Sydän syrjällään…

Täällä päin ei viime päivinä ole kaikki mennyt niinkuin strömsöössä. Huoh.
Minulla tai pikku-hurrilla ei siis ole mitään hätää, mutta ison hurrin selkä laittoi sopimuksen salilla irti ja nyt olemme toimintakyvyltämme yhdessä suunnilleen yhden toimivan ihmisen luokkaa. Tiedoksi kaikille, että se, että saa selän paskottua maastavedossa EI OLE MIKÄÄN URBAANILEGENDA!
Kyseessä on kuitenkin henkilö, joka on treenannut ikänsä ja tekniikat kunnossa, mutta huonosti vanhasta vammasta palautunut selkä ja aavistuksen liikaa painoa ja homma onkin sitten siinä! Selkä on vielä yksi viheliäimmistä paikoista, koska sen paraneminen voi kestää todella pitkään varsinkin jos et anna sen parantua kunnolla. Sen lisäksi kaikenmaailman arvauskeskuslääkärit (ja ihan samalla tavalla yksityisten lääkäriasemien lääkärit), jotka päivät pitkät tutkivat nuhapotilaita antavat hatusta vedettyjä diagnooseja ja syöttävät suut ja silmät täyteen vahvoja lihasrelaxantteja ja kolmiokamaa. Keneen ja mihin siis luottaa?
Lähipiirissäni on myös tapaus, jossa välilevyn vammaa on yritetty parantaa ties millä ”niksauttajalla” ja sen tuloksena massiivinen selkäleikkaus ja lopun iäksi osittainen invaliditeetti. Olisin siis hyvin tarkkana siitä, millaisia hoitomuotoja suosii minkäkintyyppisiin vammoihin. Sitten kun viimeinen hoitokeino on leikkaus, niin omien kokemuksieni mukaan lopputulos on harvoin uutta vastaava.
Kertokaa ihmeessä kommenttiboxiin, jos teillä on omia kokemuksia aiheesta!

En tiedä onko tällä poitsulla selkäkipuja, mutta aivan kiva selkä kuitenkin! 🙂


No anyway, nyt meillä siis asustaa tällähetkellä melkoinen notkeusakrobaattipariskunta ja tilanne pakotti viemään koiratkin evakkoon. Meistä kun ei ole tällä hetkellä kummastakaan pikkunorsun ulkoiluttajaksi. Kun ottaa narun päähän yhden murrosikäisen 45-kiloisen dobermannin ja puskasta säntäävän rusakon, niin vitsit ovat vähissä! Enkä todellakaan tarkoita tällä nyt sitä, ettemmekö olisi kouluttaneet piskiämme, mutta kuka tahansa ison koiran omistaja tietää, että nuori koira on välillä aikamoinen reikäpää tuolla pihalla!
Mutta oivoi, täällä kotona on yksinäistä ja kolkkoa ilman sitä kaksikkoa! Tiedän, että ne ovat parhaassa mahdollisessa hoidossa (saavat nukkua mm.sängyssä!) anoppilassa, mutta ovathan ne silti perheenjäseniä, joita kaipaan niin kovasti :(. Olen niin kiitollinen, että meillä on niin hyvä turvaverkko ja vielä melkein naapurissa! En tiedä miten nytkin oltais pärjätty ilman ulkopuolista apua.

Siinä ne on<3. Mamman rakkaat karvakorvat.


No, oli tässä päivässä jotain aivan ihanaakin. Nimittäin toteutin ”salaisen” haaveeni ja käytiin ison hurrin kanssa ottamassa pienet perhepotretit! Lupaan, että jos vaan yksikään noin kolmestasadasta laukaisusta onnistui, niin voin postata tännekkin kuvamateriaalia!
Harmittaa vaan, kun en tänään päässyt Riinan dance-tunnille, joka oli mielestäni hyvin, hyvin ikävästi vaihdettu maanantai-illasta tiistaille! Jos olen vielä ensi viikolla yhtenä kappaleena ja jotakuinkin liikuntakykyinen, niin varmanan menen sheikkaamaan tämän pötsini kanssa!
Tällä hetkellä harmittaa, etten omista crosstraineria! Olisi niiiiiin kiva aamulla veivata pieni treeni, ilman että täytyy raahautua minnekkään… Se vaan ei ole mielestäni mikään maailman kaunein sisustuselementti ja tässä kämpässä ei ole kyllä neliön neliöö ylimääräistä tilaa sellaiselle härvelille! Voi kun joskus olisi sellainen ”treenihuone” mihin voisi laittaa crossarin, pienen levypainosetin ja vaikka pari kahvakuulaa. Kuulostaa lähes laittoman helpolta kuntoilulta!
Huomen aamulla taidan kammeta salille, mikäli vaan saisin nukuttua hieman edellisöitä paremmin… Toissayönä olin murhaoikeudenkäynnissä (en tosin syytettynä, thank god) ja viime yönä seurasin sivusta, kun kahta samannimistä ystävääni elvytettiin vierekkäisissä huoneissa. Untakin olen saanut vasta lähempänä kahta… 
Tässä kyselijöille juuri äsken nappastu masukuva! Rupee oleen kokoo ja näköö! 😀
PS. Ette varmaan voi olla huomaamatta mun aewan ihania uusia Hello Kitty-kuoria. Ihanan turhamaista!

RV 37+4. Aikamoista…

fityoutoo

13 vastausta artikkeliin “Sydän syrjällään…”

  1. Heippa! Oon jo pitwmmän aikaa tirkistellyt salaa sun blogia ja tää on kyllä ehdottomasti yks mun lemppareista! 🙂 Kiitos siis tästä!Tuohon selkäjuttuun haluaisin sanoa sen verran, että omalla miekkosellani meni selkä muuton yhteydessä reilu vuosi sitten. Lekuri määräsi heti yhtä sun toista lääkettä aimo kasan, mutta niitä ukkokultani ei suostunut syömään. Sen sijaan meni jollekin kiropraktikolle tms, joka teki ns. manipulointia tai mitä lie selälle. Sehän auttoi. Mutta selkä on kyllä semmonen vehje että kannattaa kyllä tutkia ensin tarkaan mikä siinä on vialla ja sitten miettiä mitä tekee. Ettei tarvi loppuikää istua pyörätuolissa väärien hoitojen seurauksena!TGsemppiä sinne! :)Ps. Itelläni on reilun vuoden ikäinen poitsu. Maha oli noin tuplasti isompi ku sulla nyt, ja lisäks mahaa koristi (ja koristaa) arpien runsas verkosto. Kiitä onneas että oot säästyny niiltä! 🙂

    • Kiitos kommentistasi! Kiitän todellakin geenejäni siitä, että raskausarpia ei ole tullut. Olen myös rasvannut kohtuu maanisesti tätä vatsaa, mutta toivotaan ettei niitä tule loppusuorallakaan! Aina se rasvauskaan ei vaan välttämättä lukemani perusteella auta…

  2. Ihanat karvakorvat teillä ! 🙂 Tuosta dobberin ja käppänän välistä puuttuu vielä pinseri ! Oletteko harkinneet? 😉 Hih. Terv.7 kk ikäisen pinserin omistaja

    • No niin onkin aivan ihanat! <3 Etenkin silloin kun nukkuvat ;)… kyllä mä olen unelmoinut, että mulla olis joku päivä (siis aikaisintaan 10v päästä!) pinserikin. Ja Rotikka. Niin ja black&tan värinen kaniinimäyräkoira. Musta on tullut näköjään värirasisti koirien suhteen! :DPinsereitä näkee tosi harvoin. Se on tosi kivan kokoinen, kun ei oo tavallaan pieni eikä sit niin isokaan koira. Tosin onhan toi meidän ”kääpiökin” jo 8kg eli vähän ylikasvanut sekin. Mutta siitä huolimatta maailman ihanin tapaus!

    • Heh <; No jep ! Black&tan on ihana väri koirilla, oon itekin rakastunut siihen ! Pinsereitä ei tosiaan hirveästi ole, ei mikään se suosituin rotu, vaikka maailman ihanin onkin ! <; Hih, tempperamenttia ja energiaa riittää, ihan niinkuin kääpiöpinsereilläkin ! 😉 Mutta mun mielestä koiralla pitää olla luonnetta ! Munkin mielestä pinseri on ehkä parhaan kokoinen koira ikinä, ei todellakaan iso, mutta ei pienikään, sopiva ! 🙂 Meidän 7 kk uros pinseri painaa jo semmoiset 17 kiloa, vielä pari kiloa voisi tulla lisää ! ;D Teidän käppänä taitaa olla hyvällä ruokahalulla varustettu tapaus (mikä ei ole huono asia. Käppänät näyttää 100 kertaa paremmilta, kun niillä on vähän massaa) 😉

  3. Sun blogi on paras ja mä aina oikeen ootan, millon sä bloggaat seuraavan kerran. Heität sellasta läppää, että oksat pois, muttet silti aliarvioi ketään, pysyt asiassa ja kunnioitat ihmisiä kuten tätä sun rakasta Hurriasi. Nostan siis Suomi- ja Hurrilipun salkoon ja toivon sulle paljon tsemppiä synnytykseen!

    • Kiitos miljoonasti :)! Kyllä mä koitan bloggailla ainakin muutaman päivän välein! Ihana huomata, että vaikka niitä virallisia treenipostauksia ei oo niin usein, niin jengi jaksaa vielä lukea. Nekin kyllä varmaan sitten lisääntyy keväämmällä, kun päästään taas tosi toimiin!Ja ei sillä, eipä tän blogin ole alunperinkään ollut tarkoitus olla pelkästään treeni päivityksiä ja kuvia varten. Vaan esim nyt on ihan kiva tavoitella muita odottavia äitejä lukijoiksi. Siis esimerkiksi!

  4. Sun blogi on niin paras. Sä kirjotat huumorilla, muttet kuitenkaan halveeraa ketään. Mä arvostan sun asennetta ja tätä läpänheittoa, mutta sä kuitenkin kunnioitat ihmisiä omana itsenään. Ja miten kauniisti sä puhut Hurrista ja tulevasta Hurrista, niin että meikäläinekin meinaa ihan kyyneliin vajota. Jatka, Katri, samaan malliin ja mä toivon sulle hienoa synnytystä ja mahtavaa elämänalkua uuden Hurrin kanssa 🙂

    • No mulla on kyllä ollut onnea elämässä, että olen löytänyt elämäni miehen joka rakastaa ja arvostaa mua yli kaiken ja saan vielä hänen kanssaan lapsen. Eipä tässä nyt ihminen voi muuta elämässään edes toivoa.Kiitos kommentista ja tsemppiä sullekkin kaikkeen! 🙂

  5. Söpöjä koiruleita teillä 🙂 Ymmärrän oikeen hyvin tuon nuori koira+liikaa virikkeitä ulkona -ongelman, etenkin näin talvella on miellyttävä luistella sinkoilevan elukan perässä.Meillä on makuuhuoneen nurkassa niinkin tyylikäs sisustuselementti kuin kuntopyörä! Hinaan sen kolmisen kertaa viikossa olohuoneen puolelle kotitreenin alku- ja loppulämmittelyitä varten. Kotikuntoiluvälinevalikoimasta löytyy myös kahvakuula, puntteja yms. kamaa, jotka asuvat pyörillä kulkevassa muovilootassa (Ikeasta), jonka rullaan vaatekomerosta näkösälle treeniä varten.Liikun muut viikon liikuntakerrat kämpän ulkopuolella, mutta tuo kotikuntosali on ihan kätevä sellaisiin päiviin, kun ei ole aikaa/jaksamista raahautua omaa olkkaria kauemmas.

    • No hei, lucky you! Tolla setillä pystyy jo tekemään oikein hyvän treenin. Sit kun me muutetaan isompaan, niin taidan vakavasti harkita sitä crossaria. Kuntopyörä ei oo niin mun juttu. Ja parasta olis, ettei sitä tarvitsisi siirrellä paikasta a paikkaan b, vaan se voisi kököttää omana rumana itsenään jossain ”luolassa”…

  6. Sä oot ihan maailman paras bloggaaja ja arvostan niin paljon sun asennetta raskaushössötykseen etenkin liikunnan osalta. Näytin sen sun vähän aikaa sitten lataaman treenivideon mun miehelle ja sanoin että jos mä joskus paksuna ollessa ilman hyvää syytä sanon etten voi kantaa kauppakassia tai lähtee lenkille kun oon raskaana, sen pitää näyttää se mulle ja vttuilla ankarasti. Hyvä sie!Niin, ja ”koti-sali” on maailman typerin hankinta jos yhtään on taipuvainen häsläämiseen… Sali on niin helppo kun a) pääsee hetkeks pois kotoa, ja b) siellä ei tuu lähettyä ”sarjojen välissä nopeesti kattomaan sähköpostia tai pistämään perunoita kiehumaan”.. 😉 Mulla tosin on taipuvaisuutta kaikkeen tällaseen häseltämiseen muutenkin…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta