Nyt on pakko myöntää, että tarviin lomaa!

*Yhteistyössä PRIME Hair and Beauty Design

Mun blogin yksi luetuimmista postauksista on ollut ”Mitä lapseton ihminen ei voi koskaan ymmärtää”. Postaus keräsi hirveän määrän kommentteja ja aika tulisiakin sellaisia. Mun ei ollut tarkoitus harrastaa mitään vastakkainasettelua, mutta ehkä en tuonut itseäni tarpeeksi hyvin silloin selville. Joskun mietin, kehtaako sitä oikein blogissa sanoakaan, että väsyttää tai että on rankkaa. Pelkää, että joku heti kommentoi ”mitäs teit lapsia”. Niin just. Mitäs tein!
Sain myös paljon tosi asiallisia kommentteja. Saat olla eri mieltä kanssani, mutta mielestäni en ansaitse törkykommentteja (niinkuin ei kukaan muukaan bloggaaja).
Kun olin vielä yksin asuva sinkku, olin kyllä silloinkin tosi uupunut yhdessä vaiheessa, koska olin ajanut itseni umpikujaan; Töitä oli liikaa, koitin sinkoilla paikasta toiseen, enkä pysynyt enää pyörityksessä mukana. Lepäsin liian vähän ja olin ihan ylivirittynyt. Uupua voi siis oli elämäntilanne mikä vaan! Silloin ainoa ratkaisu oli viheltää peli poikki ja vähentää työtunteja, jolloin aikaa levolle vapautui. Ei kukaan muu voinut tuossa tilanteessa tehdä ratkaisua kuin minä itse! Tilanteessa oli toki helppo osoitella muita ihmisiä sormella ja heittäytyä marttyyriksi, mutta lopulta olin itse vastuussa omista valinnoistani. Niinkuin nytkin olen. Jollain sairaalla tavalla sain myös nautintoa siitä, että kalenterin sivut oli täynnä.

Kun lapsia tekee, niin samalla suostuu hyppäämään tuntemattomaan ja vastassa saattaa olla veden sijasta pelkkä betonipohja. Samalla ilo lapsista ja myös vastuu on jättimäinen. Elämä pienten lasten kanssa on poikkeuksetta saatanan (anteeksi) kovaa duunia, jossa saa revetä jo synnäriltä alkaen ihan kirjaimellisesti joka suuntaan ja taipua serpentiinille lukemattomia kertoja päivässä. Ymmärrän vasta nyt sen, miten niin moni äiti uupuu vaikka he ovat ”vain” kotona. Puhumattakaan töissä käyvistä äideistä, jotka sinkoilevat työn ja kodin (+mahdollisesti lasten harrastuspaikkojen) välillä.
Jotkut myös kuormittuvat helpoimmin kuin toiset ja tämä pätee myös meihin äiteihin. Joillekin monen lapsen äidille kaaoksensietokyky voi olla aivan eri luokkaa kuin sille, joka väsyy jo yhden ”helpon” vauvan kanssa. Mä olen varmastikin saavuttanut omassa sietokyvyssäni lakipisteen, eli kolmas lapsi vielä tähän orkesteriin on aivan sietämätön ajatus! Ei ei ja ei.

Lapsiperheessä ei vaan voi useinkaan ”poistaa” elämästään sitä väsymyksen aiheuttajaa. Kestät ja sillä sipuli! Kestät huudon, kitinän ja heräilyn. En voi ymmärtää, miten näitä aikoja jää KAIPAAMAAN??? Kyllä, pikkuvauva-aika on ihanaa. Ja nelivuotiaan kanssa voi jo tehdä kaikenlaista mukavaa jos itsellä on voimavaroja. Mutta itse esimerkiksi valmistaudun kauhulla joka ikiseen iltaan jonka olen yksin lasten kanssa, etenkin jos olen itse väsynyt (ja usein olen)! Kumpikaan lapsista ei viihdy yksin eivätkä he myöskään osaa vielä puuhailla yhdessä. Odotan sitä aikaa, että pienempi osaa jo puhua, osaa syödä itse, käy vessassa ja lapset voivat keskenään tehdä jotain. Voin sanoa ihan suoraan, että joskus on väsyttänyt niin, että itku on tullut.

Meidän äitien keskuudessa vallitsee ikuinen taisto siitä, kenellä on oikeus olla väsynyt? Miten tuotakin naapurin naista voi muka väsyttää, kun sillä on vain yksi lapsi ja mies käy päivätöissä?? Tuntuu, että ellet ole seitsemän lapsen YH äiti niin sulla ei ole suunnilleen varaa sanoa mitään. Olen tähän itsekin syyllistynyt, koska mietin miten ihmeessä joku yönsä nukkuva ja rauhassa pöntölle pääsevä ihminen voi väittää väsyvänsä??
Mutta kuten sanoin, niin tilanteita ei voi vertailla ja jokainen kuormittuu eri tavalla.

Mä oon onnekas, koska meillä on kuitenkin aika hyvä turvaverkko. Tultiin eilen Theon kanssa viikonlopuksi mun siskon luokse Nokialle, koska täällä saan hoitoapua sillä aikaa kun mies ja vanhempi poika ovat Ruotsissa. Jo nyt tuntuu, että oon kuin uudestisyntynyt! Oon unelmoinut jo kauan kokonaisesta yöstä ja nyt vihdoin se ehkä tapahtuu! Lisäksi tänään kampaaja Primessä ja kävely Tampereen aurinkoisilla kaduilla sai fiiliksen, että elän unelmieni päivää – toivottavasti se välittyy myös kuvista! Vähän se eheytyminen vaatiikaan.
Ihan mieletön kiitos PRIME Hair and Beauty Design ja siellä Vilma Iso-Hirvelä. Sain aivan ihanaa hemmottelua ja kaupan päälle unelmieni hiukset. Kiitos myös Umpulle (Prime life by Umppu -blogi), joka mahdollisti yhteistyön hänen kampaamonsa kanssa. Sain testiin heiltä GHD:n ”the kiharrinpuikon” eli Curven ja tuun tekemään blogiin vinkkipostauksen, jolla saat aikaan ihanat ja pysyvät laineet.
Kiitos kuvista menee Emmalle (100 yötä kesään -blogista)!!

Millaisia tukiverkkoja teillä on? Mitä teette silloin kun olette aivan piipussa??

fityoutoo

5 vastausta artikkeliin “Nyt on pakko myöntää, että tarviin lomaa!”

  1. Hyvä kirjoitus! Aivan samoja asioita mietin nyt kahden lapsen kanssa. Yksi ei tuntunut kyllä vielä missään verrattuna tähän rumbaan 😁 aika paljon jaksaisi enemmän kun vaan saisi yöllä nukkua enemmän kuin parin tunnin pätkissä…kun toinen antaisi nukkua niin toinen herää taatusti ja se niistä omista unista. Lapset ovat maailman paras ja rakkain asia, mutta myös energiaa vievin, tästä kun ei pääse hetkeksikään eroon (jep, se 20 min kauppareissu yksin rentouttaa hetken…). Meillä molemmat lapset ovat kotona, koska itse näin haluan, mutta samalla kyllä huomaan tosiaan ajattelevani, että mitä tuokin valittelee väsymystä, kun vie esikoisensa koko päiväksi päiväkotiin. Mutta tilanteet ovat toki erilaisia, eikä toisten elämästä voi oikeasti kaikkea tietää. Tsemppiä sinne! 🙂

  2. Ei ole tukiverkkoja, miehen sukulaiset asuu kaikki tässä lähellä mutta apua niistä ei ole. Olen juuri tällä hetkellä niin uupunut että ajattelemme jopa tukiperhettä meidän lapsille. Silloin kun oli yksi lapsi, mummi auttoi ja kahtakin vielä mutta nyt kolmannen jälkeen meidät on jätetty ihan yksin.

    Esikoisen kanssa sitä stressaa monista (näin jälkikäteen ajatellen turhista) asioista ja se varmasti väsyttää. Mutta ei sitä yhden lapsen kanssa elämistä voi mitenkään verrata monilapsisen perheen elämään puhumattakaan kun lapset on niin isoja, että kuvioon kuuluu harrastukset muttei niin isoja, että hoitaisivat ne itse.

    Mä opiskelen ja lapsista nuorin on vielä kotona, periaatteessa ei ole yhtään omaa aikaa tai mitään muutakaan, joskus kuitenkin uuvahdan sohvalle enkä pääse ylös. En varmaan ole vielä ollut siltikään tarpeeksi piipussa, aina sitä jostain kerää voimia ja jaksaa taas yhden päivän. Kuivashampoota vaan hiuksiin ja rotsi päälle, lapset autoon ja johonkin ihmisten ilmoille.

  3. Tsemppiä! Lapsien kanssa väsyy ja se on ihan normaalia. Itsestään pitää pitää myös huolta. Perhe voi niin hyvin kuin perheen äitikin voi. Pienten lasten kanssa elämä on eri tavalla rankkaa, kuin isompien lasten kanssa. Omien lasten ollessa pieniä ajattelin myös, että elämä helpottuu kunhan lapset tuosta kasvavat. Niinhän luulin. Nyt, kun kolkutellaan teini-iän ovia on väsymyksen määrä kutakuinkin sama, syyt johtuvat vain eri asioista ja ovat huomattavasti eri mittapuulla. Ehkä väsymys helpottaa joskus?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 28
Tykkää jutusta