Pankkineidin tarina

Rakas ystäväni Pankkineiti on tullut varmasti esille teille jo monesta postauksestani. Olemme tunteneet toisemme jo vuodesta kuokka ja kirves, koska olemme kotoisin samalta paikkakunnalta ja tutustuimme toisiimme jo lukiossa. Halusinkin haastatella häntä tähän blogiin, koska hänelläkin on takana tosi huikea muodonmuutos. Vaikka autoin häntä elämänmuutoksessa alkuun, en todellakaan halua ottaa mitään krediittejä hänen laihdutusprojektistaan; Joku voi kertoa sinulle mitä tehdä, mutta loppujen lopuksi on sinusta itsestäsi kiinni mitä teet. Pankkineiti, eli omaa sukua Kiiskisen Pilvi treenaa salilla 4krt viikossa (tällä hetkellä GB Gymillä) ja selän niin salliessa hänet voi löytää myös kipittämästä Töölönlahtea ympäri! Joten sporttiset herrasmiehet vink vink ;)…
Mutta aloitetaan.

1. Voisitko kertoa lukijoille, mikä sulle oli ns.”wake up call”, eli mistä sait kipinän alkaa laihduttaa?
Olin ollut kroppaani tyytymätön jo pidemmän aikaa, mutta jotenkin ne laihdutusyritykset olivat joka kerta jääneet tosiaankin vain yrityksiksi. Muistaakseni taisit laittaa viestiä ennen Helsinkiin muuttoasi, että treeniapua oli tarjolla, joten siitä se lopullinen niitti tuli! Päätin, et jos en kerta yksin hommassa onnistu, otan siihen jonkun avuksi potkimaan persauksiin… 🙂

2. Kuinka paljon ja millä tavoin ylipaino vaikutti elämääsi? Meillähän on molemmilla aina ollut hyvä itsetunto, joten tunsitko muuttuneesi jotenkin ihmisenä henkisesti?
Se itsetunto on ehkä siinä mielessä suhteellinen asia, että mulla on sitä joissain asioissa terveellinen määrä, mutta se oman kropan ulkomuoto oli sellainen, että ei se ainakaan sitä itsetuntoa kohottanut. Olen kylläkin aina ollut persoonaltani todella avoin ja puhelias, joten ehkä se paino vaikutti pikemminkin minuun itseeni niin, että muut ei sitä ehkä niin esim. käytöksestäni tai persoonastani huomanneet.

3. Kuinka paljon ylipainoa oli alussa ja missä ajassa kilot kerääntyivät? Muistan että olit lukiossa oikea ”sporttityttö” ja aina salikassi mukana!
Käännekohta oli varmaan lukio ja täysi-ikäisyys. Ne muutamat vuodet kahdeksantoista kieppeillä oli melko viinanhuuruisia ja jokainenhan varmasti tietää, että mihin ne valkovenäläiset ja siiderit suoraan kropassa iskeytyy… 🙂 Lisäksi samoihin aikoihin pidempi parisuhde päättyi, joten ehkä myös sen aiheuttama suru edesauttoi sitä, että en huolehtinut itsestäni niin kuin olisi pitänyt. Mutta varmaankin noin kymmenen vuoden sisään kiloja tuli lisää parikymmentä ja melkein saman verran oli myös ylipainoakin.



4. Mikä tuntui haastavimmalta laihdutusprojektin alkaessa?
Ehkä suurimpana pelkona oli se, että epäonnistunko taas ja sorrun takaisin vanhoihin elämäntapoihini. Mutta onneksi aika nopeasti huomasin, että persauksiin potkijani on sen verta tehokasta sorttia, että ainoana mahdollisuutena oli onnistuminen… 😀 En kuitenkaan kokenut missään vaiheessa, että olisit ollut jotenkin negatiivinen piiskaaja ja sain esim. ruokapäiväkirjan palautteesta ja tsemppauksesta mielettömästi positiivista voimaa.

5. Kumpi oli helpompaa, treenien vai ruokavalion noudattaminen?
Olen oikeastaan aina ollut siinä mielessä liikunnallinen, että olen käynyt salilla ja jumpassa, joten ihan mikään täysi sohvaperuna en aiemminkaan ollut. Ruokavalion osalta alussa tuntui hiukan haastavalta syödä niin usein kuin paperissa luki, mutta aika nopeasti kroppa tottui siihen. Aiemmin en juurikaan syönyt aamupalaa ja päivän ensimmäinen ateria oli lounas, jonka koon voi varmasti jokainen arvata, jos sitä ennen ei olla syöty mitään. Olin aina ollut todella haluton syömään aamupalaa, mutta nykyään en suostu lähtemään mihinkään ennenkuin olen saanut aamupuuron ja kananmunat naamariini. 🙂

6. Halusit pitää ruokapäiväkirjaa ja olit todella tunnollinen! Minkä takia juuri tämä metodi tuntui sinusta toimivalta vai onko syynä vain sun järjestelmällinen luonteesi:)?
Suurin syy ruokapäiväkirjassa oli oikeastaan perinteinen ”Herran pelko” eli olin järkeillyt asian itselleni niin, että jos syön jotain ”ei sallittua”, saan kuulla kunniani. 😉 Ja taisin sanoakin sulle jo alussa, et siihen on otettava tiukka ote, koska muuten en pysy herkkuhimojeni kanssa aisoissa… Mutta koen, että minulle tämä oli paras ratkaisu, koska päiväkirjasta pystyin seuraamaan, että mitä olen oikeasti laittanut suustani alas ja miten eri viikkojen ruokailut ovat rakentuneet.

7. Tuntuiko susta, että jouduit luopumaan projektin aikana herkuttelusta tai lempiruoistasi?
Lipsahduksia tottakai sattui, ehkä suurimpana paheena oli yksittäiset karkit tms, mutta mielestäni en koskaan sortunut mihinkään Bridget Jones-övereihin, joissa olisin kiskonut kolme levyä suklaata ja pari pulloa punkkua yhdeltä istumalta. Alkoholista luopuminen mietitytti alussa, koska punaviini kuului aika kiinteänä osana esim. kavereiden kanssa istuskeluun. Mutta jotenkin lopulta se alkoholista luopuminen tuntui välillä olevan suurempi ongelma joillekin muille ihmisille kuin minulle. Yritin kuitenkin elää sillä tavalla ”normaalia elämää”, että kävin kyllä ulkona kavereiden kanssa, mutta join esim. pepsimaxia tai soodaa limellä. Lisäksi hyvä ystäväni kehitteli ”Helperin erikoisen” eli tuoppiin tehtävän sokerittoman caipiroskan, joka jatketaan soodalla. Tästä on tullut ehdoton suosikkini ja olen tainnut samalla saada sen muutaman muunkin ihmisen drinkkilistalle!

En kokenut mitenkään jääväni mistään paitsi, koska tiesin, että ei mun niistä suklaakakuista tarvitse koko elämääni kieltäytyä, joten loppupelissä ei tarvinnut käydä mitään kovinkaan suurta tahtojen taistelua. Työkaverit kylläkin joskus hiukan naureskelivat, että taasko mä olen nuuhkimassa yhteisiä suklaakonvehteja, koska pelkkä suklaan tuoksu tuntui antavan jonkinlaisen tyydytyksen makeanhimoon. 😀



8. Kuinka nopeasti aloit huomaaman tuloksia? Kuinka nopeasti muut huomasivat tuloksia?
Nyt en tarkalleen muista, että missä vaiheessa aloin huomaamaan muutoksia, koska se ehkä tapahtui jollain tavalla huomaamatta. Itsensä kuitenkin näkee peilistä ihan jokaikinen päivä. Varmaankin parin kuukauden sisällä aloin saamaan kommentteja siitä, että olen muttunut ja se tottakai motivoi todella paljon jatkamaan.Varsinkin projektin päättymisen jälkeen olen törmännyt joihinkin vanhoihin tuttuihin, joiden reaktioiden ansiosta olen jaksanut hymyillä seuraavan viikon putkeen. 🙂 Lisäksi nykyään olen myös itse oppinut tajuamaan, että kuinka paljon oikeasti olen muuttunut ja olen todella ylpeä siitä, että olen saanut tällaisen muutoksen aikaan!

9. Meidän yhteisen projektin aloituksesta on nyt 1,5v. Kyseessä on siis ollut todellinen elämänmuutos! Voisitko palata enää vanhaan ja pelottaako, että painoa alkaa kertyä uudelleen?
Sanotaanko näin, että olotilani tällä hetkellä on niin valovuoden päässä vanhasta, että en todellakaan halua palata entiseen. Ja elämänmuutos tämä on ollut sillä tavalla, että ruokavalioni on kokenut täydellisen muutoksen enkä enää kaipaa takaisin vanhaan pasta-pizza-punkku-elämään, vaan pikemminkin säästän ne niihin herkutteluhetkiin. Tottakai pieni pelko perseessä on, että ”entäs jos”, mutta aion pitää siinä mielessä tiukkaa linjaa siitä, että paino ei saa nousta tietyn rajan yli tai joudun takaisin läskileirille. 🙂

10. Mitä vinkkejä voisit antaa sellaiselle henkilölle, joka on pitkään halunnut ottaa itseään jo niskasta kiinni, siis konkreettisia vinkkejä? Jotain mitä olet itse kokenut toimivaksi matkan varrella!
Suurin vinkkini olisi ehkä se, että ammatti-ihmisen palkkaaminen on ehkä paras sijoitus itseesi mitä voit tehdä! Kukaan tuskin pystyy siihen, että puurtaa yksinään menemään ja järsii pelkkää selleriä. Lisäksi sitä ”laihdutan sitten ensi viikolla”-slogania ei kannata säilyttää siellä sanavarastossa enää päivääkään, koska lopulta huomaa, että ”ensi viikosta” mennyt vuosi tai pidempikin aika! Oma kroppa on kuitenkin siinä mielessä kallisarvoinen kapistus, että niitä on annettu sulle just tasan yksi ja toista ei tule. Sen vuoksi onkin tärkeää tajuta, että se omasta kehosta ja myös mielestä huolehtiminen on tärkeämpää kuin yksikään suklaapatukka tai mäkkärimättö. 

Tuohon lauseeseen onkin just hyvä päättää! Tsemppiä kaikille viikkoon ja treeneihin! 
fityoutoo

8 vastausta artikkeliin “Pankkineidin tarina”

  1. Wau, todella upea muutos :)Mä tarvitsisin myös apua, varsinkin syöminen on jotenkin todella iso peikko ja fiksusti syöminen mukamas niin vaikeaa.. 🙁

  2. Nyt en saa itteäni sisään minkään tilin kautta, joten kommentoidaan todella anonyymisti… 😉 Mut siis pankkineiti kiittää ja kumartaa, näillä kommenteilla taas sitten elelläänkin suu messingillä tämä viikko! 🙂 Terv. Pilvi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta