”Reitevä ja persevä” – eli miltä se tuntuu kun leviää?

Olen kirjoittanut painonnoususta raskausaikana jo aikaisemminkin tässä postauksessa ja ajatuksiani siitä, millaisia fiiliksiä kropan muuttuminen aiheuttaa. Työskentelen kuitenkin aika ulkonäkökeskeisellä ja jopa pinnallisella alalla ja kunnossa pysyminen on ollut mulle itsestäänselvyys. Nyt raskaus on paljon pidemmällä (itseasiassa enää 9 viikkoa jäljellä!), joten ajattelin kirjoittaa tuntojani kropan muuttumisesta uudestaan. Even blogiin olikin joku kivasti kommentoinut tässä taannoin, että ”sulla (siis hänellä) nykyään kaikki postaukset liittyy ulkonäön muuttumiseen ja läskiin” 😀 . Kai se sama kommentoija voi sitten tähänkin blogiin avautua, että miten säkin jaksat itkeä läskejäsi! Ainoa vaan, että en minä niitä oikeastaan edes itke, kun ei ole mitään itkettävää. Ja kyllä, ylimääräistä on tullut!1409 (1 of 1)

Mulla itsellä tämä on jo toinen raskaus ja tiesin vähän mitä odottaa. Ehkä sitä siksi osaa ottaa asiat vähän lunkimmin, kun tiedostaa, että paino nousee halusi tai ei. Ja että kroppa muuttaa muotoaan, halusi tai ei. Kyllä mulla on suoraansanottuna välillä melkoinen muumimamma olo, mutta tuskin loppuraskaus on kellekään sitä ihan hehkeintä aikaa. Korjatkaa, jos olen väärässä…

Ai niin, on tosin olemassa ne ”kuuluisat” vauva.fi-kommentoijat, jotka eivät liho raskauden aikana grammaakaan! Mitä, onko sulle tullut muka raskauskiloja???
Päinvastoin, nuo armoitetut av-mammat jopa laihtuvat odotusaikana! Ja mahtuvat tiukimpiin farkkuihinsa heti 10min synntyksen jälkeen…
Eli pienenä vinkkinä; Jos olette raskaana, niin älkää vaan käykö lukemassa niitä keskustelupalstoja, ellette halua lietsoa paniikkia ja pahaa mieltä! Niissä keskusteluissa se pahin vaihtoehto käy aina toteen ja olet laiska odottaja tai paska mutsi jostain muusta syystä. Joko painosi nousee liikaa tai liian vähän ja vaarannat sekä oman, että etenkin vauvasi terveyden.

Itselläni painonnousu on ollut tällä toisella kierroksella paljon maltillisempaa, mutta syytä siihen en osaa selittää. Paino on noussut nyt 10kg ja vajaa 10 viikkoa olisi tosiaan laskettuun aikaan. Ekassa raskaudessa mulla tuli painoa tuli n.20kiloa ja kun lähdin Kätilöopistolta, niin 10kg oli vielä matkassa. Jos mä jostain taion tähän runkooni vielä 10 kiloa alle kymmenessä viikossa, niin aika mestari olen! Itseasiassa paino ei ole nyt noussut muutamaan viikkoon juuri ollenkaan. Vaikka moni ei liho ekan 20 viikon aikana grammaakaan, niin mulla homma ei mennyt niin. Kyllä ne kilot tulivat alussa. 1409_2 (1 of 1)

Koska kohtu painaa mun sisuskaluja, niin mun ruokahalu on myös paljon pienempi kuin normaalisti. Nauroin mun miehelle, että mulla on tällainen turvallinen vatsalaukun ohitusleikkaus 😀 ! Nälkä tulee erittäin helposti (ja säännöllisesti!), mutta en jaksa syödä kovin paljoa. Ja jos syön, niin olo menee kerrassaan kamalaksi, siis oikein megatukalaksi! Mitä kevyemmin syön, niin sitä mukavampi mun on olla. Ja mitä vähemmän vehnää ja etenkin hiivaa, niin sitä parempi. Olen koittanut kovasti vältellä nyt tiettyjä ruokia.

Mietin aina välillä, että kuinkahan erilaiselta sitä näyttäisi, jos olisi pysynyt oikein kurinalaisessa ruokavaliossa koko 9kk ja liikkuisi vielä lähes päivittäin…? Kuinka paljon painoa olisi tullut vähemmän vai olisiko tullut? Itse en jo kaiken tämän kerran kokeneena jotenkin osaa ahdistua enää samalla tavalla siitä ylimääräisestä pehmeydestä joka valtaa kropan.  Ekassa raskaudessa se oli aika shokki etenkin sitten, kun näki tilanteen synnytyksen jälkeen. Olo oli vähintään ”räjähtänyt”.
Toki on selvää, että olen selkeästi reitevämpi ja etenkin tissivämpi kuin ennen raskautta (mutta siitä tissien kasvusta en kyllä osaa oikein iloita…)! Osa varmaan liittyy sellaiseen yleiseen itsensä hyväksymiseen ja osa on varmaan sitä kun on osannut henkisesti varautua vartalon muutoksiin. Lisäksi mieheni on ihanan ”tukeva” (jos tajusitte tämän muka hauskan vitsin). Rehellisesti ainoa minua todella vaivaava asia on pieni motivaatiopula treenin suhteen, joka johtuu sitten ihan yleisestä uupumisesta. Kaikki sanoo ”sä oot niin pieni!” mutta ei kyllä aina tunnu siltä! Välillä tuntuu TOSI isolta!1409_3 (1 of 1)

Jaksan hienosti vetää päivän vakioaskareet, eli työt sun muut lapsenhoidot, mutta sitten meno hyytyy. Kun pääsen liikkeelle ja liikkumaan niin nautin siitä kyllä – se asia ei ole muuttunut! Salilla asiakkaita ohjatessa mieli tekee tarttua rautaan kuten ennenkin… Mutta iltaisin kynnys kasvaa isoksi tarttua sauvakävelysauvoihin tai kahvakuulaan, vaikka ne olisivatkin ihan tuossa käden ulottuvilla! Sen myötä sitten tulee tunne, että no olempa yksi laiska vätys.
Toisaalta koitan lohduttaa itseäni… Että älä ressaa, mitään ei ole enää tehtävissä 😀 !

HUOM! 
Vielä on aikaa äänestää mua The Blog Awards Finlandissa 27.9 asti! Olen siis ehdolla Sport-kategoriassa ja ehdokkuus on mulle ja blogilleni aivan hurjan iso kunnianosoitus! Iso kiitos jo kaikille äänestäneille, arvostan joka ikistä ääntä <3.

 

 

fityoutoo

4 vastausta artikkeliin “”Reitevä ja persevä” – eli miltä se tuntuu kun leviää?”

  1. Mä olin juuri tommonen kummajainen, joka sai tasan 5kg koko raskauden aikana ja kyllä, mahduin niihin tiukimpiin housuihin heti synnytyksen jälkeen. Seuraavalla kerrallahan homma voi mennä aivan toisin. Nyt jaksoin liikkua päivittäin, mutta ruokahalu oli olematon ja erityisesti alussa pahoinvointi oli tosi voimakasta. Vauva on nyt 5kk, paino on pudonnut 12kg ja alipainon puolella ollaan jo, vaikka syön enemmän kuin mieheni….

    Tsemppiä loppuajalle!

  2. Yksi kiloista ahdistuja tässä hei 🙂 on kiva lukea järkeviä juttuja raskauskiloihin liittyen. Olen nyt vk:lla 22+4. Paino on noussut pari kiloa. Pahoinvointi jatkui vähän yli puoleen väliä raskautta. Oon syönyt, mitä mieli tekee. Paljon vähemmän karkkia ym. kuin ennen raskautta opinnäytetyötä kirjoittaessa. Gradua ja töitä tehdessä paino nousi kyllä 😀 mulla on myös pcos, jonka vuoksi painonnousun pitäisi pysyä maltillisena. Välillä vauhkoan, syönkö liikaa, kun taas välillä itken, että vauva ei saa ravinteita. Kovaa hommaa tää raskaus 😀 lopulta päädyn siihen, että yksilöllistä tämä touhu on. Ihanaa on se, että ulkonäön merkitys on vähentynyt 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 1
Tykkää jutusta