Kuinka pääsin eroon makeanhimosta?

Juteltiin tänään hurrin kanssa makean syömisestä ja vähän kuin yllättäen mun päässä syttyi lamppu; Mun ei ole tehnyt mieli viikkokausiin makeaa!! Miten ihmeessä tämä on mahdollista?? 

Kun Katri leipoo, niin silloin ei sokerissa säästellä! Ongelma on vaan se, ettei meillä kukaan syö niitä mun leipomuksia :D . Ja kyllä, meillä on pakkanen täynnä paakkelssia...
Kun Katri leipoo, niin silloin ei sokerissa säästellä! Ongelma on vaan se, ettei meillä kukaan syö niitä mun leipomuksia 😀 . Ja kyllä, meillä on pakkanen täynnä paakkelssia…

Ajattelin koota tähän postaukseen niitä juttuja, joiden itse ajattelen olevan tärkeimpiä makeanhimokohtausten torjumisessa! Tai ainakin itselläni ne ovat toimineet. Toki olen syönyt makeita juttuja karkki lukuunottamatta, mutta nykyään enää aika harvoin. Saatatte muistaa surullisen kuuluisan karkkilakkoni, joka alkoi 8.11 viime vuonna. Se, johon TE lukijat saitte vaikuttaa. No, sehän jatkuu vielä vuoden verran ja lähes samanmoinen rupeama on jo takana. Toisaalta lakko ei ole ollut juttu eikä mikään, vaikka toki pari kertaa on tehnyt irtokarkkeja aivan sikana mieli. Siis lähinnä silloin jos vaikka hurri on syönyt niitä vieressä. Pidän kuitenkin suorastaan ihmeenä sitä, että lopulta suurempia himotushetkiä on ollut vain muutama!

En todellakaan halua, että kukaan saa kuvaa etten muka tykkäisi makeasta. Mä rakastan makeaa ja etenkin suklaata siinä missä naiset yleensä 🙂 . Nykyään sitä vaan tekee aika harvoin mieli. Lemppareitani on ihan fazerin punainen suklaalevy ja itse tehdyt keksit! Jostain syystä jädestä en enää nykyään välitä. Meillä onkin uutuus Ben&Jerry’s purkki ollut jo varmaan kuukauden verran pakastimessa odottamassa syödyksi tulemista. OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mitkä sitten ovat ne asiat, millä saan pidettyä makeanhimon loitolla?

  • Ihan ekana ja ehkä tärkeimpänä asiana pidän sitä, että en kiellä itseltäni mitään! Jatkuva syömiten jakaminen ”hyviin ja pahoihin” saa varmasti aikaan sen, että juuri sitä tekee mieli mitä ei ”saa” syödä. Monet superdieetit ja muut yleensä ajavat omaa ajattelua nimenomaan tähän suuntaan ja syömisestä katoaa rentous. Kaikkea voi syödä, kohtuudella.
  • Tähän ekaan kohtaan liittyen toinen juttu on se, että aina ei tarvitse syödä makeaa, vaikka sitä olisikin tarjolla! Kuinka moni ottaa kun tarjotaa, vaikkei tee edes mieli? Jos mun oikein tekee mieli jotain makeaa, niin silloin syön – yksinkertaista! Mutta jos kaapissa on jotain ”tyrkyllä”, niin en syö sitä vain syömisen ilosta! Jos olen esimerkiksi kylässä ja tarjolla on herkkuja mietin aina ensin, että tekeekö minun nyt oikeasti tätä mieli. Aina ei ole pakko ottaa.
  • Tähän seuraavaan kohtaan tarvitaan hieman itsekuria. Olen huomannut, että ennen saatoin suurimpaan nälkään ottaa jotain makeaa. Tiedättehän, kauppaan nälkäisenä ja kassajonosta suklaapatukka. Syön aina ruokaa, jos olen nälkäinen ja jos nälkä iskee vaikka juuri siellä kaupassa, niin ostan jotain muuta. Mieluummin sitten banaani tai karjalanpiirakka pahimpaan nälkään.
  • Tämä viimeinen kohta on kaikista kinkkisin ja törmään tähän edelleen jatkuvasti. Eli naisten hiilarinpelkoon! Kauhea mietintä koko ajan päällä milloin sitä saa syödä ja tuleeko tarpeeksi puhtaista lähteistä. Jos aikomuksena on pudottaa painoa, niin kyllä, silloin hiilareiden vähentäminen voi olla hyvä ratkaisu. Mutta ainakin itse suhtaudun niihin niin, että ne ovat kehoni polttoainetta ja tarvitsen niitä. Voisi sanoa, että syön nykyään jopa enemmän ja vapaammin hiilareita mitä ennen ja joka aterialla. Toki hiilari tulee useammin järkevistä lähteistä; Kaurapuurosta, riisistä, bataatista, perunasta, ruisleivästä ja joskus täysjyvänuudeleista.
    Usein hiilareiden välttely saa aikaan ihan kauhean kierteen, jossa päivällä ahdistuneena syödään kaksi riisinjyvää ja illalla pyöriskellään kotona kauheissa makeanhimoissa! Kannattaa ainakin kokeilla ottaa vaikka parin viikon jakso, jolloin lisää hiilareiden määrää omassa ruokavaliossa selvästi. Kaikille se toki ei sovi, mutta useimmille kyllä. Toki oman kulutuksen mukaan, eli huomioi arjen kuluttavuus, treenin määrä ja intensiteetti ja yleinen aktiivisuus.
Lukekaa uusin Fit! Siellä saattaa vilahtaa tuttu naama ;) !
Lukekaa uusin Fit! Siellä saattaa vilahtaa tuttu naama 😉 !

Oliko tästä postauksesta mitään hyötyä? Mikä noista kohdista on mielestänne kaikista haastavin toteuttaa arjessa?

fityoutoo

7 vastausta artikkeliin “Kuinka pääsin eroon makeanhimosta?”

  1. Mun mielestä haastavinta on kieltäytyä/ jättää ottamatta herkkuja jos niitä on esim.joissakin juhlissa tarjolla. Toki ei ole niin vakavaa silloin tällöin herkutella mutta mulla kun sattuu olemaan paha tapa vetää melkein aina ihan överiksi ja sitten voivotella kun vatsaan sattuu ja on huono olo. 😅 Kohtuutta pitäisi siis opetella herkuttelun suhteen… Arkena terveellisesti syöminen ei puolestaan tuota ongelmia. 😄 Kiitos kiinnostavasta blogista! 😊

    • Kiitos itsellesi kommentista 🙂 !
      On ihan totta, että jos on esim kylässä ja emäntä/isäntä on laittanut kahvileipää pöytää, niin on jotenkin nolo kieltäytyä. Ehkä tässä kohdassa harrastaisin kohtuutta, eli pieni pala. Esim oma mummoni ei olisi kyllä kuunnellut kieltävää vastausta 😀 . Joskus ihan sovimme kavereideni kanssa jo etukäteen, ettei kahdin kanssa tarjota sitten mitään herkkuja.

  2. Musta makeanhimo ennen kaikkea liitty väsymykseen, jota jokainen pienten lasten äiti potee. En tiedä onko se joku biologinen juttu, että makealla haetaanko hetkittäistä virkeyttä. Toinen on kyllä se, että monilla kun ottaa vähän, jää ikäänkuin koukkuun ja koukusta eroon pääsemiseen menee usea päivä. Säännöllinen syöminen on myös hyvä keino makeanhimoa vastaan.

    • Keho pyrkii väsyneenä nostamaan energiatasoja ja sen takia makeaa tekee mieli. Eli ihan elimistön perustoiminto! Ja kyllä, säännöllisyys kaiken a ja o!

  3. Hei, Katri.
    Tunnistan itseni aivan täysin tästä hiilarikammoisuudesta. Olen 168/59 mitoiltani, mutta
    melko pienirakenteinen niin että höllyvää on. Syön omasta mielestäni perusterveellisesti; paljon kasviksia ja marjoja ja hyviä proteiininlähteitä säännöllisesti, mutta ne hiilarit! En tiedä yhtään mikä olisi hyvä määrä ja tuntuu että kroppa on kumman löysä vaikka yritän syödä terveellisesti ja laihduttaakin. Juoksen noin 20km/vko. Olen ihan ymmälläni tämän asian kanssa, toisaalla neuvotaan syömään aamupalaksi rahka+marja-smoothie ja toisaalla puuroa? Tuntuu, etten uskalla syödä aamuisin esim. just puuroa jos en ole menossa illalla juoksemaan, ettei kroppa tästä enää pehmenisi. Olisiko sinulla minulle jotain hyviä vinkkejä tai neuvoja? Tiedän, ettei tämä sinänsä ole mikään kysymyspalsta, mutta uskon etten ole tämän asian kanssa yksin ja kysyn juuri sinulta siksi, että pidän rennosta ruokafilosofiastasi ja koska no – näytät tosi hyvältä. 🙂
    Kiitos jo etukäteen.

    • Kyllä voi kysyä! 🙂
      Hiilarin tarve on aina yksilöllinen ja paljon treenien lisäksi riippuu myös päivittäisestä aktiivisuudesta. Hiilarit suosittelen sijoittamaan aamuun sekä treenien ympärille. Puuro on loistava aamupala myös painonpudottajalle!
      Suosittelen ihan kokeilemaan, että millainen määrä hiilareita sopii itselle parhaiten. VHH-ruokavalio ei todellakaan ole kaikkien juttu ja treeni tökkii. Jotkut sitten taas kokee, että olo ei ole niin ”pöhnä” ja ottavat kalorit mieluummin rasvasta ja prodesta (tosin joku tolkku siinäkin).
      Etenkin lenkkipäivinä suosittelen kyllä lämpimästi syömään kunnolla hiilaria!

  4. Mä oon huomannut, että makeaa tekee mieli silloin kun ateriaväli on päässyt liian pitkäksi tai olen syönyt liian vähän pääaterialla tai erityisen paljon ”valkoista” höttöruokaa. Liittynee ilmeisen voimakkaasti siis verensokeriin ainakin omalla kohdallani.
    Siispä mulle on riittänyt makeanhimon kurissapitotoimena lähinnä se, että pyrin koostamaan jokapäiväisen ruokavalioni vain ruoka-aineista, joissa on ravintoarvoa.

    …plus mun himojen kohteena on enemmänkin suolainen ja rasvainen 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta