Saatiin lauantaina enemmän, mitä uskallettiin edes toivoa <3.

Kuten moni teistä bongasi instagramista, niin meille syntyi lauantai-aamuna ihana, täydellinen poika klo.8.14.
512_2 (1 of 1)Luulin vähän turhan hätäisesti jo tiistaina, että synnytys alkaisi, mutta oikeasti tosi oli kyseessä vasta perjantaina. Olin tosin vielä perjantai aamunakin vähän skeptinen, kun tiistaina ei tullutkaan oikeasti lähtöä…  Arvoin, että näinköhän tämäkään vielä on todella menoa? Katsottiin perjantai iltana miehen kanssa telkkaria ja Ben oli mennyt isovanhemmille yökylään vähän niinkuin varotoimenpiteenä. Säännölliset supistukset alkoivat jo torstain ja perjantain välisenä yönä kolmelta, mutta ne tulivat koko päivän 10-15min välein, eikä väli oikein tahtonut lyhentyä. Kymmeneltä illalla, siinä Wheeler Dealersin aikaan alkoi tuntumaan kuitenkin siltä, että kyllä tässä on pakko olla tosi kyseessä! Olin käyttänyt kivunlievitykseen oljenkorret, eli panadolit ja kauratyynyn ja yhden aikaan ei sitten voinut kipujen takia edes kilauttaa kaverille – tai siis piti kilauttaa Kättärille, että onko mahdollista tulla synnyttämään??

Kättärille kirjauduttiin klo.02 ja olin siinä vaiheessa 3-4cm auki. Monelle nää sentit ei sano hölkäsen pöläystä eikä synnytyksen yksityiskohdat kiinnosta, joten väsään synnytyskertomuksesta vielä oman postauksen. Sain ensin ilokaasua ja kun se ei yksistään riittänyt, niin sain selkäytimeen katetrin ja siihen kipufentanylin joka auttoi tunnin verran. Loppu mentiin epiduraalilla ja aukesin viimeiset 5cm tunnin aikana. Sitten olikin enää kirjaimellisesti ”loppurutistus” edessä 😀 ! Ponnistin 14min ja sitten oli pikkumies maailmassa! Tuuletin voittajana, koska voittajaolo mulla todellakin oli! Jes, mä tein sen!!!512_1 (1 of 1)

Synnytys oli melko helppo ja siitä jäi erittäin hyvä fiilis! Hommaan vaikutti moni tekijä ja mm. se, että kipu oli koko ajan hallittavissa (toki mua sattui helvetisti, mutta osasin asennoitua siihen) ja Kättärin kätilöt olivat jälleen kerran aivan mielettömän mukavia ja siinä on kyllä ammattiryhmä, jota ei voi tarpeeksi kiittää ja arvostaa! Kätilöt tekevät upeaa työtä, koska heillä on iso rooli koko synnytyksen aikana. Minulla oli kolme kätilöä, eli yksi yövuorossa ja viimeisen ”kriittisen” tunnin aamuvuoron kätilö harjoittelijan kanssa. Etenkin aamuvuoron kätilö tsemppasi mua upeasti, koska ennen ponnistusvaihetta mun olo oli todella epämukava, en löytänyt mitenkään oikeaa asentoa (hän ehdotti itse minulle asentoa joka toimi heti!) ja mua tärisytti niin paljon, ettei koko ponnistamisesta meinannut tulla mitään (kehon oma oksitosiini ja adrenaliini laittoi koko kropan tärisemään aivan hallitsemattomasti). Kätilö kuitenkin antoi mun rauhoittua, eikä mitenkään patistanut ponnistamaan. Siitä rohkeus pikkuhiljaa sitten kasvoi ja lopulta homma meni tosi siististi, eikä edes loppuvaiheessa sattunut mitenkään hirveän paljon.
Taisin mä todeta siinä ennen ponnistusvaihetta, että ”tähänkö tää homma nyt sitten tyssää?” mutta mies vakuutteli, että nyt on kuule pikkusen myöhäistä enää perua tätä 😀 …

Mulla oli oikeastaan viisi toivetta synnytykselle; Ei sektiota, ei imukuppia, ei epistomiaa (eli välilihan leikkausta), eikä hallitsematonta kipua. Kaikki toiveeni toteutuivat ja olen siitä enemmän, kuin kiitollinen!! Synnytyksen kulkuun ei voi vaikuttaa oikein itse, eli voi vain toivoa, että kaikki menisi hyvin… Luulen kuitenkin, että onnistuneeseen synnytykseen vaikutti osin myös oma asenteeni, koska olin valmistautunut henkisesti ja koitin suhtautua tulevaan odottavaisesti ja positiivisesti! Luotin mun kroppaan ja siihen, että se kestää kyllä. Sen lisäksi olen hyvissä käsissä ja saan varmasti apua jos sitä tarvitsen. Lisäksi mulla on maailman ihanin mies, joka oli mun henkisenä tukena ja ikään kuin mentaalivalmentajan roolissa 😀 !
Muistakaa, että synnytyksiä ei voi mitenkään vertailla keskenään ja täytyy sanoa, että mulla kävi myös erittäin hyvä tuuri. Ensimmäinen synnytykseni oli pitkä kuin nälkävuosi (52h) ja todella uuvuttava kokemus, jonka aikana sain kyllä kaikki mahdolliset kivunlievitykset mitä vain oli mahdollista edes saada… Sen rinnalla tämä kerta oli kyllä ihan kakunpala! Olo oli sellainen lauantaina päivällä, että mähän vain käväisin synnyttämässä!

512_5 (1 of 1)
Kotiinlähdön aika!

Koska kaikki meni hienosti, niin nukuttiin yksi yö Kättärin Perhepesässä ja lauantaina päästiin neljältä kotiin. Tästä alkaakin henkinen ja etenkin fyysinen palautuminen ja aika laittaa kroppaa hiljalleen kuntoon. Nälkä ja jano on ainakin kova 😀 ! Muuten olo on tosi hyvä poislukien inhottavat jälkisupistukset… No, eiköhän niistäkin päästä muutaman päivän sisällä eroon!
Pääasiassa aika menee tietysti minimiehen maitoautomaattina toimimiseen koska imetän ja tästä pitäisi vielä irrottaa tuolle superenergiselle kolmevuotiaallekin oma aikanasa… Eli tuskin tulee hirveästi tylsiä hetkiä päivään! Onneksi hurri on täällä meidän apuna ekan viikon.
Jos teillä tulee jotain kysymyksiä koskien mun synnytystä, niin laittakaa ihmeessä kommenttiboxiin! Mä lähden tekeen smoothieta!

fityoutoo

42 vastausta artikkeliin “Saatiin lauantaina enemmän, mitä uskallettiin edes toivoa <3.”

  1. Hei, kuulisin mielelläni tarkemmin synnytyksestä 😀
    Olen itse ensisynnyttäjä ja la on tammikuussa, jännittää aivan pirusti ja yöt menee tulevaa sairaalareissua pohtiessa..

    • Oi, no hei ei ole pitkä aika enää! Ei kannata jännittää… vaikka helppohan se on mun huudella :D. Itsehän menin paniikkiin, kun luulin silloin Beniä synnyttäessä, että lapsivesi meni (joka ei sit vissiin ollutkaan edes sitä). Mutta vaikka oma eka synnytykseni oli pitkä ja todellinen voimien taisto, niin siitä jäi silti hyvä mieli! Annoin silloin synnytyskokemuksesta 9/10 pistettä. Pitää luottaa siihen, että kroppa kyllä hoitaahomman ja ammattilaiset loput. Suurin osa maailman naisista taitaa synnyttää ilman kivunlievitystä ja niin alkeellisissa oloissa. Me ollaan onnekkaita täällä Suomessa, että on pelit ja pensselit sitä varten, että tulee ongelmia.

      Kumpikaan synnytys ei missään nimessä ole ollut negatiivinen kokemus vaan päinvastoin! Ja vaikka olisin joutunut esim sektioon, niin tiedän, että siitäkin olisin varmasti selvinnyt hengissä, vaikken välttämättä ”ehjin nahoin”. Tsemppiä kovasti sulle! Tule sit kertomaan että miten meni!

    • Sama täällä. Vinkkejä kaivataan tammikuulle 🙂
      Mitä sulla oli mukana Kättärillä?

    • No eka nimen pitää rimmata mun miehen (ja myös mun tulevan tietysti) saksalaisen sukunimen kanssa :). Ja Theo oli se, josta päästiin sit yhteisymmärrykseen, ei ollut helppo vääntö se heh heh. Frans on mun isoisä ja Michael mieheni isä. Siinäpä sen nimen stoori!

  2. Paljon onnea <3 ja ihanaa, että synnytys meni noin hyvin!! 🙂 Naureskellen sitä luin, koska mun synnytys 4 viikkoa sitten sisälsi juurikin imukupin, episotomian ja hallitsemattoman kivun..sektion sentään vältin viime hetkellä! 😀 huhhuh, nyt jo sitä muistelee huumorilla, mutta toivon tosiaan, että mun seuraava mahdollinen synnytys muistuttaa sun tän kertaista kokemusta! Ihania vauvantuoksuisia hetkiä sinne ja tsemppiä arkeen!

    • Juu, eihän sitä voi etukäteen suunnitella (paitsi sektion tietysti). Tuskinpa kukaan silti haluaa vapaaehtoisesti imukuppia sun muuta, mutta uskon, että hoitohenkilökunta turvautuu niihin vain kun on pakko. Ja säkin selvisit! Aika kultaa muistot ja kova luotto vaan siihen, että toinen kerta tulee olemaan helpompi jos sellainen vielä koittaa!
      Kiitos kovasti tsempeistä ja samat sanat sinne 🙂 !

    • Heippa. Haluisin tietää miksi ei sektiota? Tai tosi moni on tosi vahvasti sektiota vastaan, niin mikäs sektiossa? 🙂

    • Siksi, että itse koen, ettei sektio ole luonnollinen tapa synnyttää. Toki ymmärrän, että joskus se on ainoa vaihtoehto, mutta jos saisin itse päättää, niin mieluummin alakautta. Toipuminen on yleensä sektiosta hitaampaa ja myös kipeämpää. Itse olen kävellyt molempien synnytysten jälkeen ihan normaalisti suihkuun, mutta (käsittääkseni) sektion jälkeen voi mennä viikkojakin, että liikkuminen sattuu. Saati että on siinä kunnossa, että voi kävellä reippaasti! Leikkaus on aina leikkaus ja vaikka viilto on pieni, niin kyllähän siinä mennään konkreettisesti vatsan läpi! Siksi en ihan ymmärrä, miksi joku haluaa vapaaehtoisesti sektion, mutta jokainen toki tekee omat ratkaisunsa :).

  3. Paljon onnea pienestä ihmeestä ❤️! Synnytyskertomuksia on aina kiva kuulla ja lukea, silloin sitä huomaa että niin monta kun on synnytyksiä, niin on myös ”tapoja”. Omani päättyi pieneen pettymykseen, kun pitkän ajan jälkeen jouduttiin sektioon. En ollut ajatellut tätä edes vaihtoehtona, mutta niin vain kävi. Pääasia että molemmat selvittiin hengissä!
    Kiitos sinulle ihanasta blogista ja paljon voimia tulevaan ☺️

    • No sepä se, tärkeintä on se että äiti ja vauva voi hyvin. Ja eihän siihen hätäsektioon mennä, jos ei ole aivan pakko. Siinä tilanteessa on vaan pakko luottaa viisaampiin. Jos se lapsi ei tuu alakautta niin eipä siinä oikein vaihtoehtoja sitten liene.. Hienoa kuitenkin, että selvisitte molemmat ja toivottavasti voitte nyt hyvin!
      Kiitos kovasti <3

  4. Onnea parhaimmasta joululahjasta! 😊 Itse luin usein kirjaa esikoiselle imetysmaratoneilla,silloin siitä tulee teidän yhteinen hetki ja vähentää mustasukkaisuutta vauvaa kohtaan kun tuo pieni tulee yhtäkkiä viemään äidin kaiken huomion. 😊 Onnea uuteen,ihanaan vauva-arkeen,ja Hyvää Joulua!!

    • Kiitos vinkistä, tota täytyykin kokeilla! Vielä ei onnistu kun en ole saanut mun imetystyynyä vielä lainasta ja Theo on vielä niin pieni (ja tissi suuri 😀 ) että imetysasennoista onnistuu melkein vaan maakuuasento…
      Kiitos kovasti ja hyvää joulua sinnekin!

  5. Onnea oikein paljon pikkusesta ja ihanaa vauvan tuoksuista arkea! ❤ hauskaa miten sitä vaan blogin lukijan eläytyy, aloin mun miehelle innoissaan kertoo teän vauva uutista ihan ku ois joku tuttu kysessä enne ku tajusin etteihän se tiiä että kuka katrivee 😀 innolla jään odottaan postausta synnytyksestä ja mukava ois myös lukea sun ajatuksia imetyksestä. Ja tietenki myös synnytyksestä palautumisesta ja liikunnan aloittamisesta. Itellä oli niin raskas synnytys että vasta parin kuukauden jälkee synnytyksestä alko olla olo ees vähä normaali. Sä taas näytät jo nyt niin freesiltä 😉

    • Postausta tulossa ja imetyksestä voin kirjoitella myös!
      Kannattaakin odottaa ihan rauhassa, milloin kropassa tuntuu siltä, että liikunta taas maistuu. Ei todellakaan kannata pakottaa itse mihinkään, ennen kuin tuntuu hyvältä liikkumisen suhteen. Voi melkein tulla sit enenmmän hallaa kuin oikeasti hyötyä.

  6. Täällä toinen tammikuinen, tänään on tasan viisi viikkoa laskettuun aikaan, joten synnytys pyörii mielessä. Mielelläni kuulisin siis synnytyksestä tarkemmin ja myös siitä, miten valmistauduit koitokseen.

    Ja tuhannesti onnea pikkupojasta. 🙂

    • Kiitos kovasti!

      Oi sulla on h-hetki lähellä! Mullahan oli Benistä laskettu aika silloin 2013 25.1. Mä olin jo uutenavuotena ihan että voi kun syntys uuden vuoden puolelle… Kuinka hätäinen olinkaan 😀 !!!

  7. Täällä toinen tammikuinen, laskettuun aikaan on tänään viisi viikkoa. Mielelläni kuulisin lisää synnytyksestä ja myös siitä, miten valmistauduit koitokseen.
    Ja paljon onnea ihanasta pikkupojasta!

  8. Paljon onnea pienestä pojasta! Saako udella, minkä kokoinen hän oli? Hieman sairaalakammoisena en ole pystynyt lukemaan synnytyskertomuksia, vaikka oma koitos on edessä ihan pian. Luotan omaan kroppaani (olenhan niin vahva, heh heh) mutta pelkään juurikin tuota sunkin mainitsemaan hallitsematonta kipua. Olen ennenkin pyörtynyt pelkästä kivusta, mutta synnytyksessä se tuskin on mahdollista… vai onko?!? Apua 🙂
    Ihanaa vauvaarkea teille!

  9. Onnea Katri! <3 Vastahan kerroit olevasi raskaana ja nyt on jo vauva sylissä, niin se aika rientää! Ihania hetkiä teille 🙂 Täälläkin toivottavasti pikkukakkonen antaa kuulua itsestään mahdollisimman pian!

    • Oi ihanaa! Voitko sitten heti ilmoittaa?? Aika meni kyllä lopulta aivan törkeän nopeesti…….huh huh!

    • Kiitos, niin meistäkin! 🙂 Haluttiin kansainvälinen nimi, joka olisi kuitekin helppo lausua sekä suomen- , ruotsin- että saksankielisten!

  10. Hurjasti onnea pienestä pojasta!! Mä oon niin herkkis, että kyyneleet tuli silmiin kun luin tätä 🙂 Kiva kuulla, että toinen synnytys voi olla paljon helpompi. Mun synnytys oli niin hirveä, että se on yksi isoimpia syitä miksen halua lisää lapsia. En tiedä kultaako aika muistot, mutta nyt synnytyksestä on pian vuosi aikaa, enkä vielä ole siitä ”päässyt yli”. Ja mulla on niin paljon ikää, ettei kauaa voi odotella jos lisää lapsia kuitenkin vielä haluasi..

    • Kiitos onnitteluista!

      Tosi ikävää kuulla, että sulla jäi kammo. Mulla on myös yksi kaveri, jolle kävi samoin! Hän tosin sai toisen lapsen, mutta meni useampi vuosi välissä. Olethan päässyt puhumaan asiasta? Mun mielestä tuollainen kannattaa ehdottomasti käsitellä pois HYVÄN kätilön tai ihan jopa jonkun psykoterapeutin kanssa. Siihen liittyy varmaan niin paljon pelkoa ja muita ikäviä tunteita. Vaikka ns. vastauksia ei koskaan saisikaan sille, miksi asiat meni niinkuin meni, niin pääsisit purkamaan sun mieltä ja jos toinen kerta tulee, niin olisit valmiimpi. Silloin kannattaa myös varmasti mennä heti pelkopolille puhumaan synnytyspelosta.
      Tsemppiä ihan hirveästi, toivottavasti asia helpottaa ajan kanssa <3.

  11. Meillä ensimmäinen päätyi pitkän odottelun jälkeen ensin käynnistykseen (vaikka lapsivedet oli menneet jo aikoja sitten) ja sitten sektioon. Parastahan se olisi jos tarvitsisi käynnistellä, koska kuulemani (ja oman kokemukseni) mukaan nimenomaan kemiallisesti käynnistetyssä synnytyksessä kivut ovat täysin hallitsemattomia. Mä en hallinnut yhtään ja se oli aivan kauheaa… Sektioon päädyttiin ja oonkin miettinyt haluanko seuraavalla kerralla (jos sellainen tulee) edes yrittää synnyttää normaalisti. Ensimmäisenkin piti onnistua, mutta ei vaan onnistunut. Siitä mä olen kyllä samaa mieltä, että luonto hoitaa homman ja ammattilaiset loput! Harva muksu on sisään jäänyt 😀 Synnytys on melkeinpä ainoita asioita mitä ei voi etukäteen suunnitella (paitsi suunniteltu sektio), täytyy vaan mennä tilanteen mukaan 🙂

    Onnea minimiehestä! Voisin tulla joku päivä visiitille vauvaa nuuhkimaan kunhan ootte asettuneet kunnolla kotiin 🙂

    • Mäkin pelkästin hieman käynnistystä, koska olin myös lukenut ja keskustellut parin kätilökaverin kanssa, että spontaanisynnytys sisältää vähemmän riskejä ja on usein kivuttomampi. Siksi ole niiiiiiin kiitollinen, että Theo lähti spontaanisti syntymään vaikka menihän se aika hilkulle…

      Useinhan sen toinen synnytys on sitten jo helpompi, joten voit lohduttautua sillä. Vaikka leikkaus on ns.siistimpi, niin silti ainakin itsestäni tuntuu, että alakautta synnytys tuntuu riskittömämmältä vaihtoehdolta ja toipuminen helpommalta. Se on toki yksilöllitä.
      Tuu ihmeessä käymään, niin keitellään sumpit! Täällä me ollaan !

  12. Paljon onnea pienestä miehestä! Hän muistuttaa kuvien perusteella paljon isoveljeään. 🙂 Seurailin instasta päivityksiä ja mietin että apua kuinka kukaan jaksaa noin reippaana monta päivää supistuksia 😀 Itsellä kun kaksi ensimmäistä synnytystä käynnistetty, niin ei ole tarvinnut arvailla tai ”kärsiä” ihan tajuttoman pitkään. Viikon päästä on meillä seuraava kontrolliaika ja toivon että siitä alkaisi rupeama että saataisiin itsekin tämä kolmas syliin!

    • Hei mä olen missannut tämän kokonaan, ONNEA hirmuisesti!!
      Toivotaan nyt, että siellä rupee kans hommat rullaamaan pian, on se odottelu vaan niin sanonko mistä 😀 ! Etenkin kun mentiin la:n ohi. Vaikka että eipä se vauva mistään lasketuista ajoista perusta, vaan tulee just kun haluaa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta