Unelmana joku ihana paikka…

Ihanaa olla kotona!!! Vai onko sittenkään…?

Me tosiaan palattiin tänään yölennolla, joka oli (onneksi) aikataulussa. Oltiin kotona kuuden jälkeen ja mullahan alkoi sitten kohtapuoleen siinä jo työt. Mies jäi vielä viettämään lasten kanssa vapaapäivää kotiin ja hieman olin kyllä kateellinen!

Kotiinpaluuseen liittyy aina se samanlainen haikeus ja arkeen palaamisen ahdistus. Ihana loma on loppu ja Suomeen palatessa tuntuu niin kuin joku olisi kerta kaikkiaan sammuttanut valot isosta katkaisijasta! MITEN TÄÄLLÄ EDES VOI OLLA NÄIN PIMEÄÄ? Ei edes lunta, joka toisi vähän valoa. Pakko laittaa joku jouluvalokillutin ikkunaan.
Mietin taksimatkalla tuijottaessa ikkunasta räntäsadetta, että miten ihmeessä joskus joku on tullut siihen tulokseen, että näissä olosuhteissa ihmisen on hyvä asua??

No, bårta bra, men hemma bäst. Toisaalta en voisi kuvitella myöskään asuvani esimerkiksi juuri Aasiassa. Arvostan Suomessa raikasta ilmaa, puhtautta ja ihan vaan selkeyttä monessa asiassa. Eikä lomakaan voi kestää ikuisesti.
Silti kun aamulla kävelin siinä samassa räntäsateessa Malmin juna-asemalle ja katselin sitä ympäristöä, niin en voi väittää etteikö ahdistaisi ajatus, että oi ei, miksi täällä, miksi juuri minä? Meillähän on ihana koti, sitä ei käy kieltäminen, mutta mieleni tekee jatkuvasti pois täältä ”urbaanista Helsingistä”. Pyöritän näitä samoja ajatuksia hyvin usein päässäni.
Ja siis tiedoksi, emme asu edes Malmilla, vaan hyppään siinä kohti aina junaan.
Sitten töistä tullessa Kampin Metriksellä joku hullu sekakäyttäjä tuli ovesta niin suurella raivolla, että hyvä että mä en jäänyt oven ja seinän väliin! Jos mä nykyään jotain paikkoja inhoan aivan yli kaiken, niin noita metro- ja juna-asemia. Yök. Niissä on niin huonoa fiilistä.

Mun suurin unelma on, että me päästään vielä joku päivä muuttamaan johonkin sellaiseen ympäristöön, jossa mun on hyvä olla. Välillä musta tuntuu, että mua on hieman vaikea ymmärtää, mutta uskon tässäkin energioihin. Uskon, että tietyillä paikoilla on sellaista hyvää energiaa, jossa voi ladata omia akkuja. Esimerkiksi Tampereella Varalan Urheiluopisto oli alueena sellainen, että mun oli siellä jotenkin todella hyvä olla siinä ympäristössä. Rauhaa. Kaipaan sinne usein takaisin.

En todellakaan fanita mitään lähiöelämää, johtuen varmaan siitä, että olen itse aika pienen kaupungin kasvatti. Kaipaan jotain rauhoittavaa ja syrjäisempää ympäristöä. Nyt on fiilis, että ollaan tässä nykyisessä asunnossa vähän olosuhteiden pakosta ja niin tavallaan ollaankin. On pakko miettiä työmatkojakin. Miten joku jaksaa kuluttaa 1,5h suuntaansa autossa istumiseen joka päivä, jos haluaa nähdä vielä lapsiaankin hereillä? Meillä myös poikien ruotsinkielinen päivähoito ja koulu vaikuttaa siihen, että ne pitäisi löytyä asuinpaikastamme ja vielä suht läheltä.
Unelma elää silti! Vielä joku kaunis päivä meidän nelikko jättää tunkkaisen Stadin taakse ja muuttaa lähelle vettä! Onneksi PK-seudulla on kivoja paikkoja kuitenkin hyvien kulkuyhteyksien päässä. Eli ei tarvitse Tampereelle asti muuttaa 😉 .

Onko joku muu ”fiilisasuja”? Kertokaa vähän millaisessa paikassa asutte?

 

fityoutoo

12 vastausta artikkeliin “Unelmana joku ihana paikka…”

    • Mieheni alalla (eli IT puolella) on todella vähän Tampereella duunia, siis vastaavaa ja yhtä hyvillä eduilla.

  1. Asun 50t asukkaan kaupungissa keskisessä suomessa. Haaveilen, että kun lapset joskus sadan vuoden päästä muuttaa kotoo pois, niin haluan asumaan jonnekin kuusamon korkeudelle. Kuitenkin ennen sitä, jos työt ”pakottaa”, voisimme käydä asumassa myös etelä-suomessa…ruuhkavuosien tuhoaminen ennen rauhoittumista!

    • Toivotaan, että pääset vielä Lappiin! Siellä pääsee rauhoittumaan ihan eri tavalla kuin täällä E-Suomen hälinässä. Ei siis kannata tulla 😀 …

  2. Mä haavailen myös omakotitalosta järven rannalla. Lähimpään naapuriin saisi olla ainakin puoli kilometriä matkaa. Tämä tosin saattaa jäädä ihan vain haaveeksi, koska miestä ei saa asumaan okt:oon saati minnekään jumalan selän taakse 😀 Kun nyt pääsis ensin edes kerrostalosta rivariin…

    • No, ehkä rivari tai paritalo on hyvä sopuratkaisu? Töihin saa olla max. puolen tunnin matka autolla. Sitä kauemmaksi en minäkään lähde 🙂 .

  3. Uskon että kaikki ihmiset tietää kyllä missä on hyvä ja missä huono asua, siksi rikkaat asuu omilla idyllisillä luxus alueillaan ja köyhät rumemmissa ympäristöissä, pakon sanelemana. Monet myös toteaa että juu tämä ei ole oikea maa minulle ja muuttaa muualle esim opiskelemaan. Eihän täällä ole välttämätön pakko asua..itsekin asun paikassa joka ei ole todellakaan unelmapaikka mutta parempi kuin jotkut muut paikat missä olen ollut. Haluaisin tällä hetkellä asua jossain vuoristossa ilman muita ihmisiä..

    • Olis todella mielenkiintoista asua kyllä hetken aikaa ulkomailla. Tuskin kuiteskaan pysyvästi pois Suomesta haluaisin. Mua ei kyllä yksin vuoristoon saisi 😀 .

  4. Välkommen hem! täällä on tosiaan pimeää koko päivä siis ihan aamupäivälläkin. Kammottaa edes ajatella miten lapissa jossa aurinko ei nouse ollenkaan. Varalan ympäristö on kyllä ihana, metsää ja metsän/luonnon on todettu olevan mielenrauhaa tuottava ympäristö. Nykyiseen asuntoon olen tyytyväinen ja ympäristökin on turvallinen, liikenne ja palvelut ovat kätevästi lyhyellä etäisyydellä. Olisihan luontoläheisempi parempi mutta kaikkea ei voi saada enkä täysin maalle haluaisi muuttaa enkä omakotitaloon, liikaa hommaa eikä yksinasujana olisi varaa tai järkeä jossain 100m2 asua. Lopuksi vielä korjaus: bårta bra, men hemma bäst= Borta bra men hemma bäst.

    • Mä tykkäisin, että lenkkipolku olisi sen verran metsässä, ettei ketään tulisi vastaan 🙂 . Itse en uskalla ainakaan täällä meillä päin lenkkeillä illalla pimeän tullen jossain pururadalla.

  5. Siis täysin samaa mieltä Katri siitä, että asuinalueilla ja muillakin paikoilla on omat energiansa! Sen ilmapiirin ja energian vaan aistii eikä kaikkialla ole yhtä hyvä olla. Muuttaessanikin olen aina aistinut mitkä kyseisen paikan energiat on. Itsekin lapsuuteni lintukodossa viettäneenä kaipailen nykyään täällä Helsingissä rauhaa, siisteyttä ja tietynlaista harmoniaa ilman pelkoa ja ahdistusta 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 9
Tykkää jutusta