Miksi vaivautua treenaamaan, kun voi maata kotona…

*Postaus sisältää mainoslinkkejä

Aina välillä kohtaa jonkun ihmisen, joka on pitkän ajan jälkeen aloittanut taas treenaamisen sillä tuloksella, että joka hemmetin paikkaa kolottaa. Silloin voi olla vaikea vakuutella, että kyllä se siitä, kipu lakkaa muutaman päivän päästä ja pikku hiljaa keho tottuu treeniin! Usein lihassärky voi olla jopa sellainen asia, jonka pelko estää lähtemästä salille tai urheilemaan. Jos koko kroppa on seuraavana päivänä ihan kosketusarka, niin mitä järkeä on hikoilla? No. sitähän tässä olen taas itsekin kelaillut.

Kävin tekemässä lauantaina pitkästä aikaa ihan kunnollisen jalkatreenin salilla! Ostin oikein kuukausikortin sinne, vaikka aluksi mietin viitsiikö. Kyllä se sali on kuitenkin vaan se paikka, mistä saan sen suurimman nautinnon! Mutta hommaa vaikeutti aika paljon se, että en ole vielä siinä kunnossa, että kroppa pystyisi kunnon treeneihin. Ja se **TUTTAA!
Tuo takareiden kiinnistyskohdan repeämä, josta blogissakin puhuin on edelleen, siis EDELLEEN kipeä! Ja hei miettikää, tämä kaikki tapahtui jo helmikuussa! Olen pyörinyt huonossa omassatunnossa siitä lähtien, koska en varmasti ole huoltanut ja kuntouttanut jalkaa niin paljon ja niin hyvin kuin olisi pitänyt, näköjään. Kai se on vaan sitä asioiden priorisointia, jossa olen välillä niin surkea.

Oon usein miettinyt, että jos joutuisi johonkin flunssakierteeseen ja aina sen jälkeen pitäs ponnistaa takaisin kiinni arkeen ja liikuntaan, niin miten hiton hankalalta se mahtaa tuntua? Heti kun pääset vähänkin kuntoon, niin taas… Joku paikka hajoaa tai sairastuu johonkin jäätävään nuhakuumeeseen, joka kestää ikuisuuden. Tuntuu, että aina aloittaa ihan nollasta treenit, vaikka kuinka olisi liikunnallinen tausta.
Itselläni on se tilanne, että pakko on lähteä sieltä kömpimään sieltä suosta nyt ylös. Vannon että treenasin todella pienillä painoilla ja jumankauta mulla oli jaloissa varmaan joka ikinen lihas tulehtunut seuraavana päivänä! Mä en tiedä, onko mulla ikinä ollut jalat niin kipeät ja kosketusarat mitä ne on tän viikon olleet. Ilmeisesti ne oli vaan aivan totaalisen järkyttyneet siitä, että kehtasin raahata itseni salille!

Trikoot Nike TÄÄLLÄ* / Paita Nike TÄÄLLÄ* / Takki Columbia (viime kauden mallistoa)

Nyt kun tuo takareisi on kerran revennyt, niin pelkään lähes hysteerisesti että se repeää taas! En tiedä kuinka kovaa uskallan treenata ja aina kun venytän sitä, niin mietin kuumeisesti onko lihakset liian kylmät tai kuumat. Luulen, että mun on käytävä tarkemmissa tutkimuksissa koska en ymmärrä miten tuo koipi voi olla vieläkin niin hiton kipeä?? Vähän laskee motivaatiota treenata kovaa, kun tulee heti tunne, että toinen jalka menee valovuoden toista edelle.

En tiedä ymmärtääkö kukaan muu mun fiiliksiä, mutta joskus mietin, että mitä ideaa on tehdä muita kuin kevyitä kävelylenkkejä. Tuntuu, että olen saanut viimeisen vuoden sisällä todella hyviä startteja, mutta sitten aina tulee jotain. En muista milloin mulla olisi ollut sellainen ajanjakso elämässä, että olisin saanut vaikka puolikin vuotta vedettyä nousujohteisesti säännöllistä hyvää treeniä. Varmaan joskus ennen lapsia 😀 ! Olkaa onnellisia, jos olette onnistuneet tässä!!

Onko siellä joku sellainen, josta myös tuntuu, että taas on lähdetty ihan nollasta liikkeelle treeneissä?

fityoutoo

6 vastausta artikkeliin “Miksi vaivautua treenaamaan, kun voi maata kotona…”

  1. Voi että, voin niin samaistua! Olin jo hyvässä treenaamis vauhdissa ja kävin salilla 5kertaa viikossa kunnes sain ihan kamalan angiina kierteen. Tässä nyt kk oltu treenaamista ja kolmas antibiootti loppu eilen.. kurkku edelleen niin outo etten tiedä koska uskallan taas salille lähteä ja tiedän jo valmiiksi, että tulen olemaan aivan rikki kuin sinne pääsen – niin kipeiden lihasten takia kuin myös sen takia, etten pysty treenata niinkuin ennen.. Noh eiköhän tämä tästä, terveyttä ei vaan osaa arvostaa yhtään ennenkuin sen menettää!

    • Voi että, onpa kurjaa 🙁 ! Mulla olis myös nuorempana noita angiinakierteitä ja kurkku oli ihan helvetillisen kipeä. Kaikki sympatiat!

  2. Joo mulla ollut pari vuotta sairastelua, kipeenä enemmän tai vähemmän 1-2kk välein aina perusflunssasta influenssaan ja keuhkokuumeeseen. Kunto ollut välillä tosi pohjalla, mutta toisaalta onpa ollut nautinto päästä tauon jälkeen taas treenaamaan! Vaikka kevyesti on pitänytkin tehdä, sängyssä makaamisen jälkeen tuntuu silti niin taivaalliselta. Ehkä auttaa ettei mulla ole sen kummempia tavoitteita, liikun vain nautinnon ja yleisen jaksamisen vuoksi.
    En tiedä miltä takareiteni tuntuu, mutta tuli mieleen että jos perusvenyttely ei tunnu hyvältä niin kokeile putkirullausta. Se venyttää eri tavalla ja tuo nimenomaan joustoa ja kimmoisuutta lihaksiin, ei niinkään venytystä, mikä vaurioituneelle lihakselle voi tehdä huonoa. Sen voi aloittaa ihan kevyesti ja lyhytkestoisena, ja pian huomaa että kroppa kestää jo paljon enemmän. Jos lihas kestää hyvin esim hierontaa, niin putkirullaus voisi olla hyvä apu kuntoutukseen

  3. Kyllä täälläkin vaivoja ollut ja on.. Ymmärrän niin täysin miltä tuntuu, että taas hyvä treeniputki katkeaa johonki vaivaan ja sitte kun pääsee kuntoon nii menee aikansa, että pääsee siihe mihin jäi. Näiden vaivojen takia tekis miel joka kerta heittää hanskat tiskiin..

    Mulla alkoi viime vuoden syksyllä vaivaamaan kyynärpää, ja oikea lapaluukin toimi eri tavalla.. Ja syynä olikin niskoista lähtevä hermo joka hermottaa lapaluuta ja hauiksen pitkän pään jänne kireä.. Olin puolikuntoinen ja joutui luopumaan taas lempiliikkeistäni salilla. Pitkään tätä kesti, koska hermothan palautuu hitaasti. Nyt vasta tässä lähikuukausina päässyt treenaa normaalisti. Todella veemäisiä juttuja.

  4. Samaistun kyllä hyvin; luulenpa että omalla kohdalla olen niin stressaantunut, että pitää vain hyväksyä että keho kestää vain tietyn määrän stressihormoneja eikä rankka liikunta niitä ainakaan vähennä. Vaikkei ole lapsia eikä tod mitään minuuttiaikataulua, mutta kaikkea muuta henkisesti kehon kortisoleja sun muita nostavaa. Välillä ei tosiaan voi kuin tehdä kevyitä kävelylenkkejä tai vaikka vain viiden minuutin vatsalihasliikkeitä.. kyllä se kroppa vaan pistää hanttiin vaikka itse haluaisi tehdä mitä.

  5. Vuoden alussa alkoi flunssakierre ja vähän väliä keuhkot on tukossa. Eihän siitä kunnon hikitreenistä tuu oikein mitään. Lähinnä harmittaa, että kesän pyöräilykausi on ihan penkin alla, pitkät lenkit ois niin ihania, mutta ei niille voi kylmiltään lähteä. Muuten on toisaalta ollut kivaa ottaa rennommin välillä, teen yogaiasta kevyitä treenejä ja matelen pitkin lähimetsiä ympäristöä ihmetellen 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 6
Tykkää jutusta