Some, en jaksa sua aina!

Moni, joka bloggaa työkseen tai edes sivutyönään kokee aivan varmasti välillä kausia, kun omasta elämästä kirjoittelu ei nappaa. Tai vaikka bloggaaja ei kirjoittaisikaan omasta elämästään, niin kyllä esimerkiksi aktiivisen ruokabloggaajan on kehiteltävä uusia reseptejä jatkuvasti, vaikka kotona mentäisiinkin jo kolmatta päivää Saarioisten maksalaatikon voimin. Nykyään kun ei edes riitä, että päivittää blogiaan, vaan sen lisäksi on vielä kaikki muut netin ”oheishärpäkkeet”. Mitä useammassa kanavassa blogisi tulee ihmisten tietoisuuteen, niin sitä parempi, koska se houkuttelee uusia lukijoita ja mainostajia! Mainostuloista koostuu yleensä sitten ne bloggarin tulot.

ig_kuva
Tänään napattu jumpan jälkeen!

Itselläni ei sinänsä koskaan ole ollut fiilis, etten jaksaisi kirjoittaa saatika, että koko blogi pitäisi haudata. Mutta toki joskus sitä vähän ottaa paineita, jos inspis katoaa tai ei heti tule mieleen mistä kirjoittaisi. Eli tulee se kuuluisa ”writers block”.
Olen myös monesti miettinyt, miten äly helppoa olisi vain olla sinkkuileva, yksinelävä bloggari kirjoittamisen kannalta! No, nyt kyllä pahasti näyttää siltä, ettei musta ole aivan hetkeen kumminkaan tulossa sinkkuilevaa yksineläjäää 😀 . Joudun siis raivaamaan ajan koneen näpytykselle jostain ”päivätyön”, kotihengettärenä toimimisen ja kakkapyllyn pyyhkimisen välimaastosta!

Kuulostan taas aivan fossiililta, mutta mä en oikein jaksa näitä nykyajan somevaatimuksia! Koko ajan tulee uusia sovelluksia ja tsättejä ja vain luoja tietää, mitä kaikkea bloggaajankin pitäisi taitaa vaikka viiden vuoden päästä! Umppu kertoi hiljattain, että on liittynyt Snapchattiin, mutta to be honest; Mua ei kiinnosta, eikä mulla ole aikaakaan  – ainakaan tällä hetkellä! Mun mielestä fb ja Instagram ovat ainakin mulle itselleni täysin riittävät somekytkennät muuhun maailmaan ja välillä tekisi mieli nakata muutenkin koko puhelin jorpakkoon, koska huomaan pälyileäväni sitä liikaa jo nyt. Ajatus kymmenen sovelluksen päivittämisestä useita kertoja päivässä tuntuu lähinnä työläältä ja turhalta. Nykyään olen koittanut pitää puhelimen poissa lapsen kanssa ollessa, mutta niin vain hänkin jo haluaa ”ottaa kuvan” omalla leikkkännykällään….. Keneltäköhän lie oppinut??
Mua muutenkin ahdistaa hiukan ajatus siitä, että mun täytys bloggaajana olla jatkuvasti esillä jossain ja laittaa joka ikisestä välipalasta kauniisti aseteltu kuva Instagramiin tai kertoa mun ensimäiset kuulumiset snapchatissa heti aamulla herättyäni täydellisen näköisenä (luonnollisesti). On lopulta melkoisen aikaa vievää hommaa olla jatkuvasti näkyvillä ja mun julkinen blogi tarjoaa kyllä aivan riittävästi näkyvyyttä ja siinäkin asiassa on luonnollisesti omat hyvät ja huonot puolensa…

ig_kuva2
Elämääni instagramissa

Luin tässä aivan hiljattain erästä blogipostausta, jossa kirjoittaja kertoi päivästään ja työstään bloggaajana. Tykkään siis hänen blogistaan noin niinkuin ylipäätään, mutta siitä heijastui hyvin selkeästi somelle eläminen. Kuva piti napata sieltä sun täältä ja luonnollisesti lookin piti olla myös hyvin kuvaus”ready” koko ajan. Ei onnistu muuten täällä 😀 !!! Ruoka ehtii joka kerta viilentyä, koska joudut hieromaan täydellistä kuvakulmaa niille broilerin rintafileille ja salaatinlehdille, vaikka kuvattavassa kohteessa ei sinänsä ole ollenkaan mitään uutta ja ihmeellistä.
Sitten päivität sitä sun tätä sovellusta, valitset filttereitä ja siihen vielä blogin kirjoitus päälle höystettynä täydellisillä, ammattilaislaatuisilla kuvilla (jotka huomenna ovat jo btw historiaa ja unohtuvat netin syövereihin). Musta jopa tuntuu, että joidenkin bloggaajien kodit ovat kuin sisustettu blogikuvaamiseen soveltuviksi; Kaikki on valkoista (joka sinällään on toki tyylikästä), valoa on runsaasti ja astiatkin ovat tyylikkäitä! Joskus mietin, että meidän ruokapöytä on aivan väärässä paikassa kuvien ottoa varten. Oletettavasti  ammattibloggareilla on myös hovikuvaaja paikalla tarvittaessa (joka olisi muuten erittäin tarpeellinen täälläkin, koska tuo 2,5-vuotias ei vielä osaa käyttää järjestelmäkameraa…).

Olen päättänyt, että oma bloggaamiseni jatkuu niin kauan, kun se ei aiheuta minulle mitään jatkuvia paineita tai ahdistusta! Ja niin kauan kun tällä hommalla ei oikeasti elätä perhettä, niin mun ei tarvitse tunkea naamaani jokaisen tietoisuuteen.
Loppupeleissä musta muutenkin tuntuu, että kyllä nämä meidän pyykkivuoret ja makaronilaatikot on aika nähty ilman, että jaan ne erikseen instassa, snäpissä, twitterissä, fb:ssä tai muualla somessa 😀 .
Ahdistaako teitä tämä jatkuva somettelu koskaan? Oletteko Instagramissa, snapchatissa tai muissa palveluissa? Kuinka paljon päivittelette eri sovelluksia?

fityoutoo

7 vastausta artikkeliin “Some, en jaksa sua aina!”

  1. Minä olen myös aivan kauhuissani mitä kaikkea pitäisi ehtiä päivittämään ja olenkin pysynyt tuosta snapchatista niin kaukana etten oikeastaan tiedä siitä yhtään mitään. Face ja instagram saa blogin ohella riittää. Blogiakin pidän omaksi iloksi eli ei ole paineita kävijämäärästä tai tuloista eikä sponsoreista.
    Esikoiseni 11v on monesti sanonut että olisi halunnut elää lapsuutensa silloin kun minäkin (olen syntynyt -80) koska hänestä elämä silloin kuulostaa paljon rennommalle ja mukavammalle kuin nyt. Leikittiin ja oltiin lapsia ja pärjättiin ihan lankapuhelimella ilman somea tai mitään muutakaan ja se on minusta niin kauniisti sanottu.
    -mari-

    • Oon kans miettinyt, että mitenkähän sitä selvittiinkin ilman kaiken maailman faceja ja muita ennen? Olin just pojan kanssa perjantaina illemmalla tossa leikkikentällä, niin siellä oli jotain vajaa 10 suunnilleen lukioikäistä poikaa, jotka istu ringissä ja kaikki näpläs hiljaa kännykkäänsä. Varmaan olivat jossain samassa what’s up keskustelussa 😀 !
      Tyttäresi tosiaan on fiksu!

  2. Kyllä joskus ahdistaa koko someilu. Tuntuu, että kaikki tapahtuu nykyään netissä ja ihmisiä nähdään oikeasti kasvokkainkin paljon vähemmän kuin ennen. Myös vapaa-aika tahtoo luisua sinne someilun puolelle, kun puhelin ja se somemaailma on niin helposti saatavilla. En ymmärrä kuka ehtii oikeasti nauttia kaikesta elämästä sen kaiken instagramin (puhumattakaan snapchatista, twitteristä yms) päivittämisen ohessa… 😀

    • Toi onkin hyvä huomio: Koko elämä menee ohi puhelimen näyttöä tuijotellessa. Aika surullista mun mielestä :(.

  3. En muista kuollaksenikaan, kuka tämän kertoi, mutta joku kertoi ja nyt kerron sen eteenpäin 😀

    Tarina kuuluu siis niin, että tämä kertoja oli joulu-uusivuosi -akselilla lomamatkalla etelässä. Jouluaattona sitten aamupalapöydässä tämä henkilö oli ruvennut seuraamaan viereisen pöydän tapahtumia, jotka meni kuta kuinkin näin: ÄIti, isä ja kaksi teini-ikäistä lasta. Kaikilla jokin älylaite kädessä, kenellä puhelin, kenellä läppäri tai pädi. Kukaan ei puhunut mitään pitkään aikaan kunnes isä rikkoi hiljaisuuden toivottamalla hyvää joulua. Saamatta siihen yhtäkään vastausta. Surullista, todella surullista mun mielestä!

    Muistan kyllä itsekin kun kännykät tulivat, olin silloin yläasteella. Ne, jotka olivat synttäri- tai joululahjaksi puhelimen saaneet, olivat tosi cooleja tyyppejä, muut taas eivät. Lukioon mentäessä tekstareiden lähettäminen oli yleistynyt ja muistan hyvin elävästi monet tilanteet kuinka olin kahvilla (tai vaikka vaan välitunnilla koulussa) nykyään entisen kaverini kanssa sillä tähän ihmiseen ei saanut minkäänlaista kontaktia. Vastaukset olivat mitä erilaisempia muminoita sillä neiti viestitteli kiivaasti netissä tapaamien poikien kanssa. Välillä toinen naurahteli ja hymyili ja kun kysyi, että mitä nyt niin en tietenkään saanut vastausta siihen tai sitten se oli ”Ei mitään.” Todella raivostuttavaa!

    Nykyään itse olen samoilla linjoilla kuin säkin. Aika ajoin somettelu ahdistaa ja mietin, että pitäisin jopa ihan suunniteltua taukoa pidempäänkin. Siis etten päivittäisi ihan niin usein enkä avaisi Instaa ja Facebookia. Toisaalta Facebookin kautta tulee usein sovittua ystävien kanssa tapaamisia kun on ryhmäkeskustelut yms. Oma veljeni on puolestaan sitä mieltä, että hänellä on puhelin, johon voi laittaa tekstarin tai soittaaa jos on jotain asiaa. Tämän takia häntä ei Facebooksita löydy. Suhteellisen hyvin hän on kuitenkin kärryillä nykyään tapahtuvista jutuista.

  4. Ja aihetta sivuten, itseä on alkanut hiljattain ahdistamaan jatkuva saatavilla olo. ahdistaa myös se, että wattsupit ja facebookit ilmoittaa onko viesti luettu.

    Jotenkin olisi houkuttelevaa, että kotona olisi lankapuhelin ja kavereita käytäisiin kysymässä ovelta..😊

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta