Reipas pikku koululainen

Pidän haasteista. Yleensä.

Kuitenkin, jos tehtävä tuntuu heti alussa ihan mahdottomalta, niin mulla tuppaa motivaatiokäyrä herkästi laskemaan. Tältä on tuntunut aika ajoin koulun suhteen. Kuten aika moni tietää, pidin omia mahdollisuuksiani pääsykokeiden jälkeen todella vähäisinä ja olin aika 100% varma etten selviytyisi ehjin nahoin pääsykokeista. Tämä ei todellakaan tarkoittanut sitä, ettenkö olisi uskonut varsinaisesti kykyihini, mutta tiesin heti mennessäni, että a)pääsykoekirja pitäisi olla luettu ja b)ruotsia täytyy osata edes auttavasti. A:ta ei ollut ja b todella heikoissa kantimissa… Onneksi eräs tuttuni oli samoissa kokeissa edellisenä päivänä, joten kuulin häneltä kuinka homma tulee osapuilleen etenemään. Ja niin sitten kävi, että inessä oltiin että heilahti. Voi sitä järkytyksen määrää. Ei tän näin pitänyt mennä!
Mulla ei todellakaan ollut elämässä suunnitelmaa sille varalle, että edessä olisikin taas Hello kitty-koulurepun, penaalin ja hajukumien hankinta!
Ihmiset ihmettelevät usein, että miksi ihmeessä olen hakenut ruotsinkieliseen koulutukseen. Syitä on kaksi; Ensimäinen on se, että haluan opiskella liikunta-alalla ja suomenkieliseen koulutukseen on todella vaikea päästä ilman hyvää yo-todistusta. Toinen syy on tavallaan henkilökohtainen :). Mutta useimmat tietävät mitä tarkoitan.
En siis häpeä myöntää, että lähdin tuon koulun suhteen aivan soitellen sotaan. Koko syksy oli aika tahmeaa, toisaalta, mutta toisaalta sitten taas opin paljon ja olin ihan innostunutkin. En tosin aineista, jota meillä syksyllä oli, vaan lähinnä ylipäätään opiskelusta ja siitä että voin koko ajan oppia uutta kieltä.
Haluan olla kaksikielinen.
Nyt minulle tarjoillaan kuitenkin todellista mahdollisuutta olla mokaamatta, nimittäin koko kevätlukukausi alkoi suomen kielen opinnoilla :D! It’s my time to shine! Tässä on varmaan ensimäinen ja viimeinen tilaisuus kalastella ns. helpolla viisi opintopistettä! Ja todellakin ne aijon myös saada!
Vaikka tänä vuonna aijon käyttää aikaa myös uusien työmahdollisuuksien tutkailemiseen (ja päättää mikä voisi olla mun unelmien työpaikka…), niin se ei tarkoita kuitenkaan sitä, ettenkö haluaisi pihalle tuolta koulusta ennen pitkää…Niin ja siis mieluummin todistus kourassa!

Sitten itse asiaan. Tänä aamuna taas vuorossa salilla iki-ihana 50minuutin aeropuuppa kera juoksumaton. Aamulenkki sinänsä ei ole todellakaan mikään hassumpi päivän aloitus; Aamupalasta nauttii kaksinverroin kun tietää että on jo tavallaan ansainnut sen. Aamupala on muutenkin ihan mun lempiateria päivässä! Vaikka puuro, marjat ja raejuusto sekin on tosi hyvää, niin kyllä meikeläisen unelma-aamiaiseen kuuluu silti muutama croisant ja vaikka hedelmäsalaattia…sitä odotellessa!!!!
Salilla tein olkapäitä treenikaverin avustuksella ja treeni oli paras pitkään aikaan. Treenikaverin tuki on uskomaton, varsinkin kun kyseessä on henkilö, jolle ei tarvitse juurikaan edes puhua 🙂 (en pidä puhumisesta salilla, tämä on totta, aina en minäkään pälätä…)! Hän tietää mitä tehdä ja milloin, eikä tule sörkkimään väliin liian aikaisin tai liian myöhään. Tänään tein lähes kaikkien liikkeiden viimeiset sarjat pakkotoistoina, joka tarkoittaa sitä, että treenikaveri auttaa viimeisissä toistoissa esim. auttamalla tankoa ylös. Olkapääni pullistuivat treenin voimasta repien paitani lähes riekaleiksi!!! No tämä ei siis tapahtunut oikeesti, vain ainoastaan mun hulluissa unelmissa. 
No pikkusen ne pullisteli. 
Mutta hyvin vähän kumminkin.
Tänään vuorossa siis olkapäät ja oikkarit eli vipareita, pystypunnerrusta käsipainoilla, takaolkapäitä taljassa, ranskiksia ja tuplasetti vielä loppuun ojentajia taljassa. Tänään oli muuten sali aivan ammuttu täyteen! Vakiopalleroiden lisäksi muutama tuntemattomampi kuuluisuus oli myös eksynyt bodaamaan. Siellä kaikki rautaa rakastavat ihmiset. Sulassa sovussa äheltämässä <3.

fityoutoo

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta