Tummia pilviä

Eilinen jäi historiaan todella turhana päivänä! 
Aamulla pyöräilin kätilöopiston labraan 8km suuntaansa vain todetakseni, että jätin lähetteen kotiin. Reissu oli siis täysin hyödytön ja lupasin palata asiaan ensi viikolla. Kotimatkalla ostin mansikoita ja herneitä töykeältä myyjältä ja kotiin päästyäni katselin edellisenä päivänä nauhoittamani ohjelman hyvin lihavista ihmisistä. Ihmetellessäni suuhunsa ranskalaisia kilokaupalla tunkevia brittejä söin ostamani mansikat ja puolet herneistä ja pidin itseäni vähintäänkin tekopyhänä. Sitten, koska kello oli jo kaksitoista minua rupesikin sopivasti ramaisemaan ja päätin ottaa pienet nokoset.
 
Heräsin kolmelta siihen, että kurkkuuni koski ja päässäni humisi. Koirat oli pakko pissattaa ja sen jälkeen olikin pakko taas jatkaa unia. Heräsin seuraavan kerran kuudelta, suututin avomieheni ja jatkoin taas unia.
Seuraavan kerran heräsin huminaan ja myöskin nälkään yhdeksän aikoihin. Talo oli tyhjä ja tajusin etten ollut syönyt koko päivänä yhtään mitään. Tein voileivät, soitin lepyttelypuhelun avokille ja katsoin kolmannen kerran Dodgeball – Boltsit pelissä- elokuvan. Ensimäisellä katselukerralla kerralla nauroin lähes koko elokuvan ajan, toisella kerralla harvemmin ja nyt kolmannella kerralla nauroin oikeastaan vain kohdassa ”olet yhtä hyödyllinen kuin kullin makuinen tikkari”. En taida katsoa enää neljättä kertaa.
Siinäpä se päivä suunnilleen olikin. 
 
Tänä aamuna olo oli selkeästi parempi ja hyvä niin, nimittäin ohjelmassa oli jotain todella mukavaa ja ”edullista” puuhaa! Olin sopinut treffit kaupunkiin kaverini kanssa ja aamupäivä meni alennusmyyntejä kierrellen noin tuhannen miljoonan muun ihmisen kanssa. Sanoinkin hurrille kotona, ettei hän olisi kestänyt siellä hetkeäkään!
Tarkoitukseni oli löytää puku ensi viikonloppuna pidettäviin eräiden häiden kakkos-osaan, eli ei mitään liian hienoa mutta kuitenkin tarpeeksi hienoa. Löytyi! Tavoite saavutettu!
Sitten uuden ripsivärin hakuun. Joudun ikäväkseni luopumaan huomenna ripsipidennyksistäni, koska olen allergisoitunut niille. Näin kävi muuten edelliselläkin kerralla, olin tosin unohtanut jo koko asian… Onneksi Johanna the ripsiwelho suositteli minulla MAC:in Studio fix-ripsaria, joten saapa nähdä riittääkö se täyttämään elämässäni ripsipidennysten jättämän aukon…Sniif. Niihin jää koukkuun! Varokaa!!!
 
Kerron myöhemmin toimiiko. Tähän asti lempiripsarini on ollut Lorealin Telescopic vedenkestävänä.
 
Kävästiin myös Stadiumissa ja koska olen jo jonkun aikaan katsellut uusia lenkkareita, niin tie veikin kenkäosastolle. Eipä aikaakaan kun joku tummaverinen supliikki kundi tuli kyselemään tarvitsenko apua. Sanottuani ”en oikeastaan”, hän aloitti kanssani noin 20min kestäneen asiakassuhteen aiheena juoksukengät. Siis se ihminen tiesi kaiken juoksukengistä! Tästä on todisteena se, että hän sai myytyä minulle uudet lenkkarit ja vieläpä Adidakset!! Olen vannoutunnut Asics-fani, mutta tämä vuoden kenkätietäjä 2012 oli sitä mieltä, että Asics on täysin yliarvostettu ja liian kiertojäykkä kenkä, jossa asiakas maksaa brändistä ja makeista väreistä. Sitten hän esitteli minulle Runners World-lehden maailman parhaaksi juoksukengäksi valitsemat Adidaksen Supernova Glide neloset. En tietenkään ole edelleenkään tarkistanut pitääkö tämä tieto paikkaansa, mutta koska tämä tyttö ei enää maratoneja tänä vuonna juokse, niin ajattelin testata nyt sitten Adidaksia. Minulla on hirveän kapea lesti ja muutenkin pieni jalka (36) ja tämä on kuulemma juuri se kenkä jota olen aina halunnut ja toivonut. Väri ei tietenkään ollu mikään silmiä hivelevä, mutta hei – jos tämä kenkä tekee mut onnelliseksi niin unohdetaan neonvärit ja tyydytään tylsään valkoiseen!
Nyt olisikin mielenkiintoista kuulla jonkun muun kenkäspecialistin mielipide… Antaa kuulua!!
 
Adidas Supernova Glide 4. Takes you to heaven.  
 
Koska eilinen päivä meni treenin osalta miten meni, niin tänään oli pakko päästä salille! 
 
Raskauteni on vaiheessa ”Söin huonosti ja nyt turvottaa!”
 
Pakkasin repun ja lähdin käpöttelemään sauvojen kanssa kohti Tapanilan Erää. Lähes heti alkoikin sataa. Lisäsin vauhtia. Päästyäni kotoa noin 300m mahassa tuntui yht äkkiä viiltävä kipu! Oli pakko pysähtyä ja ottaa etukumara asento ja sauvoista tukea.
 
”No niin, nyt se sitten tulee, tässä se nyt on…” ajattelin… KESKENMENO!!  Hitto…Miksi en ollut varautunut tähän? Kotiin on sama matka kuin anopille, kumpaan tästä nyt kannattaa mennä?? Hittohittohitto!!!
Miksi en ollut varovaisempi? Lakannut urheilemasta? Lakannut harrastamasta seksiä? Lakannut syömästä? Juomasta? Hengittämästä? Elämästä??
Juuri kun olin ajatellut repiväni itseni lähimmälle bussipysäkille kipu loppui. 
Jatkoin matkaani salille ja mietin, että pitäisiköhän sittenkin vielä kurkata alushousuihin. En kehdannut.
Salilla oli kerrankin hiljaista (no kuka normaali nyt käykään bodaamassa lauantai-iltana…??) joten sain rauhassa kolisutella painoja. Ajatuksena oli tehdä selälle ja hauikselle tehokas ja etenkin hyvän tuntuman treeni! Tässäpä vähän treenin saldoa:
– Lämmittely 5min crossarilla
– Supersarja selälle; Ylätalja 30kg ja alatalja 25kg 4*12+12
– Lateral row istuen yksi käsi kerrallaan 3*15*15kg
– Vipunosto etukumarassa 3*15*6kg
– Hauiskääntö KP 3*10*10kg molemmat kädet

– Hauiskääntö taljassa mutkatangolla 3*10*20kg

Treenipainoissa on selkeästi tapahtunut pientä alamäkeä, mutta sain tosi hyvän tuntumat ja poltot lihaksiin! Huomaa, että nykyään hengästyn myös paaaaljon nopeammin kuin ennnen. Pidin kuitenkin lyhyet, noin minuutin tauot ja surkean ilmanvaihdon avustamana olinkin yltäpäältä hiessä treenin lopussa.
Kuin tilauksesta ulkona raivonnut rankkasadekin loppui ja pääsin lähes kuivana takaisin kotiin! Loppu hyvin, kaikki hyvin.
Nyt teen sen, mitä minun on pitänyt tehdä jo pitkään, eli aijon katsoa Pedro Almodovarin elokuvan Iho jossa elän. Viiltävää analyysiä tulossa siis huomenna! Palataan!
fityoutoo

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta