Pahaa, mutta terveellistä

Mähän olen kaikkien terveysohjelmien ja ruokaohjelmien suurkuluttaja ja usein mua nyppii se, että terveelliselllä ruoalla on edelleen vähän negatiivinen kaiku. Nykyään on toki muotia superfoodit, raakaruoka ja ”vaihtoehtoinen kokkaus” ja netti on pullollaan proteiinipannariohjeita, viljattomia sämpyläohjeita ja raakaruokablogeja. Epäilen kuitenkin, että näillä saiteilla pyörii enemmän ja vähemmän samantyyppiset ihmiset ja se ”peruspirkko” edelleenkään ei tiedä mikä on chia-siemen. Itse olen vähän siltä ja väliltä ja kuten olen kertonut en ostele mitään siemenpusseja vaan ostelemisen ilosta, eikäsupersienien maistelu juuri houkuttele. Ennakkoluuloinen?

Sain idean tähän postaukseen oikeastaan siitä, kun katsoin menneellä viikolla ohjelmaa Neljän tähden illallinen. Siinä entinen lumilautailija Aleksi Litovaara (nykyään siis NLP-coah, elämäntaitovalmentaja ja yms) oli kokkausvuorossa. Mä en tiedä onko hän itse kasvissyöjä kun en muita jaksoja katsonut, mutta hän vaikutti olevan hyvin kiinnostunut ravintoasioista (tai ainakin sen kuvan sain). Ilmeisesti hänen tarkoituksenaan oli siis valmistaa terveellistä kasvisruokaa. No, mun on aivan pakko sanoa, että se ruoka jota hän valmisti….se oli kyllä aivan onnetonta eikä ilmeisesti saanut aikaan hurraahuutoja myöskään muilta ruokailijoilta! Riisikakkua alkuruoaksi??? Tää on jo melkein parempi, kuin se Jutta Gustafsbergin proteiinipirtelö (No offence, Jutta G…)!  😆 Mä oon muuten sen yhden vieraan kanssa aivan samaa mieltä siitä, että kesäkurpitsa on (hyvin harvoja poikkeuksia lukuunottamatta) kamalan makuista ja myös epämiellyttävä koostumukseltaan! En voi siis keksiä mitään omituisempaa, kuin vetisellä kesäkurpitsaviipaleella päällystetty riisikakku. Oi ja voi.

alkuruoka
kuva nelonen.fi

Lopputulema on se, että tuota ohjelmaa katsoessa vetää taas hyvin helposti sen johtopäätelmän, että terveysruoka = kasvis ruokaa = pahaa ruokaa! Mun on vähän ottaa kantaa kasvisruokien valmistamiseen, koska syön lihaa enkä ole koskaan saanut myöskään aivan tajunnanräjäyttävää kasvissapuskaa (pitäisi mennä varmaan joskus hyvään kasvisravintolaan). Itselleni noi kasvikset ja rehut on niin normaali osa elämää, siinä missä lihakin. En nää mitään syytä, miksi siirtyisin täysin kasvissyöjäksi, mutta toisaalta kasvissyönti ei ole todellakaan mikään erikoinen juttu enää nykymaailmassa. SIlti ehkä riisikakkujen tarjoaminen ei ainakaan muuta kenenkään lihansyöjän ennakkoluuloja kasvisruoasta…

kasvispihvit
Jaa onko jotain muutakin kasvisruokaa olemassa kuin kasvispihvit?

Mä olen itse aika kokeilunhaluinen kokkaaja ja aijon tulevaisuudessa kokeilla yhä enemmän terveellisiä reseptejä. Mutta ei tarvitse mennä kuin 10m matka keittiöstämme meidän työhuoneeseen, niin siellä on yksi kolmijalkainen joka edelleen kysyy joka kerta ”mitä tää vihree on” kun mä laitan smoothieen spirulinaa. Juo se sitä kyllä sitten myös. Saattaa siis kestää vielä hetki, ennen kun tässä taloudessa noihin ”ituhippipusseihin” kajoaa joku muukin kuin minä! Mutta ostaako joku testomöllykkä oikeasti niitä superfoodeja? Minkä pussin olisit muuten itse voinut jättää ostamatta?

Lohduttavaa on kuitenkin se, että nykyään saattaa pysyä elossa myös ruisleivällä, voilla ja hk:n sinisellä lenkillä.

PS. Ko. ohjelman reseptit löydät täältä. Ei kun kokeilemaan! Tai sitten ei.

 

fityoutoo

7 vastausta artikkeliin “Pahaa, mutta terveellistä”

  1. Ai säkin muistat sen proteiinipirtelön 😀 tais samassa jaksossa mennä sitä kuuluisaa fun lightiakin jonnekin, ehkä jälkkäriin? 😀

    Mutta tää postaus oli kyllä niin naulankantaan, kasvisruoka on todella hyvää kun vähän panostaa. Harmittaa kun en päässyt kun Tampereella oli fine dine ravintoloissa semmonen food is art -juttu missä oli kasvisruoka teemana.

  2. Eihän tuo Aleksin menu kovin houkuttelevalta todellakaan näyttänyt. Toi viipale riisikakun päällä on kuitenkin munakoisoa, eikä kesäkurpitsaa. Munakoisoa en ole koskaan maistanut, mutta kesäkurpitsasta kyllä tykkään 😉 Kasvisruoka voi varmasti olla hyvääkin, mutta en silti lihasta luopuisi itsekään. Toki varmaan keholle tekisi hyvää välillä jättää lihat hetkeksi pois, varsinkin punainen. Kai se kroppaa kuormittaa eri tavalla? Mene ja tiedä, kelpaa se ruisleipä ja HK:n sininenkin. 🙂

    • Joo olette muuten aivan oikeassa, että munakoisoahan tuo ja niinhän siinä ohjeessakin luki – mun moka! Munakoison mausta en kyllä tiedä yhtään, mutta aika vetiseltä sekin näyttää :D! Olenko nyt oikeassa, että munakoiso maistuu aika lähelle kesäkurpitsaa?? Sitäkään ei ole tullut ostettua, kun ei ole sattunut sellaista reseptiä mihin tarvitsisi.

    • Munakoison maku ei mun mielestä muistuta kesäkurpitsaa, vaan on vähän voimakkaampi ja koostumuskin on kiinteämpi. Se on tosi herkkua marinoituna oliiviöljyn ja valkosipulin kanssa tai sitten ihan jossain tomaatti-kasviskastikkeessa paistettuna . 🙂 (Ps. Löysin blogisi Sporttipäivän kautta!)

    • No hei kiva että eksyit tännekkin! Ehkäpä mä kesän kunniaksi kokkailen tässä joku ilta meille kasvispöperöt! Kun tuo munakoiso marinoidaan, niin kypsennetäänkö sitä enää sen jälkeen? Mies ei tykkää yhtään tomaattikastikkeista, joten pitää keksiä joku muu menetelmä…

    • Se kypsennetään pannulla tai uunissa ohuina viipaleina ennen sitä marinoimista. Ensin kannattaa myös ”itkettää” eli ripotella viipaloiden päälle suolaa ja pyyhkiä sitten kuivaksi vähän ajan päästä. Kypsennyksen jälkeen sitten vaan marinoitumaan valkosipulin, yrttien ja sitruunamehun kanssa oliiviöljyyn. Ja netistä näkyy löytyvän paljon erilaisia ohjeita (ehkä joku terveellisempikin vaihtoehto)! 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta