Onnistumisia

Yksi parhaista asioista elämässäni on muiden ihmisten tsemppaaminen ja heidän onnistumisistaan iloitseminen! Uskon, että kun on sinut itsensä kanssa, niin voi aidosti iloita myös toisten onnistumisista. Kateelliset riivinraudat kitisevät sitten omilla kotisohvillaan, miten toikin ämmä on feikki ja nolo luuseri :). Sinne sohvien pohjalle saavat tuolla asenteella jäädäkkin! Vaikka olenkin todella kilpailuhenkinen, niin toisen jeesaaminen ei silti vaikuta ainakaan negatiivisesti omaan suoriutumiseeni tässä elämässä.
Olen vähän ihmeissäni kuunnellut ja lukenut näitä juttuja tyyliin ”ystäväpiiri meni uusiksi laihtumisen myötä”…Siis minkälaisia ystäviä teillä on ja voiko tuollaisia todella sanoa edes ystäviksi??

Henkilökohtaisesti voin todeta, että laitan luiskaan välittömästi sellaisen ”muka ystävän”, joka vaihtaa seurani mäkkärin hamppariin :D! Oikeita ystäviäni eivät nimittäin hampparit tätä nykyä samalla tavalla viettele kuin ennen! Olen laittanut viimeisen vuoden aikana uusiksi lähes JOKAISEN hyvän ystäväni ruokavalion ja ne joiden en ole, ovat itsekin liikunta-alalla tai syövät muuten vaan jo terveellisesti. Lisäksi listalla ovat myös äitini, anoppini ja seuraavana on vuorossa siskoni. Kenellekkään en tietojani tai taitojani tyrkyttänyt, sen voin vannoa! Kukaan ei ole joutunut tuntemaan huonoa omaatuntoa omista elintavoistaan seurassani siinä määrin, ettei olisi kehdannut hengailla kanssani. Olen todistanut viimeisen vuoden sisään sellaisen määrän onnistumisia, että jaksan sillä fiiliksellä ainakin viiskymppiseksi asti :D. Viimeksi eilen, kun totesimme hyvän ystäväni kanssa, että hän on enää kilon päässä 10kg:n painonpudotuksesta. Arvatkaapa, miltä tuntuu lukea kaverin facebook päivitys ”en muista, koska olisin ollut näin onnellinen”. No, hyvältähän se tuntuu.
Lihominen on aina seuraus jostakin, eikä todellakaan seuraus siitä, että syö nälkäänsä. Ylipainon taustalla on usein paljon muita elämänhallintaan liittyviä ongelmia ja uskon, että oikealla ruokavaliolla voi muuttaa dramaattisesti oman elämänsä suuntaa. Liikunta ja ulkoilu on pelkästään plussaa siihen päälle!!
Tässä muuten eilen Saran blogista bongattu, uskomattoman osuva miete tälle päivälle:

Eilen oli aika lennokas päivä ja ainoa hetki kun pysähdyin, oli puolen tunnin päiväunet ennen treeniä. Aamulla vein pyörällä kouluun yhden palautettavan työn ja tuli siinä pyöräiltyä 20km hyötyliikuntana – harvinaisempi käsite meikeläisen sanavarastossa :). Pyöräily on kuitenkin ihan mukavata puuhaa. Mun ahteri ei vaan jotenkin mätsää ton satulan kanssa, kun tuntuu että istuis poikittain olevan kakkosnelosen päällä! Olisko sittenkin pitänyt ostaa ton hybridin sijaan joku perinteinen mummo, johon tää mun niin ”luiseva” takamuksenikin istuisi vähän paremmin!
Pesin sitten siinä samassa virtapiikissä reissun jälkeen pyörän ja parvekekalusteetkin! Nyt on sitten nekin hommat tehtynä. Onneksi viikonloppua varten on viellä 506 ikkunaa, joihin kaipaillaan hyväkroppaista ja tehokasta pesijää. IT-tuki on TAAS viikonlopun ruotsinmaalla joten maksusta voidaan neuvotella ;).
Illan treenissä oli vuorossa olkapäät, hauis ja ojentajat ja aloin epäillä, olisiko sittenkin syytä amputoida noi olkapäät ja loput käsistä eri päivinä!? Mulla oli sen verran hapokasta menoa noiden olkapäiden kanssa, että kun pääsin hauiksen supersarjaan (tangolla+vinopenkissä käsipainoilla) niin ekan sarjan jälkeen olin ihan valmis! Käsissä olkapäistä alaspäin oli niin vihlovat kivut, että meinasin kuolla! Ojentajat ei sattuneet onneksi enää niin paljon. Nyt on sitä kuuluisaa tehoa reenissä! Jos ei tällä treenillä ala muovautua se unelmien bikinikroppa, niin aloitan napatanssin kansanopistossa! Ja kyllä, keskityn erityisesti siihen lantionseutuun..
Mussa on muuten sellainen hauska luonteenpiirre, etten juurikaan ujostele vieraiden ihmisten kanssa. Saatan aloittaa spontaanisti keskustelun mistä tahansa! Pojat on salilla välillä vähän ihmeissään, kun mä alan kysellä niiltä ties mitä iästä ja ammatista lähtien :D. Syytän tästä ominaisuudesta Pohjois-Karjalaista sulkeutunutta luonnettani. Minkäs teet!
Illalla meitä onkin sitten kaksin kappalein, kun pankkineiti tekee yllätyshyökkäksen mun kotisalille! Illalla kokkailen meille herkulliset kisasapuskat ja luvassa siis kisastudio! Onnea vaan naapureille, varsinkin tolle vanhalle pariskunnalle, jotka laittaa joka ilta maaten jo klo.20.00….

fityoutoo

3 vastausta artikkeliin “Onnistumisia”

  1. Moikka! Sulla on ihana blogi, seuraan mielenkiinnolla! :)Olen saliharrastusta aloitteleva nuori ja kaikki on vielä vähän hakusessa. Treenit sujuvat ihan hyvin, mutta tuntuu että vaikka latoisin mitä painoja, en tosiaan saa aikaan minkäänlaista ”amputointi” -fiilistä! Olen jo lähes luovuttanut mm. kyykyn suhteen, ollaan tsekattu PT:n kanssa tekniikka ja sen pitäisi olla kunnossa, mutta alaselkä kipeytyy vaikka huomioni on 110 prosenttisesti tekniikassa, ja treenin jälkeen voisi vetää vielä muutaman kyykkysarjan perään. Turhauttavaa!En siis vemputa naistenlehti kädessä reiden lähennys/loitonnus -laitteessa, vaan yritän parhaani mukaan treenata kovaa, siinä mitä ilmeisemmin kuitenkaan onnistumatta! 😀 Teen kolmijakoista ohjelmaa, liikkeissä yleensä yhden lämmittelysarjan ja sen jälkeen 3×6-12 sellaisilla painoilla, että viimeiset toistot väännetään naama irveessä.Anteeksi avautumiseni, mutta jos sinulla on antaa vinkkejä, niitä kaivataan kipeästi! :)-Aino

  2. Moikka Aino!Kiva että tykkäät blogista :). Ja sitten tuohon kysymykseesi. Tosi hyvä että kiinnität huomiota tekniikkaan. Aloittelevalla punttaajalla tekniikka, varsinkin ns.massaliikkeissä kuten kyykku ja vaikkapa maastaveto on kaikista tärkein. Koskaan ei saa lisätä painoja tekniikan kustannuksella!Olen huomannut itse, että tietynlainen kovuus treenissä on asia, jota oppii vain ajan myötä. Minäkin ihmettelin ennen, kun luin bodauslehdistä juttuja, joissa tytöt kertoivat treenaavansa niin, etteivät enää kävele salista ulos :D. Mietin mitä teen väärin, kun omat jalat toimi treenin jälkeen vielä ihan hyvin! Se, miksi et saa treeniä tuntumaan, voi johtua monesta asiasta. Liian vähän painoja, liikaa taukoja tai yksinkertaisesti se, ettet tee sarjoja loppuun. Onko sulla treenin jälkeisinä päivinä lihakset kipeät/hellät? Jos selkä kipeytyy kyykyssä, niin on selvä, että teet liian isoilla painoilla, koska keskivartalo ei jaksa tukea vartaloa! Tee kyykky smith-koneessa ja voit käyttää vaikka vyötä tukemaan selkää jos teillä on salilla saatavina pieniä! Tämä siis voi tapahtua vaikka periaatteessa osaisitkin oikean tekniikan!Jalkatreeni on siitä hankala treenata yksin, että ainakin itsellä kyykyssä on pieni epävarmuus ilman kaveria tai varmistajaa. Se riittää mulle vain henkiseksi tueksi, että jaksan itse nostaa painot ylös. Mieluummin sinun tekisinkin siis jaloille vaikka supersarjoja, esim. 15+15 kyykky smith-laitteessa ja kickback taljassa pakaralle. Näin sun ei tarvi laittaa hillittömiä painoja ja tossa toisessa liikkeessä voit väsyttää jalat ihan loppuun.Olen itse siirtynyt vähän pitempiin toistoihin, eli teen nykyään melkein kaikki 15-20 toistoa. Pidän lyhyet tauto – ja hiki virtaa! Liikkeetkin teen ajattelemalla vain sitä lihasta, johon treenin pitäisi osua ja esim. kyykyn lopussa puristan pakarat vielä ihan tiukasti yhteen!Huh, tulipas sepostus :). Toivottavasti auttoi!

  3. Kiitos paljon vastauksesta! Täytyy kokeilla noita supersarjoja! Lähes tänään toteutin idean, mutta en sitten salille päästyäni uskaltanutkaan. Onko ihan ok jättää kyykkytelineeseen/smithiin painot, kun lähtee toiselle puolelle salia riuhtomaan alataljaa…? :)Joskus ei treenin jälkeisenä päivänä paljoa naurata, mutta nimenomaan jalkoihin en yleensä oikein onnistu saamaan tuntumaa. Voi että kun kaipaan sitä jalkojen amputaatio-fiilistä!!Pahoittelen tätä kysymystulvaa, mutta täytyy vaan yrittää imeä kaikki tieto itseensä! 😀 Mulla on vielä salilla yleensä tosi epävarma olo, tuntuu että varmaan nuoren iän takia ihmiset halveksuvat ja kaapin kokoiset miehet nauravat hihaansa… :)-Aino

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta