Miksi suurin osa laihtuneista lihoo takaisin lähtöpainoonsa?

Kuvien välissä on 10-vuotta välissä. Voitte päätellä kumpi on tänä aamuna otettu :D ...
Kuvien välissä on 10-vuotta. Kaksi lasta synnytetty. Voitte päätellä kumpi on tänä aamuna otettu 😀 …

Laihduttaminen. Siinäpä monen uudenvuodenlupaus. New year, new (skinny) me.

Laihduttamien ja etenkin lihavuus on yksi maailman tutkituimpia ilmiöitä! Tutkimukset osoittavat, että vähintään 90% laihduttajista lihoo lähtöpainoonsa. Usein miten jo ennen, kuin urakasta on ehtinyt kulua edes kahta vuotta. Tämä osoittaa, ett jojolaihduttaminen on todella yleistä, eli ensin laihdutetaan, sitten lihotaan laihdutetut kilot ja sama alkaa alusta. Käytännössä laihtuminen on helppoa, mutta kuinka pitää laihdutetut kilot poissa?? Siinäpä se suurin viisaus vasta onkin!

On TODELLA paljon helpompaa ehkäistä ylipainoa, kuin poistaa sitä! Normaalipainossa pysyy paljon vähemmällä vaivalla verrattuna niihin ponnisteluihin, mitä laihduttaminen vaatii. Kun lihomisen myötä elimistön mekanismit ovat kerran muuttuneet, ovat ne muuttuneet pysyvästi. Ongelma tulee eteen etenkin silloin, kun takana on toistuvia laihdutuksia; Jokainen laihdutusyritys edistää seuraavan yrityksen epäonnistumista.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että elämäntapojen muutos on tuomittu epäonnistumaan heti alkumetreillä! Kannattaa kuitenkin ajatella mitä on tehnyt aikaisemmin painoa pudottaessaan ja mitä tällä kerralla voisi tehdä eri lailla, jotta tulos olisi pysyvämpi.

Keitä sitten ovat he jotka kuuluvat siihen 5% joka pitää pudotetut kilot kurissa pysyvästi?

He ovat niitä, jotka ovat omaksuneet uuden elämäntavan eli korvanneet huonoja tapoja paremmilla! Kysymys ei ole päivittäisestä taistelusta mielihaluja vastaan vaan siitä, että elämäntyylistä, jonka avulla painonhallinta hoituu itsestään. Olen iloinen siitä, että pudotettuani kilot ne eivät ole tulleet takaisin. Minäkin olen aikoinani jojoillut, mutta päässyt siitä kierteestä onneksi eroon. Aloitin valehtelematta joka maanantai uuden, entistä paremman laiharin.

Löysin yhden ruokapäiväkirjavihkoni aikojen takaa. En täyttänyt ruokavpäiväkiirjaa koko ajan vaan vain silloin, kun homma ei tuntunut menevät eteenpäin. Ruokavaliossa "saattoi" olla vielä hieman ehkä viilaamista.....
Löysin yhden ruokapäiväkirjavihkoni aikojen takaa. En täyttänyt ruokavpäiväkiirjaa koko ajan vaan vain silloin, kun homma ei tuntunut menevät eteenpäin. Ruokavaliossa ”saattoi” olla vielä hieman ehkä viilaamista…..

Itsekuriakin tarvitaan, mutta sekään ei riitä ikuisesti. Itsekuri joutuu koetukselle etenkin niissä laihdutusyrityksillä, jossa ruuvi on heti alkuun kiristetty niin kireälle, ettei liikkumavaraa ruokavaliossa eikä treenikalenterissa ole yhtään! Repsahduksia seuraa motivaation lasku ja koko homman kyseenalaistaminen, joka ohjaa vain väärään suuntaan. Nekin tunteet olivat mulle erittäin tuttuja. ”En jaksa tätä, tää on turhaa, miksi tää on näin rankkaa???”
Kaiken pitäisi lähteä pienistä muutoksista ja myös tosiasioiden hyväksymisestä: Millaista elämäni on juuri nyt, mihin asioihin voin vaikuttaa ja mihin en. Onko minulla tällä hetkellä edes voimavaroja muuttaa elintapojani vai näänkö koko elämänmuutoksen vain painavana taakkana? Joskus on vain oikeasti parempi unohtaa kaikki ruokavaliot ja laihdutus.

Varmaan yksi suurimmista ongelmista on myös nykyinen ajattelutapa, että kaikki pitäisi tapahtua nopeasti tai kiinnostus lopahtaa. Jos tavaran saa ostamalla niin, että voi maksaa sen ensi kesänä, niin miksi ei voi laihtua niin, että tekee työn vasta puolen vuoden päästä?? Ihminen on laihdutusbisneksessä myös helposti houkuteltavissa kokeilemaan ties mitä kikka kolmosia ja valmis laittamaan rahansa mihin tahansa pusseihin ja pulvereihin (ja kuitenkin samalla sanotaan, että terveellinen ruoka on kallista??). Kuitenkin jokainen tietää, että kalleinkaan lisäravinne, hienoin sali tai kehutuin personal trainer ei toimi, jos ei ole itse valmis paiskimaan hommia. Eikä nuo edellämainitut tarkoita automaattisesti, että tuloksia alkaa tulla kuin itsestään! Tietyn epämukavuuden sietäminen tulee monelle yllätyksenä. Se kuitenkin kannattaa ja homma helpottuu matkan edetessä.

Elämänmuutos ei ole pikavoitto vaan maltillinen taaperrus kohti omaa tavoitetta. Kun sen ja omat realiteetit ymmärtää ja tekee pieniä muutoksia kerrallaan voi olla mahdollista päästä niiden 5% joukkoon, joille jojoilusta ei tule elämäntapa!

Mikä on teille se suurin syy, että olette onnistuneet painonhallinassa…?

Ps. Jos tämä postaus oli mieleesi, niin muista painaa sydäntä <3 !

fityoutoo

7 vastausta artikkeliin “Miksi suurin osa laihtuneista lihoo takaisin lähtöpainoonsa?”

  1. Mun mielestä parhaat onnistumiset syntyy sillon, kun otetaan pieniä askelia, pieniä muutoksia kerrallaan. Ei vaihdeta ranskanperunoita samantien parsaan, vaan vähennetään ranskanperunoiden määrää ja otetaan tilalle ensin pieniä ja pikkuhiljaa suurempia määriä uunikasviksia. Ei lähdetä heti kympin hikilenkille vaan jäädäänki pois ensin yhtä ja myöhemmin kahta pysäkkiä aiemmin pois bussista ja kävellään loppumatka. Tällöin mieli, keho ja makuaisti ehtii rauhassa tottua uuteen elämäntapaan ja se muutoskin jää silloin suuremmalla todennäköisyydellä pysyväksi. .

    • Just näin!!! Alussa tekee mieli oikein räjäyttää koko elämä, mutta motivaatio ei yleensä ole loputon… Pahinta on se, että tiukkaan, täysin uuteen ruokavalioon yhdistetään järjetön määrä liikuntaa. Maustamatonta kanaa syödessä, lihakset toaalijumissa ja suklaan kummitellessa mielessä on suuri todennäköisyys, että homma ei tuu jatkumaan kauaa.

  2. Olen itse pudottanut yli 40 kg painoa ja onnistunut pitämään vuosia kilot myös poissa. Mielestäni suurin syy siihen, että kilot ovat pysyneet poissa, on ollut se etten ottanut painonpudotusta dieettinä, vaan pysyvänä elämäntapamuutoksena. Eli kuten Jenni tuossa edellä sanoi, muutokset pitäisi tehdä pikkuhiljaa eikä niin, että kaikki kielletään kerralla itseltään, koska silloin niitä repsahduksia tulee, ennemmin tai myöhemmin 🙂

    • WOW, upea suoritus!! Sä oot siis todellakin sisäistänyt mistä hommassa on kyse 🙂 .
      Usein myös kannattaa muistutella itseään siitä, kuinka kauan on mennyt kilojen keräämiseen…? Usein sekään ei tapahdu aivan hetkessä…

  3. Onnistujat eivät ajattele painon olevan onnellisuuden mittari. Sittenkun olen laihempi elämä hymyilee ei valitettavasti aina ole niin. Monet ehkä huomaa ettei se tuonutkaan parisuhdetta/rahaa/parempaa työasemaa/itsetuntoa ja sitten ajatellaan hälläväliä palataan takaisin. Onnistumiseen tarvitaan itseensä uskomista; pystyn tähän, teen tätä itseäni varten ja uskon onnistuvani. Myös läheisten tuki ja kannustus, ylipäätänsä hakeutua sellaisten ihmisten seuraan joilla on myönteinen vaikutus. Repsahduksista ei lannistuta vaan jatketaan eteenpäin´. Sanoisin myös että tietoa on hyvä opiskella; tietää edes vähän miten keho toimii(ravitsemus, fysiologia, anatomia)Monet eivät varmasti tiedä että laihdutuksen jälkeen energiantarve on pienentynyt, luullaan että voi palata vanhoihin tapoihin ilman painonnousua. Vaikka todellisuudessa 15kg painonpudotus vähentää energiansaantia n.500kcal.

    • Oot niin oikeassa. Siksi toi ”new year new me” on hieman harhaanjohtava. Ihan sama ihminen sitä on, laihana tai tukevana. Itseään täytyy osata arvostaa tässä hetkessä, eikä ”sitten kun”. Tämäkin on toki helpommin sanottu kuin tehty, koska monelle ylipainoon liittyy paljon negatiivisa kokemuksia, jotka laskee itsetuntoa ja oman kehon hyväksymistä sellaisenaan. Mutta niitä asioita kannattaa ehdottomasti työstää!

  4. Olen tiputtanut 20kg ja saanut pysymään ne poissa. Ratkaisu oli muutaman vuoden yritysten ja tuhraamisten jälkeen todella juuri se pysyvään elämäntapamuutokseen pyrkiminen ja asteittaiset muutokset. Toki kaiken taustalla piti myös olla motivaatiopiikki joka pisti käyntiin sekä vakaa, pidempiaikainen sitoutuminen projektiin kaikki-mulle-tänne-heti-nyt laihtumistavoitteen sijaan. Eli päätin että muutos tulee vuodessa ja pistin itselleni myös välietappeja. Ja jonkun kaalikeittodieetin sijaan lähdin etsimään sellaisia terveellisempiä vaihtoehtoja ruokailuun joista ihan oikeasti pitäisin, joita voisin oikeasti kuvitella syöväni vaikka sitten lopun elämääni. Ja sehän osoittautui itseasiassa aika hauskaksi, kun rupesi avartamaan ruokamaailmaansa ja kokeilemaan uutta. Sieltä niitä hyvältä maistuvia ruokia sitten myös löytyi. 🙂

    dabestversionofmyself.blogspot.fi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 93
Tykkää jutusta