailusessioista!
Mun mies inhoaa jääkiekkoa ja jalkapalloa, joten niitä vaikutteita ei ainakaan kotoa tule 😀 …

Minkä ikäisenä te aloititte ns. vakavan urheilemisen, eli jossain seurassa säännölliset treenit ympäri vuoden?
Entä te joilla on lapsia, minkä ikäisenä olette vieneet/voisitte viedä lapsenne säännöllisiin treeneihin?

HS:n jutut:
Tutkija: Lasten kannattaisi pelailla pihalla eikä käydä monta kertaa viikossa treeneissä

Junioriseurat vastaavat tutkijan kritiikkiin: ”Useiden lajien harrastaminen on ehdottomasti hyvästä”

fityoutoo

26 vastausta artikkeliin “Onko kolmevuotiaalla jo kiire treeneihin?”

  1. Poikani aloitti eskari-iässä koripallon. Nyt hän on 12 ja tuntuu itsestänikin aika jämerältä, että hän on tässä vaiheessa puolet elämästään harrastanut koripalloa. Kesäisin hän pelaa jalkapalloa ja paikkakunnallamme (pieni kaupunki) urheilujaostot nimenomaan kannustavat lapsia harrastamaan eri lajeja ristiin. Keväällä kun lajit menevät jonkin aikaa rinnakkain, valmentajat sopivat treenit niin etteivät ne mene päällekäin. Poika rakastaa molempia lajeja ja suree jo tässä vaiheessa, sitä että valinta on ehkä jossain vaiheessa tehtävä, onneksi reilujen valkkujen ansiosta sen aika ei ole vielä.

    • Uskon kyllä, että kahdesta rakkaastaon vaikea valita! Toivottavasti valinta menee jouhevasti ilman suurta mielipahaa. Kiva että seuratkin kannustaa kuitenkin erilaisten lajien harrastamiseen!

  2. Mä aloitin itse 6-vuotiaana voimistelun, jota harrastin neljä vuotta pari kertaa viikossa. Kaipasin kuitenkin koko ajan enemmän treenejä ja tavoitteellisempaa toimintaa. Harmittelin sitä, ettei harrasteryhmässä muut ottaneet hommaa tosissaan. Siirryin sitten 10-vuotiaana tanssiin, joka alkoi ensin kaksilla treeneillä viikossa. Pian treenasin jo 7-9 krt viikossa neljää tanssilajia. Kaiken tein omasta tahdostani eikä mua koskaan painostettu. Olin niin rakastunut tanssimiseen että vaikka toki välillä olikin paljon treenejä, eivät ne koskaan tuntuneet liian paljolta tai miltään pakkopullalta. 🙂 Toki tanssi nyt ei ollut silloin kilpaurheilua eikä voi verrata esimerkiksi vaikka kilpavoimisteluun, mutta treenimäärät kuitenkin olivat mulla korkeita ja olin todella sitoutunut lajiini.

    Jälkikäteen mua on harmittanut se, ettei mua laitettu nuorempana treenaamaan enemmän tosissaan. Toisaalta vähän kakspiippunen juttu, koska onhan tavoitteellinen treenaaminen ajoittain aika raakaa hommaa ja voi jäädä aika paljonkin muuta sitten kokematta. Toisaalta näin aikuisena ajattelen, että en vaihtaisi yhtäkään vuotta pois ja mieluummin vietin nuoruuteni tanssisalilla kuin pussikaljalla. Harrastuksiin sitoutuminen voi pelastaa monelta ongelmalta, sen olen kyllä huomannut. Myös se, että oppii tanssisalin tai muun harrasteympäristön tavoille jo pienenä, auttaa muutenkin elämässä monella eri osa-alueella.

    Olen itse ajatellut, että mikäli saan joskus lapsia, haluaisin laittaa kyllä mahdollisimman aikaisin heidät liikkumaan ihan ohjatustikin, vaikka tietysti helppo todeta nyt, kun ei vielä ole niitä lapsia. :DD En tietenkään koskaan pakottaisi lasta kilpaurheiluun, mutta jos se väylä alkaisi tuntua houkuttelevalta heille niin todellakin olisin sen kannalla mikäli vain taloudellisesti mahdollista ja se kiinnostus tulee todella lapselta itseltään. 🙂 En itse vieroksu ajatusta siitä, että jo silloin 3-vuotiaana aloittaa treenit, koska yleensä silloin käydään kuitenkin vaan about kerran viikossa max tunnin verran eikä sen enempää. Toisaalta sekin on ehkä vähän lapsesta kiinni, joku voi olla valmis 2,5-vuotiaana ja joku toinen ei vielä ala-asteiässäkään tunne mukavaksi jäädä ohjattuihin treeneihin.

    Tanssissa ei ainakaan tuon ikäisenä vielä perehdytä liikaa tekniikkaan ja pidetään lähinnä hauskaa ja leikitään tanssillisessa muodossa. Pojillekin on kaikenlaisia omia ryhmiä nykyään. 🙂 Tietysti lapsillekin on kaikenlaisia koulutusohjelmia, mutta niin on myös harrasteryhmiäkin. Esimerkiksi tanssikoulussa, jossa itse käyn tällä hetkellä, on harrasteryhmiä kaiken ikäisille eikä tarvitse treenata tavoitteellisesti koskaan elämässään jos se ei kiinnosta tai ei ole muuten mahdollista.

    Jäinpäs jaarittelemaan, kun oli niin mielenkiintoinen aihe. 😀 Ymmärrän myös kyllä sen, että varmasti siinä vaiheessa, kun omia lapsia on, monia asioita katsoo eri tavalla ja nyt on helppo heitellä tällaisia kommentteja, kun ei tosiaan ole kokemusta niistä äitiyden tuntemuksista, joita varmasti tässäkin asiassa herää. 🙂 Ja se taloudellinen tilanne on tietysti myös aina asia erikseen, koska harrastusmaksut ovat nykyään aika järkyttäviä. Uskon, että mitä tahansa päätättekin asiasta niin se on oikea päätös juuri teille ja teidän pojalle! 🙂 Ja onneksi maailmassa on paljon valinnanvaraa lajien suhteen! 😀

    • On ihan totta, että tuo tavoitteellinen treenaaminen hyvin nuorena on todellakin kaksipiippuinen juttu. Toki jos halu lähtee lapsesta, niin mikäs siinä. Vanhemman pitäisi kuitenkin koko ajan tarkkailla, että miten jaksaminen riittää kouluun ja muuhunkin elämään. Mielestäni myös kaverit ja muukin harrastaminen on tärkeää – jos nyt ei ihan ohjatusti tai joka viikko niin ainakin kotioloissa. Itse oon tosi tyytyväinen, että mulla oli sekä liikunta että musiikki koko ajan niin vahvasti rinnakkain. Niistä molemmista jäi käteen paljon.

  3. Meillä on syksyllä 4 v täyttävä poika. Ekaa kertaa käyty nyt tänä kesänä kerta viikkoon yleisurheilu”kisoissa”. Ei taideta meillä olla vielä valmiita keskittymään kun viimeksi 40 m juoksussa poika vaihtoi kesken kaiken rataa ja jäi hyppimään vesilätäkköön. 😀 Hauskaahan se on silti! Eikä siellä onneksi olla ryppyotsaisia koska poika sai tuloksen vaikkei koskaan ylittänyt maaliviivaa.
    Ehkä ensi vuonna vois katsella ja kokeilla jotain jalkapalloa tai jääkiekkoa. Siinä tämän kylän vaihtoehdot onkin.

    • Awww ihanaa 😀 . Ja hei, eihän tollaisissa geimeissä todellakaan voida olla tosissaan – silloinhan siitä menis kaikki idea ja ilo! Liikunnan riemua pitää olla!

  4. Ite valmennan joukkuevoimistelua. Meillä aikalailla n. 6 veet pääsee vasta joukkuevoimisteluun, niillä treenejä 2 x 1,5 h. Sitä ennen tietty voinut käydä jo jossain satujumppa tyyppisessä kerran viikossa. Meille tuli juuri 8 vanha tyttö telinevoikan puolelta, hän oli siellä treenannut jo 20 h/viikko… Meillä kuiteskin sen ikäluokan ”huippujoukkue” treenaa noin. 8-9 h viiikossa. 🙂 Lajeissa on aika paljon eroja. Mutta kyllä tuollainen esim. kerran viikossa on ihan kiva harrastus jo kolmivuotiaallekin. 🙂

    • 20h??? Huh huh. Kuulostaa aika rankalta, mutta kuten kirjoitinkin, niin kuuluu lajiin. Itse en tiedä mitä ajattelisin.

  5. Poika meni 5v eka kerran uimakouluun sitä ennen oli käynyt katsomassa olisiko jalkapallo kiinnostava mutta ei todellakaan ollut. Eka meno uimakoulu oli älyttömän raskas henkisesti sekä pojalle ja äidille mutta kun voitettiin se kynnys niin sit on uimakoulu ollut paras harrastus, syksyllä jatketaan sitä. Nyt tänä kesänä kun on 6v on mukana yleisurheilukoulussa. Minä ehdotin että käydään kokeilemassa ja sit saa ihan itse päättää haluaako tulla toisten, halusi jatkaa. Poika on hieman arka ja nää on suuria asioita että hän uskaltaa osallistua. Minä näen että hänelle nämä harrastukset on niin paljon muutakin kun liikuntaa. On halunnut osallistua tänä vuonna kahteen lasten juoksukisaan ja osannut ottaa sen että ei ole mikään nopein tosi hyvin. Itse treenaan paljon ja kisaan jonkun verran mutta en ole mikään nopea tyyppi. Kotona puhun paljon että voittaminen ei ole tärkeintä vaan osallistuminen ja se että tekee jotain mistä tykkää.
    Tyttö 4v on sit eri maata ja hän kävi jo reilu 2v satujumpassa. Hän menisi jo nyt vaikka mihinkä harrastukseen jos pääsisi. Vähän ollaan käyty ratsastamassa.
    Minä ajattelen että treenaamisen into ja johonkin lajiin sitoutuminen pitää tulla lapsesta itsestään. Minä vanhempana annan mahdollisuuksia kokeiluun ja vaihtoehtoihin. Jos pelkää liikkumista ajatellaan niin tässä vaiheessa ei ole huoli että eivät liiku. Joskus toivoisi että olisivat edes hetken paikoillaan muulloinkin kun nukkuessa ja auton turvavöissä 😀

    • Hyvä kommentti ja hyviä pointteja! Varmasti mieluinen harrastus hieman ujommalle lapselle voi olla todella tärkeä juttu sosiaalisten suhteiden kannalta. Ja kuten sanoit niin ihan kaikille lapsille voiton ja tappion käsitteleminen ja yleensä sen ymmärtäminen, että ei ole esim ainoa joukkueessa vaan on muitakin ja jotkut parempia ja jotkut huonompia. Meilläkin kun on aika rämäpää poika niin tekee hyvää opetella vuoron odottelua ja muiden kunnioitusta.

  6. Katri:siis pesäpalloahan kuudennella pelattiin siksi,että siellä kysyttiin:”alatko oleen mun kanssa?” Meidän pojat aloitti 2- ja 4-vuotiaina perhesirkuksen,vanhemmat mukana,kerran viikossa. Ja sitten 3- ja 5-vuotiaina luistelukoulu ja uimakoulu,kerran viikossa. Kesällä noin 3-vuotiaana kerran viikossa yleisurheilu kerho.

    • Ai niinkö se olikin 😀 ??? Louhelan kenttä – never forget <3.
      Perhesirkus vois olla kans kiva, mun mielestä täällä meillä päin olisi myös se.

  7. Meillä syksyllä 2,5v aloittaa jumpan kokeillen ja saa jatkaa jos tykkää. Mielestäni vanhemman tulee antaa mahdollisuus/kannustas monenlaiseen urheiluun. Oma laji valikoituu sitten aikanaan tai on valikoitumatta ☺

    • Ihan totta. Eihän sitä voi koskaan tietää innostuuko lapsi lopulta edes mistään lajista ns. vakavissaan, mutta ainakin on annettu mahdollisuus ja sitten se mielenkiinto voi löytyä jostain muusta 🙂 !

  8. Mun vanhemmat eivät olleet kiinnostuneet liikunnasta joten minua ei ”laitettu” lapsena liikuntaharrastukseen. Musiikkiharrastuksiin kylläkin. Innostuin itse liikunnasta vasta yläasteella mutta pikkupaikkakunnalla liikuntamuodot oli aika vähissä, eli tylsää oli ;). Opiskeluaikana ostin kk-kortin Satsiin ja sillä tiellä ollaan. Mukaan on tullut juoksu ja maastopyöräily.

    Mun mies pistettiin jalkapallokouluun jo pienenä ja on aktiivisesti harrastanut liikuntaa siitä lähtien.

    Nyt kun meille on tulossa ensimmäinen lapsi, olemme ajatelleet että viemme lapsen tutustumaan ohjattuun liikuntatoimintaan joskus 4-5 vuotiaana, lapsen innokkuudesta ja valmiudesta riippuen. Ja muskariin tietysti heti vaan kun mahdollista! Haluamme kannustaa lasta liikkumaan aktiivisesti ohjatun harrastuksen muodossa mutta ihan myös pihaleikkien parissa. Ja emme haluaisi lähteä viemään & tuomaan lasta harrastuksiin, varsinkin sitten kun hän on tarpeeksi vanha kulkemaan yksin. Liikuntalajin saisi lapsi kokeilemalla valita itse, vaikkakaan emme ole lätkän ystäviä sen hinnan ja järjettömien harkka-aikojen takia (Helsingissä).

    Tällaiset on suunnitelmat, toteutus jää nähtäväksi :).

    • On kyllä todella kätevää, jos harrastus on sellainen, johon lapsi pääsee itse kävellen/pyörällä. Meillä oli niin helppo kun olin nuori, kun asuttiin ihan uimahallin lähellä ja toki muutenkin Joensuu on pieni paikka. Siinä menee ihan hirveästi aikaa, jos joka ilta pitää viedä kymmenien kilometrien päähän… No, täähän voi hyvinkin olla vielä edessä.

  9. Näin liikunnanohjaajaopiskelijana sanoisin, että monipuolisuus kunniaan! Tuossa iässä ei oo väliä mitä harrastaa, kunhan liikkuu niin, että se edistää motoriikan ym. kehitystä. Monipuolisista taidoista on sitte helppo lähtä valitseen se oma laji, kun poika on sen ikäinen että sen tajuaa ja haluaa tehdä. Tuo ”yleishyödyllinen liikunnallinen harrastusryhmä” kuulostais mun korvaan loistavalta, ei niinkään se kuinka ”meidän matti 4v treenaa jalkapalloa viisi kertaa viikossa”. 🙂

    • Oon samaa mieltä!
      Just siksi tuo nassikkapaini esimerkiksi olisi ihan loistava, koska mihinkään tiettyyn lajiin ei vielä painoteta vaan enemmän motoriikkaan, notkeuteen ja koordinaatioon!

  10. Meidän 8 vuotias poika aloitti jalkapallon 3,5 vuotiaana (2 x 45 min/vko) Lisäksi kävi 3 vuotiaasta lähtien jumpassa jossa motoriikkaa kehitettiin (1 h/vko) sekä 5 v palloiluliikkarissa missä kokeiltiin eri palloilulajeja 1h/vko. Uimakoulu aloitettiin 5 v (1 h/vko). Jääkiekko 6 vuotiaana (2h/viikko). Nyt 8 vuotiaana harrastaa jalkapalloa 5 krt viikossa 2 krt viikossa. Jääkiekkoa syys-toukokuu 3 krt viikossa jolloin käy jalkapallossa vain kun ei mene päällekäin. Kuulostaa ehkä paljolta, mutta kaiken tuon päälle pelaa kavereiden kanssa omasta tahdostaan tuntikausia viikossa jalkapalloa ja talvella kiekkoa. Se miksi laitettiin niin pienenä jo jumppaan ja futikseen oli toive että oppii toimimaan ryhmässä ja tottelee myös vierasta ohjaajaa.

    • Juu kuulostaa näin luettuna aika hurjalta 😀 .Mutta kuten itse kerroit niin intohimo näköjään on kova. Eli rakkaudesta lajii 🙂 .
      Ei kai ton ikäistä voi oikein sieltä treeneistä pitää väkisin poiskaan, jos haluaa mennä eikä lapsi ole muuten väsynyt tai koulu kärsi!

  11. Kummityttö aloitti noin 4-veenä tempputemmellyksen Espoossa, koska se oli about ainoita liikuntaharrastuksia, mihin niin nuorena pääsi. Kerran olen käynyt treenejä seuraamassa ja vaikutti kyllä kivan monipuoliselle ja sopii niin pojille kuin tytöillekin. Kehittää hyvin lapsen motoriikkaa ja tasapainoa eikä ole mitenkään liian lajisidonnaista. Siellä tehdään ihan sellaisia perusjuttuja kuten kuperkeikkoja, hyppimistä ja pomppimista, roikkumista/kiipeilyä yms. taitoja, jotka valitettavasti taitavat monilta nykylapsilta uupua. Johonkin vastaavaan varmasti ohjaisin omankin lapseni aluksi, jos lapsia olisi. Entisenä yleisurheilijana kannatan tietenkin myös yleisurheilua, mutta sen aloitus riippuu kovasti paikkakunnalla olevista seuroista ja seurojen tarjoamista treeniryhmistä (monesti ryhmät 5v. ylöspäin). Itse olin kuudennella luokalla, kun aloitin, ja näin jälkikäteen se on omasta mielestäni ehkä vähän liian myöhäistä. Sopiva aloitusikä on varmaan enemmän siellä ala-asteen alkupuolella, koska yleensä kilpasarjatkin alkavat vasta 7-vuotiaiden ryhmästä.

    • Hyvä kun sanoit, koska mä joskus katselin myös paikkoja joissa mennä tuonne tempputemmellykseen! Mielestäni jonkun tutun lapsi oli kans siellä ja tykkäsi kovasti!
      Kyllä itsekin ajattelen välillä, että mitä jos olisi aloittanut sen uimisen aikaisemmin… En tiedä olisiko sitä mikään huippu-uimari koskaan tullu, mutta ainakin se kortti olin katsottu 😀 !

  12. Meillä on lapset aloittaneet uimakoulun, kun ovat täyttäneet 3. Siitä lähtien kerran viikossa ollut uimakoulua. Treenien määrä kasvaa kahteen kertaan viikossa vasta lapsen kehittymisen mukaan ja vaihtoehtoina on myös ihan harrasteryhmiä, joissa voi uida vain kerran viikossakin. Meillä on edetty sen lapsen kiinnostuksen ja kehityksen mukaan. Näillä määrillä pystyy harrastamaan myös muitakin lajeja. Mielestäni saisi olla enemmänkin höntsyilyharrastuksia, josissa ei aleta tosissaan treenamaan vaan keskityttäisiin kivaan liikkumiseen.

    • Uinnille iso peukku! 🙂
      Me ollaan käyty paljon Benin kanssa uimahallissa ihan muuten vaan ja tykkää ihan hurjasti! On vaan aika lyhytjännitteinen, et en tiedä miten vielä jaksaisi keskittyä uimakouluun. Lähinnä haluaa riehua vedessä. Mutta ehkä ens kesänä vois katsoa tuota uimakoulua täälläkin suunnassa!

  13. Meillä lapset 5 ja 6 v. eivät vielä harrasta mitään ohjattua. Muskarissa ja temppiksessä molemmat ovat käyneet taaperoikäisinä. Tämän jälkeenkin on muutamia kokeiluita ollut, mutta vielä ei ole löytynyt sellaista lajia, joka olisi kiinnostanut muutamaa kokeilua pidempään. Lapset ovat päivittäin vähintään 2-3 h ulkona leikkimässä hippaa, piilosta, futista tai pomppimassa trampalla. Myös koiran lenkitykseen osallistuvat lähes päivittäin. Koen, että lapset saavat näissä arkitouhuissa riittävästi liikuntaa, joten en näe syytä patistaa heitä ohjattuun ”liikuntaan”, vaikka sitä ja liikkumista arvostankin. Varmasti se oma juttu heillekin vielä aikanaan löytyy ja siihen asti nautitaan vapaasta yhdessä liikkumisesta ja tekemisestä.

    • No ainakin omaan korvaani toi kuulostaa kyllä ihan riittävän aktiiviselta. Ei varsinkaan pienet – siis alle kouluikäiset jaksa sitä, että koko ajan viedään paikasta paikkaan. Lisäksi itseäni ei kiinnosta vielä tässä vaiheessa ”jättää” mihinkään lasta treeneihin, koska Ben on kuitnekin sen n.5h jo päivässä hoidossa. Mieluummin sit sellaista johon voi myös vanhempi osallistua tai ainakin hengata messissä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta