Rakas onnea matkaan, sinä ansaitset kultaa…

Voidaanko Jari Sillanpää -korvamatoa pitää luotettavana ennusmerkkinä synnytyksen lähentymisestä???

Kaikki alkoi perjantai-iltana, kun mun olo muuttui kriittisesti. Koko viikonloppu olisi ollut siunattuna bileillä jos toisilla; Tyttöjen hotellisviittibileet Tampereella, Kalliossa pankkineidin pipobileet ja Tigerissä Indiedays Blog Awards. Eipä paljon tarvitse potea huonoa omaatuntoa osallistumatta jättämisestä, kun olo oli viiden aikaan lauantaina sellainen, että olisi voinut lyödä hanskat tiskiin… Koko homma menee ihan äheltämiseksi loppuiltaa kohden!
Perjantai-iltana alkoi siis polttelu alaselässä, joka on jatkunut tähän päivään asti. Ei tämä varmaankaaan ole mikään ”real shit”, eli tuskin synnytystä vielä enteilee. Lapsi vaan luultavasti painaa johonkin hermoon siihen malliin, että kävely alkaa olemaan tosi veemäistä. Istuessa olo on ihan ok, mutta kävellessä selkä on kyllä todella kovilla!

mamma1 (1 of 1)
Mulla on ehkä kolme eri vaatekappaletta, jotka peittää tän pötsin jotenkin järkevästi…

Mä en siis missään nimessä ole vielä valmis synnyttämään!! Viikkojahan mulla on kasassa 37 (tai no huomenna lähtee käyntiin 38s.), eli lapsi periaatteessa on valmis tulemaan maailmaan kehityksensä puolesta. Mutta ensi viikolla on vielä tulossa vieraita, kauneuskutsuja ja sunnuntaina hurri lähtee kertaamaan Turun pimeimpään saaristoon. Onneksi lähes kaikki mahdolliset ja mahdottomat apuvoimat on hälytetty valmiustilaan ja meidän appivanhemmat asuu onneksi aivan lähellä.

Kuten olette moni lukeneet, niin raskauteni on mennyt tosi hienosti tähän asti. Olen voinut tehdä normaaleja asioita vatsan olematta lähes ollenkaan tiellä. Oikeastaan tämän reilun kahdeksan kuukauden aikana ainoat ”tähtihetket” ovat olleet maailman hirvein virtsatientulehdus sekä nyt viimeisimpänä elettiin jännän äärellä, kun Ben sai vesirokkoaltistuksen ja mun mutsi väitti että mulla ei ole kyseistä sairautta koskaan ollut! Viikon verran piti odotella verikokeiden vasta-aineiden tuloksia ja tänään varmistui että olen kuin olenkin sairastanut vesirokon! Mulla se on vain ollut lapsena ilmeisesti niin lievä, ettei mun vanhemmat ole huomanneet sen tuloa ollenkaan! Olisi ollut hyvin, hyvin ikävää sairastaa vielä näin loppuraskaudesta vesirokko, etenkin kun mä olen kuullut, että aikuisella voi tulla niitä rakkuloita jopa alapäähän… Hyi hemmetti, OIKEASTI!!! Sehän on kuulemma aikuisella todella hankala tauti.

mamma2 (1 of 1)

Mulla on huomenna taas neuvolaan aika ja siellä mä haluaisin kyllä tietää, että onko tää lapsi jo tuloillaan or not. Tällä hetkellä mun ei tee mieli oikein kävellä, ei istua, eikä ainakaan olla makuullaan. Edessä on siis erittäin lupaavat viikot… Jotenkin veikkaan, että en ole ainakaan se mutsi, joka lähtee suoraan salilta synnyttämään.

fityoutoo

Yksi vastaus artikkeliin “Rakas onnea matkaan, sinä ansaitset kultaa…”

  1. Raskaus ja vauvat elämän parasta aikaa! Silti nostattava lähitukipiiri varmasti paikallaan kaikille, oli kuinka odotettua odotusta tahansa. meillä sisarukset satsasivat laatukummivanhemmuuteen(lapset ovat jokaisen oma asia!) tai sitten omaan jälkeläistöön. Neuvolassa iäkkäitten pikkukakkosen vanhempien väsymys kuitattiin itsestään selvyytenä ja ayshire-kokoluokan neuvolatäti vaan kehotti pysyttelemään ohjeistetussa kovennetussa täysimetyksessä. Vuoden pimeimpään aikaan superheruttajatäti iloitsi aina joulupalleroiden ripustelusta ym herttaisen voimaannuttavasta jouluvalmistelusta!
    Perhe on nouseva trendi. Kyllä siihen kaikkensa satsaa! Pyydettiin apua ”Maija poppasen” etsintään, ku raha ei este. Se oli paheksuttavaa, kodin hoito kuuluu naisen osaan. Kaikki ei ole samalla viivalla, esim ”hyvät ja huonot” hauskasti koululaisuudesta. Sama pätee sosiaalisiin taitoihin. kaikki lapset ansaitsee hyvät sosiaaliset verkostot ja jos joku ei osaa ja pyytää apua, vois nyt sitten 2010-l neuvolois hyväksyä faktan. Itse en ehkä ole näkemäs mahd jälkikasvua, kuten ei omakaan emoni aikoinaan. Toivottavasti ne vitun neuvolat oppii kuuntelemaan yksilöllisesti perheitä ja hyväksyy vanhempien erilaisuuden ja verkostorajoitteisuuden! Moni uupunut olis valmis isoihinkin taloudellisiin satsauksiin perheen arjen puolest! Ja isien hakkaamisesta linnaan! Hakkaajan muksuille ei saa antaa fiilistä, että isi on fiksu, kun melkein tappaa!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta