Uusi päivä!

Eilisestä on nyt selvitty. Päätä nostettu ylöspäin. Olen saanut jengiltä aivan ihania tsemppiviestejä! Lähetän teille kaikille oikein ison halauksen! On todella mukavaa, ettei ole yksin maailmassa. Ja onhan mulla noi karvanaamat täällä kotona tuomassa iloa eloon.
Elämän kiertokulkuun kun ei voi vaikuttaa, mutta onneksi joskus asioihin voi henkisesti hiukan valmistautua ja minäkin osasin odottaa suru-uutisia. Olen myös realisti, kuten äitini. Jossittelu on turhaa.

Etureiteni tosin eivät ole selvinneet eilisestä. Ne ovat edelleen shokissa! Ehkä ne eivät tajua, miksi kohtelin niitä eilen niin kovin ottein! 😀 Joskus kovat otteet ovat vain tarpeen. Antakaa anteeksi etureiteni!
Voin hiukan tarkemmin nyt kertoa eilisestä treenistä, kun eilen en jaksanut. Olin todella fiiliksissä jo etukäteen ja henkisesti yritin vähän ladata itseäni matkalla…Usein se auttaa mua kovassa treenissä. Pääkin on jo valmiiksi iskussa (niin paljon kun se tällä blondilla vaan voi yleensä olla!).
Teimme siis etureisitreenin, johon kuului kolme liikettä; Reiden ojennus, pystyhack tangolla (todella erikoinen neverheard-liike) sekä yhden jalan prässi kyljellään. Treeni tehtiin ns. esiväsytys taktiikalla, eli heti ekassa liikkeessä otetaan kaikki mehut irti. 5*15 tuntu sen verran rapsakalta, ettei olis kyllä yhtään saanut enempää! Melkein kaikissa piti viimeiset tehdä pakkotoistolla, oliskohan painoa ollut 50kg…? Pystyhack tangolla olikin sitten sellanen liike, ettei sopinut meikeläisen anatomialle yhtään! Ilmankos mä en ole saanut sitä yhtään toimiaan aikaisemmin. Lähinnä varmaan herättänyt huvitusta! Mulla kun on kohtuu pitkä ja hyvin yliojentuva selkä, joten tuo tangon kanssa meni lähinnä vääntelyksi. Mutta käsipainoilla toimikin sitten kuin junan vessa! Rankkuusaste oli medium +. Olin orientoitunut aikaan ja paikkaan.
Viimeisenä liikkeenä yhden jalan prässi kyljellään. Ilmeisesti en väännellyt naamaani tarpeeksi kahden ekan sarjan jälkeen, koska Mika lisäsi vielä 10kg viimeisille. Puolessa välissä meni puhekyky.
Viimeisen jälkeen meni korvatkin lukkoon.
Sit tehtiin vielä vatsoja, mutta se tuntui siinä vaiheessa lähinnä helpottavalta. Kävelin juuri ja juuri. Onneksi Mayor’ssin eteisessä on pyörätuoli :D.

Sain kehuja asenteesta ja tottakai olin ihan fiiliksissä siitä. Meillä naisilla kun on vähän se ongelma, että me ruetaan jo hyvissä ajoin inisemään, kun tiedossa on jokin rankka ponnistus! Minä odotan tietysti rahalleni vastinetta, mutta haluan myös itse onnistua koko rahan edestä.
Olen kuitenkin huomannut, että kovuutta oppii ajan myötä. Joskus ajattelin treenaavani kovaa, mutta jos vertaan sitä nykypäivään, niin se oli käsien heiluttelua.
On myös tärkeää hakea niitä juttuja jotka itsellä toimii…Esimerkiksi mulla erikoistekniikat toimii tosi hyvin. Teenkin niitä nykyään joka treenissä. Tänään treenattiin rintaa ja hauista, niin että rinnassa tein vinopenkkiä pudotussarjana ja hauista supersarjana.

Maksoin muuten tänään kisalisenssin!! Sillä saa kilpailla koko vuoden, mutta katsotaan nyt mitä ensi syksynä tapahtuu…Kuusi parasta Turun kisasta tosin pääsee suoraan syksyn SM-kisoihin. Ja kyllä mulla on ehdottomasti tavoitteena olla niiden kuuden parhaan joukossa!
Arvovaltainen raati on myös antanut oman näkemyksensä bikinivalintaan ja se alkaa olla aika selvä. Nyt ei sitten tosin päädytykkään niihin citymarketin kukallisiin, eikä Sin Cityn pyllyvako-vaihtoehtoon. Harmi, ne ovat kisassa kiellettyjä.
Jäljellä on enää kilpailuun ilmoittautuminen ja homma rupee oleen hyvällä mallilla. Kun en nyt vaan sais jotain Itä-Kenialaista dengue-kuumetta… Vielä pahempaa olisi tässä tilanteessa sairastua sellaiseen tautiin, jonka oireena on pakonomainen tarve ahmia 5 Fazerin sinistä putkeen illassa…

fityoutoo

Yksi vastaus artikkeliin “Uusi päivä!”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta