Täydellinen ruokavalio = täydellinen stressi?

 

cupcaceLuin muutama päivä sitten facebookista Optiman Performance -valmentaja Joni Jaakkolan erityisen hyvän postauksen, jonka aihetta olen pyöritellyt mielessäni itsekkin. Postaus koski siis sitä, että onko ns.maalaisjärki hävinnyt syömisestä sekä liikunnasta ja onko oikeasti mitään ideaa analysoida kropan toimintaa aasta ööhön? Tuleeko esimerkiksi hullua hurskaammaksi, jos testauttaa itsensä läpikotaisin, jotta osaisi elää VIELÄKIN terveellisemmin?
Hyvänä esimerkkinä vaikka ruokavalio ja mihin suuntaan ”trendit” ovat menossa; Aiheuttaako todella rajattu ruokavalio (vaikkapa paleo) lopulta sen, että heti kun syö hampparin, niin maha on sekaisin kaksi viikkoa…?
Ai niin, miksi KUKAAN haluaisi syödä hampparia. Nojoo, tämä oli sarkasmia. 

Olen joutunut miettimään tätä asiaa itse nyt kun iho-ongelmat ovat olleet pinnalla (olinpa nokkela, heh)! Saan paljon neuvoja, niin täällä blogissa, sähköpostilla kuin face to facekin ja älkää ymmärätäkö väärin; Olen todella kiitollinen niistä kaikista ja ylipäätään lukijoideni halusta auttaa minua! Olen teille suurimmalle osalle kuitenkin ihan tuntematon ihminen 😀 ! Olen myös löytänyt paljon itselleni sopivia tuotteita ihan suositteluiden perusteella ja saanut ajattelemisen aihetta. Rasvoja radikaalimpaakin on ehdotettu.
Minua on kehoitettu useaan otteeseen kokeilemaan nimittäin gluteenitonta sekä maidotonta ruokavaliota. ”Koska se ei ole lopulta iso muutos ja auttaa varmasti”.
Mua lähes nolottaa myöntää, etten mä kyllä pystyisi elämään niin rajoitetusti. Ja suurempi syy on se, etten edes HALUA elää niin rajoitetusti! Mä myös ajattelen, että oma ruokavalioni ei vaan voi olla sellainen, että joutuisin sitä joka hetki kyttäämään. Ei toimiva ruokavalio voi olla sellainen.
En epäile, etteikö ruokavalion siivoamisesta voisi oikeasti olla apua…. Ja moni on siitä avun saanutkin! Ja ehkäpä mieleni muuttuisi, jos kokisin sen olevan maailman ainoa ratkaisu.

IMG_1400
Elämäni ensimmäinen raakakakku oli maidoton sekä viljaton, mutta pähkinöitä se kyllä sisälsi!

Tästä sitten osa veti johtopäätöksen, että aha, toi ei haluakkaan parantua iho-ongelmistaan, eikä ole valmis kokeilemaan sitä oikeasti helpointa hoitomenetelmää! Mikä siinä sitten on niin vaikeaa…? Olenhan jo gluteenittomalla ruokavaliolla! Olen siis jo onnistunut useamman kuukauden ajan rajaamaan pois ruokavaliostani yhden erittäin yleisen ruoka-aineryhmän! Kerron teille kuitenkin yhden asian, joka liittyy niin viljattomaan kuin maidottomaankin ruokavalioon; Kotona se toimii, mutta heti kun astut kodin ulkopuolelle ja haluat syödä siellä, niin elämä monimutkaistuu. Paljon. Tai en mä teistä tiedä mutta ainakin itse koen asian vahvasti niin!
Tulemme sitten toiseen kysymykseen; Kuvitellaan jos jättäisin ruokavaliostani pois 100% tarkasti kaiken gluteenin ja maitotuotteet. Jos tästä olisi apua ihoni suhteen, niin olisiko kolikon toinen puoli se, että stressaisin koko ajan siitä etten voi syödä mitään?

Tai että vahingossa syön jotain, jossa on gluteenia tai maitoa?

Tai siitä että kavereiden yhteisissä illanvietoissa minulle ei ole koskaan mitään tarjottavaa?

Tai että mihin lounasmestaan voin mennä ja onko siellä mitään vaihtoehtoa minulle?

sannasOlenko mä oikeasti ainoa, joka näkee että tässä terveellisyysjutussa on pieni ristiriita…? Saat jonkun hyödyn ja sen mukana myös muutaman haitan! Oikeastaan tässä viime aikoina on ollut muutamakin tilanne, jossa olen miettinyt tätä ruokavalioasiaa paljonkin omalta kohdaltani. Olen nimittäin syönyt taas muutaman kerran vehnää pitkästä aikaa. Ensimmäinen kerta oli viime viikolla, kun menin lukijan suosituksesta syömään Kalliossa sijaitsevaan Fafa’s nimiseen mestaan (kuulemma) Helsingin parhaita falafeleja! Ja kiitos vaan vinkistä, oli todella hyvää! Ainoa vaan, että menu oli jokseenkin sekava, en tiennyt mitä tilasin ja vahingossa sain käteeni falafelillä, fetalla ja kesäkurpitsalla täytetyn PITALEIVÄN! Siinä mä nälkäisenä tuijottelin mun aivan superherkullisen näköistä pitaleipää (jota en siis tietenkään olisi normaalitilanteessa tilannut, jos olisin tajunnut), mutta söin sen erittäin hyvällä ruokahalulla! Jestas että se oli hyvää! Ihme ja kumma mun vatsakaan ei ollut aivan ilmapallo sen reissun jälkeen… Koska olen monesti todennut, että pienikin määrä etenkin vehnää voi aiheuttaa karmean turvotuksen. Iho-ongelmat näkyvät pidemmällä aikavälillä.
Toinen tilanne oli viime viikolla, kun olin meidän kavereiden kotiipaluubrunssilla, jonne kaikkien piti tuoda jotain syötävää. Mä toki toin gluteenittoman vaihtoehdon – ainoana! Muuten tarjolla oli pulled pork täytettyjä sämpylöitä, taboulehia, croisantteja, feta-pinaattipiirakkaa ja juustoja. Niin ja sitten mun tekemää munakasrullaa. Jälkkäriksi oli tiramisua, toscapiirakkaa ja pullaa. Voitte ihan tosta päätellä, mitkä noista sopi gluteenittomaan ruokavalioon 😀 ! Jos olisin maidonton SEKÄ gluteeniton, niin itseasiassa mulle ei olis ollut mitään sopivaa syömistä. Kauheen kiva.
Suoraansanottuna teki ihan sikana mieli ottaa siitä vähän sämpylää ja tiramisua…mutta päädyin vain pieneen maistiaiseen. Mä toki ymmärrän sen, että jos jollain on sairaus (esim.keliakia) ja sen takia ruoka-ainerajoitteita, niin hän pyytää etukäteen ennen juhlia niiden järjestäjältä, josko hänellekkin voisi järjestää jotain syötävää. Ja yleensä juhlien järjestäjällä on mielestäni ihan velvollisuuskin huomioda tämä vieras, koska eihän sairaus ole kenenkään vika. Mutta itse en vaan yksinkertaisesti kehtaa alkaa vaatimaan itselleni jotain omia tarjottavia.

brunssi

IMG_9785

Toivottavasti kukaan ei nyt vedä tästä hernettä nenään, vaan tajuaa oikeasti mitä ajan tällä takaa. Tajuatteko…? Olisikin kiva kuulla teiltä maidottomat + gluteenittomat lukijat, miten te hoidatte sosiaaliset tilanteet? Lounaat? Nyyttärit? Perhedinnerit? Brunssit? Viettekö omat eväät? Oletteko vain syömättä? Häh? Älkää kuitenkaan ymmärtäkö, että olisin lopettamassa gluteenitonta ruokavaliota! Aijon varmasti pitäytyä siinä tästä eteenpäinkin, sekä suosittelen sitä myös asiakkailleni, ainakin kokeilumielessä! Ensinnäkin kaikenlaiset epämääräiset vatsavaivat ovat poissa, turvotus nyt siellä listan kärkipäässä. Lisäksi ”hiilarihumalaa” ei tule enää nykyisestä ruokavaliosta, eli se on se tunne kunnon pastasetin tai pitsan jälkeen kun päässä humisee ja voisi nukahtaa pystyyn. Sen lisäksi hiilarilähteistä suosikkejani on nykyään riisi ja kvinoa ja niitä on helppo valmistaa.

Suunnittelen juuri toivepostausta koskein lihaksenkasvattajan ruokavaliota :). Tässä yksi aterioista!
Suunnittelen juuri toivepostausta koskien lihaksenkasvattajan ruokavaliota :). Tässä yksi esimerkkiaterioista!

Gluteenitonta leipää kaipaan oikeastaan vain keiton ja joskus salaatin kanssa. Uskon myös, että gluteenittomuudesta on ollut iso apu iho-ongelmiini. Voisi olla isompikin, jos olisin tarkempi, mutta nyt päästään sitten taas tämän postauksen pääpointin äärelle. Myös painonpudottajalle gluteeniton ruokavalio toimii siinä mielessä, että tulee kuin vahingossa jätettyä leivät, pullat ja keksit pois ruokavaliosta. Tämän on huomannut moni asiakkaani, jotka ovat halunneet siis kokeilla gluteenittomuutta vapaaehtoisesti. Ketään en ”pakota” sitä siis kokeilemaan ja ruokavaliossa on aina vaihtoehtoja. Haluan kuitenkin sanoa, että mä suosittelen valkoisen vehnän ja sokerin jättämistä pois ruokavaliosta lähes kokonaan jos nyt ei aivan 100%. Näissä kahdessa ei ole mitään, mitä elimistömme tarvitsisi. Ainoa hetkellinen ilo jonka näistä kavereista voi saada, on nimenomaan henkisellä puolella. 😀

Teboililla ei nautittu munkkia vaan erittäin fitnesmäisesti raejuusto ja piltti!
Teboililla ei nautittu munkkia vaan erittäin fitnesmäisesti raejuusto ja piltti!
fityoutoo

56 vastausta artikkeliin “Täydellinen ruokavalio = täydellinen stressi?”

  1. Joni on fiksu mies ja kelailee hyviä asioita 🙂 OP opit ovat täällä pop 😀
    Tiedän tasan tarkkaan mistä puhut. Omissa piireissäni esim töissä porukat ei edes tajua mikä gluteeniton on 😀 päivittäin kun olen siellä saan kysymyksen ”etkö sä ota tätä/tuota?” No joo en kun on vaan vehnää… Itsellä aknen kanssa ongelma ja olen kokeillut kk ihan sokeritonta gluteenittoman lisäksi sekä 2v ihan maidotonta. Kummastakaan ei ollut mitään huomattavaa eroa kun ongelma on kait hormonaalinen…. Gluteeniton vissiin auttaa hieman. Maidoton oli minusta aivan järkky vaikeaa ja silloin oli monesti nälkä ja sellainen olo että ”mitä syödä???” Ja mä en ole mikään maitotuotteiden suurkuluttaja, maitoa en juo ollenkaan, rahkaa tai raejuustoa syön max annoksen per päivä. Juustoa muutaman siivun ja luonnonjogurttia max annoksen.
    Niin ja gluteenittomalle aloin järkyttävien mahakipujen sekä turvotuksen ja piereskelyn takia ja suurin muutos tapahtui parissa päivässä. Olen testannut hieman gluteenia ja ei yksi haukku ole mikään ongelma mutta yksi haukku useampana päivä on…
    Ja joo elämä ilman todettua keliakia ei ole aina helppoa mutta se onnistuu, lähipiiri on ehkä vaikein totuttaa uuteen 😀

    • Mä kans epäilen, että nimeomaan esim hormonaalisiin ongelmiin tuosta ruokavaliosta ei välttämättä ole poistamaan koko ongelmaan, mutta varmasti apua voi olla (ja onhan itsellänikin gluteeniton ruokavalio auttanut ihoonkin paljon).
      Mäkään en voi sanoa olevani mikään maitotuotteiden ”suur”kuluttaja mutta rakastan yli kaiken fetaa, lattea ja turkkilaista jugurttia! Niitä ei kyllä voita mikään!

  2. Loistava teksti, kiitokset tästä 🙂 Mulla on pt:n suunnittelema gluteeniton ja maidoton ruokavalio sillä twistillä, että siellä on maitoakin sisältävät vaihtoehdot 😀 Ihan vaan sen tähden, että jos minä HALUAN niitä käyttää. Mä olen kuitenkin ihan tavallinen tätsy joka treenaa salilla ja tekee muutaman kävelylenkin jotta laihtuisin ja voisin paremmin. Syön ehkä sen yhden rahkapurkin päivässä, se kun on niin helppo ottaa töihin evääksi. Mulle on tärkeää (toivottavasti) ex-ahmijana, että mikään ei ole multa tavallaan kielletty eikä mun maailma romahda vaikka sitä maitoa nauttisinkin jossain muodossa. Yksilöllisyys on pop tässäkin aiheessa ja mullehan rupesi puskemaan näppylöitä juurikin tuon ruokavalion puhdistuksen jälkeen, roskaruokaa mättäessä iho oli kuin vauvan peppu. Ilmeisesti ne kroppaani varastoituneet lisäainemehukeitot puskevat nyt ihosta läpi 😉

    Kiitokset tästä sun blogista, tykkään sun semi-sarkastisesta tyylistä.

    • Kiitosta vaan, mukava että maistuu :)!
      Olet aivan oikeassa siinä, että missään nimessä kaiken kieltäminen ei ole oikea tie ja jos tunnistaa omasta menneisyydestä syömishäiriön viitteitä niin pitäisi ensisijaisesti keskittyä siihen että a) ajatuksen ei koko ajan pyöri sen ympärillä mitä voi tai ei voi syödä ja b) syömisessä olisi rentoutta ja se joustaisi ajan ja paikan mukaan. Toivottavasti onnistut projektissasi ja mikspä et onnistuisi!

  3. Täällä ainakin täysin ymmärretään sun pohdintoja aiheeseen. Aivan liikaa alkaa olla tietämystä ja kielletyjä asioita, eikä itsensä rajoittaminen koskaan ole hyvästä. En tarkoita nyt allergioit aja sitä, että ihan oikeasti vaatiii gluteiinitonta ruokavaliota, mutta tosi usealla nämä ongelmat on kuviteltuja. Jopa selteltyjä ulospäin isommilla ongelmilla kun onkaan, jotta ne hyväksyttäisiin. Samalla itseaiheutetään monta uutta ongelmaa, kun myöhemmin se keho ei vaan enää vedä.

    Hyviä pohdintoja. Täytyy itekkin miettiä aihetta vähän lisää 🙂

    • Näin mäkin olen kelaillut. Voidaanko rajatulla ruokavaliolla OIKEASTI ratkaista kaikki maailman ongelmat? Toki ymmärrän esim sen pointin ettei ihmistä ole alunperin edes tarkoitettu syömään jotain tiettyä ruokaa, kuten esimerkiksi viljoja. Mutta varmasti joidenkin kroppa sietää niitäkin paremmin eivätkä he tunne mitään tarvetta jättää vaikka juuri niitä viljoja pois ruokavaliosta.

  4. Aattelin kommentoida, vaikka en gluteenittomalla olekaan. Kuitenkin melko rajoitetusti syön, kun olen vegaani (ollut jo 15 vuotta), eli maitotuotteet, kananmuna, kaikki liha, kala jne. yleensä siis kaikki eläinkunnan tuotteet pannassa. Ihan jokaista lisäainetta en kyttää, ja syön esimerkiksi D3-vitamiinia (joka ei ole vegaanista). Mutta ymmärrän täsmälleen, mistä kirjoitat. Kyllä sosiaalinen elämä on erilaista rajoitetun ruokavalion kanssa.

    Viimeksi kun oli illanistujaiset, tein sinne itse pinaatti-tofupiirakan, joka meni kuin kuumille kiville. Muista tarjoiluista pystyin syömään salaattia ja leipää. Isäntäpari oli kysynyt ennakkoon, mitä minulle voisi tehdä ja olivat niin stressaantuneita siitä, että tarjouduin itse tuomaan sen piirakan ja ehdotin jonkinlaista salaattia, mihin voisi sitten kukin itse kasata lisukkeeksi lihaa/kalaa tms.

    Lounaalle tai yleensä ulos syömään lähtö ei ole niin spontaania, koska haluan selvittää ennakkoon, saako kyseisestä paikasta mitään syötäväksi kelpaavaa. En todellakaan halua maksaa kolmeakymppiä annoksesta, josta on vaan jätetty eläinkunnan tuotteet pois (valitettavan yleistä), mutta ei tuotu esim. mitään kasvikunnan proteiinilähteitä tilalle. Tosi monilla ravintoloilla kasvisruoka on jotain juustosysteemiä, ja tofua/papuja/linssejä ei oikein osata käyttää.

    Mutta olen sen verran introvertti, että mun sosiaalinen elämä on muutenkin aika lailla keskittynyt pieneen lähipiiriin, jossa jokainen noudattaa osaltaan jonkinlaista kasvisruokavaliota, niin en koe tätä mitenkään ahdistavan rajoittavana. Siitä huolimatta pystyn kuvittelemaan, että kun ruokavaliosta karsitaan jotain yleistä pois, niin sen vaikutukset siihen sosiaaliseen elämään voivat olla negatiiviset.

    • Kiitos Eikku avartavasta kommentista! Sulla onkin jo aika pitkän linjan kokemus ”kieltäytymisestä” :D…
      Arvostan kyllä sun valintaa olla vegaani, älä ymmärrä väärin. Onhan se eettisestä näkökulmastakin paljon siedettävämpää kuin pihvihärän rouskuttelu. Mutta siis mennäkseni pointtiisi niin uskon varmasti, että sosiaaliset tilanteet on hankalia – varsinkin jos ystäväpiirissä on enemmän ns.normaalilla ruokavaliolla olevia ihmisiä. Toisaalta varmasti olet jo oppinut elämään sen kanssa, että aina ei saa itselleen sopivaa syötävää tai ruoka on tuotava itse. Saatko paljon kuulla ihmettelyä ruokavaliostasi ja kuinka perustelet sitä (ei sillä että kenenkään nyt tarvitsee omia valintojaan ulkopuolisille perustella, mutta varmaan sitä ihmetellään)?

    • Joo, oon mä oppinut tän asian kanssa elämään, mutta en silti tykkää olla kenellekään vaivaksi tai silmätikkuna. Ei aina uudessa seurassa jaksaisi selitellä valintojaan ja haluaisin vaan nauttia siitä omasta annoksestani ja keskustella muista jutuista kuin ruoastani. Mutta tosi vähän nykyisin on sellaisia tilanteita, kun aika pitkälti ne ihmiset on samat, joiden kanssa tulee tehtyä vaikka työreissuja tai illanistujaisia.

      Mä jätin aikoinaan lihan pois ihan kokeilumielessä ja sitten vasta myöhemmin valistuin asian eettisestä puolesta. Että jos joku kysyy perusteluja, niin sanon vaan, että mulle eläimet ei ole (enää) ruokaa. Jos joku joskus vähän jaksaa vinoilla tai alkaa inttää soijasta, niin sit vaan pyydän että käydään noi keskustelut muualla kuin yhteisellä illallisella..

      Mutta pöytäseuruetta en stressaa niinkään kuin sitä, joka ”joutuu” mulle ruoan laittamaan. Kun jos nähdään hirveästi vaivaa ja tehdään joku aivan karmea annos (tänä vuonna yksi illallinen oli aivan hervoton lautasellinen pastaa sienillä ja jollain yrttitilpehööreillä, ja siis sitä pastaa oli varmaan kuivapainona varmaan joku neljänneskilo), niin sitten tunnen oloni kiittämättömäksi, jos en kisko sitä koko annosta ja kiittele silmät säihkyen, että ”olipas hyvää ja niin huomaavaista!”

    • Syötkö muuten soijaa? Ihan mielenkiinosta kysyn miten suhtaudut siihen…

      Kiva hiilaripommi! 😀 Voin kuvitella sun fiilikset sitä annosta katsellessa…..

    • Jep, syön kyllä soijaa. Ei ole ollut tarvetta vältellä, kun se sopii mulle niin hyvin. Mutta en halua, että se on ainoa protskun lähde, eli käytän kyllä palkokasveja ihan reippaasti muutenkin. Ja myös seitania, eli suoraan sieltä saatanasta olevaa vehnägluteenia (= proteiinipitoista) :). Viikonloppuna esim. ostin Design Marketin pihalla olleen Soul Mama Kitchenin ruokakojusta Seitan Tortillan ja olipas ihan törkeän hyvää. Joku saisi varmaan kauheat vatsanväänteet mun ruokavaliosta, mutta olen kai ollut jonossa oikeaan aikaan kun teräsvatsoja jaettiin, kun en ikinä saa mistään vatsanpuruja.

      Toi hiilaripommiannos oli kyllä sellainen, että jo ihan hävetti siinä muiden gourmet-lautasten ympäröimänä. Joku olis voinut luulla, että tankkaan maratonille siinä.

    • Toi seitan on mulle kyllä aivan tuntematon suuruus…. Entäs quorn (vai miten se nyt kirjoitettiin…?) Oletko sitä kokeillut?
      Mä käyttäisin mielelläni enemmän herneitä ja papuja (kun olen vihdoin niitä oppinut syömään) mutta ei kyllä vatsa kestä.. Eikä läheiset mun ympärillä :D!

  5. Mä olen ollut gluteenittomalla kohta 1,5 vuotta atooppisen ihon takia. Aluksi koin sen hankalaksi, mutta nyt kun ihottumaa ei ole ollut yli vuoteen, en palaa koskaan takaisin! Toki joskus ärsyttää, kun joka ikinen ruokailu pitää suunnitella etukäteen. Ravintolat valitsen sen mukaan, onko siellä mulle mitään sopivaa syötävää. Illanistujaisiin/reissuille otan omat eväät tai syön hyvin ennen lähtöä. Aika moni ystävä on kuitenkin jo oppinut, että en ihan OIKEASTI voi syödä gluteenia (pienestä määrästä iho on vereslihalle raavittu) ja mulle on hankittu jotain omaa syötävää 🙂 Mitään itselle sopimatonta ei edes tee mieli, koska tiedän, miten pahaa ne mulle tekee. En siis koe elämää kovinkaan hankalaksi, sillä en vaihtaisi sitä kipua, tuskaa, jatkuvaa univelkaa ja sairaslomaa mistään hinnasta siihen, että söisin jonkun vehnäkakkuhöttöpalan 🙂 Tsemppiä!

    • Hyvä että gluteenittomasta ruokavaliosta on ollut noin iso apu, sulla ongelma onkin pahemmanlaatuinen. Onko ihokeliakia tutkittu/todettu…? Kuulostaisi siltä…
      Varmasti tuollainen vaiva motivoikin jo pysymään 100% sopivassa ruokavaliossa. onneksi gluteenittomia vaihtoehtoja alkaa olla ihan kivasti ja itseasiassa juttua onkin tulossa ihan pian yhdestä gluteenittomasta leipomosta, jossa kaikki tuotteet ovat luontaisesti gluteenittomia! 🙂

  6. Joo!
    Tiedän täsmälleen mistä puhut, koska mulla on aivan tismalleen sama homma.
    Noudatan tällä hetkellä gluteenitonta ruokavaliota ihon takia ja monesta tuutista tullaan vielä kehottaa maidotonta tilalle. Joo ei siinä, mutku oon niin pirun kova stressaa, että jo se etten sais (omasta) mielestäni syödä miltei mitään aiheuttais stressiä, joka puolestaan sais ihottuman ärsyyntymään. Niin. Että mitäs sit? se ois plus miinus -tilanne. Rakastan sosiaalisissa tilanteissa syömistä ja kokisin jääväni jostain pois, jos en pääsis syömään samaan mestaan ystävien, perheen name it, kanssa. Joutuisin kieltäytyy monesta, ja oonki joutunut. Jotkut ymmärtää, jotkut ei, mut turhautumisen näkee. Kyllä se muaki turhauttaa.
    Tai sit joutuisin ottaa omat eväät kaikkialle ja miettii etukäteen _kaiken_. Ei sekään tee stressitasoille hyvää. Mitäs jos eväät jää himaan?

    Oon turhautunut ja jo hieman luovuttanut, mut ehkä se joskus helpottaa, ehkä ei. Siihen asti meen näin ja vetelen superfoodeja, koska ne auttaa. Ihan sama vaikka olis kuinka placeboa :–D

    • Stressaaminen ei todellakaan tee hyvää, ei iholle eikä koko kropalle. Sullekkin varmasti tärkeintä on mahdollisimmman rento ruokailu. Moni sanoo, että ruokavaliolla pitäisi olla 100% tarkka, mutta jos se aiheuttaa itselle ahdistusta, niin onko siinäkään järkeä. Toivottavasti löydät itsellesi sopivan ruokavalion niin, että iho-ongelma pysyisi aisoissa. Mulla ainakin nyt melko hyvä tilanne, koska olen löytänyt hyviä tuotteita ja ruokavaliota noudatan sen minkä kykenen.

  7. Asiallista pohdintaa! 🙂 Musta tuntuu, että kaikki ruokavaliot, joissa lähdetään siitä, että jätetään pois jotain on vähän ongelmallisia. Olet joskus tainnut mainita saaneesi oppia ravitsemushommiin Jukka Harjulta. Allekirjoittanutkin on kuunnellut Jukan juttuja ja pidän ”hyvän lisäämisen” periaatetta parhaana ravitsemusohjeena ikinä! Olen nykyään melkein täysin kasvissyöjä (lihaa tulee nautittua harvoin esim. vanhempien tai isovanhempien luona). Muutoksen tähän tein pari vuotta sitten. Aluksi surin lihan pois jäämistä, koska todella pidän lihan mausta ja suutuntumasta. Eettiset syyt päätöksen taustalla painoivat kuitenkin enemmän kuin makupreferenssini. Pian aloin hoksata, että juju ei ole siinä, että keskittyy asioihin, joita jää pois vaan niihin, joita saa tilalle. Rupesin etsimään ihania kasvisruokareseptejä ja testailemaan uusia makuelämyksiä. 🙂 Tämä olikin sitten niin hauskaa, että nykyään pihviä eksyy hyvin harvoin lautaselleni enkä varsinaisesti koe luopuneeni mistään..

    http://www.trainingspark.blogspot.fi

    • Kyllä Jukka on vaikuttanut paljon (ja vaikuttaa edelleen) mun ravitsemukselliseen ajatteluun ja valmennukseenkin.
      Mä myös paljon mietin lihan eettisyyttä, etenkin broilerin, koska sitä syödään meillä paljon. Toistaiseksi luomulihaan ei ole oikein varaa – joo tiedän, että ei ole hyvä paikka säästää, mutta meillä on muutenkin aika infernaaliset ruokakustannukset. Onneksi esim. pirkalta saa luomujauhelihaa ja sitä ostan aika usein.

      Mä toivoisin myös että voisin satsata enemmän kasvisruokaan ja ehkä tulevaisuudessa, kun tää pikkulapsiarki vähän helpottaa alan taas kokeilemaan reseptejä. Nykyään mennään kyllä lähes helpoimman kautta, eli riisiä/kvinoaa ja sen kanssa joku liha/kana/kalajuttu. Ja toki ämpärillinen salaattia on aina jääkaapissa.

  8. Todella hyvä teksti ja hyvää pohdintaa! Tästä sai itselleenkin paljon ajateltavaa.

    Valitettavasti koen itse ruokailuni välillä ainakin muiden mielestä ”rajoittuneina”, sillä käytän vähän maitotuotteita ja gluteenia todella harvoin. Olen siis ns. fitnessruokavaliolla, treenaan tavoitteellisesti joten syön sen mukaan. Useimmiten minusta tuntuu siltä, että ruokailuni ärsyttää enemmän muita kuin itseäni ja kuittailu on arkipäivää . Se on ehkä pahinta.

    • Kiva että tykkäsit! Kyllähän se niin on, että jos muiden kanssa syö usein (esim töissä) niin varmasti saa paljon ihmettelyä osakseen. Tietysti jos on jokin sairaus, niin ihmisten on se helpompi silloin ymmärtää.

  9. En tiedä halusitko tähän postaukseen meidän keliaakikoiden kommentteja vaan vain heidän, ketkä noudattavat gluteenitonta ruokavaliota muista syistä, mutta kommentoin kuitenkin 😀 Itsellä siis n. 1,5 vuotta sitten todettiin keliakia ja se on kyllä vaikuttanut kaveriporukoiden yhteisiin ruokailuhetkiin esimerkiksi siinä, että ravintolan valinnassa saattaa mennä vaikka, miten pitkään, jos halutaan sellainen paikka, joka tarjoaisi mullekin jotain muuta kuin salaattia tai risottoa. Lisäksi mä tarvitsen sitten aina omat eväät, jos halutaan yhdessä jotain ruokaa valmistaa, mutta onneksi mun kaverit on olleet ihania ja yleensä joko valmistetaan kokonaan gluteenitonta ruokaa tai sitten mun versio on vähän erilainen. Lisäksi ystävien järkkäämissä juhlissa mut on aina huomioitu niin, että esim. yksi herkuista on gluteeniton, että saan jotain syödäkseni 🙂 Loput jutut on sitten leivottu ihan normaalista vehnäjauhosta, mutta en kyllä koe oikeudeksenikaan vaatia, että minun tulisi jokaista sorttia saada syödäkseni.

    • Halusin ihan kaikkien kommentteja :)! Kiva siis että kommentoit!
      Gluteenittomia pääruokia on jo ihan kivasti ravintoloissa, mutta varmasti silloni kun on oltava todella tarkka voi tulla ongelmia. Nykyään niin monessa aivan ihme paikassa on gluteenia. Lisäksi niillä, joilla sairaus on todella paha on varmasti ahdistus vielä suurempi, koska et voi olla ravintolassakaan 100% varma ettei esim samoilla tasoilla ole ollut jotain gluteenia sisältävää. Äitini tutulla on niin paha keliakia, että hän saa oireita, jos esim samalla veitsellä on koskettukaan leipään! Aika älytöntä! 🙁

  10. Mä välttelen aknen vuoksi maitoa ja gluteenia. En ole ehdoton, eli en ota kylään mukaan omia eväitä, vaan syön mitä tarjotaan ja ravintolassa saatan joustaa periaatteistani. Mutta normaalioloissa syön ruokavalion mukaan, jota on helppo noudattaa, kun sen on etukäteen miettinyt. Mitään ihmeparannusta tämä gluteenin ja maidon välttely ei ole tuonut, koska hormonit vaikuttavat niin vahvasti. Olen todennut, että pienet määrät maitoa tai gluteenia ei vielä vaikuta paljonkaan ihon kuntoon, mutta jos vedän niitä enemmän, menee iho todella kamalaksi.

    • Mä myös epäilen, että mulla hormonitoiminta vaikuttaa. Silloin kun olin raskaana, oli iho todella hyvä! Aika vaivalloinen vain tämä hoitomuoto :D! Olen myös huomannut ihan saman, että ehkä helpointa on vain ”yrittää” vältellä suurin osa ajasta. Eli ei siis tehdä mitään älytöntä ongelmaa siitä itselleen!

    • Hei, toivottavasti luette vielä kommentteja, mutta jos ette halua käyttää hormonaalista ehkäisyä, tsekatkaa Spriresis! On siis joku nesteenpoistajalääke, joka myös blokkaa hormonaalisen aknen aiheuttajia. Just pyysin lääkäriltä ja aloitin ite ja on jo viikossa menny iho parempaan suuntaan!

    • Moikka Mikaela!
      Kiitos tästä kommentista, varmasti tätä juttua palataan lukemaan vielä :)!

  11. Mä olen kanssa niitä, jotka syövät gluteenittomasti ja maidottomasti välttääkseen iho-ongelmia ja koen, että pystyn toteuttamaan tätä kaikkea tosi rennolla otteella, kun en pyri 100% ehdottomuuteen. Mun syöminen on käynyt fitnessharrastuksen alkupuolella jopa siellä ortoreksian rajoilla, itseasiassa ollessani juuri OP:n valmennuksessa, jossa mulle ruvettiin ehdottamaan erilaisista syistä tiettyjen ruoka-aineiden välttämistä, luomuruokailuun siirtymistä, ulkopuolisten hormonien karsimista yms., yms. (Huomiotakoon, että olin tuolloin OP:n ekoja asiakkaita ja uskon että heidän tietotaitonsa on mennyt hurjasti eteenpäin niiltä ajoilta ja ovat alkaneet itsekin painottamaan tuota rentoutta valmennuksessaan! Mä siis todellakin uskon niiden juttuun nykyisin, mutta se ei vaan ollut mulle oikea valmennus) ja mä olin hetken aikaa aivan hukassa suhteessani ruokaan. Nykyisessä ja tätä edeltäneessä valmennuksessani aloitin Bullin kanssa ikään kuin puhtaalta pöydältä perus ”bodariruokavaliolla” ja kun rento ote ruokaan löytyi mä aloin itse pyytämään muutoksia ruokavaliooni sen mukaan miten ne mulle tuntui hyviltä: ensin gluteenittomuus, sitten maidottomuus jne… Lisäksi ollaan/ mä olen omatoimisesti pyrkinyt kokoajan tehostamaan aineenvaihduntaani ja musta itsestäni tuntuu, että juuri nyt olen aika täydellisessä tilassa kaikkinensa ruokailujeni suhteen, mutta oon niin nörtti hyvinvointiasioiden suhteen, että suhtaudun aika kokeilevasti kokoajan kaikkeen, mikä saattais toimia mulla aina aiempaa paremmin. Näin kisadieetillä esim. ainoa maitoperäinen mun ruokavaliossa on heraproteiini, jota pyrin ostamaan vaan stevialla maustettuina (koska sukraloosi vaikuttaa mulla ihoon). Kuitenkin mulla on kokoajan myös ”normiheraa” hifistelyheran rinnalla ja en stressaa siitä, että se ottaa ja vähän näkyy mun ihossa niin kauan, kuin iho ei oo ihan pommi. Muuten kisadieetti on niin normaalista poikkeavaa aikaa, että gluteenittomuus ja muu maidottomuus ei kyllä tee tästä yhtään haastavampaa, mitä tää olisi ”normaalilla ruokavaliolla”. Kisadieetin ulkopuolella jos lähden ulos syömään, niin en stressaa siitä, jos joudun ravintolassa syömään gluteiini- tai maitopitoisen aterian tai jos haluan viikonloppuna herkutella ko. ainesosia sisältävillä tuotteilla. Tiedän aika hyvin, missä menee se raja, jonka jälkeen seuraukset näkyy mun ihossa, joten pyrin vain pysymään sen paremmalla puolella. Ennemmin kuin se, että pyrkisin siihen kuinka söisin kokoajan raamatullisesti, niin mua kiinnostaa myös kokeilla erilaisia makrosuhteita ja nähdä niiden vaikutusta kropan toimintaan ja ihon kuntoon. Kisojen jälkeen oon esim. ajatellut testata miten iho reagoi, jos pidän proteiinia inasen aiempaa alempana ja lisään suhteessa hyvien rasvojen saantia. En usko et se on lopulta mikään yks yksittäinen – tai muutamakaan – tekijä, joka ihon tai jonkun muun pelastaa vaan ennen kaikkea kokonaisuuden hallintaa. Mun iho-ongelmat on perinnöllisiä ja aikalailla mä olen saanut jokaiselta lääkäriltä, jonka puoleen oon viimeisen vuodenkin aikana kääntynyt, että se olis ”rottakuurin” paikka, jos haluan näistä kokonaan eroon. En kuitenkaan näe että tää vaikuttaa mun elämänlaatuun niin paljoa, että se kannattaisi, mutta en oo valmis heittämään elämäntapojani ihan risaiseksikaan nähdäkseni kuinka paljon sillä olis vaikutusta todellisuudessa mun ihon kuntoon.

    • Kiitos kommentista! Siinä olikin paljon mielenkiintoista asiaa!
      Mä myös hieman koin vaikeana jotain OP:n oppeja, tai no vaikeina mutta ehkä sellaista loputonta asioiden syynäämistä.

      Mä toivoisin myös, että löytäisin sellaisen hyvän balanssin tuohon syömiseen ja nyt onkin mennyt taas tosi hyvin ihon kanssa ja olen lisäksi löytänyt muutamia mulle todella hyvin sopivia tuotteita. Toivon kyllä todella, että sun iho-ongelmat olis hallittavissa ihan tuolla ruokavaliolla, mutta ilmeisesti tuo gluteeniton ja maidoton ruokavalio ei kuitenkaan 100% ratkaise ongelmaa..?

  12. Hyvää pohdintaa. Itse jossain elämänvaiheessa yritin noudattaa välillä gluteenitonta,välillä maidotonta ja niiden yhdistelmää yms. Melkein rupesin jo jättämään sosiaalisia tilanteita väliin , kun ajattelin että enhän voi syödä mitään! Onneksi tajusin, että sitte alkaa kyllä jo menemään liian pitkälle, kun minkäänlaista allergiaa ei ole todettu. Eri asia jos on keliakia tai maitoallergia. Silloin pitää asennoitua eri tavalla asiaan. Mutta jälkeenpäin ajateltuna mahaongelmani tuskin johtuivat ruokavaliosta vaan stressistä!! Ja myös jos jättää gluteenin /maitotuotteet pois ja ottaa sitten takaisin, niin voihan se todellakin aiheuttaa mahalle ongelmia! Aluksi! Ei kannata siksi turhaa aiheuttaa ongelmia itselle. Musta tuntuu, että normaalit tuntemukset vatsassa, ilmat, pieni turvotus ja suolistoäänet ovat muuttuneet epänormaaliksi 😀 vaikka se kuuluu ihan normaaliin vatsantoimintaan!! SE taas ei ole varmaan normaalia jos syö viisi leipää peräkkäin ja siihen päälle vielä jotain, nii tottakai tulee turvotusta. ELi pienet annokset vatsa sulattaa paremmin. Ja eihän tuokaan ole vaarallista! Jos se ei vain ala häiritsemään elämää liikaa ja ole jatkuvaa. TOki voihan joillekin jo yksi pala ruisleipää aiheuttaa oireita ilman keliakiaakin. Sitten kannattaa punnita haitat ja hyödyt 😀 Mut tosiaan tiivistettynä ois kiva jos kieltodieetit ei olisi niiin muodissa, koska en jaksa uskoa että YLEISESTI ottaen niistä olisi järkyttävän paljon hyötyä. AIheuttivat ainakin itselle (ja monelle muulle ihmiselle , joiden blogeja olen lukenut esim. JA ystävilleni) hirveää stressiä. Ja luin kerran jonkun tekstin, jossa vehnätön ruokavalio oli auttanut hetken ihon kuntoon mutta sittemmin vaikka vehnätöntä olisi jatkettukin, iho muuttui edelleen huonoon kuntoon.

    • Niin mulla on saattanut käydä juuri niin, koska vaikka nyt olen syönyt muutamia kertoja vehnää, niin se ei ole oikein mitenkään vaikuttanut ihoni kuntoon – enemmän vaikutust on ollut noilla uusilla tuotteilla (rasvat) joita olen kokeillut. Joten tiedä sitten. Mutta siinä olet kyllä oikeassa, että stressi vaikuttaa kovasti ja ylipäätään on toki haitallista pitkään jatkuvana keholle!

  13. Moi!
    Hyvä kirjoitus! Mulla on keliakia sekä laktoosi-intoleranssi, ollut vuodesta 1999. Olihan se kamala shokki parikymppiselle mutta samalla hirvittävä helpotus niihin vatsavaihoihin. Silloin ei vielä ollut paljoa gluteenittomia vaihtoehtoja joten sitä oli pakko vähän itsekin leipoa.. Nyt kun pakastealtaat pullottavat eri leipä ja leivosvaihtoehtoja on jo helpompaa. Juhlat olivat vaikeita ennen nykyään melkein onkin automatic gluteeniton vaihtoehto ja pitopalvelut ottavat esim kastikkeissa gluteenittomat ihmiset huomioon. Mutta tosiaan aina on ollut tosi noloa ilmoittaa etukäteen keliakiasta juhlien järjestäjälle.. En useinkaan ole edes ilmoittanut.. pitää sit vain kärsiä ja ryystää se kahvi pelkästään.. Mutta mä luulen että se on nolompaa sille juhlien järjestäjälle kun ei ole mitään tarjottavaa keliaakikolle ja sehän ei tietenkään ole järjestäjän vika.. Mä olen niin jo tottunut siihen että aika usein mä juon vain kahvin, eikä tee yhtään huonoa tälle kaiken läskin imevälle kropalle.. Eli en osta itselleni juurikaan pullaa/pipparia, joten olen jo ihan tottunut pelkkään kahviin. On vain kerrassaan ihana yllätys jos joku on huomioinut keliaakikot! Se riittää mulle Ja mä olen oikein tyytyväinen että mulla on diagnoosi, mä en vain kertakaikkiaan voi syödä gluteenia ja vatsa voi oikein hyvin! Ilman diagnoosia en pystyisi gluteenittomaan, vieläkin tuoreen vehnäleivän tai ruisleivän tuoksu saa sukat jaloissani pyörimään 🙂

    • Juu tuore leipä….aaah… Se on kyllä mullekkin ollut varmaan haastavinta :D. Mutta toisaalta saan leivästä ihan järkyt ilmavaivat hiivan takia.
      Nykyään tosiaan on niin paljon kaikkia gluteenittomia tuotteita, että kyllä ihan hyvin pystyy herkuttelemaan keliaakikkokin :D. Harmi vaan, että tuotteissa on aika usein paljon lisäaineita, mutta jos silloin tällöin jonkun pikkupalan syö niin väliäkös sillä. Ja laktoosittomat tuotteet nyt ovat joka paikassa arkipäivää..

  14. Täältä tulee extreme-imetysdieettaajan mielipiteitä. Eli olen nyt ollut vuoden ilman maitoproteiinia ja gluteenia (täysin ehdoton), koska imetän superallergista vauvaa. Esikoisen kanssa oli sama juttu – itse asiassa pahempi – häntä imetin vuoden verran kuudella ruoka-aineella. Nyt pois kokonaan on minulta kananmuna, maitoproteiini, soija, vehnä, kaura, ohra, ruis, raparperi, kaalit, sipulit, paprika, fenkoli, porkkana, herneet, rosmariini, chili, oregano, nokkonen, curry, suklaa/kaakao, hiilihappojuomat, kirjolohi. Itse en ole millekään allerginen enkä ikinä ajatellut, että mulla olisi ollut mitään vaivoja minkään suolistojutun suhteen. Nyt sitten huomaan taas kerran, miten älyttömän hyvä olo tuolla ruokavaliolla on (pakon edessä, toki). Siis – iho on paremmassa kunnossa kuin koskaan, suoliston toiminnat ovat moitteettomat ja jaksaminen olisi varmaan huipputasoa, jos saisin nukuttua 😉 Mutta! Toisaalta siis suolisto voi älyttömän hyvin, mutta toisaalta taas se on herkistynyt ihan älyttömästi. Rotatoin yhtä parsakaalin nuppua itselleni (eli söin sen ;)) ja sen lisäksi, että itkin ilosta, niin sain siitä vatsavaivoja! Että mielenkiinnolla taas odottelen sitä hetkeä, kun saan luvan lopettaa imettämisen ja alan kokeilemaan itselleni kananmunaa, pähkinää, maitoa… 😀 Esikoisen imetysdieetin jälkeen oksensin, kun söin palan vesimelonia.

    Eväistä – aina mukana, tietty 😀 Mulle kun ei sovi suurin osa riisimaidoistakaan lisäaineiden takia, niin mulla on oma kookomaitotetra kahvihetkiä varten aina käsilaukussa 😀 Ja tietty kaikki muut pöperöt. En odota, että mulle on vierailla tarjolla mitään. Ravintolassa voin edelleen valita pihvi + sopivat kasvikset- kombon, kunhan keittiöltä varmistetaan paistorasva jne. Toki meidän allergiaperheessä kylmälaukun raahaaminen on niiiin perusarkea, että en osaa nähdä sitä enää ongelmana 🙂

    Mä olen selvinnyt oikein hyvin tällä ruokavaliolla, varsinkin kotona, mutta ehkä sen takia, että olen joutunut muutenkin ottamaan kaikenmaailman kastanjasädekaislan juurimukuloista selvää ja olen löytänyt itselleni monta herkkua, jota oikeasti syön ihan yhtä mielelläni kuin niitä ”perinteisiäkin” herkkuja. Gluteenittomia reseptejä, paleoreseptejä, raakareseptejä ja mun rajoitetun syömisen reseptejä on mulla paljon blogissa.

    • Mä hengästyin pelkästään ton vältettävien aineiden listan lukemisesta :O! Anteeksi kun sanon näin, mutta enpä toivoisi kohdalleni, kuulosti nimittäin sen verran HC:ltä ruokavaliolta. Toisaalta, kun on omasta lapsesta kyse niin eipä sitä ole paljon vaihtoehtoja.

      Tuo tarinasi osoittaa juuri sen, että onko ihan järkevää tieten tahtoen herkistää kroppaansa? Eli siis jos ei ole pakko olla vaikka juuri sinun tavoin imetyksen takia eliminaatioruokavaliolla tai vaikka keliaakikko? Ei ole todellakaan helppoa koittaa ottaa sitten takaisin niitä ruoka-aineita, joita ensin on vältellyt.
      Mutta kuten sanoit, olette jo tottuneet vallitsevaan tilanteeseen ja se on teille arkipäivää.

      Mä taidankin ensiviikolla kokata jotain noista kastanjanjuurisädemukuloista vai mistä hitoista sä puhuit??? 😀

    • Joo, ei kannata toivoa allergisia lapsia eikä tällaista ruokavaliota, vaikka aika puhdas menu onkin 😀 Kyllä nämä tiukat imetysdieetit aika paljon vaativat kanttia, varsinkin jos on muitakin stressitekijöitä kuten koko ajan heräilevät lapset 😀

      Mä en itse vielä tiedä, mitä teen tän iideen jälkeen… Siis että alanko esim. syömään viljoja ja maitoa kuinka paljon (vaikka saisin ne sopimaan taas kropalleni). Sen näkee sitten siinä, millaiseksi olo muuttuu niiden myötä. Nyt, kun tietää paremmasta olosta, niin on, mihin verrata sitten sitä ”perusoloa”.

      Haha, no kuule kokeile tuota mukulajauhoa – mun all-time-suosikki kaikista viljattomista näkkäreistä on tää: http://heimeillavalvotaan.blogspot.fi/2014/05/herkkua-toisen-tilalle.html ja siinä kun korvaat mantelijauhot juurimukulajauhoilla (http://heimeillavalvotaan.blogspot.fi/2014/07/pikkusankarin-lempparileipa.html) niin, tulee oikein nam nam 🙂 Noista tykkää perusruokavaliollakin herkuttelevat 😉

  15. Hyvä teksti! 🙂 Itse kanssa painin samojen asioiden äärellä.. Pyrin valitsemaan gluteenittomat vaihtoehdot, mutta
    välillä kyllä syön sitten gluteeniakin, esimerkiksi nepalilaisessa naan-leipää, omnomnom :p En ole itsellä huomannut mitään suuria oireita gluteenista, joten olen miettinyt että njaah, onko se sitten turha edes välttää sitä? Sitten taas kuitenkin
    kilpparin vajiksessa suositellaan gluteenitonta, ja tarkemmin mietittynä, kyllähän se gluteeni taitaa vähän korostaa väsymyksen oireita.

    Muistan keväällä kun olin sekä gluteenittomalla että maidottomalla, kyllä sitä joutui miettimään mitä syö!
    Okei, söin kyllä heraproteiinia, koska ilman sitä olisin ollut ihan pulassa (riisiproteiini, yök :D)…

    Joten kolmen viikon kokeilun jälkeen otin taas sen yhden rahkapurkin ruokavaliooni takaisin, ja oli yksi murhe taas vähemmän ;D

    http://nana-superfitme.fitfashion.fi

    • Naan leipä – maistuu juu täälläkin! Tai siis maistuisi.. Mutta mä saan järkyt vatsaoireet leivästä, jotenkin mun kroppa ei kestä sitä hiivaa.
      Mullakin maitotuotteista kahvimaidon lisäksi rahka/turkkilainen jugurtti on päivittäisessä käytössä enkä voi kuvitella kahvia mustana :D. Vasta sitten kun on pakko!
      Sulla on muuten ollu mielenkiintoisia juttuja nyt hiljattain blogissa, kuuluu ihan mun vakkarilistalle!

    • Onpa tylsää 🙁
      Kiva kuulla, oon yrittänyt nyt panostaa enemmän tähän bloggailuun 🙂

  16. Täällä kans yksi maidoton ja gluteeniton!
    Itseasiassa tiettyjen ruoka-aineiden välttelyyn ajauduin jo 3 vuotta sitten saatuani esikoiseni, joka oli pahasti allerginen ainakin munalle,maidolle,soijalle ja viljoille. Joten vuoden kestänyt imetysdieetti opetti hyvin kyllä tulemaan toimeen rajoitetun ruokavalion kanssa 😀
    Imetyksen loputtua siirryin n.vuodeksi takaisin ”normaaliin body-ruokailuun”, miten olin syönyt käytännössä aina. Olen aina ollut vatsalla reagoija, joten en enää edes muista oliko vatsa miten herkästi reagoinut ennen lasta, vai herkistyinkö (välttämättömän)imetysdieetin aikana, mutta viime vuonna en enää tullut toimeen,jos söin gluteenia(ja maitoa).Mulla reagoi pahiten suolisto,varsinkin vehnää syötyäni ensin saattoi tulla kaikki pihalle usean päivän ajan, ja senkin jälkeen vatsa oli viikon niin turvonnut ja suolisto krampissa, ettei minkään syömisestä tullut mitään. Joten ekana jäi taas viljat pois,myös kauraan reagoin alussa,mutta siihen oon saanut itseni taas totutettua. Vatsa ei kuitenkaan myöskään sietäny enää maitotuotteita,mutta nämä on edelleen se mun ”vapaakortti”,josta pystyn luistamaan hieman halutessani.
    Tällä hetkellä siis olen täysin ehdoton gluteenittomuuden kanssa, mutta jos on juhlia tms kyläreissuja, voin maitoa käyttää. Tosin heti jos tulee maitotuotteita useampana päivänä, menee vatsa löysälle ja alkaa järkky turvotus, SEKÄ iho pamahtaa täyteen maitofinnejä!
    Eli mun kokemuksen mukaan,ja sen mitä olen asiaa tutkinut ja kysellyt muilta, nimenomaan se maidon käyttö näkyy ihossa. Joten jos sullakin nimenomaan ne iho-ongelmat on päällimmäisin syy rajoittaa ruokavaliota, kokeilisin mieluummin olla ehdoton sen maidottoman kanssa…
    En tiedä oonko itse vain jo niin tottunut välttämään tiettyjä ruoka-aineita,että ainakaan gluteenitonta en koe missään tilanteessa hankalaksi. Ravintolasta kuin ravintolasta löytyy(ja tekeevät pyynnöstä)vaihtoehtoja,omat vanhemmat osaavat huomioida ruokapöydässä,ja anoppi varsinkin on jo haka myös gluteenittomassa leivonnassa. Ja jos isovanhemmatkin oppivat jotain tarjottavaa varaamaan,koen että silloin myös kaverit sen verran hanskaavat homman 😀 itselle ei ole kummoinen asia vaikka kahvipöydässä ei olisi mitään syötävää itselle,yleensä se harmittaa sitä kestitsijää,joten jos on uusi paikka minne menen,vien yleensä itse mukana jotain itsellekin sopivaa tarjottavaa. Näissä tilanteissa tosin helpottaa se, jos maitotuotteita voi käyttää,mutta onnistuis se ilmankin niin halutessaan, maidottomina löytyy käytännössä kaikki tuotteet paitsi rahka.
    Työskentelen myös Pt:nä 10v kokemuksella, enkä kyllä omille asiakkailleni suoraan suosittele mitään erityisruokavaliota, mutta sitten JOS on ongelmia ihon tai suoliston kanssa, tai jos paino ei putoa vaikka mitä tekis, suosittelen kokeilemaan gluteenitonta ja maidotonta,yleensä vielä ensin vain toista,eli mun ajattelutavan mukaan mitään ei kuitenkaan vältettäis turhaan,ellei siitä saa selviä oireita.Tämä ei tietenkään selviä kuin kokeilemalla.
    Tässä nimenomaan taustalla se rentous, ettei tehtäis sellaisia muutoksia mitkä aiheuttaa enemmän stressiä kuin hyötyä, joten siinä olen ainakin ihan samaa mieltä 😀
    Sinuna kokeilisin vielä kunnolla sen maidottoman, ja hölläisin muuten ruokailua tarvittaessa 🙂
    Kiva teksti,ja kiva blogi, tykkään lukea samassa elämäntilanteessa ja työssä olevan arjesta 🙂

    • Oi kiva kuulla! Kiitos muutenkin kommentista!
      Kyllä mä edelleen pyörittelen sitä ajatusta maidottomasta ruokavaliosta, ihan vain kokeilumielessä. Esim 2kk. Me lähdetään marraskuussa reissuun, joten sillon olis hyvä sauma kun Aasiassa ei muutenkaan tule käytettyä maitotuotteita juurikaan.
      Mulla ei onneksi vatsaongelmat ole ihan tota luokkaa ollut… eli olen päässyt turvotuksella ja ”krapulalla”.
      BTW meilläkin anoppi on mahtava, koska miehen mummolla on keliakia. Anoppi siis kans kokenut näiden juttujen suhteen. Kyllä sen unelmatortun saa hyvin tekastua niillä perunajauhoillakin :D!

  17. Hmmmm. En tiedä mitä kommentoida. Minulla on todettu keliakia n. 13 vuotta sitten ja maitoallergia heti perään, eli se kuuluisa ja nykyään niin trendikäs maidoton ja gluteeniton ;). Siihen päälle muut allergiat ja rajoitteet ja silti en stressaa ruokavaliostani ja syömisistäni. Kierrän paljon maailmalla enkä koskaan ole joutunut nälkää näkemään ja aina Suomestakin ravintoloista olen ruokaa saanut , kun vaan muistaa avata suunsa ja kysyä. Ikinä ei ole sosiaaliset tilanteet joutunut kärsimään minu n ruokarajoitteista, tosin olen nimennyt itseni kaveri- ja työporukkamme ruokavammaiseksi :). Ulkoomaille lähtiessä tsekkaan muutaman gluteenittoman ravintolan erikseen ja aina olen myös maidottoman ruuan saanut. Jos varaan ravintoloita etukäteen , esim. ulkomailta niin mainitsen aina ruokavalioni. Viime viikolla kävin nauttimassa huikean 7 ruokavalion illallisen Michelin tähti ravintolassa :). Juhliin en ikinä pyydä itselleni erikseen ruokia, mutta aina ystävät ja sukulaiset ovat järjestäneet minullekin huikeat ruuat.
    Ehkä siksi en stressaa ruuistani koska ruokavalioni on ollut minulle arkipäivää jo niin kauan, ettei siinä ole mielestäni mitään kummallista :). Ja aika on tainnut kullata muistot, sillä en enää muista miten alkuun oli helppoa tai vaikeaa uusi ruokavalio. Silloin gluteenittomia ja maidottomia tuotteita oli vaan tosi vähän, toista se on tänä päivänä ;).

    • Varmasti osaksi sun stressaamattomuus johtuu siitä, että tämä ruokavalio on ollut sulle jo niin monta vuotta ihan normaalia arkipäivää. Uskon myös, että aivot ohjelmoituu ajattelemaan eri tavalla, kun kyseessä on sairaus. Varmasti kuitenkin moni on mieluummin ilman niitä kamalia, jopa vaarallisia oireita kuin syö jotain itselleen haitallista tieten tahtoen. Teillä varmasti myös ystävät/sukulaiset tietää tilanteesi, mutta kuten sanoin, niin monesti olen ollut juhlissa, joissa ainoa erikoisruokavalio on ollut laktoositon. Moni myös varmasti ajattelee, että jos kukaan ei erikseen pyydä, niin mitään erikoisempaa ei silloin tarvitse valmistaa. Kuitenkin maidoton ja gluteeniton leipominen kaipaa vähän syventymistä, koska tavallisia reseptejä ei voi soveltaa noin vain (nim. kokemusta useaan otteeseen 😀 ).

  18. Olen kärsinyt vuosia erilaisista iho- ja vatsaoireista, väsymyksestä jne. Nyt kun epäilynä myös kilpir.vajaatoiminta ja/tai hiivasyndrooma ole noudattanut pari kk viljatonta&maidotonta&sokeritonta ruokavaliota (aiemmin vain gluteeniton). Teen joka päivä eväät töihin, koska ruokalasta harvoin löytyisi sopivaa. Kahviloissa/ravintoloissa pelkkä glut.vielä joten kuten onnistui mutta viljaton+maidoton lähes toivontonta. Mutta koska tää tuo mulle niiiin paljon paremman olon, oon valmis sietämään sos.tilanteiden hankaluuden. Ilmotan aina juhliin etukäteen että esim salaattia+lihaa kiitos mutta välillä vien omat eväät. Eniten ärsyttää että vähätellään ”ota nyt kakkua” ja sanon yleensä suoraan että en pilaa terveyttäni / en voi vaan ottaa. Oi miksi koko maailma pyörii vehnämössöjen ympärillä…

    • Usein tosiaan kilpparin vajaatoimintaan ruokavaliosta voi olla tosi iso apu. Uskon kyllä, että gluteenittomuus on huomioitu paremmin, mutta muuten useat esim ruokaloiden ruota vain vähänlaktoosisia. Varmaan monessa ruokalassa muuten pystyy erikseen tilaamaan esim. glut.+maidottoman lounaan…?

  19. Kuulun niihin harvoihin ja valittuihin, jotka ei noudata mitään ruokavalioita. Syön terveellisesti eli paljon kasviksia, riittävästi proteiinia ja hyviä rasvoja sekä hiilareita. Välillä vedän herkkuja hyvällä omatunnolla. Ymmärrän niitä, jotka joutuvat noudattamaan erikoisruokavalioita, mutta välillä tuntuu, etteikö ihmisillä ole oikeasti parempaa tekemistä kuin miettiä syömisiään. Olen Patrik Borg in kanssa samoilla linjoilla siitä, että kiellot ja rajoitukset ei kuulu terveelliseen ja normaaliin syömiseen. Kaikkea voi syödä kohtuudella. Monet tutut välttävät ruisleipää ym hyviä hiilareita (lihottaa), mutta sitten vedetään herkkuja tai makeutusaineita kaksin käsin. Järki käteen ihmiset, keskitytään niihin oikeisiin ongelmiin 🙂

    • heh heh 😀 … Siis teitä on vielä! No joo, tosiaan miksi vältellä jotain jos olo on hyvä, energinen ja vatsa toimii hyvin? Jotkut sietävät hyvin myös hiilareita ja viljoja, joten miksi ei niitä sitten nauttisi silloin tällöin kohtuudella. Sullakin kuitenkin tuntuu olevan ruokavalio muuten hyvällä mallilla, joten ei kannatakkaan vaivata enempää päätänsä 🙂 !

  20. Oon ollu paleoruokavaliolla jo vuoden ainaisten maha- ja iho-ongelmien takia. Syödään miehen kanssa molemmat samaa ruokaa ja en koe ruokavaliota missään määrin rajoittavaksi, tai oikeastaan en edes ajattele sitä. Syön sitä ja tätä ja tuota ja tuon jätän omalta lautaselta pois. Piste. 100 % ehdoton en jaksa olla, esim. mummolleni en kehtaa sanoa mitään, koska hän ei muista erityistoiveitamme. Syön siis pienen palan kakkua muiden mukana enkä puhu mitään vaivoistani, se on pieni murhe sen rinnalla, että mummo tulee iloiseksi.

    Kaikesta saa ihan hel… hirveän vaikeaa jos niikseen tykkää 🙂 Tai sitte voi ottaa lunkisti ja syödä mitä oma napa haluaa, muista tai muiden trendeistä välittämättä. Aina löytyy vaihtoehtoja, kaikille.

    • HIenoa, että olet löytänyt itselle sopivan ruokavalion ja etenkin sellaisen, joka on mielestäsi stressitön noudattaa! Varmasti helpottaa, kun koko perhe syö samaa, eikä tarvitse toiselle tehdä toista ja toiselle toista. Kiva myös, että rentoutta ja joustoa vaadittaessa löytyy, pienimmän haitan periaate on hyvä olla käytössä :). Ja olet todellakin siinä oikeassa, että kyllä ruokavaliostakin saa itsellensä ongelman jos niin haluaa.

  21. Hyvä teksti! Mua ihmetyttää näitten terveellisten ruokavalioiden juurikin gluteenittoman ja maidottoman ruokavalion hypettämisessä se, että onko se sitten niin terveellistä, kun joutuu kyttäämään kaikkea mitä syö? Ei se tietenkään ole stressaavaa kaikille, jos on vaan sellainen halu siihen niin siinä ei ole mitään ongelmaa. Itse olen pescovegetaristi (en syö punaista lihaa enkä broileria) ja en ole kokenut sitä stressaavaksi! Pari kertaa olen lähtenyt vegaanikampanjoihin mukaan ja loppu vaiheessa huomasi ettei se kaikkien ainesosien kyttääminen oikein ollut mun juttu, tai siis ei ainakaan koko loppuelämäksi.

    Eli musta on on kummallista että sellanen ruokien syynääminen ja kyylääminen on nykyään niin tervettä. Että kaikkien pitäisi olla maidottomalla ja gluteenittomalla.

    • Hei mulle ihan uusi sana tuo pescovegetaristi, kiitos päivän sivistysannoksesta :)!
      Osaksi tästä kyttäysvimmasta voi kyllä syyttää juurikin mediaa ja tämäkin on varmasti osittain ns.muotia. TOSIN varmasti moni on löytänyt gluteenittomasta ruokavaliosta avun ongelmiin, koska kaikki ei näy keliakiatesteissä. Mutta kuten jo jossain kommentissa mainitsin, niin jos on energinen, hyvä olo eikä syytä huoleen, niin miksi lähteä rajoittamaan ruokavaliota? Terveellisesti toki kannattaa syödä, mutta ei neuroottisesti.

  22. mää oon kerran just kommentoinu noihin ihojuttuihin maidottomuudesta ja gluteenittomuudesta, ku ne on toiminu mulla iho-ongelmiin. Mutta mä toiminkin sosiaalisissa tilanteissa niin että syön mitä haluan, koska mulle ei tule mitään vakavaa jos syön viljoja ja maitotuotteita, ku oon pääsääntöisesti niitä syömättä mun ruokavaliossani, niin kun meen syömään ulos/ juhliin tms niin voin syödä mitä haluan.Saattaa tulla ihottumaa tai mahakipuja mutta se on mulle ihan sama, koska ruoka on niin hyvää etten halua olla kokematta kaikkia ihania makuja 😀 jos sitten joka päivä tyyliin syön viljoja ja maitotuotteita paljon niin se ei enää ole kivaa ja sit taas muistan miks ne kuuluu mulla pääsääntösesti herkutteluun 🙂

    • Tämän toivoisin toimivan myös itselläni… Mutta olen miettinyt, että voiko esim maidottoman ruokavalion positiivisia muutoksia huomata muuta kuin olemalla ehdottoman maidoton useamman kuukauden? Joidenkin mukaan ruokavaliossa ei saisi olla yhtään maitoa ja eihän sen toimivuutta oikein voi 100% muuten testatakkaan. Toisaalta 2kk ei ole pitkä aika, mutta toisaalta… Edelleen mä harkitsen maidottoman kokeilemista. Silti. Joskus.

  23. Ai että! ”Taas” oli ihan pakko kommentoida, kun kyseessä lempiaihe ihottumat. Itsellä tosiaan raskaus alkuvaiheessa ja iho on viimeiset pari viikkoa ollu räjähtäneempi kuin ikinä. Protopicin + vahvojen kortisonien poisjättö lisättynä stressiin on posauttanut ihottumat ihan uusiin ulottuvuuksiin. Käsitaipeet auki, kaula ja niska auki, posket ja silmäluomet tulipunaiset.. sitä raskaushehkua odotellessa 😀 Pari viikkoa sitten olin ihan valmis kokeilemaan mitä tahansa tän ihon suhteen, ja jätinkin vehnän ja maitotuotteet pois. Vehnä on helpompi, mutta se maito.. rahka, raejuusto, kahvimaito… aaa mitä hittoo oisin syöny! Tiedän, että se on vain mielikuvituksen (ja tiedon) puutetta millä oisin nuo korvannut, mutta silti se tuntui vaan niin hankalalta. Pystyin tähän ehkä viikon.

    Kokeilin uusia naamarasvoja ja tuntuu, että iho suuttui näistäkin entistä enemmän. Kävin ihotautilääkärillä ja hän onneksi antoi luvan Apolarin käyttöön. Mutta nyt, loma alkoi ja viikonlopun olimme mieheni kotona. Stressasin sitäkin etukäteen, että mitä hittoa syön siellä, kun ennen olen vetänyt ihan kaikkea ja nyt yhtäkkiä ilmaannun sinne kaikkine rajoituksineen.. No, päätin sitten että syön ”varovasti” kaikkea, söin myös vehnäherkkuja, ja tänä aamuna naama näytti ekaa kertaa siltä, ettei tarvinnut kiroilla peiliin katsoessa. Liekö tässä nyt sitten vaan ylimääräinen stressi kaikesta (stressi ihosta, stressi vauvasta, stressi uudesta elämänmuutoksesta), joka laukaisi ihottumat – en usko että nuilla vajaan parin viikon mittaisilla ruokavaliorajoituksilla ehti olla kauheasti vaikutusta.

    • Mulla raskausaika oli ihon kannalta ihan parasta aikaa.. Mutta imetys! Tsiisus!!!!
      Mullakin on Apolar käytössä, mutta nykyään käytän sitä enää ihan satunnaisesti. Protopiccia en saanut imetysaikana.

      Otappa siis selvä tästä kropan toiminnasta… Mullakin naama parantunut täysin, vaikka tosiaan noi muutama vehnäkerta ollutkin. Mene ja tiedä.

  24. Hei!

    Vaikka ei aivan tuorein postaus olekaan, oli pakko ottaa osaa keskusteluun ja kertoa oma kokemukseni. Itse kärsin jo 11. vuotta pahasta aknesta, joka on tuntunut vain pahenevan, mitä enemmän ikää on tullut. Siispä olen täysin gluteenittomalla ja maidottomalla ruokavaliolla, koitan vältellä myös parhaani mukaan sokeria ja lisäaineita. Kaikenkaikkiaan olen noudattanut nyt kyseistä ruokavaliota noin kaksi vuotta. Aluksi se tuntui aivan kamalan vaikealta! Teen työtä, jossa taukoja ei yksi työskennellessä pysty pitämään, syödä täytyy, kun ehtii, eikä ruoasta ehdi kunnolla nauttia tai sen syömiseen keskittyä, joten rahkat ja raejuustot olivat näppärä eväs töihin mukaan otettavaksi. Ajatus omien eväiden väsäämisestä tuntui kauhean työläältä, kuluttavalta ja stressaavalta. Koitin olla ehdoton ruokavaliossani muuten, mutta herkkupäivinä sallin itselleni esim. suklaata ja jäätelöä, mikäli mieleni niitä teki. Olen oikea informaatiohai, jos joku asia kiinnostaa ja siitä innostun, voisin lukea siitä loputtomiin. Iho-ongelmat ovat vaikuttaneet elämääni ja itsetuntooni valtavasti, ja kun toivottuja tuloksia ei heti tullut, ahdistuin entisestään. Mitä enemmän asioita selvitin, valkeni minulle, että ruokavalion suhteen tuli olla ehdoton. Esimerkiksi pienikin määrä gluteenia voi jäädä elimistöön pitkäksikin aikaa ja maitotuotteet pahentavat tulehdustilaa. Painiskelin asian kanssa paljon, ajatus siitä, että joutuisin jättää maitotuotteet pois, tuntui kamalan kurjalta ja rajoittavalta. Kauraa lukuunottamatta en ollut viljoja moniin vuosiin käyttänyt, joten ne eivät olleet ongelma. Kun ihon kunnossa ei kuitenkaan tapahtunut muutosta, puntaroin itsekseni, kuinka tärkeää ihoni paraneminen minulle oli. Mitä menettäisin jos kokeilisin noudattaa ruokavaliota sataprosenttisesti? Sitten ainakin tietäisin varmuudella, auttaako se. Ja jos joka aamu peiliin katsoessa siitä heijastuvat näppyläiset kasvoni tekevät minut kamalan surulliseksi ja saavat minut tuntemaan oloni maailman rumimmaksi ja kuvottavammaksi olennoksi, ei silloin parit herkkuhetket loppujen lopuksi paina vaa’assa paljoakaan. Siispä viime toukokuusta saakka olen ollut täysin gluteeniton ja maidoton. Yllätyksekseni huomasin, ettei tämän ruokavalion noudattaminen loppujen lopuksi edes ollut vaikeaa. Ympäröivä yhteiskunta vain teki siitä sitä. Suomi on maailman suurimpia maidonkuluttajia ja ruisleipääkin suositellaan jokaisen lämpimän aterian kyytipojaksi, aamupalaksi, välipalaksi..meidät on kasvatettu niin, että ne tuntuvat kaikista luonnollisimmilta vaihtoehdoilta. Mitä kauemmin olen ruokavaliota noudattanut, sen helpommaksi se on tullut. Ja se on todella, äärimmäisen helppoa. Toisin kuin suurin osa ystävistäni luulee, vaihtoehtoja on vaikka kuinka. Ja ruoanlaitto ja kokkaus intohimonani rakastan kehitellä niitä koko ajan lisää. En oikeasti kaipaa enää maitotuotteita, vaikka elämä ilman niitä tuntui joskus aivan haaskaukselta 😀 kehittelen koko ajan mitä maistuvimpia leivonnaisia (äärimmäisen helppoja sellaisia), enkä kaipaa vehnäpullia tai muuta. Aiemmin, kun tein vielä poikkeuksia, huomasin makuaistini tottuneen uusien ravintorikkaiden leivonnaisren makuihin niin, että vehnäleivonnainen tuotti minulle aivan järjettömän pettymyksen sellaiseen sorruttuani. Toki ymmärrän, että sellaisen ihmisen, jota ruoanlaitto ja leivonta ei kiinnosta lainkaan, on paljon stressaavampaa ja työläämpää noudattaa tällaista ruokavaliota. Meinasin jo kirjoittaa rajoittunutta, mutta sitä se on vain muiden mielestä. Ainoat hetket, joissa koen olevani rajoittunut, ovat nimenomaan juhlat, koska niissä olen usein ainoa, jolla vaihtoehdot ovat vähissä. Pointtini tässä kilometrikommentissa oli kuitenkin se, että vasta täysin ehdottoman linjan aloitettuani, on iho alkanut parantua. Niin surullista kuin se onkin, niin suurempia poikkeuksia en voi tehdä. Ne näkyvät ihossani välittömästi. Kun joutuu yhden leffaillan herkuttelun jälkeen odotella viikkoja, että iho taas normalisoituu, ei sen yhden illan tuottama nautinto enää tunnu ollenkaan tärkeältä. En väitä, etteikö olisi ihana voida syödä mitä vain, se olisi helpompaa. Mutta vain, koska ne muut vaihtoehdot ovat sitä, mitä suurin osa syö 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta