Perjantai kolmas… vai kolmastoista???

Voihan wuppiduu mikä päivä taas :D. Joskus tää elämä jaksaa kyllä yllättää nopeilla käänteillä. No, eipähän jää oikealle kaistalle iäksi muiden tukkeeksi!

sinkkuelämää
Perjantaibileet olohuoneessa. Sinkkuelämää ties monennenkohan TUHANNEN kerran ja rullailua….

Ihan kuin mä olisin kertonut tän jo aiemmin… hmm… Otteita elämästäni osa 5462.
Nukuin aivan hemmetin huonosti koko viime yön. Olen jostain syystä kärsinyt viime päivinä nukahtamisvaikeuksista ja mun rytmit on suoraan sanottuna päin vattua. Mä saan unta ehkä yhden maissa ja viime yönä meni sitten kolmeen asti. Mähän nukuin viime viikolla jo pommiin perjantaina ja mulla oli 3min aikaa keretä bussiin. Nyt mulla kummitteli takaraivossa uusi paniikkiherätys, joka piti varmaan mua hereillä. Kun lopulta pääsin uneen, niin näin unta jossa mulle tuli tekstarina irtisanomisilmoitus. ”Valitettavasti joudumme irtisanomaan sinut myöhästelyn takia”. En ole muuten koskaan tullut edes myöhässä töihin! Aamulla kellon piti siis soida 5.50 ja voitte arvata mikä jättepaniken iski kun tajusin kellon olevan 6.45!! Olin kuin ihmisen kokoinen hurrikaani pyöriessäni ympäri asuntoa ja kootessani kamojani. Siinä hötäkässä yllättäen heräsi sitten poika, mies ja koira. Yleensä pystyn hillitsemään kielenkäyttöni lapsen kuullessa, mutta nyt täytyy sanoa, että meni hyvin alapääpainotteiseksi!
Eikä sitten muuta kuin edullisesti taksilla töihin!
Onneksi taksikuski totesi, että kannattaa varmaan tarkistaa se kello, tai tulee muuten kalliiksi työmatkat. No shit, Sherlock.

Kermavaahto tämän kakun päällä oli sitten treenikassista paljastuneet kaksi eri treenikenkää (eri jaloille tosin). Spinningkengät olivat sentään samaa mallia ja väriä. Olis ollut todella ammattimaista polkea esim sukkasillaan. Toisaalta, tämän kenkäjutun kertominen alkulämmittelyn aikana spinningsalissa kevensi mukavasti tunnelmaa ja treenin jälkeen kassiin kaatunut urheilujuoman jämäkään ei pystynyt latistamaan tunnelmaa. Tämä on vain mun elämää.

kengät
Jaa kappas.Onneksi oli molemmille jaloille sentäs!

Mä aloitin heti mun uudenvuodenlupausten pitämisen ja kävin päivällä pitkällä koiralenkillä, vaikka aika tylsää toi käveleminen todellisuudessa on. Jotenkin synnytyksen jälkeen sitä paloi halusta köpöttelemään niiden vaunujen kanssa ja kaikki vauvojen äidit on aina että ”jee jee vaunulenkille”. Kai mäkin sain sillä kävelemisellä aika paljon niitä kiloja pois, mutta ei ne pelkästään sillä olis lähtenyt. Kyllä siihen tarvittiin ruokavalion ryhdistämistä ja hiilarihöttöjen unohtamista! Nykyään, kun treeniä tulee jo työnkin puolesta aika lailla, olen vähän löysäillyt ton ruoan kanssa (saako tätä edes sanoa…?). Mä vetelin tossa iltapalaksi mm. 460g kaalilaatikkoa ja omenapiirakan päälle, joten älkää hitossa ottako musta mallia! Ainakaan iltapalan suhteen! 😀

joulukuu_2

Vaikka elämä onkin joskus hieman haastavaa toteuttaa, niin tajusin tänään lenkillä, että ainakin jollain tasolla elän mun unelmaa! Olen joskus unelmoinut siitä, mitä mulla on nykyään ja siihen ajatukseen on todella hieno herätä joka aamu (paitsi tänä aamuna en herännyt siihen ajatukseen…)! Mulla oli tänään esimerkiksi todella hyvä treeni motivoituneen ja innostuneen asiakkaan kanssa ja aamulla mä pääsen sotkemaan taas munamankelia musiikin tahtiin. Ja siitä vielä maksetaan! 
Takana on ne ajat, kun vitutti lähteä töihin – VAIKKA toki tiedostan myös senkin, että kermavaahdon syöminen alkaa sekin jossain kohtaa ällöttää. Sitten pitää hakea taas jotain uusia tuulia tai suuntia. Olin joskus joitakin vuosia sitten lähinnä koko ajan väsynyt ja lause ”koska kello on seitsemän” oli vakiintunut tragikoomiseksi läpäksi vanhassa työyhteisössäni aina yövuoroissa. Mä lähden nyt nukkumaan, jotta voin nukkua sinne seitsemään. Sitä ennen mä tarkistan mun herätyskellon.

perjantai

fityoutoo

7 vastausta artikkeliin “Perjantai kolmas… vai kolmastoista???”

  1. Tää menee nyt varmaan samaan kategoriaan ton taksikuskin kommentin kanssa, mutta eikö olis helpompi laittaa ne kamat jo illalla valmiiksi? Ei tarttis aamulla ennen kuutta penkoa kenkiä ja jos nyt sattuisikin nukkumaan pommiin niin kassi vaan olalle ja taksiin. Ton stressaamisen kyllä ymmärrän, kun joskus oon itekin käyny vetämässä jumppaa aamulla ja siinä usein vedettiin kyllä koko yö jotain askelsarjaa. Tsemppiä 🙂

    • Mulla on siis normaalisti treenikassi aina pakattuna valmiiksi, mutta en löytänyt tuulareita mistään….

  2. Mää niin tiedän ton pelon siitä, et ei herää aamulla ajoissa! Inhottavaa, eikä uni tuu varmana kun sitä tarpeeksi stressaa. Parhaimmillaan oon nukkunut pommiin niin, et mul on ollut puhelimessa 5 herätystä, ipadissa pari ja siti viel semmosessa oikeessa herätyskellossa yks… Vaan ei susta kyllä saanut pienintäkään vihiä, millainen katastrofipäivä sulla oli takana!

    Käy muuten kurkkaamassa mun viimeisin rustaus, mikäli ennätät!
    Seuraavia treenejä odotellessa! =)

  3. Voi apua, kamala herätys! En tiedä melkeinpä mitään hirveämpää arjessa kuin pahasti pommiinnukkuminen, tulee niin hirmuinen paniikki aina ettei tiedä miten päin olisi. Eikä se jos tietää, että kiirehtimällä kerkeää, mutta kun on ollut näitäkin loistokkaita hetkiä kun työt alkoi jo, huh..

    • No älä… Ilmeisesti Ben oli päässyt laittaa asetuksista jotenkin niin, että herätyskellossa ei ollut ollenkaan soittoääntä! Todella toimiva sellainen herätyskello!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta