Raakaruokakokeilijoiden päiväkirjat: Paula

Raakaruokalijoiden päiväkirjat jatkuvat! Projektiin lähti myös etävalmennettavani Paula, lukekaapa hänen kokemuksiaan ja ajatuksia raakaruoasta! Paula epäröi ensin voiko lähteä tähän haasteeseen kesken projektin, mutta rohkaisin häntä kokeilemaan!
Varmasti moni voi samaistua Paulan mietteisiin…

Lasagne m

VIIDEN PÄIVÄN VAPAAEHTOINEN IHMISKOE RAAKARUOKAVALIOLLA 

Raakaruokavalio saa minulla aikaan monia kysymyksiä. Mielessäni se on terveellinen, mutta jokseenkin rajatun ihmisryhmän ruokavalio. Ajatuksissani ruokavaliota toteuttavat ihmiset ovat vihkiytyneet asialle ja jossain määrin myös tämän ruokavalion aatteelle. Tätä ruokavaliota tuskin kukaan toteuttaa pidemmän aikaa ilman todellista, syvempää halua elää kyseisellä tavalla. Ehkä tähän ajatusmalliin ajaa myös se, että pidän ruokavaliota työläänä toteuttaa. Ehkä ei elellessä yksin tai kumppanin kanssa, mutta lasten kanssa. Mielestäni lasten tulee saada ravintonsa toisenlaisella ajatusmallilla toteutettuna eikä näin ollen perheen ruokakuviot hoituisi yhdellä yhteisellä aterialla. Pystyykö raakaruokavaliota täysin edes toteuttamaan jollei ole koko ajan tilaamassa jos jonkinlaista superfoodia, joka on lähtöisin merten takaa? Onkohan siis suomalaisen ruoan raakaruokailijat oma erillinen alalajinsa…?
Meistä varmasti moni on kasvatettu syömään ihan perinteistä suomalaista perusruokaa. Ja ainakin se yksi lämmin ateria päivässä. Askarruttaakin, että tarvitseeko ihminen sitä lämmintä ruokaa? Onko kyse vain tottumuksesta? Näin kuumina kesäisinä päivinä on melko helppo ajatella elävänsä ilman tuota lämmintä ateriaa, muta entäpä ne kylmät talvipäivät jolloin villapaitaan verhoutuneena tuntee suorastaa pakottavaa tarvetta höyryävän lämmintä keittoa kohtaan?
Okei. Pidän siis raakaruokavaliota terveellisenä vaihtoehtona oikein toteutettuna. Mutta miksi ihmeessä mielikuvissani kaikki raakaruokailijat ovat kovin laihoja ja kylmissään olevan näköisiä?! Tuleeko tuossa ruokavaliossa lainkaan kylläiseksi niin, että vieläpä saa tarpeeksi energiaa päivittäiseen tarpeeseen?
Askel raakaruokavalion pariin tuntuu nyt aimo harppaukselta. Mielessä pyörii alituiseen ajatus tulevien päivien mahdollisesta (vai todennäköisestä?) nälästä sekä kysymys ”Mitä ihmettä voin syödä?”. Kysymystä tarkemmin tutkiskellessani huomaan sen takaa pilkistävän ison tiedon puutteen. Syötävää varmasti on, mutta mitä ja mihin muotoon sitä kannattaisi loihtia…

RUOKAVALIOSTANI
”Kaikki, tässä ja nyt!” ”Ei tästä mitään kuitenkaan tule, antaa mennä vaan!” Varsin kehnoja ajatusmalleja terveellisen ruokavalion omaksumiselle. Omaa ruokailuni historiaa tutkiskellessani saan kuitenkin onnekseni, huomata sen puhdistuneen ja terveellistyneen vuosien varrella. Halua jatkaa samaan suuntaan on ja sen vuoksi siihen olenkin nyt kiinnittänyt huomiota. Kiitos Katri huipusta avustasi siinä! Kiinnostus siitä mitä nauttimani ruoka saa aikaan kehossani ja mitä kehoni siitä saa, on lisääntynyt. Pitkäjänteisyys on siltikin heikkouteni. Matkaa on taivallettavaksi kohti vielä määrittelemätöntä päämäärää. Mutta eikös se niin mennytkin, että ”ei se päämäärä vaan matka”…

MUSTAPIPPURI, GRILLAUSMAUSTE, OREGANO, PAPRIKAMAUSTE
Niin ja suola! Suunnilleen näillä on menty ruoanlaitossa. Mutta muutoksen tuulet alkoivat puhaltaa heti raakaruokavalion reseptejä selaillessa. Täydennystä tuli ja ehkä minulle tuntemattomimpana juustokumina. Mutta käyttöön sekin pääsi! Myös aiemmin väärinkäytön vuoksi keittiöstäni häädön saaneet pähkinät ja kuivahedelmät marssivat näyttävästi takaisin. Tämä kaikki, yhdessä ja erikseen, näkyi myös kassatädin ojentamassa kuitissa. Kirpaisihan se, sillä mielestäni kauppakassit eivät painaneet sen enempää kuin edelliselläkään kauppareissulla.

1.Päivä
Se odotettu ja jollain tapaa myös hieman pelätty päivä viimein valkeni lämpimään aamuun. Tuntui hyvinkin mielenkiintoiselta asettua kameran eteen ja nähdä lopulta tämän empiirisen ihmiskokeen aloituskuvat ja sen mitä armoton mittanauha kertoo. Voiko viidessä päivässä näihin muotoihin ja mittoihin tulla muutoksia? Aika on kovin lyhyt. Toisaalta, ruokavaliokin tulee muuttumaan jonkin verran. Jää nähtäväksi.
Aamupala, joka viime hetken oivalluksesta maitotuotteiden iskukuumentamisesta, muuttui chiasiemen- kauramaito- banaani yhdistelmäksi, yllätti minut iloisesti. Usko projektiin lähti liitäen nousuun. Huippua!

Aamupala

Päivää oli helppo jatkaa hieman tukevammalla salaatilla, mutta odotetusti nälkä alkoi hyvinkin pian kaihertaa vatsassa. Tilannetta ei yhtään helpottanut evääksi töihin purkitettu italialainen tomaattikeitto basilikatahnalla. Kuulostaa maukkaalta, mutta jotain muuta oli. Jos aamun jälkeen usko uusiin makuelämyksiin oli korkealla, niin nyt tultiin ryminällä alas. Syömättä jäi. Tomaatit tomaatteina ja keitot keittoina. Oli pakko turvautua varmuudenvaralta takataskussa odottamassa olleeseen proteiinipatukkaan. Eihän tämä nyt näin voi mennä. Haluan Haluaisin laittaa patukat pannaan ja haastaa itseni täysillä projektiin.

Tomaattik.

Jaksamisessa päivän aikana en muutoksia aiempaan huomannut. Ainakaan sille ei voinut antaa valtaa, sillä seuraavankin päivän ruuat ja raakakakun valmistelut oli tehtävä. Toki olisi paljon helpompi ne pinaattiletut asetetella lautaselle ja lämmittää mikrossa, kuin askarrella eväsrasiaan viipaloitua porkkanaa ja kesäkurpitsaa nätisti päällekkäin auringon laskeuduttua jo jonkin aikaa sitten. Muutos kertaheitolla totutusta ruokavaliosta raakaruokavalioon ei tapahdu todellakaan huomaamatta, siinä muun sivussa. Se vaatii aikaa, paneutumista ja rohkeutta kokeilla uutta ja tuntematonta. Silti kaikesta tiedonhausta ja avarakatseisuudestani huolimatta huomaan seisovani lähtöruudussa ja ottavani vain haparoivia askelia eteenpäin.
Ensimmäinen päivä on tuonut mukanaan huikean nosteen raakaruokailun toteuttamiseen, mutta myös epäuskoa nopeaan totaalimuutokseen. Ja nälän.

2.Päivä
Proggiksen ajatushan oli tutustua erilaiseen, minulle jokseenkin vieraaseen, ruokavalioon ja sitä myöten uusiin makuelämyksiin. Mutta ei aamullinen vaakalukemakaan kokeilua yhtään hullummaksi tee! Peilistäkin katsoo nainen ilman nestepöhön pullistamia poskia. Tämähän vaikuttaa hyvälle, tuumin. Jihuu! Innolla uuteen päivään.
Rohkeasti lähden päivään pelkän omenasoseen, kauramaidon ja chia siemenien voimin. Ja voinkin ilokseni huomata niiden pitävän nälkää pitkälle aamupäivään. Kevyt fyysinen työ luonnistuu ilman heikottavia lihaksia, mustenevaa maailmaa ja kurnivaa vatsaa. Illalla askartelemani kesäkurpitsa lasagne selättää alkavan näläntunteen ja vie mukavasti iltapäivään. Olen yllättynyt. Voiko nämä eväät oikeasti pitää nälkää näinkin hyvin? Vai korvien välistäkö tämä johtuu? Psyykkausko vain nyt sattui onnistumaan nappiin tässä kokeilussa? Nälissään töistä saapuva mieheni saa eteensä myöskin kyseistä kesäkurpitsalasagnea. Tämä päivän ateria, joka näytteli meillä lämpimän ruuan osaa, saa meiltä molemmilta kiitettävän arvosanan ja yllättäjän roolin.

Lasagne

Ihanaa, tänään pääsen leipomaan! Ajatus taikinakulhon kaapimisesta pyörii mielessä jo pitkin päivää. Suklaista ja makeaa. Ommnom!
Suklainen raakakakku saa olla ensimmäinen lajiaan keittiössäni. Tästä riippuu paljon. Sillä perinteisen mutakakun tai ihanan raikkaan mansikkakakun päihittämiseksi tarvitaan paljon! Tämän kakun valmistamiseen ei tarvitse kovinkaan montaa erilaista ainesosaa, mutta huomaan, että kippojen ja kuppien määrä on ainakin kolminkertainen siihen nähden. Vai olisiko vain amatööri asialla…? Vien kakun anoppilaan koemaistettavaksi kertomatta kuitenkaan ensin mitä pakkaus sisältää. Ja hyväähän se on! Erilaista, mutta hyvää! Ja omaa mieltä lohduttaa, että ainekset joita siihen on käytetty on kaikki terveellisiä ja hyviä. Oikeuttaisikohan se toiseen viipaleeseen? Ja jos kukaan ei huomaa niin kolmanteenkin. Ihan pieneen vain… Mutakakku ja mansikkakermakakku sai loistokkaan haastajan! Kakulle tulee kylläkin hintaa jonkin verran, mikä ehkä karsii innokkuutta tarttua toimeen seuraavan kerran, mutta kenties jokin uusi resepti…

Kakku puol

3. Päivä
On menossa kokeilun kolmas päivä ja työpaikan ruokailutilassa eväsrasiaani jo tullaan kurkkaamaan, että mitä sieltä tänään löytyy.
Sain rakkaalta anopiltani (siis ihan oikeasti rakkaalta) puutarhan penkistä parsasalaattia. Kovinkaan kauaksi ei siis tarvinnut mennä etsiäkseni jotain mitä en ole aiemmin maistanut. Parsasalaatti on Kiinassa hyvin yleinen, mutta meillä lähes tuntematon. Se kasvattaa paksukuorisen 20-40 cm korkean varren. Varsi kuoritaan ja keitetään kuten parsa. Luonnollisesti tämän proggiksen aikana nautin vain salaatin lehtiosia jotka mukavasti solahtaa salaatin sekaan. Maku näissä lehdissä on suuhun melko mieto. Varressa maku taasen on kitkerä näin raakana, mikä osin voi johtua myös kasvukauden kuivuudesta.
Kiireiden vuoksi tänään päivä on ollut enemmän ja vähemmän nälkäinen sekä väsynyt. Suunnitelmallisuus päivän aterioiden suhteen petti ja sen huomasi välittömästi voinnissa. Ruokaa tulisi olla tasaisesti ja melkoisen usein saatavilla. Tänään jos milloin keho on suorastaan huutanut lämmintä ruokaa itselleen. Valinnat on kuitenkin ollut helppo tehdä raakaruuan puolesta sillä jo mielestäni muutamassa päivässä olen huomannut mieluisia muutoksia voinnissa. Olo on kylläinen muttei ähky sekä vatsa toimii moitteettomasti.

Porkkanal4. päivä
Missä on minun hedelmät?!! Herään yllättäen huomioon, että hedelmät loistavat suurelta osin poissaolollaan tämän viikon ruokavaliossa. Sen sijaan marjoja pihamaan pensaista sekä vihanneksia on kulunut mukavasti.

Tämän päiväinen raaka porkkanalaatikko oli todella hyvää. Ja jälleen se maistui taloutemme toiselle täysi-ikäiselle. Myös lapset söivät sitä, kuitenkin hieman arastellen ja uuteen makuun totutellen. On kuitenkin hienoa huomata, että raakaruokavalion ruoka kelpaa myös lapsille jotka eivät ole aiemmin sen piirissä eläneet. Helle on haasteellinen keli lenkkeillä, mutta mielestäni tämä ruokavalio ei tee siitä sen haastavampaa. Energiaa riittää, jos ei ihan puolimarathon lenkille, niin ainakin reippaalle tunnin hölkkäilylle.

Juoksu

Nyt kun kokeilusta alkaa olla takana reilusti yli puolet alkaa ajatuksetkin lämmetä raakaruokavaliolle. Koen omat ruokatottumukseni ennen tätä kokeilua suhteellisen terveelliseksi ja lisänä siihen tämän kokeilun aikana löydetyt opit varmasti vain rikastuttavat sitä. Kokeilu on jo myös tässä vaiheessa poistanut ennakkoluuloja raakaruokailua kohtaan.

Suklaa

5. päivä
Viimeinen päivä kokeilua takana ja kokonaisuudessaan mieli on oikein hyvä! Uskoisinpa, että tämän vajaan viikon aikana keho on puhdistunut aikalailla. Olo on ollut kylläinen, muttei ähky! Olo on energinen kun vain suunnittelee ruokailunsa huolella ja katsoo, että ruokailuvälit eivät pääse liian pitkiksi. Silti vieläkin on nälän yllättäessä tunne, että ”Mitä minä syön?” ”Mitä täältä talosta löytyy sellaista joka sopisi ruokavalioon?” Ei aina jaksa, eikä pidäkään, ainoastaan sitä tomaattia syödä. Paljon siis vielä olisi matkaa raakaruokavaliossa sen monipuolisuuteen. Toisaalta myös omaan ajatusmaailmaan sopisi, että ruoka tulisi puhtaana mahdollisimman läheltä. Siinä onkin kombinaatio joka toteutuakseen vaatisi vieläkin enemmän ajatusta. Mielessä on myös paljon ollut ajatus siitä mihin en juurikaan tämän viiden päivän aikana ole kajonnut, koska kokeilu on kuitenkin ollut suhteellisen lyhyt. Pidempään raakaruokavaliota toteutettuna tulisi myös tarkemmin tutustua siihen kuinka paljon täytyisi syödä mitäkin jotta päivittäinen ravintoaineiden tarve täyttyisi. Viimeisen päivän aikana huomasin myös, että kokeilun aikana päivittäinen energiansaantini on ollut varmastikin siinä ”kinthaalla” riittävyydessään siihen nähden mitä kehoni vuorokauden aikana tarvitsee. Ylimääräistä ei varmastikaan ole ollut paljonkaan varastossa. Sillä viimeisenä päivänä työpäiväni oli melko fyysinen sekä työmatkat (20 km) taittui reippaasti pyöräilen. Tämä näkyi myös heti energiantarpeessa ja väsymyksenä.
Innostus raakaruokavalioon kuitenkin heräsi niin, että viimeisen päivän kunniaksi halusin myös valmistaa silkkistä raakasuklaata keittiössäni. Itse valmistus yllätti minut helppoudellaan. Ja maku vei mukanaan! Jo jonkin aikaa valkoista sokeria vältetelleenä raakasuklaan maku oli täyteläinen ja oikein suuhun sulava. Suosittelen!!

Paulalta lähti haasteen aikana 1,3kg joka on noin hoikasta varresta aika paljon...
Paulalta lähti haasteen aikana 1,3kg joka on noin hoikasta varresta aika paljon…

 

 

 

 

 

fityoutoo

4 vastausta artikkeliin “Raakaruokakokeilijoiden päiväkirjat: Paula”

  1. Voisiko tuon lasagane-reseptin laittaa jakoon? Ja kyllä toi kakkukin kiinnostaa… Näyttävät sen verran herkullisilta molemmat 🙂

    • Joo niin näytti! Eiköhän Paula meille sen paljasta!
      Ps. Emma, karkkikana tuli just uunista :D! Ja tää resepti on ollut ahkerassa käytössä… Se on NIIIN nam, tosin ei raakaa ;)…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta