Sinkkunainen, katso tarkkaan kenen kanssa alat leikkimään kotia!

Mulla on paljon sinkkukavereita. Moni tietysti haaveilee parisuhteesta ja perheen perustamisesta. Mä taas haaveilen sinkkuudesta. 😀 No ei vaan, se oli vitsi. Aloitin heti huonolla vitsillä.

Tällainen aarre löytyi muuton yhteydessä! Myydään parhaiten tarjoavalle - toimintatakuu on!
Tällainen aarre löytyi muuton yhteydessä! Myydään parhaiten tarjoavalle – toimintatakuu on!

Ajattelin, että voisin kertoa vähän mun parisuhteesta ja mikä meidän ”yhteisessä yrityksessä” toimii hyvin. Ja on toiminut kohta 6 vuotta!

Varmaan aika moni teistä on katsonut Hottikset-sarjaa, jossa joukko ”täydellisiä sinkkuja” etsii sitä oikeaa elämäänsä. Mä oon ollut monesti aivan haavi auki… Että onko nämä ihmiset ihan tosissaan? Onko heillä oikeasti noin älyvapaita odotuksia unelmien kumppanilta, kuin mitä he laukovat? Jotenkin tuntuu, etteivät he edes etsi oikeaa parisuhdetta, vaan luultavasti etupäässä ruutuaikaa omalle pärställeen tai panokaveria. Koska voiko joku ajatella noin pinnallisesti??? Vaikka en ole mikään parisuhdeasiantuntija, niin toivotan kyllä onnea heille, mikäli meinaavat löytää tämän ohjelman jälkeen vielä jonkun täysjärkisen kumppanin! Ja vielä sellaisen, joka ottaa heidät tosissaan…
Myönnän kyllä, että oli mulla itsellänikin tiettyjä ulkonäkökriteereitä kun olin sinkku. En todellakaan sitä kiellä! Mutta toisaalta en pitänyt itseänikään täydellisenä. Ja kyllä tässä vajaan kuuden vuoden aikana on käynyt selväksi, että suhdetta ei pelasta täydelliset tissit, eikä se kreikkalaisjumalan kroppakaan. Mitkä meilläkin ehkä suhteen alussa oli 😀 … Ja vaikka olisit sängyssä taitoinesi takuuvarma napakymppi, niin sillä ei tee mitään, jos sulta puuttuu parisuhteessa empatiakyky ja halu kuunnella, mitä toisella on sanottavana.IMG_20151002_183750

Enpä usko, että toi ohjelma parantaa noiden hottisten heidän mahdollisuuksia löytää sitä ”aitoa rakkautta”. Mutta sarja on kyllä saanut mut oikeasti pohtimaan, että mitä kaikkea sitä voi ”vaatia” siltä täydelliseltä kumppanilta ja kuinka korkeat odotukset parisuhteelta voi ylipäätään olla? Ja mitä kaikkea parisuhteen täytyy lopulta kestää ja mikä sen hyvän parisuhteen salaisuus lopulta on?

Kun tapasin hurrin, niin kyllä ekana hänen todella komea ulkonäkö teki vaikutuksen. MUTTA. Sitäkin enemmän muhun teki vaikutuksen hyvät käytöstavat, keskustelutaito ja se, että meillä juttu luisti tosi hienosti heti! Hän vaikutti fiksulta, jalat maassa tyypiltä, joka ei heti kättelyssä alkanut kehuskella bemarillaan (eipä hänellä tosin ollut autoakaan…) tai kertonut, millaista hanuria hän odottaa naiseltaan. Mun mielestä oli myös upeaa, että hän oli kunnianhimoinen ja oli opiskellut ahkerasti. Ihminen, joka tietää mitä haluaa elämältään on puoleensavetävä mun mielestä.
Meidän ekoista treffeistä muodostui ”Katrin nolausbileet”, koska söin elämäni ekaa kertaa sushia, enkä osannut käyttää edes puikkoja kunnolla.. Tökin makirullia tosi taidokkaasti ja ruokaa päätyi aika harvoin mun suuhun asti 😀 . Mun kömpelyys oli kuulemma söpöä.
Uskon itse rakkauteen ensisilmäyksellä ja tiesin heti ensi treffeillä, että hän on mun elämäni mies – kaikin tavoin! Kaikki vaan natsasi!

banff12 (1 of 1)

Kuten tiedätte, niin parisuhde on usein alussa pelkkää muruttelua ja siinä ei vielä yleensä paljon joustoa vaadita toiselta (vaikka saattaakin olettaa, että tässä on heti hirveitä vastoinkäymisiä kun toinen jättää likaiset sukat lattialle). Kun muruttelu muuttuu vakavaksi, niin otetaan koiranpentu ja käydään yhdessä romattisilla Aasian lomilla. Niinhän mekin tehtiin! Ja kannattaa nauttiakin siitä kahdenkeskisestä ajasta kunnolla!
Omasta kokemuksesta olen huomannut, että se parisuhde punnitaan viimeistään siinä vaiheessa, jos ja kun tulee lapsia ja alkaa kunnon ruuhkikset! Yht äkkiä en olekaan se hottis, joka on aamulla käyttänyt tunnin silmien varjostamiseen. Olen se huonosti nukkunut linnunpelätin, joka odottaa toiselta haleja ja sympatiaa, vaikka näyttäisin haudasta nousseelta. Meillä on auttanut pikkulapsiarjesta selviytymiseen kovasti se, että jaamme vastuuta, eikä tarvi lupaa kysellä mihinkään. Itse ajattelen, että kun lapset on tehty yhdessä, niin ne hoidetaan yhdessä! Kertaakaan, en kertaakaan ole toivonut, että mieheni olisi aktiivisempi tai osallistuisi enemmän Benin elämään. Hän on tehnyt sitä automaattisesti. Minä en ole myöskään se, joka antaa isälle ”luvan” tutustua sitten jossain sopivassa vaiheessa omaan lapseensa, vaan lapsi vietää aikaa sekä isän että äidin kanssa heti ensi tunneista lähtien. Toki imetin Beniä ja haluaisin imettää myös tulevaa pikkuhurria. Mutta ei siinä pappa jää ulkopuoliseksi silti!

Yhdessä1
Benin odotusaikana otettu kuva <3

Toki joskus voi olla tilanne, että mies vaikka matkustelee työn takia paljon ja äiti joutuu olemaan paljon lasten kanssa yksin. Ja toki jos molemmat on tilanteessa fine, niin mikäs siinä! Silloin tilanne tyydyttää molempia. Olen myös huomannut, että kodinhoidossa mies on usein vähän luovempi eikä välttämättä vaadi pikkutarkkuutta arkisissa asioissa. Mä oon koittanut alusta asti ajatella, että mun mies hoitaa kotia ja lasta omalla tavallaan ja mun ei tarvi puuttua kaikkeen (vaikka se välillä vaikeaa onkin). Joskus kun tuun töistä ja kysyn mitä söitte päivälliseksi, niin lapsi on saattanut syödä vaikka mandariinia ja jugurttia. Mitä, ei siis ollenkaan lämmintä ruokaa??? Ja itse kun olisin antanut sitä hartaudella kokkaamaani makaronilaatikkoa ja varta vasten jätin sen tyrkylle jääkaappiin. Mutta hei, onko kyseessä lopulta niin hirveän iso juttu, että siitä kannattaa alkaa vääntämään?

Ei mielestäni. Todella monet tyhmät riidat välttää tällä strategialla.

thaimaa14_3 (1 of 1)

Yleensä kaikilla, etenkin meillä naisilla, on oma vankka mielipiteensä toisten valinnoista. Etenkin jos ne eroaa omista valinnoista. Meidän suhteessa itsenäisyys on ollut alusta asti ns.kirjoittamaton sääntö. Joku ihmetteli yhden postaukseni kommenttikentässä, miten meillä on mieheni kanssa omat asuntolainat vaikka olemme pariskunta??
Itse taas mietin, miksi ei olisi! Se on ollut meille molempien mielestä aivan normaali ratkaisu! Meillä on omat tilit ja olemme siltä osin itsenäisiä. Mutta vaikka olemme kaksi itsenäistä ihmistä talouden suhteen, niin ei se tarkoita, etteikö me puhallettaisi yhteen hiileen! Meillä on todella läheinen suhde ja tarvitsemme toisiamme – sopivasti. Ei omasta onnellisuudesta voi olla pelkästään toinen ihminen vastuussa, vaan täytyy olla myös itsensä kanssa hyvä olla.
Myös läheisyys on tärkeää. Olemme molemmat tosi hellyydenkipeitä ja voin luottaa siihen, että myös niinä paskoina päivinä kun en todellakaan ole mikäään ”hottis” saan hellyyttä. Saan sitä, olin sitten parhaimmillani, pahimmillani, väsynyt, pirteä, iloinen tai surullinen. Se on mun mielestä tärkeää ja liima joka pitää suhteen koossa. Ehkä kuitenkin tärkeintä on se, että antaa toisella tilaa hengittää ja ottaa samalla vastuun arjen kantamisesta, eikä vain odota erikoispalvelua. Parisuhteessa on kaksi ja silloin molempien täytyy osallistua, eli yhdessä se homma saadaan toimimaan!
Vai mitä olette mieltä? Mikä on teidän toimivan parisuhteen salaisuus?

Kuvan mies ei liity tapaukseen...

fityoutoo

6 vastausta artikkeliin “Sinkkunainen, katso tarkkaan kenen kanssa alat leikkimään kotia!”

  1. Tosi hyvä postaus, tuli hyvä mieli. Aika monilla tuppaa menemään niin että kaikki hynttyyt yhteen vaan ja nopeaan (viittaan mm. tohon talousasiaan) mutta miksi tehdä asioista monimutkaisia.
    Ja mun on saatava toi kirja! huolella kulutettu myös mm. he’s just not that into you, miten niin sinkkunainen? 😀

    • Kiva että tykkäsit! Ja juu, ei kannata pitää hirveesti kiirettäm koska on koko loppuelämä aikaa olla yhdessä. Toki ymmärrän, jos molemmat on parisuhteessa esim lähempänä neljääkymppiä, niin lapsentekoa ei välttämättä voi lykätä ikuisuuteen…
      Toi kirja onkin mulle tuntematon, tai sitten vaan oon aktiivisesti unohtanut lukeneeni sitä 😀 !

  2. Tää on aika hassua, mutta me ollaan riidelty kaikki maailman riidat jo sillon suhteen alkuaikoina, että nykyään väännöt liittyy lähinnä niihin paskasiin sukkiin lattialla ja astioihin olkkarissa 😀 Mutta ollaan kyllä kovat koulut saatu käydä yhdessä läpi velkahelvetissä ja vielä lapsettomuushoidoissa. Moni olis varmaan noissa olosuhteissa ajautunu eroon ja itsekin jossain vaiheessa ajattelin, ettei tästä tuu lasta eikä paskaa, mutta lopulta nuo kaikki koettelemukset on meitä kyllä lähentäny ja yhdistäny entisestään. Ja sitten kun se raskaus alkoi niin miehestäkin puhkes yhtäkkiä keskusteleva olento, joka ei ollutkaan niin sulkeutunut enää kuoreensa. Ja kyllä se on ihan paras iskä tolle meidän lapselle. Oon sitä mieltä, että nykypäivänä kyllä liian helposti erotaan eikä olla valmiita tekemään töitä sen suhteen eteen. En usko, että sellasta kumppania on olemassakaan joka täyttäis kaikki kriteerit mitä haluat eikä koskaan tuu mitään ristiriitoja ja sekin pitäis muistaa, että itsessäkin on varmasti ärsyttäviä asioita yhtä paljon.

    • No teillä onkin ollut sitten ihan kunnolla vastoinkäymisiä :(. Todella ikävää, mutta varmasti kasvattavaa! Ymmärtää, mitkä on niitä oikeita ongelmia ja mitkä sitten vain turhaa vinkumista vähäpätöisistä asoista..
      Ja siinä olet aivan oikeessa, että sitä täydellistä ihmistä voi olla hieman vaikea löytää. Kaikissa on aina puolia, joita voi olla vaikea ymmärtää niinkuin itsessäkin niitä on.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta