Tarina tämän kamelin selästä!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Nyt mä tiedän, miltä niin monista tuntuu tammikuun puolen välin paikkeilla. Siis silloin kun tulee se kuuluisa ”ruokavalioromahdus”! Eli se piste, kun liian tiukka dieetti tekee tehtävänsä, mieliteot käyvät liian suuriksi ja kamelin selkä katkeaa.

Mun maidoton ja gluteeniton ruokavalio meni kolme viikkoa suht helposti.
Voisin jopa tottua tähän. Ehkä tämä olikin vain mun asenteesta kiinni.
No, nyt tuli sitte osoitus, että heikko se on tämänkin naisen mieli. Voi plääh. Hieman kyllä ärsyttää, kun kaikki lähti niin kivasti liikkeelle.

Kuten varmasti tiedätte, niin olin jo kauan ollut kiinnostut maidottomasta ja gluteenittomasta ruokavaliosta apuna atooppisen ihoni oireiden hoidossa. Olin pyöritellyt ajatusta sen aloittamisesta jo ainakin vuoden, mutta koskaan en saanut repäistyä kunnolla! En tiedä mikä siinä muutoksessa tuntui niin ylitsepääsemättömältä, mutta ainahan kaikki uusi pelottaa ja herättää miljoona kysymystä. Mitä mä sitten syön???

Asetin tavoitteeksi kaksi kuukautta uudella ruokavaliolla. Ja kyllähän niitä vaihtoehtoja alkaa löytyä kun avaa silmänsä, vaikka toki se vaatii alussa kärsivällisyyttä etenkin ruokakaupassa ja mielikuvitusta on pakko käyttää kokatessa. On myös oltava ennakkoluuloton, koska uusia makuja kokeilemalla saa monipuolisuutta ruokavalioon! Olen käyttänyt kasviksia viimeisen kolmen viikon aikana varmasti enemmän kuin normaalisti. Se onkin tässä ruokavaliossa melkeinpä parasta. Paino tosin on pudonnut ehkä jopa liian nopeasti, koska syön varmaan kevyemmin.
Vaikka jotkut herkut kuten juusto eivät ole korvattavissa, niin kaupassa on kuitenkin melko hyviä vaihtoehtoja esimerkiksi jugurtille ja muille maitotuotteille. Lisäksi niin ihmellistä kun se onkin, niin olen kyllästynyt tosi paljon muutamaan erikoismaitoon kahvimaitona (Rainbown kauramaito sekä Alpron kookoksenmakuinen kahvimaito ”for professionals”)! Ne ovat mielestäni jopa parempaa kahvissa kuin lehmänmaito, enkä rehellisesti sanottuna KOSKAAN olisi uskonut sanovani näin!!! Nimenomaan pidin kahvimaitoa hankalimpana korvattavana…

No, sitten tuli viime viikonloppu ja menimme Farangiin mieheni kanssa treffeille (tämä oli jo aikaa sitten sovittu juttu). Söimme maistelumenyn (9 ruokalajia) enkä ilmoittanut erikoisruokavaliotani, koska halusin syödä menun sellaisena kun se on. Lauantaina olikin sitten Theon ristiäiset ja sunnuntaina Benin synttärit. Lauantaina olin vielä niin täynnä edellisestä illasta, etten voinut koko päivänä syödä juuri mitään. Paitsi illalla hieman porkkanakakkua (joka oli edes gluteeniton, mutta ei todellakaan maidoton saati sokeriton…).
Sunnuntaina oli vielä vanhemman pojan synttärit ja siellä en ehtinyt itse juhlien aikaan syömään oikein mitään, paitsi nopean lautasellisen salaattia. Illalla sitten puolikuolleena houkutus kävi liian suureksi ja nappasin suuhuni ylitsejääneen mokkapalan ja laskiaspullan. Mokkapala oli tietysti juuri niin hyvää, kun sen valmistanut pankkineiti kehui sen olevan. Kannatti kyllä maistaa!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Tänään Kauneus & Terveys -lehden kuvauksissa ja haastattelussa (Theo ei siis tullut kuviin…).

Sen jälkeen on ollut ihan hiton vaikea palata ”ruotuun” ja hitto että mua ärsyttää tämä helvetin (anteeksi) morkkistelu ruoan kanssa! Ei ruoan tulisi olla koko ajan mielessä tai aiheuttaa päänvaivaa. Ben on kaikenlisäksi korvatulehduksessa, joten olen päivisin laittanut kiireessä suuhuni porkkanan tai riisikakkua – en mitään järkevää siis. Eilen illalla jaksoin sentään wokata vihanneksia ja paistaa jauhelihaa. Se on pienen vauvan ja sairaan taaperon kanssa jo pieni saavutus! Toki smoothieita olen koittanut aina jossain välissä myös tehdä, koska ne ovat helppoja ja nopeita (sekä maidottomia ja gluteenittomia).
Tänään mulla oli A-Lehtien konttorilla Kauneus & Terveys -lehden kuvaukset ja yllättäen lounas jäi taas välistä, koska koitin samaan syssyyn valmistella itseäni, imettää vauvaa ja saada kiukuttelevalle kolmevuotiaalle jotain järkevää ruokaa suuhun. Äitihän siinä helposti sitten unohtaa syödä ja nappasin taksia odottaessa pari porkkanaa ja riisikakkua reppuun. Niillä mentiinkin koko päivä! Arvatkaa mikä oli ensimäinen asia mitä sanoin, kun mies tuli töistä: SUBIAAAAAAAA!!

Ja maistui muuten taivaalliselle. Eikä todellakaan ollut maidoton eikä ainakaan gluteeniton 😀 !

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mutta hei, kolme kuukautta karkkilakkoa takana! Eikä sen kanssa ole tarvinnut edes taistella!

fityoutoo

5 vastausta artikkeliin “Tarina tämän kamelin selästä!”

  1. Kiva asu! Toi huivi sopii sulle tosi hyvin! 🙂

    Mua myös ärsyttää ruuasta morkkistelu, ja oon tehnyt itseni kanssa sopimuksen, että ennen kuin syön herkkuja niin pitää pättää tietoisesti, et nyt tää on ok, eikä saa tulla morkkista. Pari kertaa on käynyt niin, että oon ajatellut, kun herkkuja ollut tarjolla, että ei sopis nyt herkutella ja sit oonkin pystynyt helposti kieltäytymään esim. työpaikan pullasta, kun oon päätynyt siihen, ettei herkku oo sen mielipahan arvoista.

    Mä en oo ite enää ostanut subista ruokaa pitkään aikaan. Ainakin subin kananrinta tulee Thaimaasta, muista raaka-aineista en tiedä, mutta tuskin ihan lähiruokaa on, vaikka motto ko. mestalla onkin ”eat fresh”…

  2. Näytät kauniilta noissa kuvissa, huivi todella sopii sulle 🙂

    Mä en ole syönyt subia ikuisuuksiin! Mä haluan myös subi-himon, että pääsen syömään sitä 😀 Mutta siis asia oli se, että jos on tulossa ruokamorkkis, ajattelen aina, että sillä syömisen hetkellä se oli hyvä idea, sitä mä halusin. Sillä hetkellä, kun söin jotain, mitä ”ei pitäisi”, mä kuitenkin halusin sitä, ja tein tietoisen päätöksen syödä. Joten vaikka se myöhemmin voi tuntua huonolta päätökseltä, sillä hetkellä se oli hyvä päätös, ja turha sitä on katua sellaista asiaa, jonka tietoisesti halusi tehdä, ja joka luultavasti myös tuotti mielihyvää sillä syömisen hetkellä 🙂 Toivottavasti sain ajatukseni edes jotenkin kirjoitettua, tuo on mua ainakin auttanut paljon 🙂 Kaikkea hyvää sun ja koko perheen kevääseen!

  3. Hei, törmäsin juuri netissä vaikeaa atopiaa käsittevään artikkeliin jossa oli sinua haastateltu. Mun täytty sano et melkein meinas itku tlla koska mulla on käytännössä ollut viimeisen vuoden ollut kasvot kokoajan vereslihalla, silmäluomet ja suun ympärys enkä oo ikinä kuullu että kenelläkään muulla olisi ollut. Lääkärissä sanottiin vaan et laita bepanthenia ja tulostettiin joku atooppisen ihottuman hoito-ohje. en oo sen jälkee sinnekää eksynyt , mut ehkä pitäis. Katosiko ihottuma kasvoista itseksiään vai käytitkö jotain voiteita?

  4. Sulla on ihanan aito blogi! Useammassa postauksessa on näkynyt kuvia joissa et oo edustavimmillas ja muutenkin näitä hauskempia naamanväöntely selfieitä 😀 Just tällästä on kiva lukea, ettei kaikki oo aina niin täydellistä ja ”lukijoita varten tehtyä”!!

    Kovasti myös pelkäsin, että rupee tulemaan tylsiä mammapostauksia. Onneks ei! Onnistut kirjottamaan niistä sellasia että 20 vuotiaskin jaksaa lukea kiinnostuneena !

  5. Itse asiassa maitojuusto on kyllä hyvinkin helposti korvattvissa 😉 Esimerkiksi Ruohonjuuret ja muut ”ekokaupat”, sekä nykyisin myös käytännössä kaikki vähänkään isommat ruokakaupat myyvät Violife- merkkistä vegejuustoa. Jos hyllyssä ei ole Violifeä, voi sieltä löytyä sen sijaan Wilmensburger- tai Sheese-merkkistä vegejuustoa! Kaikki kokeilemisen arvoisia, oma suosikkini ehdottomasti Violifen savujuusto. Cheezly-nimisiä juustokkeita en suosittele kokeilemaan, niiden maku ei ole toimiva millään tasolla…
    Myös vegeversioita tuorejuustosta on saatavilla! Tofutti, Violifen smooth&creamy ja Sheesen vastaavat. Eli tajolla on sekä kermajuusto- että tuorejuusto-tyyppisiä vaihtoehtoja!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta