Uusi vuosi, mutta kujeet ei oo muuttuneet miksikään!

Se on uusi vuosi laitettu tulille ja aika palata arkeen; Heitetään kuusi menemään, pakataan ne sateenkaarenväreissä olevat jouluvalot laatikkoon ja laitetaan anopilta joululahjaksi saatu posliinikissa kauimmaiseen komeroon odottamaan seuraavaa anopin vierailua!
Arki soopii mulle oikein hyvin, tätä projektiakin on 100 kertaa helpompi viedä läpi kun pysytään kiinni rutiineissa. Helppohan tässä on siinä mielessä huudella, että itselläni koulu alkaa vasta 9.1.
 
Uusi vuosi meni niinkin vauhdikkaissa merkeissä, että aamulla vedin taas lenkkarit jalkaan ja painelin koiran kanssa aamulenkille vuoden ensimäisenä päivänä, joka muuten sattui olemaan todella kaunis päivä! Menen aina vakioreittiä, tässäkin asiassa rakastan rutiinia. Kelloakaan en tarvitse enää mukaan, koska kevyesti hölkkäillen ja ylämäet kävellen reittiin kuluu aika tasan puoli tuntia. Kun lenkit (mitä luultavimmin heti ensi viikolla) pitenevät, niin reittiä on helppo pidentää kääntymällä vain hiukan myöhemmin kotiin päin.
Ensi viikon alussa dieettiä on kestänyt 4vkoa. Juhalpyhät sotkivat hiukan kuvioita, mutta muutoin olen todella tyytyväinen. Ja mikä erikoisinta; Painoni on pysynyt koko ajan 0,8kg:n sisällä, mutta vaatteet alkavat löystymään!
Huomenna tapaan myös valmentajani ja hiukan jännittää mitä sanottavaa hänellä on…
 
Tämän harrastuksen kannalta olisi todella hyödyllistä opetella lukemaan, koska tein tänään aivan väärän treenin  paperista:D. No, jalkatreeni mulla olikin oikeasti vuorossa. Salilla oli muutamia uusia naamoja – syksyn aikana kaikki vakiokävijät ovat kyllä tulleet niin tutuiksi että uudet naamat bongaa heti! Tänään salilla oli joukkio teini-ikäisiä tyttöjä ja heidän touhujaan oli varsin viihdyttävää seurata! Onneksi heillä oli joku valmentaja tms. mukana, koska muuten yksikin tyttö olisi litistynyt tangon alle heidän tehdessään penkkipunnerrusmaksimeita…
Usein näkee salilla ihmisiä joilla ei nätisti sanottuna ole homma ihan hallussa. Valitettavasti varsinkin usein naisten kohdalla asia on näin. Harmittaa myös se, että usein naiset eivät uskalla edes kokeilla mitään kunnollisia liikkeitä, vaan he tyytyvät hinkuttamaan siinä iänikuisessa sisäreisikoneessa tai kahden kilon käsipainoilla hauiskääntöjä. Sen takia olisikin niin tärkeää kysyä apua joltain kokeneemmalta.. Varsinkin keski-iän ohittaneille naisille voimaharjoittelu olisi todella tärkeää! Ehkäpä täytyy tulevaisuudessa perustaa joku ryhmä naisille…
 
Voin tähän loppuun antaa taas todella kovatasoisen elokuva-arvostelun :). Kulutimme sohvaa nimittäin katsellen elokuvan ”127 tuntia” (vai oliko se 125…no kuitenkin). Kertoo siis jannusta, joka lähtee kiipeilemään yksikseen ja hups vaan tippuukin sellaseen rotkoon ja käsi jää puristuksiin kiven ja seinän väliin. Elokuvassa nyt ei yllättäen aiheesta johtuen mitään kovin vauhdikkaita juonenkäänteitä ollut, koska elokuva kertoi niistä reilusta viidestä päivästä, mitä se kundi sinnittelee siellä montussa. Jos olette joskus katsoneet ikivanhan leffan nimeltään Elossa, niin tässä oli vähän saman tyyppisiä piirteitä, vaikka se ei sentään mitään kannibalismia harrastanutkaan. En viitsi kertoa kuinka päähenkilö sitten pääsee pois sieltä kiipelistä, mutta sen verran voin antaa vinkkiä että ”there’s pretty much blood coming…”.  
Tähän loppuun vielä ihan hauska biisi, todella koskettavat sanat :D!

 

fityoutoo

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta