Pitää olla pikkusen pläski?

Paluu arkeen on koittanut! Jos eilen herkuteltiin letuilla, niin tänään herkutellaan opeilla…ehhehee :). Ei vaan, olen hoidellut koulua vähän vasurilla viimeiset viikot, joten tänään on edessä tiukasti tenttiin lukua. Olen vähän masentunut ton koulun suhteen, koska vaikka ala onkin omani, niin motivaatio on hukassa.

Eilisen päivän lepäilin, ulkoilin ja pääsin pitkän odotuksen jälkeen lempparithaimaalaiseen syömään. Mutta voi hitsi, olis vaan sittenkin pitänyt ottaa se kestosuosikki, eli kanaa kookosmaidossa. Ajattelin kuitenkin, että nyt kun tota riisiä on puputettu se parikymmentä laatikollista niin voisi tilata vaihtelun vuoksi nuudeleita. No, annos ei ollutkaan sitten ihan mikään täysosuma mutta herkkua kuitenkin.
Illalla paisteltiin avokin kanssa vielä lättyjä ja nukkumaanmennessä tuntui konkreettisesti siltä, kun olisi nukahtanut oman vatsansa viereen!

Voin jo nyt, ainoastaan parin päivän jälkeen ymmärtää miksi dieettaamiseen voi jäädä koukkuun! Olo on koko ajan nimittäin ihanan keveä dieetin aikana. Tuntuu, että nykyään syödessä tulen hetkessä ihan täyteen ja varsinkin hiilarista muodostuu hetkessä ihmeellinen pöhö. En nyt halua mitenkään kontrollifriikahtaa, mutta koska ensi viikonloppuna on luvassa taas juhlintaa, niin tässä ei ole nyt mihinkään hiilarifiestoihin paljon varaa. Vaikken olekaan vielä päättänyt, kilpailenko vielä syksyllä, niin samanlaista urakkaa en kyllä aijo enää vetää läpi. Onneksi toinen dieetti onkin yleensä jo helpompi – siis siinä tapauksessa ettei ole muuttanut dieettien välillä olomuotoaan gasellista virtahevoksi. Ja kerron teille nyt tiedon, joka saattaa järkyttää monia; Läskiä on helpompi hankkia kuin poistaa.

Kelailin eilen koiralenkillä, että nyt luulen tietäväni, miltä morsiamesta tuntuu häiden jälkeen! Kuukausien duuni, suunnittelu, valmistelu ja hirrrrrrveeee tälläytyminen. Kaikki onkin sitten hetkessä ohi, ilta päättyy syömiseen ja juomiseen ja aamulla herää kuitenkin sen saman ukon vierestä. Tai siis mikäli hyvin menneet häät takana.
Ihan näin luonnollista rusketusta en kuitenkaan kellekkään morsiammelle suosittele :D!
Sinänsä ymmärrän niitä, jotka menevät uudestaan sitten myöhemmin naimisiin, sillä toisella kerralla aiemmat mokat järjestelyiden suhteen ovat sitten vältettävissä! Itsekin tekisin muutaman jutun nyt ihan toisin… Mutta vähän se on vaikee tietää, kun ei koskaan ennen ole kokeillut!

Jos nyt joku teistä miettii siellä, että pitäisiköhän sitä itsekin ängetä mukaan noihin hulinoihin joskus, niin ilmainen vinkki: Tehkää päätös ajoissa! Mieluummin liikaa aikaa, kuin liian vähän. Body fitness puolelle valmistautuminen vaatiikin sitten jo vuosien homman… Biksuun kriteerit ovat erilaiset, mutta vaikka itsellänikin on jo kolmen vuoden aktiivinen treeni takana, niin silti hävisin selkeästi lihasmassassa. Tämä johtuu huonosti suunnitellusta treenistä ja liiallisesta yläkropan painotuksesta ennen valmentajan hankkimista. Kun niitä kinttuja ruvetaan työstämään ja samalla yritetään polttaa vielä rasvaa, niin 17 viikkoa ei kyllä riitä!
Lisäksi omalta osaltani dieettiin olisi tarvittu vielä muutama kuukausi lisää aikaa, niin kiire ei olisi ollut niin kova ja muutenkin…Se ei olisi ollut niin raskas lopussa. Vedin itsestäni irti joka ikisen pisaran, mitä irti sain.
Haluan liittää tähän loppuun legendaarisen ennen ja jälkeen -kuvan itsestäni. Lähtötilanne nyt ei tietenkään ollut aivan tuollainen thank god….En tiedä, ehkä 70 viikkoa olisi riittänyt!
Toivottavasti se motivoi ainakin joitakin teistä muutoksen tiellä. Ja etenkin teitä, jotka keksitte joka päivä tekosyyn sille, miksi ette voi saada unelmienne kroppaa! Ei tekosyitä sanon minä!
Okei, enhän mä nyt tossa vanhassa kuvassa mikään ihan hillitön valas ole, mutta ne tunteen mitä tyytymättömyys omaan ulkomuotoon aiheuttivat – niitä en enää halua kokea. En ehkä ollut tuomareiden mielestä läheskään täydellinen, mutta kun sunnuntai aamuna katsoin itseäni peilistä, niin tunsin itseni voittajaksi!

fityoutoo

9 vastausta artikkeliin “Pitää olla pikkusen pläski?”

  1. Hei! Olen silloin tällöin käynyt lueskelemassa blogiasi, eksyin jostain linkistä joskus sattumalta ja kiinnostuin oikeastaan eka siitä, että sinäkin olet Pohjois-Karjalan tyttöjä alunperin. Itse kuntoilen kyllä aktiivisesti, mutta ”vain” kiinteytys- ja hyvinvointimielessä. Silti jotenkin minua kiehtoo suunnattomasti sinun kaltaisesi menestystarinat ja tosiurheilijat – miten valtava muutos voikaan tapahtua kovalla työllä muutamassa vuodessa. Siis ero tuosta vuodesta 2009 tähän päivään on niiiiin huikea! Olet tehnyt uskomattomasti töitä varmasti. Pakko myös sanoa, että näytät ihanan freesiltä tuossa polkkatukassa, paljon elegantimpi lookki kuin megaöverit hiustenpidennykset, joita noissa kisoissa paljon näkee. Tsemppiä jatkoon! Kiva lukea jatkossakin treeneistäsi, vaikka seuraaviin kisoihin onkin varmaan taas jonkin verran aikaa :)! Näistä jutuista saa itsellekin salimotivaatiota, vaikka tavoitteet ovatkin ihan eri sfääreissä.

  2. Kiitos kaikista kommenteista aivan valtavasti! Saan niistä voimaa, niinkuin toivottavasti joku voi saada tästäkin blogista jatkaa treenejä ja tervettä elämää. Tuo kuva kyllä konkretisoi itsellenikin tapahtuneen muutoksen. ”Ai kauheeta” tais olla ensimäinen asia jota sanoin verratessani kuvia. Olenko se todella minä? Tai siis, olenko MINÄ ollut joskus tossa kunnossa (vanhemmassa)? Olen kuitenkin aina pitänyt itseäni liikunnallisena..tai ainakin pitänyt liikunnasta…ja ruoasta.Haaveilitte kisoista tai ei, ihan mahtavaa että jaksatte lukea näitä sekavia tarinoita!

  3. Onpa huikea muutos! Itse olen kulkenut vähän samaa polkua ja voin todella sanoa, että itseensä kannattaa aina panostaa. Kyllä vuoden 2012 kuvassa on upea nainen. Toivottavasti kisaat vielä tulevaisuudessakin, kun olet noinkin hienoon alkuun päässyt 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta