Tee rahoillasi mitä lystäät – ei kiinnosta!

Olen törmännyt parin viime viikon sisällä siihen, miten jonkun henkilön rahankäyttö herättää kovasti kummastelua: Ensin Hilla Stenlundin kommenttiosiossa ihmeteltiin, miten jollain kotihoidontuella elävällä äidillä voi olla ”varaa matkustaa joka toinen kuukausi”? Umpun hyvässä postauksessa käsiteltiin sitä kritiikkiä, mitä hän on saanut laitettuaan rahansa erilaisiin kauneusoperaatioihin. Myös meidän bloggaaja Jonna on käsitellyt hyvin avoimesti rahan käyttöään blogissaan. Viimeksi eilen sain itse paheksuntaa siitä, kun aion palkata meille siivojan(en blogissa tosin). Rahankäyttö tuntuu siis olevan lukijoiden yhteydessä kiinnostavien aiheiden kestosuosikki! (Btw, siivooja kävisi meillä kerran kuussa, jos jotakuta nyt kiinnostaa…)

”Miten tolla voi olla varaa?”

Tämä lause varmaan kertoo kaiken suomalaisten ajattelutavasta! Myös rahankäyttökohteiden lisäksi tärkeää on se kuka rahan on tienannut ja kuka elää kenenkin siivellä. En tiedä sitten onko ihmettelijänä usein sellaiset ihmiset, joilla itsellään on syystä tai toisesta huono taloudellinen tilanne? Itse koen, että vaikka oon hyvin keskituloinen, niin muiden törsäyskohteet on tosi epäkiinnostavaa informaatiota!
En ole kateellinen kellekään läheiselleni heidän elämäntyylistä vaikka omassakin kaveripiirissä on tyyppejä ihan pienituloisista sellaisiin, joilla tilin pohja ei näy vaikka kuinka kaivaa! Miksi olisin, koska olen elämääni tällaisena oikein tyytyväinen, eikä raha ole aina tae onnesta? Toki säännölliset tulot luo turvaa ja mahdollisuuden tuhlata muutakin kuin vain pakolliseen.
Itse en oo vielä koskaan päässyt rikkauksiin käsiksi, koska a) en ole osannut ajoissa säästää ja elää säästeliäästi, b) en ole rikkaasta suvusta ja c) en koskaan ole ollut kovapalkkaisessa duunissa. 

Asia esimerkiksi ihmetellään, että miten kellään voi olla varaa rakentaa omakotitaloa Helsinkiin? No, tottahan se on, että harvalla on mahdollisuutta saada sitä puolta milliä lainaa, minkä se omakotitalon rakennus tässä kylässä vaatii! Mutta entäs jos on ostanut ensiasuntonsa jo parikymppisenä ja reilu kolmekymppisenä onkin jo velaton? Sehän tarjoaa aika kivan pesämunan uuteen taloon! Pitäisikö tämä muistaa kertoa kaikille, ettei heti leimata?
Mua henk.koht ärsytti, kun tässä taannoin eräs bloggaajamme myi asuntoaan ja kaikki automaattisesti olettivat, että hän on vain elellyt ex-miehensä siivellä, eikä edes omista oikeasti asuntoa. Mistä sitä kukaan voi tietää, kuinka paljon kelläkin on sukanvarressa?
Ja toinen juttu voi olla ihan vain rikkaat vanhemmat: He joko lainaa tai muilla järjestelyillä osallistuu lapsen asunnon kustannuksiin. Itse ajattelen, että jos mulla olisi pinkka kunnossa 30-vuoden päästä, niin oikein hyvin voisin auttaa taloudellisesti lapsiani!

Toinen juttu on ”siivellä eläminen” tai miksi sitä ikinä halutaan kutsua. Tämä tuli etenkin Hillan blogin kommenttiosiossa hyvin esille. ”Mies maksaa elämisen, että nainen saa hurvitella kodinhoidontuella mitä haluaa!” No mutta mikäs tässä on se suuri vääryys 😀 ? Sekö, että on onnistunut nappaamaan itselleen miehen, jolla on hyvä työ ja säännölliset tulot??? Sitäpaitsi mä en tiedä kuinka paljon sillä suuren suurella n.200€:n kodinhoidontuella pystyy hurvittelemaan, kun itse käyn sillä summalla n.3 kertaa kaupassa.
Moni ajattelee, että perhe on yksi kokonaisuus, jossa voitot ja tappiot ovat yhteisiä. Itse ainakin koen, että kotona lasten kanssa ollessani tein tosi arvokasta työtä, vaikka se ei taloudellisesti herkkua ollutkaan. Onneksi toinen vanhemmista on koko ajan ollut töissä, joka on mm. mahdollistanut matkustelun silloin, kun olen ollut jomman kumman pojan kanssa kotona. Nyt kun olen töissä osallistun tietysti ihan normaalisti perheen kustannuksiin. Ja meillä on koko ajan ollut omat asuntolainat.

Mitä sitten tulee ”turhuuteen tuhlaamiseen” niin mun mielestä jokaisella on omat osa-alueet elämässä, johon haluaa rahaa laittaa. Siis jos sitä rahaa on! Joku laittaa mukisematta 4000€ lapsen jääkiekkoharrastukseen vuodessa ja se tuntuu itsestäni aivan hirveältä summalta! Joku toinen taas säästää joka ikisen pennin matkusteluun ja reissuun lähtiessään valitsee hyvän ja kalliin hotellin. Joku arvostaa hyvää autoa, eikä suostu ajelemaan millään tonnin ”rutkulla”. Kyllähän mekin voisimme myös asua vaikka paljon pienemmässä asunnossa ja jossain Helsingin ympäristökunnassa. Se olisi varmasti halvempaa.
Itse arvostan hyvää ruokaa ja syön toisinaan myös ulkona. Rahaa menee myös kauneudenhoitoon ja sisustamiseen, koska se on intohimoni.

Mihin sinä tuhlaat? Onko rahaa mukavasti käytettävissä kuukaudessa itselle tärkeisiin asioihin? 

 

fityoutoo

9 vastausta artikkeliin “Tee rahoillasi mitä lystäät – ei kiinnosta!”

  1. Tällä hetkellä en tuhlaa mihinkään, kun ei ole pahemmin tuloja, ja säästöjä en halua tuhlata.

    Minusta jokainen voi käyttää rahansa miten lystää, mutta sitä en siedä kuunnella tai lukea, jos valitetaan, että rahaa ei ole esim. taloyhtiön remppaan, kun halutaan esim. harrastaa jotain kallista urheilulajia. Sitten ”itketään” tukijoita omaan harrastukseen. Eli jokainen käyttäköön rahansa miten lystää, mutta kantakoon hiljaa siitä myös vastuun, jos huonot ajat koittaa.

    • Joo ja aika harvoin siellä talonyhtiössä tulee mitään hyvin äkillistä remppaa. Paitsi no kerran on tullut meidän naapurille vesivahinko, jonka tietysti maksoi pieni talonyhtiö kimpassa.
      Rahaa pitäisi aina olla sukanvarressa myös äkillisiin kuluihin!

  2. Tällä hetkellä en tuhlaa mihinkään ylimääräiseen. Olen säästökuurilla, koska tavoitteena on ostaa ensi vuonna isompi asunto. Eroa ei ihan hirveästi ole tällä säästökuurilla elämisellä ”normaaliin” elämään verrattuna. Ruokakaupasta ostetaan vain listalle merkityt asiat ja punaisella lapulla olevat tuotteet mahdollisesti ekstrana. Teen viikonloppuisin ruokaa isomman satsin, josta saan töihin eväät seuraavalle viikolle. Olen toistaiseksi luopunut hiusten värjäämisestä ja kampaajalla käyn vain leikkauttamassa latvoja. Myös kaikki vaateshoppailut on minimissä, niillä mennään, mitä kaapista löytyy:D Toki olisi kiva käydä enemmän esim. ravintolassa syömässä, mutta tiedän, että tulevaisuudessa voin kyllä elää löysemmin, kunhan säästötavoite on saavutettu.

    Olen siis samaa mieltä kuin Paula. En pystyisi säästämään tarpeeksi, jos en tekisi edellämainittuja muutoksia arjen rahankäytössäni.

    • Mä myös haluan kans nyt töissä ollessa kerryttää säästöjä niin, mutta katsotaan miten onnistun. Se vaatii kyllä tarkkaa taloudenhallintaa! Paljon olisi myös sellaista, mitä voisi myydä pois ja laittaa ne rahat säästöön. Itse toimin niin, että käytän kaikki sivuduunista saadut palkat + kirpparirahat reissaamiseen.

  3. Hyvä kirjoitus!

    Jokaisen olisi varmasti hyvä tietää mihin omat rahat menevät ja mistä rahaa kertyy. Kuinka tämä yhtälö tasapainoitetaan onkin sitten arvovalinta. Joku paheksuu törsäystä, toiselle sama juttu ei kaada taloutta tai voi tuoda ihan erilailla iloa tai olla välttämätön.

    • Juuri näin! Jos talous ei ole tiukilla, niin en nää rahan kiertoon laittamista ollenkaan huonona vaihtoehtona! Etenkin jos se raha jäisi vielä Suomeen (tukee kotimaista yrittäjyyttä ja käyttää kotimaisia palveluita).

  4. Itse olen huomannut että nää ”miten tolla on varaa”-ihmettelijät usein kiinnittävät huomiota siihen, mitä toisella on, mutta ohittavat sujuvasti sen, mitä sillä toisella ei ole. Palveluihin ja hemmotteluun rahansa käyttävällä henkilöllä ei välttämättä ole koti täynnä kalleinta elektroniikkaa, autoa ja hyvinvarusteltua keittiötä. Matkalippujen hinnalla se ihmettelijä on saattanut päivittää macbookinsa, mutta silti ohittaa sujuvasti sen, että viikon matkaan ja macbookiin menee saman verran rahaa.

  5. Kotisiivooja voi olla myös arvovalinta: haluatko viettää perjantai-illat imurin varressa vai kentän laidalla kannustamassa lastasi?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 23
Tykkää jutusta