Paluu synnytyssaliin

Mun paras ystävä synnyttää hetkenä minä hyvänsä ja palaan paljon ajatuksissa tunnelmiin ennen omaa h-hetkeä. Oon koko ajan kuin tulisilla hiilillä ja vilkuilen puhelinta onko tullut uusia what’s up -viestejä. Tiedän miten ärsyttävää on, kun on itse ihan loppumetreillä odotuksessa ja jengi koko ajan pommittaa, että ”joko joko”. Olen tyytynyt lähettämään hänelle viime päivinä ainoastaan ”Hellurei!” sisältöisiä viestejä ilman kysymysmerkkejä 😀 .

Jollain (oudolla? sairaalla?) tavalla kaipaan omaa synnytystäni, etenkin sitä viimeisintä. Huolimatta kaikista kaks plus -keskustelupalstan kauhutarinoista, joissa toosa repeää keskeltä kahtia, kätilö on hirviö ja toipuminen hidasta ja tuskallista, voin sanoa että itse tykkäsin synnyttää! Hullua? Ehkä. Tai sitten vaan aika kultasi muistot!

Etenkin nyt toisella kertaa oli mukava, kun tiesi edes vähän mitä tulevan pitää. Synnytin molemmilla kerroilla kätilöopistolla ja minulle jäi hyvin positiivinen kuva etenkin henkilökunnasta. Toki jotain pieniä juttuja oli sitten lapsivuodeosastolla, joista kyllä annoin palautetta. Kätilöt tekevät todella vaativaa ja arvokasta työtä ja se on ammatti, joka ei sovi todellakaan kelle tahansa! Tilanne, jossa kätilön on pystyttävä rauhallisuuteen ja kylmähermoisuuteen vaikka äiti olisi millainen momzilla tahansa, on varmasti vaativa! Ja he varmasti näkevät niin paljon kaikenlaista, että mikään ”pikku kakka” ei enää hetkauta 😀 ! En tiedä näkeekö mikään muu hoitotyötä tekevä ihminen niin paljon eritteitä… my god…
Vaikka se limashow itsestä tuntuu aika vastenmieliseltä, niin heillehän se on arkipäivää ja se ainakin itseäni helpotti. Tiesin, että vaikka mitä tulee, niin he ovat varautuneet ja osaavat tehdä oikeat siirrot.

Käytin ekassa synnytyksessä kaikki mahdolliset minulle tarjotut kivunlievitykset. Varmaan ainoat jota EN käyttänyt, oli se joku hiivatin ballonki (en edes tiedä mikä se on…)  ja aqua-rakkulat, koska niistä mua oli varoitettu! Sain pari kipupiikkiä, spinaalin, akupunktiota, ilokaasua ja varmaan muutakin jota en enää edes muista.
Toisella kierroksella menin aika pitkälle pelkällä ilokaasulla, jonka hengittäminen meni sitten jo kuin vanhalta tekijältä. Sitten kun ilokaasu ei enää riittänyt sain epiduraalin. Mun tapauksessa epiduraali toimi kuin unelma, enkä missään vaiheessa sen laiton jälkeen tuntenut kipua.
Jälkisupistukset olivat molempien synnytysten jälkeen kovat ja kamalat. Olin todella huonovointinen etenkin silloin kun imetin.

Voisin kyllä milloin vain synnyttää kolmannen kerran! Ehkä raskausaikaa (etenkään loppuaikaa) en niinkään kaipaa, koska onhan se aikamoista lyllertämistä vaikka olisi kuinka hyvässä kunnossa tahansa!
Toivon kuitenkin, että voin tarjota tällaisen, ehkä hieman erilaisen kokemuksen synnytyksestä teille kaikille, jotka ette sitä vielä ole päässeet kokemaan ja se toiveissa olisi. Tai teille joilla aikaisempi kokemus on ollut karmea ja traumaattinen. Asiat voivat mennä myös hyvin! Mä valmistauduin synnytykseen hyvin pitkälti ajatuksissani kuin maratoniin: Psyykkasin itseäni niin, että matka on pitkä ja uuvuttava mutta olen vahva ja jaksan. Toisella kerralla ei tosin tarvinnut kovin kauaa edes pikkuherraa odotella, joten vertaisin sitä enemmänkin puolimaratoniin. Alatiesynnytys oli molemmilla kerroilla itselleni myös suuri toive, joka onneksi toteutui.

Tämä kuva on otettu 12h synnytyksen jälkeen.

Onko teillä hyviä muistoja synnytyksestä?

 

fityoutoo

17 vastausta artikkeliin “Paluu synnytyssaliin”

  1. Mä tykkään myös synnyttää. Raskausajat on mulla hankalia, ennenaikaisia supistuksia, vuodelepoa jne, mutta synnytykset on helppoja. Mun synnytykset on kestäneet 3-7 tuntia ja viimeisin ponnistusvaihe oli alle minuutin. 😀 terveisin 4:n Äiti ☺

    • Alle minuutin 😀 ?? Huh huh. Siinä ei paljon ehdi kyllä miettiä millä supistuksella lapsi syntyy!

  2. On hyviä muistoja synnytyksestä :)! Eetun synnytys meni kätilön sanoja lainaten kuin oppikirjasta. Ihan turhaan luin kauhukertomuksia synnytyksestä :D. Saa nähä miten baby numero kakkosen synnytys menee alkusyksystä,onko yhtä hyvä säkä vai just sitä kauhukertomusta 😀

    • Toivotaan että kaikki menee hyvin! Pidetään nyt peukkuja että koko loppuraskaus ja synnytys sitten aikanaan menee hyvin. <3

  3. Täällä myös kaksi synnytystä takana ja ei mitään kauhukokemuksia kerrottavana. Molemmista selvisin ja etenkin toisesta jäi vain hyvät fiilikset. Kipu on kipua, mutta lääkkeet auttoi! Ponnistusvaiheet olleet molemmissa rauhallisia, mistään elokuvien huutamisesta ei tietoakaan! Sitä jopa ensimmäisellä kerralla ihmettelin, koska olin kuvitellut ponnistusvaiheen olevan se kamalin. Kipeintä oli kuitenkin supistukset ennen puudutetta.

    Synnytykset voi siis olla hyviäkin kokemuksia, samaa mieltä!! 😊

    [email protected]

    • Mäkin mietin, että miksi aina leffoissa se meininki on niin kaaos? Myös mun molemmissa synnytyksissä oli tosi rauhallinen meno eikä kukaan huutanut kurkku suorana (en edes minä…heh).

  4. Allekirjoitan täysin siun tekstisi! Täällä takana tosin yksi synnytys mutta kuitenkin. Raskausajan voisin skipata myöskin jos uudelleen tulisin raskaaksi (kuulostipa hassulta :DD) ja synnyttämään voisin siirtyä suoraan! Se ei kuitenkaan kestä se loppupuserrus niin kauaa etteikö sitä kestäisi, ja kätilöt sekä tarvittaessa lääkärit on siellä auttamassa kaikin mahollisin keinoin!
    Silloin viimeisillään pallomahan kanssa lyllertäessä kun ei kukaan auttanut kantamaan sitä eikä siis tietty voinutkaan 😀 ja se olo oli oikeasti aika raskas ja väsyttävä!

    Kun seuraavan muksun kanssa aletaan tositoimiin ja hän itsestään ilmoittaa, uskosin että odotan sitä itse synnytystä vielä palavammin, juurikin siksi että tiedän jo suunnilleen edes missä ja miten sitä ollaan 😀 Onneksi se 9 kuukauttakin sitten lopulta menee nopeasti ja varmasti se seuraava raskaus vieläkin nopeammin kun on jo yksi pikkuinen jaloissa hämmentämässä 🙂 Ihana blogi sinulla, pitkään olen jo tätä lukenut enkä lopettamassa oo varmasti!

    • Oi kiitos ihanista sanoista <3!
      Ja voin sanoa, että todellakin toinen raskaus on aika erilainen juurikin siksi, että ei ehdi niin paljon analysoimaan joka ikistä omaa tuntemusta kun juoksee lapsen perässä tukka hulmuten 😀 !

  5. Ei se mielestäni ole sairasta jos kaipaa synnytystä. Tai omasta mielestä ei ainakaan. Koska itsellä sama. Kaksi synnytystä takana, jotka molemmat erilaisia toisistaan. Molemmat tosin kympin suorituksia omasta mielestä.

    Ensimmäinen meni omasta mielestä oppikirjan mukaan. Eteni hyvin ja kivunlievitykset osuivat oikeaan kohtaan. Toinen synnytys (viisi viikkoa sitten) puolestaan eteni niin nopeasti että luomuna mentiin. Hyvä että synnytyssaliin ehdittiin 😄

    Itselle synnytykset ovat olleet todella voimaannuttavia kokemuksia. Todella kivuliaista supistuksista huolimatta. Varsinkin tässä toisessa, jossa avautuminen tapahtui rytinällä. Tuskin kokisin synnytyksiä voimaannuttavina jos jotain oikein dramaattista olisi tapahtunut.

    Haluaisin vielä päästä synnyttämään mutta en tiedä jaksanko sitä vauva-arkea enää. Sijaissynnyttäjä? Ei ehkä kuitenkaan:)

    • Mulla vähän samat fiilikset. Synnytys menisi kyllä, mutta arjessa on tällä hetkellä ainakin omiksi tarpeiksi liikkuvia osia. Ei olla kumpikaan mitään suurperheihmisiä, eli voi olla että synnytykset on synnytetty!

  6. Esikoinen on nyt puolivuotias ja ajattelen synnytystä yhä melkein päivittäin, nimenomaan hyvällä! Ja myöskin haluaisin kokea saman uudelleen! Synnytys oli nopea 6h ja hyvin kivulias tiheiden supistusten vuoksi, mutta jännästi sen lamauttavan kivun unohtaa. Itse olin jo valmis (ja innokas?!!:-D) tekemään saman ponnistelun uudelleen jo pari päivää synnytyksestä vaikka pahimmalla kivun hetkellä ajattelin lapsiluvun jäävän yhteen 😉 Ehdottomasti on hyvä tuoda esille näitä positiivisia synnytyskokemuksia, kun tuntuu, että vain kauhutarinat kerrotaan ääneen!

    • Tuo voimaannuttava on muuten hyvä sana! Vaikka toki se kokemus on aika kivulias, niin jotenkin siitä tulee niin upea fiilis kun homma on hoidettu maaliin! Mulla oli ainakin ihan voittaja olo molempien synnytysten jälkeen!

  7. Hiiohoi, mäkin lämmöllä muistelen synnytystä, etenkin kun siitä alkaa juuri olla vuosi aikaa..
    Mulle laitettiin se ballonki, jonka tarkoituksena on aukaista kohdunsuuta (eli se ei oo kivunlievitykseen, eikä sitä varsinaisesti voi ”valita” vaan se laitetaan, jos synnytys ei meinaa oikei muuten lähteä käyntiin)

    Mulla synnyttäminen ei menny ihan niinkun oppikirjasta,.. Ensin 4 päivää lääkkeitten kanssa käynnisteltiin ja sitten kaiken sen tusaamisen jälkeen pyyhällettiin kiireelliseen sektioon, jonka puudutus meni perseelleen ja päädyttiin nukutukseen. Eli varsinaisesti en tiedä synnyttämisestä mitään, mutta onneks lopputulos oli varsin mainio pikkukaveri 🙂

    • No onneksi kaikki meni kuitenkin niin hyvin, että vauva saatiin kunnialla ulos 🙂 ! Itsekin paljon mietin sitä että entäs jos menee sektioon ja ajatus ahdisti. Lopulta oli vaan pakko hyväksyä, että se päätös ei ole mun tehtävissä.

  8. Hei! Ihmettelen hieman, miten asenteesi vaihtelevat terveydenhuollon eri ammatteja kohtaan. Kätilöt tekevät mielestäsi arvokasta työtä (mistä olen siis samaa mieltä), mutta lääkärit eivät mielestäsi osaa ravitsemuksestayhtään mitään? Mistä johtuu tämä asenne lääkäreitä kohtaan? Harmittaa tämä asenneilmapiiri. Opiskelen lääkiksessä. Päivät venyvät päivystyksessä, illatpitää lukeatenttiin, paineet ja vastuu suurta. Se ei todellakaan ole helppoa. Rakastan kyllä tulevaa ammattiani, mutta tämä myös ottaa paljon ja usein tuntuu, että saa vain kuraa niskaansa vaikka tekee kaikkensa ja vähän yli.

    • Vedät nyt jonkun yhden lauseen perusteella tämän johtopäätöksen?
      En todellakaan sano, etteikö lääkärit ymmärrä ravitsemuksesta mitään, mutta tuskinpa esim yhtä paljon kuin ravitsemusterapeutti. Eihän se ole heidän erikoisalaansa, vaikka toki paljon on kiinni lääkärin omasta innostuksesta ja mielenkiinnonkohteista. Varmaan nuorempi sukupolvi lääkäreissäkin on paljon kiinnostuneempi ravitsemuksesta ja ymmärtää paremmin sen mahdollisuudet sairauksien hoidossa!
      Arvostan myös lääkäreitä, haastava ammatti. Esim mulla oli jälkitarkastuksessa tosi hyvä ja asiaan perehtynyt lääkäri joka selvästi oli perehtynyt raskaudesta palautumiseen (kokeili mm. erkauman) ja kertoi paljon asioita. Ekan raskauden jälkitarkastuksessa tilanne oli ihan päin vastoin ja koko homma oli 5min ohi.

  9. Olipa kiva lukea positiivisista synnytyskokemuksista, sekä sinun että kommentoijien 🙂 Aina ei edes kehtaa huudella miten helppoa ja mukavaa synnytys olikaan, jos keskustelukumppanilla on kokemusta imukupista ja 20 tunnin tuskailusta. Jälkeenpäin lähinnä naurattaa esikoisen synnytys. Oltiin oltu synnytyssalissa ehkä 10 minuuttia kun sanoin että nyt se tulee. Kätilö kysyi että mikä tulee? No vauva! Kätilö oli koko ajan lähdössä jonnekin ja totesi että työntele vaan, ei se sieltä niin vaan tule. Kyllä se vaan pikaisesti tuli. Silloin ei kyllä naurattanut kun ajattelin että miehen kanssa kahdestaanko tää synnytys hoidetaan. Toisen kohdalla oli ihana opiskelija mukana ja ehdittiin syödä eväätkin. Jumppapallon ja lämpötyynyjen voimalla synnytin ja kotona olisin voinut olla kipujen puolesta ponnistusvaiheeseen saakka. Voisin synnyttää vielä ja on haikeaakin ajatella ettei sitä enää saa kokea, mutta vauvakuumetta ei kyllä ole enää 🙂 Tosiaan kiva blogi sulla, hyvä yhdistelmä vähän kaikkea lapsista treeneihin ja ruuasta ostoksiin. Elämänmakuista tekstiä ilman että pitää saada kaikki näyttämään täydelliseltä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 15
Tykkää jutusta