Uutta ja ihmeellistä!

No niin ihanat lukijani, nyt on aika postailla vähän synnytyksen jälkeisiä fiiliksiä kun olemme päässeet jo asettumaan kotiin ”taloksi”. Päästiin maanantaina kättäriltä pois, koska kaikki oli kunnossa ja sekä minä että vauva voitiin hyvin. Olenkin kuumeisesti miettinyt, että mihinkähän meillä on kotona piilotettu se punainen nappi josta saa hoitajan paikalle :D.

Ben 1vrk:n ikäisenä

Lapsivuodeosastolla oli siis aika helppoa, kun napista kiiruhti joku heti paikalle ja ruokaakin tuli tarjottimella. Toisaalta sitten myös taas ympärillä oli koko ajan pieni härdelli päällä ja ihmisiä meni kuin metron ovista koko ajan, vaikka onneksi toiseksi yöksi saatiinkin jo sitten perhehuone. Siellä siis mieskin saa yöpyä ja on samalla tavalla vastuussa lapsen hoidosta. Tehtiin kyllä selväksi isille, että sieltä ei sitten lähdetä varpajaisiin ja keskellä yötä tulla oven taakse koputtelemaan… Liekko heillä kokemusta vastaavasta :D…
Mutta en voi myöntää ettenkö kotiin tullessamme olisi ollut vähän paniikkinappulaa kohti hivuttautumassa. Miten ihmeessä sitä nyt selviää, kun niitä vauvanhoito-oppaitakin tuli luettua ihan se nolla kappaletta ja mieheni vauvanhoitokokemus on hankittu 10-vuoden iässä….
Onneksi väestöliiton sivuilla oli tosi hyviä videoita esim. imetykseen liittyen ja sitten ollaan miehen kanssa vaan avoimesti molemmat sormi suussa ja mietitään, kelle kaverille tällä kertaa kilautetaan!

Mutta mutta… Mistäpä aloittaisin…
En nyt todellakaan aijo käydä koko synnytysprosessia minuutti minuutilta läpi, koska tunnen sen kuitenkin olevan jotain melko henkilökohtaista vaikka tulos onkin enemmän kuin julkinen. Kyseessä oli siis täysin normaali alatie synnytys ilman komplikaatioita.
Kuten jo aikaisemmin mainitsinkin, niin mikään ihan pikamatka ei kuitenkaan ollut kyseessä. Kipeät supistukset alkoivat jo to aamuna ja Pikku-Ben näki päivänvalon lauantaina klo.11. Sinnittelin kotona perjantai-iltaan asti ja tottahan toki olin toivonut että olen kotona valmistautunut niin hyvin, että perjantai-iltana tarvitsee enää pukkaista pikkuinen pihalle! How wrong was I… Siinä sitten vierähti vielä muutamia tunteja, muutamia kipulääkkeitä ja muutamia syviä huokauksia ennen kuin OIKEASTI pääsin ponnistamaan. Tämä lapsi ei siis syntynyt luomuna ja synnärillä oltais edelleen jos hommaa ei olisi vauhditettu! 
Muistan kun huolestuneena kyselin kätilöltä että eihän vauvaa vaan tarvitse leikata. Kätilö siihen totesi, että kunhan nyt joskus edes päästäs synnyttämään, niin mietitään sitä sitten! 
Näin jälkeepäin ajateltuna synnytyksestä jäi kuitenkin hyvät muistot. Kun minua pyydettiin pisteyttämään oma suoritukseni, niin annoin vaatimattomana ihmisenä itselleni tietenkin ysin! Kymppiä en sentään viitsinyt antaa, koska oman filosofiani mukaan aina on varaa parantaa :).
Mitäpä sitä kuitenkaan turhaan itseään vähättelemään… Tein parhaani ja tulos oli enemmän kuin täydellinen!
Tämä on vain ja ainoastaan minun mielipiteeni, mutta uskon ehdottomasti hyvästä kunnosta olleen hyötyä! Pitkä avautumisvaihe vei voimia, jolloin treenissä opittua oikeaa asennoitumista tarvittiin. Lisäksi oman kroppansa tunteminen on tärkeää. Ja ne lihakset!! 

Kotiin lähdössä… Vauva on valmis, mutta onko äiti???


Olin hyvin yllättynyt siitä, miten nopeasti olin taas ”kävelykunnossa”, koska olin jotenkin varautunut siihen että  mua täytyy suunnilleen kärrätä jollain pyörätuolilla ensimäiset kaksi päivää tai jotain… Aika nopeasti nousin kuitenkin omin jaloin suihkuun ja lapsivuodeosastolla olin jo ihan toimintakykyinen… No istuminen tosin piti aloittaa varovasti, eikä tässä vieläkään ole intoa lähteä ihan heti minnekkään kouluratsastustunnille vaikka tikkejä tuli vain kolme! Mutta jokainen nyt varmaan tajuaa sen verran, että kyllä on vaan tiettyjä paikkoja ihmisruummissa joiden ei ole tarkoitettu ihan tuosta noin vaan lajentuvan kymmenkertaiseksi!!! Tai ainakaan ihan joka päivä…
Tunnistan myös selkeästi, että keskivartalon kontrolli ei ole ihan huippuluokkaa ja painopiste on taas muuttunut. Lisäksi minulle kerääntyi jonkun verran synnytyksen jälkeen nestettä jalkoihin, mutta nyt kun imetyksen ansiosta voisin kaataa sankokaupalla vettä suuhuni, niin uskon turvotuksenkin häviävän pikkuhiljaa.

Pieni ja hento ote… Ja sitten yli satakiloisen kummisedän ”pieni ja hento” ote :D…


Päivä päivältä kroppa siis alkaa palautua paremmin koitoksista ja sitä boostataan monipuolisella ruokavaliolla ja tietenkin vitamiineilla. Ja hyvin todennäköisesti myös kahvilla ;)…
Aloitan treenin pikku hiljaa kunhan kävely alkaa tuntua täysin normaalilta ja tässä nyt muutenkin mennään tuon pienen nyytin armoilla eikä minkään käsipainojen armoilla! Jos mennään niinkin pinnalliseen aiheeseen, kun kiinteytymiseen, niin vaa’an mukaan ”ylimääräistä” olisi sellainen n.8kg tässä vaiheessa. Minun kohdallani ei siis pitänyt se sanonta paikkaansa, että ”kilot jäivät laitokselle”. Tunnistan kyllä täysin tuosta sisäreiden höllyvästä, että sen jääminen laitokselle olisi vaatinut kyllä kätilöltä myös jonkunnäköisiä plastiikkakirurgin taitoja!

Mutta nyt on mentävä taas katsomaan, että nukkuva vauva hengittää… Edellisestä kerrasta on kuitenkin jo 5 minuuttia! 😀

fityoutoo

22 vastausta artikkeliin “Uutta ja ihmeellistä!”

  1. Voi kuinka ihana vauva! Onnea vielä!Kyyneleet silmissä täällä lueskeltiin tää postaus :)Nimimerkillä 5 viikkoa laskettuun aikaan :D.anne

    • Kyllä on aivan ihana!! On myös hiljainen ja melko hajuton. Tätä toivottavasti siis seuraavat 18 vuotta – suurella todennäköisyydella! Hihi… Kiitos onnitteluista ja hirveästi tsemppiä sinne tulevaan! En todellakaan aijo sanoa, että ”lapsi tulee sitten kun se on valmis”, koska lasketun päivän jälkeen ainakin itse rupesin laskemaan minuutteja…

  2. Onnea babystä!Kannattaa kuulostella tosiaan omaa vointiaan ennen kuin lähtee tekemään kovinkaan reippaita treenejä. Ja muistathan, ettei vatsalihaksia saisi treenata kovin ennen kuin se mahalihasten väli on kuroutunut takaisin. Lohdutukseksi sanottakoon, että melko harvassa on ne joihin tuo ”kilot jäivät laitokselle” pätee. En tunne yhtäkään sellaista.

    • Joo, ei kyllä ole minkäänlaisia haluja lähteä tässä leikkimään jotain yli-äitiä, joka aloittaa heti aamuaerobiset ja kovat treenit välittömästi… Sillä vaan tekee karhunpalveluksen toipuvalle kropalle. Vaikka ei tuntuisi siltä, niin onhan tää ollut ihan suoraansanottuna helvetinmoinen shokkipläjäys koko raskaus kropalle ja laittanut sen sekaisin!Luulen myös, että noille kiloille voi olla imetyksen myötä käyttöä! Kiitos onnitteluista!

  3. On kyllä tavattoman kaunis lapsi. Eikä kummisedässäkään vikaa ole.. 😉 Ei vaan, kivä, että kaikki meni hyvin – vaikkakin pitkän kaavan mukaan – ja pääsitte nopeasti kotiin.Tosi paljon onnea molemmille vanhemmille!Ja sitten, kun aloittelet taas treenailua, toivoisin täsmäpostausta sen löllyvän poistoon reisistä ja etenkin ainakin omiin ulkoreisiin muodostuneiden ”lisäpakaroiden” kadotuksesta. Nimimerkki: elokuun morsian 🙂

  4. OIJJOI! <3 onnea tuosta ihanasta pikku-nappulasta!Ja sun kirjotus sai kyllä taas hersyvät naurut aikaseks! 😀 oot ihan mainio kirjottaja, voi vitsit! :)Tsemppiä sinne alkutaipaleelle! Kyllä se sormi meinaa välillä menn vieläki suuhun, vaikka ukkeli on jo 1v2kk! Että no worries! 🙂

  5. Ihania kuvia <3. Suloisin vauva ja mahtavia ihmisiä taustalla ;). Nauttikaa vauva ajasta.. ne kun kasvavat niin hurjaa vauhtia tuossa vaiheessa ja kehitys päätä huimaavaa!Niin ja imetys kuluttaa 500-700kcal vrk:dessa ja ottaa sen ylimääräisen energian juuri sieltä raskausajalla kerrytetystä rasvakudoksesta. Siksi sitä rasvaa sinne kertyy-> turvaamaan imetystä. Onneksi olkoon, kroppasi on toiminut siis täydellisesti! 😉

  6. Ihana pikku-Ben! Onnea vielä kerran koko sydämestäni! Mäkin odotan tässä aivan hiilenä veljeni perheeseen syntyvää pienokaista. Nyt on jo valmiiksi tätskyllä tippa linssissä 🙂

    • kyllä nää on vaan aika mullistavia juttuja. Koko raskaus ja synnytys on ihan käsittämättömiä juttuja, kun niitä oikein alkaa kelailemaan…Kiitos onnitteluista!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta