Teinimeininkiä, totta tosiaan!

*Sisältää mainoslinkin

Mun piti postata tänään yks toivepostaus liittyen kuntosalitreeniin, mutta se jää kuitenkin huomiseen tai ylihuomiseen. Tyyli- ja kauneusjutut on ollu tällä viikolla omassa mielessä paljon, joten halusin kirjotella vähän siitä!

Istuin eilen Tampereella bussissa ja edessäni on neljän nuoren tytön joukko, ehkä n.17-vuotiaita. Jokainen on lähes identtinen stailaukseltaan: Mustat farkut, tennarit, toppi. No, eihän tässä vielä mitään ihmeelllistä! Meillä kaikilla on varmasti ainakin yhdet mustat farkut ja perustoppeja itsellänikin muutama liikaa.
Kaikilla likoilla on ns. ”full face”. Sen laittamiseen on varmasti mennyt kauemmin, mitä mulle menee yhteensä kombinaatiossa suihku+hiukset+meikki. Ja oon kuitenkin itsekin aikamoinen meikkihullu ja kun meen päiväksi jonnekin, niin mulla on hiusten laittamiseen varmaan kolme eri sähkölaitetta!
Näiden mimmien naamat oli kuitenkin viiiiimesen päälle; On ig-kulmat, contour ja jumalattomat highlighterit niin, että tarvii aurinkolaseja katsoessa 😀 . No, ihanassa teini-iässä ihailin itse juuri niitä likkoja, joilla oli kaikista paksuin kerros Anytimen meikkipuuteria! Ja tokihan laitoin tyylikkäästi valkosta luomiväriä huuliin, että ne maastoutuu paremmin naamaan. Näin jälkeenpäin on tullu mieleen, että oliko se sittenkin vaan keino piiloutua jonkun maskin taakse.

Nykyään kiinnitän aina positiivista huomiota, jos joku on vähän erikoinen, siis omasta mielestäni tyylikkään erikoinen! Joillakin ihmisillä vaan on se taito yhdistellä vaatteita ja löytää kämäsimmästäkin kirppiskasasta se juuri täydellinen vaate! Kaikilla meillä on makumme, eikä kaikkia edes A) kiinnosta pätkääkään miten pukeutuu tai b) kiinnosta pätkääkään erottua millään tavalla vaatteillaan.
Pakko kuitenkin sanoa, että huomasin ihan selvästi nyt Tampereella käydessä, että siellä ihmiset on tosi paljon toistensa kopioita, eikä mitään räväkkää juurikaan näkynyt. Helsingissä on paljon enemmän eloa! Olin varmaan bussissa yksi iso huutomerkki omassa kirkkaan punaisessa ABBA-haalarissani (kuten eräs ihana känniläinen tämän mun asuni nimesi).

Kun olin tällä viikolla kuvauksissa, niin sain kritiikkiä (siis minä, joka en edes saanut vaikuttaa vaatevalintoihin…), että vaatteet eivät olleet mua, näyttivät oudoilta tai olivat suorastaan rumia! Oon sanonut monelle, etten itse välttis valitsisi juuri niitä asuja lähtiessäni kaupungille, mutta oli todella hauskaa kokeilla jotain ihan uutta! Jos mun päälle ois laitettu mustat farkut, t-paita ja tukka perus ponnarille, niin mitä esittelemistä siinä olis ollut? Ei sellainen asu ainakaan mun huomiota kiinnittäisi mitenkään lehden sivuilla, saati kadulla! Välillä tuntuu, että jos joku ei näytä ”tavalliselta”, niin se on heti ruma. Think outside the box!

Oon itse alkanut vasta ihan viime vuosina kokeilemaan itselleni oudompia tyylejä ja vaatteita. En mä nyt todellakaan ole mikään kovin radikaali pukeutuja ja varmaan monien mielestä ihan samaa perus Nelly.com-joukkoa mitä muutkin (tosin en oo kyllä iäisyyksiin mitään Nellyltä edes tilannut, heh). Mutta tuskin vielä joitakin vuosia sitten olisin halunnut laittaa jotain punaista kukkatapettia päälleni, tai edes mitään punaista 😀 . Ihan hauskalta se kuitenkin näytti, eikä tullut yöelämässä toista tapettia vastaan!

Mä huomaan tosi hyvin kun keskustelen mun miehen kans, miten erilainen näkemys meillä on välillä tyylikkyydestä ja siitä mikä on tyylikästä. Mun mielestä joku vaate voi olla jonkun ihmisen päällä ihan hauska ja mun miehen mielestä se on ihan todella törkee! Jollain tapaa on aina halunnut itsekin olla ainakin ripauksen vähän törkee, mutta ei sitä kuitenkaan lopulta uskalla. Erottuminen vaatii pokkaa! Se, että värjäsin mun tukan pinkiksi oli ihanaa vaihtelua, mutta sain myös kommenttia, että ihan teinimeininkiä moinen. Kyllä se on vaan kuitenkin sellainen homma, että jos ei omat vaate- tai muut tyylivalinnat miellytä ympäristöä niin voiveli voi voi. Toki mä nyt sen verran koitan rajoittaa, etten enää laita sitä valkoista luomiväriä huuliini.

Haalari on muuten TÄÄLTÄ*!

Onks teillä mitään, miten olisitte viime aikoina ”repäisseet” tyylillisesti – siis vaikka ostaneet jonkun ei todellakaan omantyylisen vaatteen? Kuinka paljon annatte sen vaikuttaa, mitä kaverit/poikaystävä/vanhemmat sanoo teidän ulkonäkövalintoihin liittyen?

 

fityoutoo

16 vastausta artikkeliin “Teinimeininkiä, totta tosiaan!”

  1. nätti toi sun asu 🙂 mä en vuos sitte olis kuvitelluklaa laittavani urheilutrikoita jalkaan. melkein naureskelin niille mutta nyt.. en muita käyttäiskään 😀 ne joustaa,on ihanat jalassa,voi lähtee lenkille vaihtamatta pöksyjä jne..

    • Ah, urkkatrikoot! Ne on kyllä niin mukava vaate, että toden totta niissä vois hengailla kaikki päivät. Etenkin kun sattuu sellainen kunnollinen napakka ja hyvin istuva malli!

    • Oi kiitos! Joskus tuntuu, ettei mulla oo tyyliä ollenkaan 😀 . Mutta selkeästi nyt oon kokeillut rohkeammin kaikenlaista!

  2. Ihana tyyli Katri 😊😍 minuu ei muiden mielipiteet kiinnosta kuin vain oikeastaan mieheni ja mie oon suhtkoht räväkkä tyyliltäni. Hää tykkää taas enempi sellaisesta omasta mielestäni tylsästä tyylistä 😀 oon mie silti pukeutunut sillee miten ite tykkään mut pari kertaa pyyhkinyt erikoisemman väriset huulipunat pois ku nähnyt jo miehen ilmeistä että nyt ei häntä miellytä miun merenneidon vihreät pusuhuulet 😀 😀

    • Ahahahaha, niin repesin tolle merenneidon vihreälle 😀 ! Mä en oo muuten koskaan kokeillut harmaata, vihreää enkä sinistä huuli”punaa” (vaikka nittä somessa aina toisinaan näkyykin). Pitäskö repästä? Saattas kyllä täälläkin tulla mieheltä soraääniä!

  3. Oot kyllä niin kaunis ja tuo asu on ihanan pirtsakka!

    Itse olen todella maltillinen pukeutuja ja mietin aivan liikaa sitä, mitä muut ajattelevat. Jopa punaisen kynsilakan laittoa tulee mietittyä ”mitäs mulla on töissä tällä viikolla, voinko räväyttää vai minkälainen vaikutelma tästä tulee”. Naurettavaa. Äitini yrittää aina rohkaista ja hokea että ei sen väliä, rohkeasti kokeilla ja käyttää näyttävämpiäkin vaatteita. Itse kun tulee pidettyä melko tavallisia t-paita/jakku linjaa hillityillä väreillä.

    On ihanan näköistä kun ihmiset jaksavat panostaa ja erottua, enkä katso pahalla jos jollain on erottuva asu tms. toki siis hyvän maun rajat jne. en erottuvalla tarkoita tätä.

    • Oi kiitos kovasti!
      Kyllä mullakin oli sellainen vaihe, että halusin vaan olla jotenkin mahdollisimman hillitty. Jos mentiin vaikka jonnekin juhlimaan, niin saatoin sinnekin laittaa vaan farkut + teepparin. Nykyään ajattelen, että etenkin erityisiin tilaisuuksiin voi vähän laittaa räväkämpää ja oikeastaan nykyään nautin tosi paljon niistä tilanteista!
      Hei nyt vaan rohkeasti kokeilemaan uusia juttuja, ei väliä mitä muut on mieltä!

  4. Itse olen tykästynyt yllättäen Desigual-merkin vaatteisiin, kaikkein räväköimmät jää vielä kauppaan, mutta huomaan eksyväni ulkomailla kyseisen liikkeen kauppaan yhä useammin perinteisen Hillfigerin ja Gantin sijaan. Mieheni ja 16-v teinini ei vielä ymmärrä tätä pointtia, mutta jotenkin piristää kivasti kun on väriä perinteisen mustan ja harmaan tilalta.

    • Tiedän muutaman tyypin jotka on ihan hurahtaneet niihin vaatteisiin! 🙂 Niillähän on just tosi värikkäitä kuoseja ja kankaita!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 21
Tykkää jutusta