Personal trainer vailla personal traineria

Syksy on tulossa ja silmissä siintää uusi, entistä parempi ja terveellisempi elämä! Liikunta-alalla syksy on kaikista kiireisintä aikaa ja kuntosalit ja jumppasalit ratkeilee liitoksistaan. Olin joskus Tampereen Uintikeskuksessa töissä ja syyskuussa altaassa oli niin paljon porukkaa, ettei kukaan tervejärkinen halunnut sinne enää muiden potkittavaksi/huidottavaksi! Myös jumpissa on helposti huomattavissa ihmisten kuntoiluinnostus.
Näin liikunta-alalla työskentelevänä sitä tietysti toivoisi, että ihmisten kuntoilu- ja elämäntapa”buumi” kestäisi vähän kauemminkin kuin sen pari kuukautta… Siis sanon nyt tämän siitä syystä, että esimerkiksi monilla isoilla yrityksillä on vimpanpäälle liikuntatilat ja ryhmäliikuntatunnit talon puolesta! Porukkaa riittääkin sen muutaman kuukauden kunnes… Ne kaikista ”sitkeimmät” jaksavat sitten hikoilla vielä marraskuussakin.
Toki niille liikuntapaikkojen ”vakioasiakkaille” on helpotus tietää, että kohta mahtuu taas!

vatsat

 

On totta, että juuri syksy on helppo aika aloittaa se kuuuuuuluisa elämäntaparemontti, kun lomat on pidetty ja arki astuu kuvioihin! Harmi vaan, että tuo elämäntaparemontti on sanana jo kokenut aikamoisen inflaation – kiitos median! Katsokaapa esimerkiksi syyskuussa lehtihyllylle, niin joka ikisessä naistenlehdessä on ohjeet helppoon ja nopeaan elämäntapamuutokseen tai vähintään viisi vinkkiä kuinka päästä kesäkiloista eroon. Yhtä rivakasti lentää lehti liukuhihnalle, kun lentää kaapeista kaikki ”väärä syötävä” pois ja sitten se alkaa!
THE elämäntaparemontti! Nopeaa ja etenkin helppoa 😀 …

räkki

Ennen kuin lähtee suin päin suihkimaan niin kannattaa miettiä, voisiko personal trainerista olla apua tavoitteeseen pääsemiseksi…? Metallisydän kirjoittelikin jo täällä hyvän jutun trainereista. itsekkin aikoinaan etsiskelin oikeaa ihmistä netin syövereistä ja kyselin tutuilta.
Itse uskon vahvasti henkilökemioihin, eli valmentajaa valitessa täytyy olla sellainen olo, että ”tämä on oikea tyyppi mulle” – tämä toki vain mun oma fiilis asiasta. Koska valmennus perustuu aina avoimuuteen ja myös sille, että sanotaan asiat suoraan(ainakin oma valmennukseni), niin toivoisin olevani sellainen ihminen, jolle voi suoraan myös puhua! Minua on myös auttanut itseäni se, että olen ollut kahden eri PT:n valmennuksessa (nyt itseasiassa kolmannen) ja ottanut onkeeni jotain juttuja sieltä. Haluan siis olla sellainen PT, jonka palkkaisin itselleni.
Toinen yhtä tärkeä juttu on tietenkin PT:n ammattitaito ja se mikä oma tavoite on. Itse en lähde esimerkiksi ketään valmentamaan fitnesskisoihin, koska se ei ole omaa spesiaalialaani ja jätän sen työn niille jotka sen parhaiten osaavat. Vaikka PT:t harvoin erikoistuvat johonkin yhteen pieneen osa-alueeseen valmennuksessa (lajivalmentajat ovat sitten toki erikseen) niin mielestäni on hyvä, että tietää omat vahvuudet/heikkoudet, eikä vaan koita ottaa rahat pois jokaiselta apua kysyvältä!

kulmasoutu

Olen myös itse aloittanut treenit PT:n kanssa pitkästä aikaa! Toki tiedän paljon treenaamisesta ja osaan ohjelmoida myös omia treenejäni (niin paljon kun siinä nyt on mitään ohjelmoitavaa 🙂 …), mutta on kuitenkin aivan eri asia treenta PT:n kanssa kuin yksin! Ja miksi?
– Joku on vain minua varten paikalla ja kiinnostunut vain minun treenaamisesta (kerrankin näin päin 🙂 )
– Itse on joskus sokea omalle tekniikalleen, pätee lajissa kuin lajissa.
– Joskus treeni menee vain suorittamiseksi (eli ”käyn nyt nämä treeniohelmassa olevat liikkeet tekemässä läpi…”), mutta PT:n kanssa on helppo keskittyä JUURI siihen juttuun mitä ollaan tekemässä ja focus säilyy paremmin. Todella iso ero!
– PT huomaa omat puutteet paremmin, eli esimerkiksi sen mitä omassa fysiikassani pitäisi kehittää
– Saan vinkkejä myös omaan työhöni
– Ja mikä tärkeintä, motivaatio kasvaa kohisten! Ainakin itse saan yhteisistä treeneistä ihan uutta boostia tekemiseen ja omalle treenille tulee taas joku tarkoitus. Helposti jää vain junnaamaan paikalleen, mutta silloin tällöin oikein kunnon 10+ treeni antaa taas kunnon motivaatiopotkun persuksille!

punnerrusNämä olivat siis ne syyt miksi minä halusin treenata taas pitkästä aikaa PT:n kanssa. Kaikilla on aivan eri lähtökohdat, joku haluaa täydellisen elämäntaparemontin ja joku vain treenata yhdessä. Jollekkin voi olla enempi hyötyä keskustelusta ja ne lukot on enempi oman toiminnan muuttamisessa pään sisällä, kuin jossain teknisessä jutuissa. Niin ja tietysti voi haluta pelkästään jeesiä ruokapuoleen, palautumiseen, liikkuvuuden lisäämiseen… Moni myös sanoo suoraan, että haluaa jonkun ”hengittämään niskaan”, koska muuten tulee velttoiltua!
On niin paljon erilaisia asiakkaita ja jokaiselle varmaan löytyy oikea tyyppi. Itse teen myös nettivalmennuksia, koska minusta jokaisella on oikeus saada PT:n palveluja, vaikka asuisi missä ja joskus voi myös olla todella haastavaa sopia yhteistä aikaa. Itse olen myös omien nettivalmennettavien kanssa samalla tavalla viikoittain yhteydessä ja pidän edistymisestä kirjaa.
Jos olet miettinyt PT:n palkkaamista tai vaikka nettivalmennusta niin minut saa kiinni parhaiten sähköpostilla [email protected]. Katson jokaiselle asiakkaalle paketin hänen omia tavoitteita silmälläpitäen.
Kuvamatskua sitten taas mun omista treeneistä on ensi viikolla luultavasti tulossa mikäli ”hovikuvaajani” sattuu olemaan paikanpäällä. Saatte laatumateriaalia mun irvistelevästä naamastani 😀 !

IMG_4768

Te joilla on joskus ollu PT, millaisia juttuja hän toi omaan harjoitteluusi? Koitteko yhteiset harjoitukset hyödyllisiksi?

fityoutoo

7 vastausta artikkeliin “Personal trainer vailla personal traineria”

  1. Otin helmikuussa itselleni personal trainerin omalta salilta. Olin katsellut pitkään eri pt:iden pitämiä treenejä, mutta eniten kiinnosti se, miten pt:t treenasivat kun tekivät omaa treeniä. Mun eka pt oli just samanlainen masokisti ja juuri sopivan sadisti, sellainen joka vaan nauro ja sanoi, ettei voi uskoa miten hirveän ohjelman teki just mulle. Se kemia on tosi tärkeä, on kauhean tärkeä, että pt ei arastele asiakastaan, uskaltaa katsoa silmiin ja oikeasti katsoo perässä mitä asiakas tekee.

    Oma syy ottaa pt oli se, että halusin oppia treenaamaan salille niin, etten hajota itseäni enempää, ja jotta palautuisin selkävammasta mahdollisimman hyvin. Pt.n myötä sain hurjasti lisäinnostusta punttitreeniin, liikepankki ja punttittermistö kasvoi, pääsin ylittämään itseäni salilla jatkuvasti, ja olihan se kiva, että oli joku joka oli ihan vain mua varten siellä. Nyt pitää pistää vähän rahaa talteen, jotta voin palkata itselleni tuon supermahtavan pt:n uudestaan.

    • Kiva, että sulle sattui heti ”oikea” ihminen! Mun mielestä on myös tärkeää, että asiakas oppii mahdollisimman paljon, ei siis pelkästään tekniikkaa, mutta myös muutakin treeniin liittyvää (ja toki myös ruokavalioon). Ilmeisesti sullakin on ollut sen suhteen hyödyllinen valmennussuhde! Tsemppiä treeneihin!

  2. Minulla on ollut kaksi pt:tä, mies ja nainen. Naisen valmennuksessa olen edelleen. Osasin syödä aikaisemminkin jo hyvin eikä minulla ollut ylimääräistä paljon, halusin pt:n vain siksi, että halusin oppia uutta. Niin myös kävi.

    Kummatkin pt:t opettivat minut syömään rasvaa. Toinen järkevöitti hiilarien käyttöä eikä laskenut niitä kovin matalalle laihduttamisesta / rasvanpoltosta huolimatta, jolloin treeniteho säilyi. Ruokavaliostani tuli myös puhtaampi ja monipuolisempi sekä herkutteluun tuli enemmän järkeä.

    Treenin suhteen olen oppinut paljon uusia liikkeitä. Olen myös oppinut treenaamaan kovaa ja saamaan tuntuman lihakseen sekä keskittymään siihen mitä teen. Aina voi oppia uutta mutta parempaan on siis aina menty!

    Kiitos kivasta blogista! 🙂

    • Ollos hyvä! Kiva että tykkäät! 🙂
      Mun mielestä monikin tyttö voisi nimenomaan opetella sitä ns.kunnolla treenaamista, eli riittävän isoilla painoilla ja hyvällä tuntumalla! Olen huomannut, että vaikka itse osaan jo treenata yksikseni melkoisella apinanraivolla, niin silti se valmentajan läsnäolo saa siinä extraboostin aikaaan! Ja keskittyminen on vielä parempaa!

  3. Hei! Voisitko tehdä postauksen raskausajastasi ja synnytyksen jälkeisestä ajasta tähän päivään?! Kertoisit tiiviisti miten kroppa muuttui ja miten palauduit, millä tahdilla pääsit takaisin urheilemaan ym. hankala kahlata noita vanhoja postauksia. Olisi tosi mielenkiintoista saada vähän tietoa joltain joka sen on jo läpi käynyt.
    Minulla on nyt 3kk poika. Raskausaika oli helppo ja pystyin thainyrkkeilemään rv 33 asti ja käymään salilla rv 37 asti kunnes pahat liitoskivut vaivasti ja lääkäri kielsi enää liikkumasta, kiloja kertyi onneksi vain n.12 ja nyt jäljellä 3kg tässä vaiheessa. Synnytyksessä tuli pahat repeämät ja niiden takia menetin paljon verta ja synnytys veti todella huonoon kuntoon. Nyt sain viikko sitten luvan ryhtyä liikkumaan, muuten onkin mennyt melkeen kolme kuukautta vähän vain kävellen. Kerran kävin nyt koittamassa thainyrkkeilyä ja selkä kipeytyi pahasti. Eli tukilihakset ei näköjään ole palautuneet. Reippaita 1,5h kävelylenkkejä olen nyt käynyt tekemässä. Kroppa on rasvaisempi kuin ennen ja tuntuu ettei tuo 3kg halua lähteä millään. Ensi kuussa kuntosalikortti alkaa taas ja sinne menen kun vauvanhoidolta ehdin. Eli mielelläni kuulisin kokemuksiasi ja vinkkejä otetaan vastaan!

    • Kiitos Unna postausideasta! Tuntuu, että omasta raskausajasta ja synnytyksestä on jo ikuisuus, mutta eiköhän se onnistu!
      Anna kropalle aikaa… mieli toipuu yleensä nopeammin kuin kroppa :). Mäkin kävelin alussa paljon ja varmaan se oli osasyynä siihen, että kilot sitten pikkuhiljaa alkoivat karista. Oli kyllä sellainen fiilis, ettei olis enää yhtään lihasta vartalosta, mutta kyllä senkin suhteen tilanne alkoi sitten parantua. Jos yhdeksän kuukautta on aikaa tuhota kroppansa (minkä raskaus hyvin usein tekee väistämättä 😀 ) niin täytyy myös antaa itselleen se 9kk palautua. Aika harva loppupeleissä on missään bikinikunnossa heti kuukausi synnytyksestä varsinkin, jos synnyty on ollut vaativa tai lapsi on vaativa. Oma jaksaminen ensin kuntoon ja sitten pikkuhiljaa voi koventaa treenejä!

    • Kiitos! Postausta odotellessa 🙂 juu tuppaa vähän ahdistamaan tämä kroppa ja se että olin ehkä asettanut itselleni tavoitteita vähän liikaa ja kuvittelin heti pääseväni jumppaamaan ym. Mutta lapsi on tosiaan vaativa ja synnytys oli rankka kokemus minun kohdalla. On vaan hankala olla itselleen armollinen.. Suorittaja luonne on pahasta. Kaikesta huolimatta vauva menee ihan kaiken edelle ja nyt hänen ehdoilla mennään! Kiitos muuten mukavasta ja inspiroivasta blogista 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta