Sentti sentiltä…

Kuvista näkee oman kropan kehityksen melkein parhaiten. Vaaka sitä ei aina välttämättä kerro, paitsi jos kuukaudessa tulee kymmenen kiloa plussaa :D. Sitten kannattaa ehkä miettiä, meneekö jollain osa-alueella metsään – toki onhan sekin kehitystä! Ja jos olet lukenut jostain, että se voi olla nesteitä tai jopa lihasta niin….I don’t think so… 

aamupaino_1909
Aamupaino tänään. Laskusuhdanteen selittää tosin myös maanantaisen sairastelun aiheuttama ruokahaluttomuus…

Kilot eivät todellakaan lähteneet synnytyksen jälkeen hups tosta noin vaan (vaikka ehkä joskus niin kuvittelinkin tapahtuvan…), mutta toisaalta ne olisivat varmaan lähteneet nopeamminkin jos mulla olisi ollut joku piinaava tarve siihen. Omiin vanhoihin vaatteisiin mahtuminen riittää mulle vallan mainiosti ja kuten te tiedätte, niin esimerkiksi farkut on aika armoton vaatekappale. Jos ne päällä ollessa voi hengittää vain sisäänpäin, niin itselleen ei voi valehdella.
Ja jos salille ei aina ehdi, niin silti kuntoon voi päästä! Paino on tippunut koko ajan, vaikken olekkaan päässyt viimeisen kuukauden sisään montaakaan kertaa treenaamaan. Kehitys on vaan niin piinaavan hidasta, ettei sitä meinaa uskoa millään. Paitsi sitten kun katsoo kuvia.

Kehityskollaasi
Vielä on mahaa jäljellä, vielä tulee kauniita päiviä…

Muistan kun menin synnytyksen jälkeen salille ja keskivartalossa oli se kuuluisa ”röllykkä”. Eihän se ihan hirveästi mieltä imartele, mutta eipä se ilmapallokaan ole saman näköinen enää vapun jälkeen kun ennen puhaltamista :)! Alunperinkin oli vanhoihin mittoihin pääsemisessä tarkoitus säästää lihakset (niin mitkä lihakset…), tai siis oikeastaan kasvattaa edes hieman lihasmassaa ja sen takia olen ihan iloinen, että imetys ei imenyt mua ihan kuiviin! Lisäksi mulla on hyvin pitkälti omenavartalomalli, eli mulla on ollut teinistä asti jenkkakahvat. Ja sieltä se läski tälläkin kertaa viimeisenä lähtee…jos lähtee.
Tärkeintä on kuitenkin muistaa, että kropalle täytyy antaa aikaa muutoksessa ja terveellinen elämäntapa kyllä kestää satunnaiset matkat, repsahdukset, lipsahdukset ja lohtunamitkin jos perusarki on kunnossa. Se ei kaadu myöskään pariin huonoon treeniviikkoon (vaikka itsekkin siitä aina joskus itseäni soimaan). Päiviä ei voi käsikirjoittaa edeltä, paitsi ehkä silloin jos on normaalia työaikaa tekevä, yksinasuva sinkku :D. Jos tänään ei syystä tai toisesta ehdi salille, niin voisiko tehdä vaikka ripeän kävelylenkin tai veivata vaikka olohuoneessa crossaria puoli tuntia? Tai syödä vähän kevyemmin tänään? Itse esimerkiksi syön harvoin päivällä hiilaria lounaalla ja syön vasta treenin jälkeen sitten vaikka bataattia tai riisiä.

Sentti sentiltä edetään siis kohti tavoitetta, joka siintää mielessä jossain tuolla tulevaisuudessa. Tavoitteen ei tarvitse olla minimaalinen rasvaprosentti, S-koon vaatteet tai kisakunto (se ehkä kaikista vähiten) mutta sellainen kroppa missä itse viihtyy ja kun katsoo peiliin niin voi olla tyytyväinen! Liika läski ei edistä kenenkään terveyttä, mutta eipä se kaveripiirin alhaisin rasvaprosenttikaan kenestäkään mitään vuoden äitiä/puolisio/kaveria tee…

Jos joku on muuten tulossa lauantaina Espoon rantamaratonille, niin mut voi bongata myös sieltä! Mä olen siellä lavalla yksi niistä pomppivista naisista :D! Eli en siis missään nimessä yksi niistä maaliviivan yli pomppivista naisista….
Tähän loppuun mun on pakko lähettää maailman isoin onnitteluhali mun UPEALLE kaverille Sirulle Tampereelle, joka viime viikonloppuna juoksi elämänsä ensimäisen puolimaratonin niin ettei hiiskunut kellekkään (ilmeisesti) mitään! Mahtavia suorituksia voi saada myös hiljaa puurtaen, eikä kaikkea tarvitse tehdä suureen ääneen! Hyvä Siru!! Sä löit mut ja varmasti myös monen muun aivan ällikällä!

fityoutoo

4 vastausta artikkeliin “Sentti sentiltä…”

  1. Hei! En oo ennen kommentoinu mutta nyt pitää. Löysin tänne keväällä (meillä on yhteinen ystävä joka vikkas 🙂 Sinun tekstit on olleet mulle vähän niinku vertaistukena, itse synnytin kuukausi sitten ja ”röllykkä” ei tosiaankaan jää sinne synnytysosastolle vaikka mullaki vähän tämmösiä toiveita (=harhaluuloja) oli. Olihan se järkytys kun synnytyksen jälkeen näytti siltä kuin sinne ois toinen vauva vielä jääny sisälle! 😀 Vieläkään en ole siinä kunnossa että pystyisin tekemään muuta kuin kevyitä vaunulenkkejä mutta hiljaa hyvä tulee. Ihanaa että löysit taas motivaatiota kirjoittaa, tekstisi ovat todella tsemppaavia! Kiitos 🙂

    • Moikka ja kiva että löysit :)!
      Kuukausi ei ole oikeasti vielä mikään aika ja kyllä se ihonahkan ”kasaantuminen” vie aikaa.. Kuten näät tosta toisesta kuvasta, niin kyllä mullakin näyttäs vielä jotain siellä vatsassa olevan (kaasua :D???)! Jos imetät, niin juo paljon – ei pelkästään vettä vaan myös esim.kotitekoisia mehuja, smoothieita yms. Vaunulenkkejä mäkin olen tehnyt tosi paljon ja niillä pääsee ihan erinomaiseen alkuun. Meillä oli vielä aika raskaat työntää noi vanhat emmaljungat ja se kävi ihan työstä!
      Tsemppiä aivan hirmuisesti vauva-arkeen, nyt kun katson tota kiipeilevää perintöprinssiä niin tuntuu että se aika on muisto vain <3.

  2. Hyvä kuvasarja – mahtava nähä, kun kuva kuvalta hymy levenee ja masu pienenee (:

    Tykkään hirveesti sun blogista, sulla on niin terve meininki kaikkeen kuntoiluun! Sun tekstejä on myös helppo lukea, sillä kielivirheitä ei juuri ole, mikä on blogeissa verrattain suht harvinaista! (: Noh, sisältöhän se kuitenkin on tärkein asia! (:

    • Voi ihanaa että tykkäät ja kommentoit!! Mä olen muuten kans aikamoinen kielinatsi ja mua ÄRSYTTÄÄ jos on koko ajan kirjoitusvirheitä! Mä kirjoitan toki itsekin vähän murteella välillä ja ”omia sanoja”, mutta jos huomaan jonkun kirjoitusvirheen jo julkaistussa postauksessa niin mun on pakko mennä se heti korjaamaan! Mä myös oikoluetan kaikki postaukset yleensä mun miehellä ihan sen takia, että niitä virheitä tulisi mahdollisimman vähän…

      Mä en tajua jos kirjoittaja vetoaa esim.lukihäiriöön, koska tekstin voi todellakin oikoluettaa jollain muulla jos ei ole varma kirjoitusasusta. Mikään ei ole niin kamalaa kun puuttuvat kirjaimet ja sanat sikin sokin. Tai pilkkujen ja pisteiden puuttuminen. Saatan olla nipottaja, mutta kyllä se lisää aika rutkasti enemmän halua lukea blogia jatkossakin, jos kieli on ymmärrettävää.
      Että näin! Samoilla linjoilla ollaan!!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta