Time management


On ollut pienoinen shokki muuttaa Tampereen kokoisesta ”kylästä” Helsinkiin, mitä tulee aikataulujen suunnitteluun. Täällä kaikki tuntuu olevan, ei pelkästään pikkuisen kalliimpaa, vaan myös ihan pikkaisen kaukana kaikesta!!
Tampereella asuessani työmatkani oli vanhaan työpaikkaani 1,1km. Pyörällä töihin meneminen kesti jyrkästä noususta johtuen noin 8min, mutta poistulo sulavasti suoraan alamäkeen lähes ilman polkemista = 3min. Koska olen myös entinen hyötyliikunnan vihaaja ja pyöräni oli hetken aikaa varastettuna, niin käytin varsinkin talvisin (talvi, mikä ihana tekosyy…) hyväkseni taloni ohi autoilevia työkavereitani. Siis aikamoinen laiskuuden huippu! No, koska olen myös avoimesti tässä blogissa myöntänyt eläneeni aikamoista lahnajaksoa vuosia sitten, niin voin myös avoimesti myöntää käyttäneeni  niinä päivinä jopa bussia muutaman pysäkin välin taittamiseen. Onneksi olen kuitenkin kuin parantunut alkoholisti, enkä toivottavasti enää ikinä palaa takaisin lahnavuosien aikaiseen käytökseen!

Olin siis kuitenkin kirjoittamassa siitä, että olen saanut huomata täällä Helsingissä nyt vuoden asuneena, että joka paikkaan on ihan hiton pitkä matka! Se, että täällä asuu kilometrin päässä työpaikastaan, on varmaan ihan toiveunta… Minulla kestää nykyiseen työpaikkaani Vuosaaren Fressille n.45min (kotoa työpaikan ovelle) ja erehdyin pitämään sitä jopa pitkänä työmatkana! Mainittakoon tässä samassa siis kaikille stadilaisille lukijoilleni, että jos Tampereella asut 10km päässä ydinkeskustasta, niin asut….noh, kaukana!
Tamperelaisessa mittakaavassa asun siis nykyään ihan Teiskossa :D!
Kaikki ovat kuitenkin vakuutelleet minulle, ettei 45min ole täällä PK-seudulla työmatka eikä mikään ja oma auto ei auta tässäkän tilanteessa välttämättä yhtään; Pahimmassa tapauksessa seisoskelet kehien ruuhkissa ja olisit kirjaimellisesti kävellen jo perillä!
On siis hyvä kysymys, että kun asuu paikassa a, käy koulua paikassa b ja on töissä paikassa c,d ja e, niin kuinka onnistuu sumplimaan kalenterin niin, että on oikeassa paikassa oikeaan aikaan (eikä myöskään menetä mielenterveyttään tiukkojen aikataulutusten kanssa)….?
No, en tiedä sitä vielä, mutta vilkaistuani värikoodattua kalenteriani ensi viikon osalta, osaan vastata teille tähän kysymykseen paremmin myöhemmin.

Olen ollut maanantaisen jalkatreenin jälkeen taas oikein vanhassa kunnon jumissa! Siis jumi asteikolla 1-5 on ainakin nelosen luokkaa, kuvailisin sitä lauseella ”pöntölle istumisen kanssa vielä vaikeaa”. Sen siitä saa, kun korvissa soi tarpeeksi hyvä musiikki ja tekee mieli lisätä ”vielä hiukan” painoja smith-laitteeseen. Sen lisäksi tein vielä maastavetoa käsipainoilla, askelkyykkykävelyä käsipainoilla ja keskivartalon nostoja.
Eilisessä kuntopiirissä maltoin sitten keskittyä vain ohjaamiseen, koska kaikenlainen kyykistely ja jopa kävely teki vielä kipeää…
Aika usein salitreenaajien ongelmana on se, että ei saa sitä kuuluisaa poltetta lihaksiin tai ”missään ei tunnu”. Jotkut ovat myös kysyneet, että pitääkö aina olla treenin jälkeisenä päivänä lihakset hellinä, jos treeni on mennyt perille? Oman kokemukseni mukaan ainakin minulla on lähes aina lihakset kipeät jos olen tehnyt oikeasti kovan treenin, mutta tämä ei ole mikään absoluuttinen totuus. Paljon riippuu myös treenattavasta lihaksesta/lihasryhmästä. Kannattaa myös muistaa, että se, että tekee yhden sarjan lihasryhmälle ei vielä välttämättä väsytä sitä. Suosittelen tekemään pienemmillekkin lihasryhmille eri kulmista rasittavia liikkeitä – toki isoille lihasryhmille kuten jalat saattaa riittää helpostikkin kolme tai neljä eri liikettä. Eri asia sitten onkin, millä intensiteetillä eli teholla liikkeet tekee…
Kuten noin tuhat kertaa todettu: Pelkkä käsien heiluttelu ei riitä.
Tänään tosin syytän pitkää päivää, koska yläkropan treeni ei oikein kulkenut… Tai siis kulki, mutta puhti oli tästä misusta pois. Tosin, kuvissa näytetään aina hyvältä, oli mikä oli ;)…

Off to gym!


Pakko muuten tähän loppuun taas havitella vuoden kodinhengetär-palkintoa…

Ensin hämmenetään tunti jos toinenkin…

Keräsin nimittäin omasta omenapuustamme omenoita ja keittelin omppuhillot illan päälle IHAN ITE! Voi jumaleissön mikä homma, olin ilmeisesti viime vuodesta jo unohtunut, koska silloinkin piti leikkiä kunnon emäntää. Ensin kuorit sata kiloa omenoita joka ei oo ihan pienin homma ja keittelyyn vasta tuhlaantuukin aikaa. Sitten jynssäät luutulla omenaroiskeita irti pöydistä, seinistä ja lattiasta (juu mulla oli kansi siinä kattilan päällä!) ja jotta homma ei olis liian helppo niin sitten on vielä siivilöitävä mössö niin, että suurimmat koppakuoriaiset ei päädy kakun väliin!
Lopputuloksena oli muutama vaivainen pussi sitä hilloa ja kaupanpäälle mieskin joutui töihin, kun joku sokerihiiri oli kesän aikana syönyt meidän hillosokerit ja sitä piti lähteä lähikaupasta noutamaan! No, onpahan sitten talvella edes muutama pussi hilloa puuron päälle pakkasten tullessa. Tosin tällä kulutuksella noita marjojakaan ei riitä lokakuuhun asti :D.

Sitten siivilöidään ja siivotaan hitonmoinen sotku ja tiski!



fityoutoo

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta