Uskottavuus koetuksella…

Kuuntelin yksi päivä radiosta mielenkiintoista keskustelua siitä, että pitääkö ihmisten edustaa myös ulkoisesti omaa ammattiaan ollakseen uskottava. Siis tällä tarkoitetaan sitä, että pitääkö Sirpan Hiusmestan Sirpalla olla omat hiukset aina viimeisen päälle, vai haittaako viiden sentin juurikasvu tai jos on jäänyt tukka edellisiltana pesemättä…Kertooko se jotain Sirpan permanentinkäsittelytaidoista?
Tai että voiko olla samalla samalla aikaa uskottava personal trainer ja 30kg ylipainoinen personal trainer? 
Itse olen kyllä näissä asioissa aika tarkka, vaikka en todellakaan kurkkaa oman kosmetologini housuun joka kerta kun menen itse sokerointiin… niin että onkos ne karvat ojennuksessa :). Haluan aina töihin mennessä itse olla jotakuinkin edustavan näköinen, eli tukka siististi ja siisti hillitty meikki. Minusta pt:n täytyy antaa sporttinen vaikutelma, enkä todellakaan haluaisi, että omalla salillani hyppelehtisi joku saman alan edustaja tissitopissa ja lilat luomissa. Vähentäisikö se teidän mielestä uskottavuutta vain onko tämä homma vaan mun omassa päässä? Varsinkin liikunta-alalla työskenteleviltä odotetaan, että asiakasta vastassa on aina joku lähes rasvaton yli-ihminen. Itseäni jopa hävettää käyttää välillä töissä hissiä, vaikka tietääkin, että on ravannut ne portaat ylösalas ainakin jo 30 kertaa päivän aikana eikä välttämättä enää haluaisi houkutella yhtään uutta supistusta tulevaksi…

Tulisitko sinä muka tämän naisen vetämään keskivartalojumppaan :D???


Ihan sama asia kun jos menisin uudelle kampaajalle. Jota en tietenkään tee, koska olen viimeiset 10v käynyt ainoastaan kahdella eri luottokampaajallani. Mutta jos sillä Sirpalla sattuukin olemaan joku venäläisen horatsun hiustenpidennys, niin kyllä sitä väkisinkin miettii, että mitäkähän se omaan päähän meinaa loihtia…
Aika usein esim. televisiossa näkee jokseenkin epäedustavia ihmisiä omissa ammateissaan. Muistan muuten yhden kiinteistönvälittäjän jonka tapasin silloin, kun olin etsimässä omistusasuntoa itselleni ja ravasin näytöillä. Äijä haisi ihan karmealle hielle ja paidalla oli varmaan viikon ruokalista. Sorry vaan, mutta ei tehnyt vaikutusta! Ei välittäjä eikä asunto!

Mites sitten terveysalan ihmiset… Nehän tunnetusti ainakin polttaa muita ammattiryhmiä enemmän. Voiko läski lääkäri sanoa ihan pokkana potilaalle että ylipaino tappaa…?
Fitnessblogin pitämisessä on se hauska homma, että sinnehän pitäisi suoltaa pääasiassa superterveellistä tekstiä. Siitä nyt ei ole epäilystäkään, ettenkö olisi menettänyt oman uskottavuuteni aika päiviä sitten jo, mutta onhan se toisaalta nautinnollista lukea, jos joku kilpailuihin dieettaava vaikka uskaltaa paljastaa, että söi litran jäätelöä tuskissaan! Toisaalta sanon joskus asiakkaillenikin, ettei omakaan ruokavalioni ole aina lähellä täydellistä. Vaikka täydellisyyteen on aina pyrittävä :). 

Asiakkaista tuli mieleeni, että tänään olin eräässä mielenkiintoisessa tapaamisessa koskien ensi vuoden työjuttuja. Kaikkea uutta ja jännittävää luvassa :). Olen pikkuhiljaa alkanut varmistumaan siitä, että voin todellakin tulevaisuudessa tehdä työtä josta nautin JOKA päivä. Joskus ajattelin, että kaikkeen kuitenkin kyllästyy…lopulta. Mutta ehkä asia ei olekkaan niin! Jos jatkuvasti kehittää itseään ja saa tehdä monipuolisesti eri hommia, niin ehkäpä kyllästys ei iskekkään! 
Muistan, kun aloitin työt vanhassa työssäni eli olin juuri valmistunut. Työ tuntui samaan aikaan jännittävältä ja pelottavalta ja hirveän haastavalta. Joka työpäivä opin tuhat asiaa lisää ja työn monipuolisuus piti huolen siitä, ettei päässyt kyllästymään. Tätä kesti noin vuoden. Pari vuotta meni sitten omalla painollaan ja rutiinilla. Lopulta epäsäännölliset työajat ja lähes jatkuvat suolisto- ja selkäongelmat saivat kuitenkin miettimään, haluanko todella tehdä tätä tai jotain vähemmän kuormittavaa. 
Jonkun on pelastettava maailma, mutta jonkun muun fysiikka sopii siihen hommaan vain paljon itseäni paremmin :).
Toisaalta, mitä töihin tulee niin turha tässä on paljon vielä ensi vuotta miettiä tai suunnitella. Tottakai mä olen 100% varma että hommat menee niinkuin Strömsöössä ja meidän vauveli ei itke ikinä ja se osaa lämmittää itselleen ruoan mikrossa jo ensi helmikuussa. Sen lisäksi olen maailman energisin ja pirtein ituja ja siemeniä naposteleva äiti, joka 8tunnin yöunien jälkeen on joka aamu valmiina vastaanottamaan kaikki ne uudet mahdollisuudet mitä maailmalla on tarjota.

Ja sen pituinen se.


fityoutoo

6 vastausta artikkeliin “Uskottavuus koetuksella…”

  1. Puhtaus ”puoli ruokaa”, ulkonäkö/ulkomuoto on ”puoli ammattia”. Työtehtävästä riippuen ulkoinen olemus tuo mukanaan uskottavuutta, luotettavuutta, joissain työtehtävissä auktoriteettia, rauhottaa ja luo vastapuolelle tunteen, että homma on tolla tyypillä hallussa, mikäli siis siitä ihmisestä näkee ulospäin, että hän elää niinkuin opettaa. Oho, olipa melkolailla pitkä lause! Pelkäsinköhän että hts-pisteet loppuu tästä maailmasta kesken! ;)Mulla hienoinen epäilys, että sun entinen työtehtävä oli sitä, ettei sua näkynyt mutta kuului kyllä – tuttua täälläkin päässä, mutta jääköön loppu meidän salaisuudeks! (ja nyt jos ootkin ollut pelastuslaitoksen päivystävä eläinlääkäri, ni vähä toi mun kommentti kuulostaa nololta – olevinaan oon salaperäinen ja silti ihan kuutamolla!!) :O

  2. Ensimmäistä kertaa törmään blogiisi, mutta aihe kosketti, joten päätinpä kirjoittaa. 🙂 Itse toimin kuraattorina ammattikoulussa. Monesti olen miettinyt, että miten minun pitäisi kolmekymppisenä ihmisenä pukeutua? Sieviin kauluspaitoihin ja mekkoihin korkojen kanssa, ollakseni uskottava opettajien ja vanhempien silmissä? Vai farkkuihin, rentoon paitaan ja reinoihin/converseihin (kuten itse tykkään pukeutua) – ollakseni uskottavampi ja helposti lähestyttävämpi nuorten mielestä!? Ketä varten töihin täytyy pukeutua? Helppoa olisi jos olisi joku työvaatetus joka olisi pakko laittaa päälle, eipähän tarttis miettiä. 😉

  3. Mulla on itseasiassa harrastuksena bongaillakin ihmisiä ”omista” ammateistaan. Ja joka kerta kun sellaisen henkilön huomaan, annan sen kuulua ja näkyä 🙂 Jotkut ihmiset kun vaan ovat NIIN selkeästi omassa ammatissaan!Varmasti tähän vaikuttaa myös ulkoinen olemus. Itse olen koulunkäyntiavustajana ja sijaisopettajana toimiessani kokenut suurta helpotusta nimenomaan meikin, hiusten ja vaatteiden kanssa. Siis että voin aikalailla olla sellainen kuin haluan. Opettajiakin kun on oikeasti ihan laidasta laitaan. Tietysti teinareiden kanssa työskennellessä täytyy välillä miettiä sitä, että mikä on esimerkillistä – oletettavasti kuitenkin jostain aina joku löytyy, joka minuakin ehkä ylöspäin katsoo… ja silloin en halua antaa esimerkkiä ensisijaisesti minarin käyttöön talvipakkasella 😉 Eli joitain vaatteita en kyllä töissä käytä, valtaosaa kylläkin. Käytännöllisyyshän on toinen juttu.Ja mitä itseeni kylillä tulee – voi kyllä, niin kuin jo edellä mainitsin, teen välillä ihan naurettaviakin johtopäätöksiä ihmisistä! Mutta jos johonkin rahaani laitan, haluan parhaan vastineen niille. Ja sitä ammattitaitoa. Menen mielummin kauemmas, ja maksan parikymppiä enemmän telkkarista, jos saan asiantuntevaa ja hyvää palvelua. Sama ihan kaikissa asioissa, kampaajalla, salilla, kosmetiikkaostoksilla… ja kun luottoni löydän niin – no, luotto pysyy 😉

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta