En valita. En valita. En valita.

Koitan olla valittamatta asioista, koska mun ongelmat ovat hyvin pieniä ja mitättömiä loppujen lopuksi. Silti välillä tulee hetkiä, jolloin vaipuu synkkyyteen hetkellisesti.

Kun saa lapsen, niin sitä koittaa henkisesti valmistautua, että arki voi olla helppoa, hemmetin vaikeaa tai jotain siltä väliltä. Vaikka lapsi olisi kuinka superhelppo tahansa epäilen, että silti kaikilla äideillä ja isillä on päiviä kun tekisi mieli olla jossain Zanzibarilla mojito kädessä. YKSIN!
Tänään on ollut oikeestaan eka päivä Theon syntymän jälkeen, kun on ollut epätoivoinen olo! Onneks mä tiedän, että siellä on paljon mutseja jotka pystyy komppaamaan mua ja tietää ehkä mistä puhun. Lisäksi mua lohduttaa tieto siitä, että vauva-aika on vaiheesta toiseen siirtymistä ja jos tänään pikku enkeli viihtyy lattialla katsellen leikkikaaren värikkäitä eläimiä niin ensi viikolla hän saattaa saada raivarin joutuessaan viideksi sekunniksi yksin! Sama voi kääntyä myös toisinpäin (onneksi)…1304_2 (1 of 1)

En ole hetkeen kirjoitellutkaan miten meillä on arki sujunut Theon kanssa, joka on siis jo 4kk! Päivät rullaa aika pitkälti samalla rutiinilla ja kaikessa mennään lapsen ehdoilla, joka nyt on ihan luonnollista. Theo on hyväntuulinen lapsi, mutta aika paljon vaativampi mitä isoveljensä oli. Hän on nimittäin todella kiinni minussa ja tuntuu, että tilanne ei ainakaan yhtään helpota! Theo on tähän asti suostunut syömään myös pullosta korviketta silloin kun olen poissa, siis puhutaan tunnista tai maksimissaan kahdesta. Muuten hän on tissimaidolla ja syö edelleen n.10krt päivän aikana (joskus jopa enemmän). Kiinteitä ollaan aloiteltu hiukan, eli olen antanut banaania, perunaa ja bataattia pieniä annoksia. Nyt herra on alkanut protestoimaan tuttipulloa ja kuulemma näyttää sydänjuuriaan myöten loukkaantuneelta, jos hänelle edes tarjoaa moista!

Oikeastaan ainoa asia, joka välillä väsyttää henkisesti on se, että Theo ei nuku käytännössä ollenkaan päikkäreitä! En tiedä saisiko tästä edes valittaa ääneen, koska hän nukkuu kuitenkin yöllä tosi hyvin! Hävettää melkein myöntää. On kuitenkin vähän raskasta päivällä, jos haluaisi tehdä ihan perus askareita, kuten laittaa ruokaa, imuroida tai käydä suihkussa. Siis se toki onnistuu, joko a) yhdellä kädellä tai b) lapsen itkun säestämänä! Lasta ei tietenkään saa tahallaan itkettää, mutta sitten taas toisaalta esimerkiksi vessassa asioiminen on hippasen hankalaa 7kg:n paino käsipuolessa. Joskus on siis vaan helpompaa hoitaa joku juttu nopeasti, vaikka huutoa tuliskin!
Theo on kova vispaamaan käsiään ja jalkojaan eikä ole moneen viikkoon enää pysynyt selällään! Eli kun lasken hänet maahan niin hän kääntyy heti vatsalleen ja menettää aika nopeasti hermonsa 😀 .Sitterissä istumiseen riittää vähän paremmin pinna, jos sitteriä vaan jaksaa hytkytellä. Kaikista paras on tietysti mun sylissä ja voin sanoa, että yhden käden työskentely on tullut tutuksi!!! Jos ihmettelette miten ehdin kirjoittaa blogia, niin se tapahtuu joko iltamyöhään tai sitten Theo on sitterissä mun vieressä ja mä poljen sitä kuin singeriä konsanaan…
Mies sitten ihmettelee, miksi en pysty täällä kotona siivoamaan. SIlloin tekisi mieli sanoa, että anna mä tuun sun duuniin hakkamaan enteriä ja jää sä tänne 😀 !1304_1 (1 of 1)

Tästä vauvan kantelusta (ja imetyksestä) johtuen mulla on selkä siis aivan sikamaisen jumissa! Kävin maanantaina tapaamassa ekaa kertaa Saraa Hyvinvointistudio Lupauksessa, joka on mm. synnyttäneiden naisten valmentamiseen erikoistunut PT. Hän vähän katsoi miten kroppani toimii ja mun epäilyt oli oikeassa; Lantion alueella joku kiristää johtuen mun toispuolisista työskentelyasennosta ja etuketju on myös kiristynyt. Vatsalihakset ovat palautuneet todella hyvin, eikä rakoa enää ole, mutta ei se paljon auta jos kroppa ei muuten toimi oikeissa liikeradoissa. Mm. kyykyissä en saa aktivoitua pakaraa ja takareittä kunnolla. Tuntuu myös, että olen jotenkin koko ajan ”kallellaan eteenpäin” ja ryhdikkään asennon ylläpitäminen on ihan sikavaikeaa!
Kärsin myös useita kertoja viikossa pääkivusta ja sekin johtuu vain ja ainoastaan siitä, että kallonpohja on niin tukossa. Imetän sängyssä yleensä ihmeellisessä asennossa, jossa rinta on eri suuntaan kuin polvet – siis nukahdan tällaiseen asentoon. Olen siis koko nainen ihan mutkalla! Ensi lauantaina mulla on onneksi hieroja ja sen jälkeen olo onkin yleensä muutaman päivän aika euforinen.

Mutta huh että helpotti kun sai vähän avautua 😀 . Theo tais sitäpaitsi aistia mun ärsytyksen, koska hän on nukkunut nyt vaunulenkin jälkeen jo ½-tuntia vaunuissa enkä ole käynyt kuin kerran hytkyttelemässä! Jipii!

ps. Tarkistin Zanzibar-nimen oikeinkirjoituksen ja eksyin Wikipediaan… Ah minkä näköinen mesta!!!!!

 

fityoutoo

14 vastausta artikkeliin “En valita. En valita. En valita.”

  1. Voin lohduttaa että Zanzibarilla saa kuulemma välittömästi ripulin kun siirtyy edes maan ilmatilaan 😀

  2. Samaistun! Ei pullolle ja päiväuniakin neiti nukkui ekat 3,5kk sylissä. Nyt 5,5kk ja taas jaksaa pikkuhetkiä lattialla itsekseen. Meitä auttoi manduca. Löytyy myös kantoliina ja ihan hyvä vehje sekin, mutta vähän ehkä kuuma, kun itse touhuaa. Imurin hurinassa saattaa bebe jopa nukahtaa. Mutta pointtina, että nuo kantovälineet on kyllä oikeasti ihan maailman pelastajien keksintöjä!!

    • Meillä on myös Manduca olemassa. Oon sitä jonkun verran käyttänyt, mutta mun on vaikea pitää siinä ryhdikästä asentoa… Tosin olis se parempi kuin kantaa sylissä toisella lonkalla!!

  3. Tiedän niin mistä puhut! Hyvä kun avauduit, koska täällä oikeasti on roppakaupalla äitejä jotka on pullollaan myötätuntoa ja ymmärrystä. <3

    Viihtyykö Theo manducassa? Ettei sun tarvis toispuoleisesti sitä kanniskella.
    Mulla oli nuoremman ukkelin jälkeen kokovartalojumi, johtuen imetyksen järkyttävistä asennoista ja kanniskelusta. Mun elämän pelasti se kausi, kun pääsin aamuisin ensimmäisenä lenkillä aukomaan paikkoja ja pyörittelemään niskaa. Poika oli kyllä muuten tyytyväinen ja nukkui päivällä paljon. Toisin kuin isoveljensä! Poju nukkui niitä puolentunnin tirsoja ehkä kahdet tai kolmet päivässä!!! Olin kuullut että vauvat nukkuu paljon, mutta ei meidän yksilö. Ruokakin maistui kahden tunnin välein ympäri vuorokauden, ja kaikki asiat (suihkussa käynnit ja vessareissut) tehtiin huudon säestämänä. Eli ei muuta kun roppakaupalla tsemppiä ja voimia!!! Kyllä se arki alkaa helpottamaan, kun Theo oppii liikkumaan paikasta toiseen. Ja siivota ehtii sitten vuoden päästäkin. 🙂 <3

    • Viihtyy jos ei tuu liian kuuma, on kova poika hikoamaan (niinkuin isoveli kans).
      Mäkin luulin että vauvat nukkuu paljon! Ihan tosi tyytyväinen Theo on päivällä ja haluaa kovasti tietty ”jutella” ja tykkää läheisyydestä. Mutta kuten sanottu, niin vessassa käynti lapsi sylissä ei oo kauhean kätevää 😀 …

  4. Siis tulin just lukemaan sun blogia mielessäni ajatus, että kommentoin sulle, että tekisitkö postauksen imettäjälle sopivista ryhtiin ja hartikipuun auttavista jumppaliikkeistä. Ennen kuin siis näin tän postauksen! 😀 Katselin tuota kyttyräniskaani ja jumiutuneita hartioita peilin kautta ja ajattelin, että sähän oot kans varmaan imettänyt ja sulla liikunnan ammattilaisena vois olla hyviä vinkkejä meille muille kärsiville 😉

    • Teen ehdottomasti! Nään Saran uudestaan ens maanantaina ja otan myös videota! Varmasti tulossa siis postausta ja jonkun erillisen keppijumpparutiininkin voin tehdä!

  5. Vaikka oma poika on jo iso, niin on lohduttava kuulla, että muillakin on ollut huonosti nukkuvia ja äidin iholla viihtyviä lapsukaisia. Meillä ei nukuttu päiväunia yhtään paikallaan olevissa rattaissa, ja liikkuvissakin ne olivat alle tunnin mittaisia. Yöllä herättiin 4- hyvin monta kertaa, parhaimmillaan en kerennyt itse nukahtaa, ennen kuin lapsi oli jo uudelleen hereillä. Päiväunet jäivät kokonaan pois 1,5 vuoden ikäisenä, se helpotti vähän iltanukahtamisia. Vasta parivuotiaana yöt alkoivat olla kokonaisia, kunhan ei sattunut flunssaa tms…… Onneksi nykysin on helpompaa. ☺

    Manduca oli loistava apu meillä. Ja toinen sitteri sijoitettuna vessaan helpotti elämää huomattavasti. 😉 silti kokovartalojumi , väsymys ja ei-niin-tiptop-kämppä olivat parin vuoden ajan seuralaisina…

    Nyt vain vähän toista kuumeilevana sitä miettii, että tohtiiko ja jaksaako käydä sitä kaikkea läpi uudelleen… Jos sitä saisi tilattua edes joskus nukkuvan lapsukaisen??

    • Miellä kyllä molemmat on nukkuneet yöllä tosi hyvin, joten tuntuu siksi hölmöltä marmattaa kun lapsi ei nuku päivällä… Mutta voin rehellisesti sanoa, että oon ihan 24/7 vauvan kanssa pl ne muutamat kerrat viikossa kun käyn salilla. Ja tietty näin illalla kun pojat menee molemmat samaan aikaan petiin.
      Meillä oli Benin aikaan kans toinen sitteri ja harmittaa nyt että jouduttiin antaa se pois, oli lainassa. Toi Babybjörn on kyllä luojan lahja 😀 !

  6. Niin muistan kropan jumitilat huonoista imetysasennoista auts :/ lihaskipugeelejä kului. Ootko kokeillu istualtaaan ja tukee tyynyillä :)? Itellä lähti selkäkivut vähenemään kun sai asennon ei sattuvaksi (:

    • Mulla on imetystyyny ja se on tosi hyvä! Mut yöllä en jaksa nousta istumaan, oon muutenkin jossain ihme horrostilassa enkä muista aamulla oonko imettänyt vai en 😀 .

  7. Meillä oli kans vähän sellaista, ettei lapsi oikein nukkunut päiväunia, mä sitten selkavammaisena (pari välilevyä revennyt) kantelin poikaa rintarepussa, jossa hän sitten nukkui. Kaikki kotityöt tein poika rintatepussa jonkin aikaa.

    Miehen jäädessä osittaiselle vanhempainvapaalle (vuoropäivin olimme kotona), mies nukutti pojan rattaissa ulkona..yhtäkkiä kädet ja syli vapautui päiviksi, ja poika veteli 3-4h:n yhtämittaisia päiväunia pari kertaa päivässä.

    Kaikista paras asento itselle imettää on ollut imetystyyny sylissä ja lattialla selkä sohvaa/seinää vasten.. jaloilla saa pidettyä tyynyä hyvällä korkeudella, eikä tarvitse jännitellä hartioita. Myös takakenot asennot ovat olleet kova juttu.

    Tsempit!

  8. Kuulostaa niiin tutulta…😃 muistan myös esikoisen aikaan miettineeni että kehtaanko valittaa väsymystä kun vauva nukkuu yönsä hyvin. Meillä siis silloin naapurissa parikin huonosti nukkuvaa vauvaa. En sitten kehdannut naapurille avautua, valitin miehelle😌 Tsemppiä!!!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta